asetetaan ”muiden lampaitten” luokka Kuninkaan suosion oikealle puolelle. Johannekselle annettu ilmestysnäky kuvaa nämä ”muut lampaat” ”suurena joukkona” hyvätahtoisia ihmisiä, jotka on koottu yhteen äskeisinä vuosina ja jotka laulavat nyt iloiten: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.” He eivät isoa eivätkä janoa enää koskaan, ”sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on [ruokkiva] heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille”. (Ilm. 7:9–17) Jotkut lampaat ovat olleet tässä Herran yhdessä laumajärjestössä kaksi- tai kolmekymmentä vuotta, toiset paljon lyhyemmän ajan, ja vielä toiset, kuin vastasyntyneet karitsat, tutkivat nyt tätä Vartiotorni-lehteä ensimmäistä kertaa. Mutta Jehova ja Kristus Jeesus ruokkivat kaikkia ”lampaita” yhdessä, olkootpa he nuoria tai vanhoja. ”Katso, Herra Jehova tulee kuin sankari, . . . Hän ruokkii laumaansa kuin paimen, hän kokoaa karitsat käsivarrelleen [”käsivarrellaan”; Hänen oikea käsivartensa on Kristus Jeesus (Septuaginta, Bagster; Douay; Leeser)] ja kantaa niitä sylissään ja johdattaa lempeästi niitä, joilla on vuonia.” – Jes. 40:10, 11, Am. stand.–käänn.

25. Mitä papit tekevät nyt ja mitä sitävastoin uskolliset palvelijat?

²⁵ Hyvä paimen on koonnut näitä puolikuolleita ”muita lampaita” kristikunnan tyhjentyneistä turvapaikoista niin nopeasti Herran tultua temppeliin, että se on täyttänyt papit ja heidän laumojensa valtiaat pelolla ja tuskalla ja pannut heidät parkumaan katkerassa raivossa. He näkevät, että tämä Herran vanhurskas työ erottaa ja tuo heidän kirkollisista karsinoistaan kaikki ”lampaat” jättäen jäljelle vain ”vuohet”, ja siksi he itkevät ja kiroavat ja kiristelevät hampaitaan vihaisina tästä jäsenten ja tulojen menetyksestä. ”Parkukaa, te paimenet, ja huutakaa, vieriskelkää tuhassa, te lauman valtiaat; sillä aika on tullut teidän joutua teurastettaviksi. Te hajoatte pirstoiksi, te kaadutte niinkuin kallisarvoinen astia. Mennyt on paimenilta pakopaikka ja pelastus lauman valtiailta. Kuule paimenten huutoa, lauman valtiaitten valitusta! Sillä Herra hävittää heidän [laitumensa].” (Jer. 25:34–36) On parempi, että he parkuvat nyt, sillä kohta, kun tämä työ on suoritettu, vaientaa Harmagedonissa tapahtuva kristikunnan väärien paimenten surmaaminen heidät iäksi! Ruokkikaa sen tähden laumaa, kaikki te uskolliset palvelijat!

Jumalan palvelijoille asettamat vaatimukset

1. Miten palvelijat osoittavat onnellisesti rakkautensa Paimenta kohtaan?

KUN Herra kokoaa yhä enemmän lampaita laumaansa, niin hän huolehtii riittävästi heidän kaikista tarpeistaan asettamalla palvelijoita, jotka auttavat rakkaudellisesti laumaa Herran ohjaamalla tavalla. Tämä teokraattinen tapa on esitetty Raamatussa. Muistettakoon, että apostoli Pietarin sydämeen ja mieleen painettiin erittäin voimakkaasti, kuinka välttämätöntä hänelle oli todistaa rakkautensa Kristukseen ruokkimalla ja hoivaamalla Herran lampaita. Pietari ei unohtanut koskaan tätä totuutta, koska hän kehoitti vielä kolmekymmentä vuotta myöhemmin vakavasti toisia Herran palvelijoita todistamaan samalla tavalla rakkautensa ruokkimalla ”lampaita”. Tämä Pietarin kirje samoin kuin Kristuksen suoranaiset käskyt palvelijoille yleensä on varjeltu niiden opetukseksi ja oppaaksi, joilla on erikoisvastuu nyt teokraattisessa järjestössä. Palvelijat tekevät sen tähden hyvin, jos he sekä tutkivat tämän neuvon että toteuttavat sen käytännössä. ”Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.” – Joh. 13:17; Fil. 4:9.

2. Ketkä ovat niitä ”vanhimpia”, joita Pietari käskee ruokkimaan laumaa?

² ”Minä vetoan sen tähden niihin, jotka ovat vanhimpia teidän joukossanne; minä olen heidän veli-vanhimpansa”, aloittaa Pietari neuvontansa. (1. Piet. 5:1, Amer. käänn.) ”Vanhimmat” (kreikaksi: presbytérous, vanhemmat) eivät tarkoita ”valittuja vanhimpia”, jotka on asetettu jonkin seurakunnan yleisäänestyksellä virkaansa kiihkeän poliittisen taistelun jälkeen. Pietari puhuu niille, jotka ovat vanhempia eli vanhimpia kristillisen kasvun perusteella, niille, jotka ovat kypsiä ja hyvin perehtyneitä teokraattiseen lakiin ja järjestövaatimuksiin. He eivät ole välttämättä keholtaan ja mieleltään vanhoja eikä niitä, jotka ovat olleet hyvin kauan aikaa totuudessa, vaan niitä, jotka ovat kypsiä henkiseltä kasvultaan ja kehitykseltään. Vaikka Timoteus oli ehkä lähemmä kaksikymmenvuotias nuorukainen, niin hän oli siitä huolimatta kypsä henkiseltä kasvultaan ja siis vanhin. Tällaiset kypsät henkilöt valitaan vaativampiin velvollisuuksiin palvelijoiksi Herran ”lampaitten” keskuuteen. Olkoonpa sinut siis määrätty huolehtimaan Valtakunnan eduista ryhmänpalvelijana johonkin Herran kansan seurakuntaan tai jonakin apulaispalvelijana hoitamaan järjestön yksityisseikkoja, niin sinä teet hyvin ottaessasi erityisesti vaarin siitä, mitä Pietari sanoo, sillä hän puhuu sinun veli-vanhimpanasi, täysin kypsänä Herran palvelijana.

3. Miten näiden vanhimpien tulee suorittaa velvollisuutensa palvelijoina?

³ ”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: [ruokkikaa] teille uskottua Jumalan laumaa, [valvoen sitä] ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat [Jumalan perintöä], vaan ollen laumalle esikuvina.” (1. Piet. 5:1–3) Teidän, jotka olette palvelijoita, ei tule ottaa vastaan määräystä ”pakosta”, ”ikään kuin teille pakotettaisiin se” (Amer. käänn.), ”vastahakoisesti” (Weymouth), ”koska teidät pakotetaan” tekemään siten. (20. vuosis. U. T.) Ota sitävastoin nämä velvollisuudet palvelijana ”halukkaasti”, omasta vapaasta tahdostasi, innokkaana ja valppaana, iloisena ja onnellisena siitä edusta, että saat palvella siinä ominaisuudessa, missä Herra