Paimentaminen – vaativaa mutta antoisaa työtä

OLETKO sinä yksi niistä, joille on uskottu vastuu lampaankaltaisten hoivaamisesta kristillisessa seurakunnassa? ’Jumalan lauman kaitseminen’ ei ole helppoa työtä, mutta se on antoisaa. (1. Piet. 5:2–4) Hengellisen paimenen työtä voidaan eräässä mielessä verrata kirjaimellisen paimenen työhön.

Beduiinipaimen on lähi-idässä itse asiassa pysynyt muuttumattomana läpi vuosisatojen. Hän pitää yhä yllään pitkää paidankaltaista vaatekappaletta, joka melkein koskettaa maata. Hänen päällysvaippansa aba voi olla kamelinkarvoista tai karheasta käsin kehrätystä villasta. Ja päässään hän pitää arabialaista päähinettään.

Paimen on vastuussa hyvien laitumien ja sopivien vesipaikkojen löytämisestä. Kun sitten lampaat sairastuvat tai kun niitä syntyy, vaaditaan erikoishuoltoa. Muuan synnynnäinen syyrialainen kertoi tarkastelleensa, kun paimenet pitivät huolta laumoistaan Hermonin rinteillä:

”Jokainen paimen piti laumaansa tarkoin silmällä nähdäkseen, miten lampaat voivat. Kun hän havaitsi vastasyntyneen karitsan, hän pani sen abansa, suuren viitan, suojaan, koska se olisi ollut liian heikko seuraamaan emoaan. Kun hänen sylinsä oli täynnä, hän pani karitsoita olkapäilleen ja piti niiden jaloista kiinni, tai hän pani ne aasin selässä olevaan laukkuun tai koriin, kunnes pikkuiset kykenivät seuraamaan emoaan.”

Samalla tavalla antaa hyvä hengellinen paimen rakkaudellista hoivaa ”laumalle” ja pitää hellästi huolta seurakunnan heikoista tai uusista jäsenistä. Täten hän jäljittelee Jehova Jumalan esimerkkiä, hänen, jonka rakkaudellinen huolenpito kansastaan kuvataan varsin osuvasti näin: ”Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.” – Jes. 40:11.

On kiinnostavaa myös, että lähi-idän paimenet kutsuvat lampaitaan, ja lampaat tuntevat paimenen äänen ja seuraavat tottelevaisesti. J. L. Porter kuvaili Baasanin kukkuloilla näkemäänsä:

”Paimenet johdattelivat laumojaan ulos kaupungin porteista. . . . Paimenet seisoivat yhdessä, kunnes kaikki [lampaat] tulivat ulos. Sitten he erosivat, ja kukin paimen lähti eri polulle sekä päästeli edetessään kimakkaa, hänelle ominaista kutsua. Lampaat kuulivat heitä. Alussa laumat huojuivat ja liikkuivat kuin jonkin sisäisen kouristuksen vallassa; sitten laumasta lähti jonoja paimenten valitsemiin suuntiin; ne pitenivät ja pitenivät, kunnes sekaisin olleet laumat olivat purkaantuneet pitkiksi, eläviksi virroiksi, jotka soluivat johtajiensa jäljissä.” – The Giant Cities of Bashan and Syria’s Holy Places, s. 45.

Mutta tunnistavatko lampaat todella paimenen äänen? Kyllä, kuten W. M. Thomson havaitsi käydessään lähi-idässä vuosia sitten. Hän kirjoitti: ”Paimen kutsuu kimakasti tämän tästä muistuttaen niitä läsnäolostaan. Ne tuntevat hänen äänensä ja seuraavat. . . . Tämä ei ole mielikuvituksellista vertauskuvaa vaan selvä tosiasia. Olen kokeillut sitä kerran toisensa jälkeen.”

Jeesus Kristus sanoi, että hän oli ”lammasten” ”hyvä paimen” ja että ”minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua”. (Joh. 10:14, 27) Jos ne, jotka palvelevat Jeesuksen alipaimenina, puhuvat todella hänen sanojaan pysyen tarkasti siinä, mitä Raamatussa on, niin ”lampaat” ilmaisevat vastakaikua. He seuraavat niiden johtoa, jotka paimentavat uskollisesti Jumalan laumaa.

Miten hyvin te hengellisinä paimenina tunnette ”lampaat”, jotka on uskottu huolenpitoonne? Hyvä paimen tarkkailee ahkerasti lammasten yksilöllisiä tarpeita noudattaen tarkkaan Raamatun kehotusta: ”Tiedä tarkoin, miltä pikkukarjasi näyttää; pidä huoli laumoista.” – Sananl. 27:23.

Hyvällä paimenella täytyy olla kestävyyttä ja rohkeutta, ja hänen tulee huolellisesti hoivata laumaa. Kesällä se on alttiina auringon paahteelle ja talvella kylmälle sateelle tai lumelle. Pedot voivat aiheuttaa vaaroja, jopa ryövärit voivat yrittää varastaa lampaita. ”Jumalan lauman” paimenen täytyy samalla tavalla olla kestävä ja rohkea. Hänen on oltava varuillaan susimaisten ihmisten suhteen, jotka haluaisivat kääntää lauman pois vanhurskauden poluilta. – Apt. 20:28–30.

Vaikka paimentaminen on vaativaa työtä, se on myös antoisaa työtä. Varsinkin hengellisellä paimenella on se mielihyvä, että hän palvelee Jumalan etuja, Hänen, johon hän luottavaisesti katsoo hänen kansansa palkitsijana.