Onnellinen olet sinä, kun ihmiset vainoavat sinua
”Onnellisia ovat ne, joita on vainottu vanhurskauden tähden, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.” – Matt. 5:10, Um.
1, 2. Minkä varoituksen Kristus antoi seuraajilleen, ja miten hänen sanansa ovat täyttyneet Jehovan todistajien elämässä?
KENENKÄÄN ihmisen huulet eivät ole koskaan vaatineet seuraajiltaan sellaista palvelusta kuin Jeesuksen Kristuksen huulet. Englannin pääministeri Winston Churchill varoitti toisen maailmansodan alussa, että hänen kansansa voi odottaa ”verta, raadantaa, kyyneleitä ja hikeä”. Mutta Kristus antoi synkemmän varoituksen. Hänen seuraajansa voivat odottaa tulevansa vainotuiksi, luovutetuiksi synagoogien tuomioistuinten eteen, vedetyiksi kuningasten ja maaherrain eteen ja joitakuita tapettaisiinkin. ”Te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden”, sanoi Jeesus. ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä [kidutuspaalunsa, Um] ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” – Luuk. 21:12–17; Matt. 16:24, 25.
2 Nämä sanat kuvaavat hyvin kristittyjen elämää ensimmäiseltä vuosisadalta eteenpäin. Me toteamme nyt niiden täyttymisen Jehovan todistajien elämässä ympäri maailman. Heidät on kielletty monissa kansoissa. He ovat kärsineet julmaa vainoa. Tuhansia heidän kotejaan on poltettu ja satoja valtakunnansalejaan tuhottu. Naisia on raa’asti lyöty, ja miehiä on kuollut lyömisestä tai heitä on suorastaan tapettu. Heidän lapsiaan on epäoikeutetusti otettu heiltä pois. Näin on käynyt siksi, että he palvovat hellittämättä Jumalaa sillä tavalla kuin Jeesus ja hänen apostolinsa tekivät, ts. pysyen puolueettomina tämän maailman poliittisiin asioihin. – Joh. 17:16; Jaak. 1:27.
3. a) Mikä Jehovan todistajien asenne vainoon on hämmästyttänyt sivustakatsojia? b) Mitkä vainoa koskevat kysymykset ovat tekemisen arvoiset ja miksi?
3 Kuitenkaan tällainen vaino ei ole katkeroittanut heitä Jumalaa eikä heidän vainoojiaan kohtaan. He eivät ole nousseet kapinaan vainoojiaan vastaan eivätkä ole maksaneet heille pahaa pahalla eivätkä tule niin tekemäänkään. Vaino ei ole myöskään saanut Jehovan todistajia lakkaamaan palvelemasta Jumalaa eikä saa. Sivustakatsojat ovat hämmästelleet Jehovan todistajien asennetta vainoon ja vainoojiinsa. Jotkut ovat halunneet tietää, miksi he eivät ole hyökkäävämpiä, kostonhaluisempia, ja se on herättänyt vakavia kysymyksiä, kuten: Miten kristityn tulee suhtautua vainoon? Miten sinä suhtaudut siihen? Onko se saattanut sinut ymmälle? Pelästyttääkö tai murehduttaako se sinua? Ovatko moiset kärsimykset vailla mielekkyyttä? Millainen tulee kristityn oikean asenteen olla vainoojiaan kohtaan? Näihin ja muihin kysymyksiin annetut vastaukset selittävät, miksi Jehovan todistajat ovat pysyneet rauhaisina ja voitonriemuisina vainon kohdatessa.
OIKEA ASENNE VAINOON
4. Mitä kristityt tietävät Jumalasta vainoa ajatellen? Mistä kristityt voivat olla vakuuttuneita vainosta huolimatta?
4 Kristityt tietävät, ettei Jumalan käsi ole lyhyt. He uskovat hänen voivan suojella, pelastaa ja vahvistaa niitä, jotka rakastavat häntä. ”Katso”, sanoi profeetta Jesaja, ”ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan.” (Jes. 59:1) Yksi asia on varma: Kristityt ovat Jehovan antautuneina palvelijoina Jumalan huolenpidossa eivätkä kokonaan Saatanan armoilla. Jos he olisivat, niin heitä ei olisi nyt täällä Jehovan todistajina. He ovat maan päällä Jumalan suojelemina palvelijoina, niin kuin Jobia itseäänkin suojeltiin. (Job 2:4–7) Jumala voi kuitenkin sallia kristityn joutua koetelluksi, kärsiä tai kuollakin. Mutta siitä huolimatta, mitä Jehova sallineekin, jos olemme uskollisia, me olemme varmoja hänen rakkaudestaan, josta me olemme erittäin kiitollisia. – Room. 8:38, 39.
5. Miten kristityn tulee suhtautua vainoon Jeesuksen sanojen mukaan ja miksi?
5 Jeesus sanoi vuorisaarnassaan: ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa [hyppikää ilosta, Um], sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” (Matt. 5:10–12) Vaino on sen tähden iloitsemisen aihe, syy hyppiä ilosta Jeesuksen sanojen mukaan, koska taivasten valtakunta kuuluu sellaisille; koska heidän palkkansa on suuri taivaissa. Kristittyjen kärsimykset asettavat myös heidät profeettojen ja Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoleittensa huomattavaan ja jaloon seuraan – miesten, jotka kärsivät Jumalaan omaamansa uskon tähden. Näiden miesten seuraan luokitelluksi tuleminen ei ole totisesti vähäinen kunnia, vaan tosi syy iloita, hyppiä ilosta!
6. Millaisen esimerkin Jeesus jätti kärsimisestä?
6 Kristityn asenteen vainoon tulee olla Kristuksen antaman esimerkin mukainen. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka ’ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut’, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, joka ’itse kantoi meidän syntimme’ ruumiissansa ristinpuuhun [paaluun, Um], että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ’haavainsa kautta te olette paratut’.” (1. Piet. 2:21–24) Tämä väkivaltaa kaihtava esimerkki oli antoisa ja erittäin merkityksellinen.
7. a) Olivatko Kristuksen kärsimykset merkityksettömät? b) Miksei Kristus ole nyt surkuteltava siksi, että hän kärsi? c) Minkä opetuksen Paavali sanoo meidän pitävän ottaa tästä?
7 Jumala teki ihmiskunnan pelastuksen Pääedustajan täydelliseksi kärsimyksen kautta. ”Hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset.” (Hepr. 5:8, 9; 2:10) Hänen uskollisuutensa kuolemaan asti sinetöi Saatanan ja hänen pahan asiainjärjestelmänsä tuomion ja avasi tien taivaallisen valtakunnan hallitukselle. Se varasi lunnaat, joiden avulla ihmiskunta voi saada iankaikkisen elämän paratiisimaassa. (Luuk. 23:43) Kristus tosin kärsi, mutta kuka meistä nykyään surkuttelisi häntä hetkeäkään sen uskon tähden Jumalaan, jota hän osoitti ja joka aikaansai nämä edut ja johti hänen riemuvoittoonsa ja kuolemattomuuteensa taivaissa? Puhuen Kristuksesta Paavali kirjoitti: ”Sen ilon tähden, mikä asetettiin hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun halveksien häpeää ja on istuutunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” ”Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne”, sanoo apostoli. – Hepr. 12:2, Um; 12:3; 1. Tim. 6:13–16.
8. Miten Pietari sanoi kristittyjen pitävän suhtautua kärsimiseen ja miksi?
8 Apostoli Pietarikin kehotti kristittyjä iloitsemaan, kun heitä vainotaan vanhurskauden tähden. Pietari kirjoittaa: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.” (1. Piet. 4:12–16) Onko sinun asenteesi tällainen?
9. Millaisia palkintoja ihminen usein tuntee ollessaan vainottuna vanhurskauden tähden?
9 Kärsimyksessä tulee useasti verraton Jehovan suosion tunne hänen henkensä vaikutuksesta, sen tajuaminen, että hän on pyytänyt sinua näyttelemään hyvin tärkeätä osaa nimensä, Sanansa ja tarkoituksensa kunniaan saattamisessa. Tämän tajuaminen tuo syvän ilon. Saattaa tulla myös verraton uskon tunne, joka voi tehdä kristitystä paremman palvelijan, toimeliaamman todistajan, tyynemmän henkilön. Kaikki riippuu siitä, miten kristitty kohtaa vainon ja miten se vaikuttaa häneen. Tuska on hyödyllistä, kun se tuo mukanaan sen oikaisun, mikä on väärää. Tämä on hyvä. Mutta väärinteon aiheuttama hedelmätön kärsimys on todella murheellista! Sen loppuna voi olla vain enemmän kurjuutta.
10. Mikä on vainon kestämisen tarkoitus?
10 Mikä on sitten vainon kestämisen tarkoitus? Pietari vastaa: ”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” (1. Piet. 1:6–9) Pietari sanoo, että vaino koettelee kristityn uskon laadun, jotta hänet havaittaisiin uskolliseksi ja hän saisi uskon lopputuloksen, nimittäin sielunsa pelastuksen. Vainolla on siis arvokas tarkoitus.
APOSTOLIT ILOITSIVAT, KUN HEITÄ VAINOTTIIN
11. Miksi apostolit iloitsivat, kun he kärsivät vainoa?
11 Ei ole ihme, että apostolit iloitsivat, kun heitä ruoskittiin, vangittiin ja muutenkin vainottiin siksi, että he edustivat Kristusta. He saattoivat tuntea kokevansa Kristuksen kärsimykset ja nähdä oman pelastuksensa kehittymisen, sillä kärsivä kristitty ei todennäköisesti ole valittava kristitty vaan laulava kristitty. Viranomaiset pidättivät pian Jeesuksen kuoleman jälkeen apostolit ja ruoskivat heitä ja määräsivät, etteivät he saisi enää puhua Jeesuksen nimessä. Tämän kokemuksen jälkeen apostolit lähtivät sanhedrinin tuomioistuimesta ”iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta.” (Apt. 5:41, 42) Paavalikin sanoi iloinneensa kärsimyksissä, koska hänen koettelemuksensa opettivat häntä turvaamaan Jumalaan. Vainottu kristitty on tavallisesti hartaampi, päättäväisempi, innokkaampi ja vilpittömämpi kristitty.
12. Minkä kokemuksen Paavali ja Silas kestivät, ja millainen heidän asenteensa oli kärsimyksessä?
12 Paavalia ja hänen toveriaan Silasta lyötiin kerran monin raipoin ja heidän jalkansa pantiin jalkapuuhun. Mutta keskellä yötä heidän kuultiin rukoilevan ja ylistävän Jumalaa lauluin; muut vangit tosiaan kuulivat heidän laulavan. Vankeus tuotti heille iloa. Heidän ilonsa viittasi tulevaisuuteen, sillä silloin Jumala palkitsee kaikki ne, jotka ovat vainottuja vanhurskauden tähden. Eikä tätä vakaumusta voi ottaa kristityltä pois mikään vankilan muuri, mikään tyrmä, ei kuolemanuhkakaan. ”Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet.” – Jaak. 5:11.
NYKYINEN ILOITSEMINEN VAINOTTAESSA
13–15. a) Miten nykyajan Jehovan todistajat ovat kärsineet, ja mitä heidän asenteestaan on sanottu? b) Miksi he iloitsevat kärsimyksessä?
13 Siksihän Jehovan todistajat nykyäänkin voivat iloita, kun heitä vainotaan. Nell Coward kuvaili eteläafrikkalaisessa lehdessä Personality, joka käsittelee pääasiassa ihmisiä, Jehovan todistajien kaikenkuluttavaa uskoa ja heidän onnellisuuttaan lainaamalla otteita niiden ihmisten kirjoituksista, jotka joutuivat kosketuksiin heidän kanssaan toisen maailmansodan synkkinä ja kauheina vuosina, kun natsien keskitysleirit olivat täynnä todistajia. Ketkään näistä kirjoittajista eivät olleet siihen aikaan Jehovan todistajia. Kapteeni S. P. Best kirjoittaa Venlo Incidentissä: ”Jehovan todistajain kestävyys oli mitä huomattavin ja sai vanginvartijoittenkin vastahakoisen ihailun. Useimmat oli vangittu jo vuonna 1933 ja heitä oli lyöty, kidutettu ja näännytetty nälkään. Kuitenkin kaikki, jotka minä tapasin, olivat rehellisiä, ystävällisiä ja erittäin urhoollisia miehiä, kiihkoilijoita, jos niin halutaan, mutta heissä ilmeni jotain siitä pyhästä liekistä, joka innoitti varhaiskristittyjä.”
14 Eräs Dachaun keskitysleirin asukas puhuu ”ihailtavista Jehovan todistajista [jotka] osoittivat sellaista rohkeutta, uskallusta, hyvettä – – että he ansaitsevat erityisen kunnianteon. He olivat kallioita mutameressä.” Ja itsensä komendantti Hessin, Auschwitzin natsijohtajan, sanat ovat maininnan arvoiset: ”Ihmisinä Jehovan todistajat olivat hiljaisia, työteliäitä miehiä ja naisia. Kaikki, jotka näkivät tuomittujen kuolevan, olivat syvästi liikuttuneita, ja se vaikutti itse teloitusryhmäänkin.” Coward sanoo: ”Jehovan todistajain syvä onnellisuus johtuu täydellisestä pelottomuudesta. He eivät pelkää kuolemaa niin kuin niin monet muiden uskontokuntien kristityt kuolemanjälkeistä elämää koskevista kirkon opetuksista huolimatta. – – Jehovan todistajilla ei ole lainkaan pelkoa, koska he tietävät empimättä vastaukset kaikkiin noihin kysymyksiin.”
15 Samaa ihailua osoittavat toisetkin, jotka ovat nähneet Jehovan todistajien vainoa Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa äskeisempinäkin vuosina. Siperian vankileireiltä tulevat tiedot kertovat Jehovan todistajain menevän työhön joka aamu laulaen Valtakunnan lauluja. Miksi he iloitsevat? Pietari vastaa: ”Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.” (1. Piet. 4:14) Tämä Jumalalta tuleva merkki tekee heidät onnellisiksi vainossa.
MISTÄ ILOITSEMINEN JOHTUU
16–18. a) Miksi Jehovan todistajat ovat kokeneet sykähdyttävää tunnetta vainottuina? Valaise. b) Mikä on heidän ilonsa syy, koska kipu ei tuota heille mielihyvää?
16 Kristityt eivät halua olla vainottuja. He haluaisivat paljon mieluummin elää rauhassa. Mutta tämä paha maailma nostattaa vainoa heitä vastaan siksi, että he pitävät lujasti kiinni kristillisistä periaatteista. Heidän luja kantansa on kuitenkin johtanut onneen. Heitä sykähdyttää se, että he voivat seisoa Jehovan puolella tuottamatta lainkaan häpeää hänelle ja hänen järjestölleen. Heidän ilonsa on säilytetyssä nuhteettomuudessa. Esimerkiksi se, että vainoojat ovat polttaneet poroksi useita heidän kotejaan ja valtakunnansalejaan, ei ole suinkaan ilon aihe. Mutta, kun he havaitsevat Jumalan hengen itsessään voidakseen pysyä uskollisina Jumalalle menetyksistään huolimatta, niin se on suuren ilon aihe.
17 Kun vainoojat lyövät julmasti vaimoa tai aviomiestä vanhurskauden takia, niin kuin tapahtui Hitlerin Saksassa ja hänen voittamissaan maissa, niin sellainen julmuus ei tuottanut onnea kristityille. Kristityt eivät iloitse toisten epäinhimillisistä kärsimyksistä. Mutta he saavat kuitenkin iloa, kun he saavat tietää, etteivät sellaiset pahat teot ole katkeroittaneet vainottuja, että koetuksessa olevat vaimot ja aviomiehet ovat pysyneet uskollisina Jumalalle, etteivät he ole epäilleet Jumalan rakkautta eivätkä laupeutta, vaan ovat todellisuudessa tulleet vedetyksi lähemmäksi Jehovaa kärsimyksensä johdosta. Tämä herättää kristityissä halun hyppiä ilosta, koska he näkevät sellaisessa sovittelemattomassa asenteessa vanhurskauden puolesta Jumalan hengen vaikuttamassa sellaisissa yksilöissä.
18 Jumala tietää, etteivät kristityt iloitse, kun heidän tyttäriään raiskataan ja kun he huutavat apua eikä kukaan ole heitä auttamassa, niin kuin kävi Malavissa vain muutamia vuosia sitten, mutta olosuhteet ovat nyt muuttuneet. Kuitenkin se on ilon aihe, että lapsi sellaisissa koettelemuksissa yhä uskoo Jehovaan, että hän silti luottaa häneen. Kivussa ei itsessään ole mitään mielihyvää. Mutta tieto siitä, että Jumala on kutsunut joitakuita edustamaan häntä tuollaisissa vaikeissa olosuhteissa ja että he kykenevät pysymään lujina ja uskollisina hänelle, tulkoon mitä hyvänsä – se aiheuttaa kristityille tosi ilon. Ja Jumalankin täytyy itse asiassa saada mielihyvää heistä. – Sananl. 27:11.
OIKEA KRISTILLINEN ASENNE VAINOOJIIN
19, 20. a) Miten kristityn tulee suhtautua vainoojiin? b) Miten kristitty estää pahan voittamasta häntä?
19 Miten kristityn tulee sitten suhtautua vainoojiin? Ymmärtäväisesti. Kristityn täytyy ymmärtää, että Saatana ja hänen jumalaton järjestönsä saavat vainoojat suorittamaan pahat tekonsa. Vainoojat ovat monta kertaa tyystin petettyjä. Jeesus sanoi: ”He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.” (Joh. 16:2, 3; 1. Kor. 2:8) Siksi kristityn asenteen tulee olla anteeksi antava, ja hänen tulee haluta auttaa vainoojaa ymmärtämään kristityn asema ihmisen ja Jumalan edessä.
20 Jeesus käski: ”Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa.” (Matt. 5:44, 45) Jeesus noudatti myös tätä elämässään. Kun hän oli naulittuna puuhun, niin hän rukoili vainoojiensa puolesta: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” (Luuk. 23:34) Jeesuksen opetuslapset tekivät samoin. Kuoliaaksi kivitettäessä Stefanus rukoili: ”Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!” (Apt. 7:60) Apostoli Paavali neuvoo: ”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ’Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra’. – – Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.” (Room. 12:14, 17–21) Tällainen asenne ja käyttäytyminen johtaa Jumalan hyväksymykseen. Se on kristillinen menettelytapa.
21. a) Millainen on kristityn asenne, jos hänen omaisuutensa hävitetään tai häntä itseään vahingoitetaan? b) Miten kristitty suhtautuu tilanteeseen, jos pahin tapahtuu?
21 Jos ihmiset tuhoavat kristityn omaisuutta tai aiheuttavat hänelle vahinkoa, niin hänellä ei ole mitään syytä ryhtyä kostamaan. Omaisuus kuuluu Jumalalle, ja hän on Jumalan työtoveri. Oikeusistuimet voivat suojella kristittyä ja korvata menetetyn omaisuuden. Mutta jos ne eivät sitä tee, niin kristityn täytyy kärsiä menetys. Kristitty ei saa yrittää vahingoittaa eikä tappaa ketään. Kosto kuuluu Jumalalle, hän maksaa. Tämä on kristityn asenne.
KESTÄMINEN VAINOSSA
22, 23. a) Mitä kristitty tekee kestääkseen vainossa? b) Mitä häntä kehotetaan tekemään hillittömien roskajoukkojen uhatessa häntä?
22 Kestääkseen vainon kristityn täytyy panna täysi luottamuksensa Jehovaan. Jumala vahvistaa häntä ja tekee hänet lopulta onnelliseksi. (2. Tim. 4:17) Hänen ei tule koskaan laiminlyödä Jehovan rukoilemista omasta puolestaan ja kristittyjen veljiensä puolesta, jotka myös saattavat kärsiä koettelemuksia. Rukoillessaan hänen ei tule moittia Jehovaa vainosta, koska Jumala ei vainoa ketään viatonta. Vainoa aiheuttavat Saatana ja hänen jumalaton järjestönsä. Jumala on kuitenkin sallinut vainoa kristityn uskollisuuden todistamiseksi koko luomakunnan edessä hänen kaikkeuden suvereenisuuttaan kohtaan. Kestämällä vainoa kristitty siten puolustaa Jehovan nimeä ja Sanaa.
23 Kristitty ei etsi vainoa eikä marttyyriutta eikä halua ärsyttää jumalattomia väkivaltaan. Heitä kehotetaan olemaan ”älykkäät [varovaiset, Um] kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset”. (Matt. 10:16) Jeesus vältti eräässä tapauksessa roskajoukkoa. Saattaa olla tarpeellista jossain tapauksessa, että kun kristittyä evankeliuminpalvelijaa uhataan, niin hän muuttaa ystävällisemmälle seudulle. – Joh. 10:31–39.
24. Minkä kristitty yrittää aina pitää silmiensä edessä ja miksi?
24 Kristityn tulee aina muistaa, ettei hän kestä vainoa omalla voimallaan, ettei Jumala salli kiusattavan häntä yli hänen kestokykynsä ja että Jehova varaa pääsytien, jotta hän kestäisi sen. (2. Kor. 4:9, 10; 1. Kor. 10:13) Joillekuille voi uskollisuus kuolemaan asti olla pääsytie, mutta Jehova antaa heille tarvittavan voiman kestää niinkin ankara koetus. Kun kristitty tekee Jehovasta linnansa, niin hän saa voimaa hädän hetkellään. Ylösnousemustoivo, iankaikkisen elämän lupaus ovat uskoa vahvistavia. Ne olivat Jeesukselle, ja ne ovat kaikille, jotka turvaavat Jehovaan: ”Sen ilon tähden, mikä asetettiin hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun halveksien häpeää ja on istuutunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” (Hepr. 12:2, Um) Pidä Jehovan lupaukset aina silmäisi edessä voidaksesi tehdä samoin. – Naah. 1:7; Sananl. 18:10.
25. Mitä kohti nuhteettomuuden säilyttäjä voi onnellisena katsoa?
25 Vainon koettelemukset kestävät vain lyhyen ajan, eikä niitä voida verrata siihen palkintoon, jonka Jehova lupaa. Paavali sanoi: ”Minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.” Sillä ahdistus ”tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti”. (Room. 8:18; 2. Kor. 4:17) Kestä sen tähden kaikki koetukset, sinä, jonka etu on kärsiä vanhurskauden tähden, sillä palkkasi on todella suuri! ”Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!” (Jaak. 1:12; Ilm. 2:10) Olkoon se sinun onnellinen palkkasi!