Lauman paimenet yhden Herran alaisuudessa

1. Kuka on ”hyvä paimen”, ja mikä on hänen suhteensa ”lampaisiin”?

KUN Herra Jeesus Kristus oli maan päällä, hän sanoi olevansa ”hyvä paimen”. Ne, jotka kuuntelivat hänen ääntään ja seurasivat häntä, olivat hänen ”lampaitaan”. Hän sanoi antavansa sielunsa heidän puolestaan. (Joh. 10:1–15) Kristus Jeesus vertasi siis seuraajiaan, jotka muodostavat seurakunnan, laumassa oleviin lampaisiin. Luukkaan 12:32:ssa Jeesus puhui ”pienestä laumasta”, jolle annettaisiin Valtakunta, ja Johanneksen 10:16:ssa Jeesus mainitsi ”muut lampaat”, jotka myös kuuntelisivat hänen ääntään ja tulisivat osaksi yhtä laumaa Jeesuksen Kristuksen ollessa heidän paimenensa.

2. Miksi alipaimenten täytyy pitää laumaa kallisarvoisena?

² Kristityt raamatunkirjoittajat käyttivät myöhemmin samanlaisia ilmaisuja, kun he puhuivat kristityille valvojille, jotka oli määrätty palvelemaan paimenina Herran Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa. Paavali sanoi Efesoksen valvojille: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi, paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti omansa verellä.” (Apt. 20:28) Tässä Paavali tähdensi sitä, että näiden paimenten oli tarpeellista tunnustaa, että seurakunta kuuluu Jumalalle ja että se ostettiin hänen oman Poikansa verellä, jota Jumala pitää hyvin kallisarvoisena. Sen tähden näiden paimenten täytyy kohdella laumaa sellaisena, mikä on erittäin kallisarvoinen Jumalan ja Kristuksen silmissä, joille lauma kuuluu.

3. a) Mitä lauman jokaiselta jäseneltä odotettiin ensimmäisellä vuosisadalla? b) Miten seurakunnassa rakennettiin yksimielisyyttä?

³ Siihen aikaan, kun Paavali antoi tämän neuvon, kristillisen seurakunnan lampaankaltaiset jäsenet eivät olleet yhdessä paikassa tai yhdessä kaupungissa, vaan heitä oli Rooman valtakunnan monien kaupunkien seurakunnissa. Heitä oli monissa paikoissa, mutta he olivat silti yksi lauma yhden paimenen, Kristuksen Jeesuksen, alaisuudessa, ja lauman jokaisen jäsenen odotettiin olevan yhtä mieltä toisten kanssa sen rukouksen mukaisesti, jonka Jeesus esitti ennen kuolemaansa: ”En pyydä ainoastaan näiden puolesta, vaan myös niiden puolesta, jotka uskovat minuun heidän sanansa kautta, jotta he olisivat kaikki yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi, että hekin olisivat meidän yhteydessämme, jotta maailma uskoisi, että sinä olet lähettänyt minut.” (Joh. 17:20, 21) Niiden, jotka oli määrätty palvelemaan seurakuntia ensimmäisellä vuosisadalla, tuli työskennellä yksimielisyyden vahvistamiseksi siten, että he ohjasivat huomion seurakunnan Pääksi asetettuun Jeesukseen Kristukseen ja kehottivat kaikkia jäljittelemään häntä totuudessa pysymisessä ja aidon rakkauden osoittamisessa. Efesolaisille 4:15, 16:ssa sanotaankin: ”Kasvakaamme totuutta puhuen rakkauden välityksellä kaikessa häneen, joka on pää, Kristus. Hänestä koko ruumis, kun se on sopusointuisesti liitetty yhteen ja saatettu yhteistoimintaan jokaisen tarkoitustaan vastaavan nivelen välityksellä, kunkin eri jäsenen toimiessa sille määrätyllä tavalla, myötävaikuttaa ruumiin kasvuun rakentuakseen rakkaudessa.” Vaikka siis suoritettavana olikin monenlaista työtä, ne, jotka suorittivat työn, olivat kaikki todellisuudessa monen jäsenen muodostama yksi ruumis yhden Pään, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa.

4, a) Mitä Jeesus tähdensi Pietarille? b) Mistä Pietari muistutti vanhimpia?

⁴ Pietari oli yksi niistä, jotka suorittivat paimennustyötä Pääpaimenen, Jeesuksen Kristuksen, johdolla. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus tähdensi Pietarille, niin kuin Johanneksen 21:15–17 kertoo, että rakkautta Kristukseen osoitetaan ruokkimalla eli paimentamalla ”pieniä lampaita”. Monta vuotta myöhemmin Pietari kirjoitti toisille kristityille, jotka olivat myös tulleet vanhinten asemaan kristillisessä seurakunnassa, kuten 1. Pietarin kirje 5:1–4 kertoo: ”Sen tähden annan keskuudessanne oleville vanhimmille tämän kehotuksen, sillä minäkin olen vanhin heidän kanssaan ja Kristuksen kärsimysten todistaja, vieläpä siitä kirkkaudestakin osallinen, joka on tuleva ilmi: Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan halukkaasti, eikä epärehellisen voiton rakkaudesta, vaan alttiisti, eikä herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tulemalla laumalle esimerkeiksi. Ja kun ylipaimen on tehty ilmeiseksi, te saatte kirkkauden kuihtumattoman kruunun.” Tällä tavoin näitä vanhimpia, näitä Kristuksen Jeesuksen alaisuudessa olevia paimenia, muistutettiin siitä, että lauma kuuluu Jumalalle, että se tarvitsee huolenpitoa ja että heidän vanhimpina tulisi olla erittäin kiinnostuneita siitä.

5. a) Mitä kristillisellä valvonnalla tarkoitetaan? b) Miten Jeesus tähdensi sitä?

⁵ Kristitty paimen on valvoja, mutta tätä ei tule ymmärtää samalla tavalla kuin maailma saattaisi suhtautua jonkin rakennustyöntekijöiden ryhmän tai maatilan valvojaan. Kristillisessä seurakunnassa ei hallita herroina niitä, jotka ovat Jumalan perintöä. Valvonta ei merkitse ihmisten korottamista. Pietari oli oppinut tämän erittäin hyvin Kristukselta Jeesukselta monta vuotta aikaisemmin viimeisellä illallisella, jonka Jeesus vietti apostoleittensa kanssa. Luukkaan 22:24–27 kertoo siitä: ”Heidän keskuudessaan syntyi kuitenkin myös kiihkeä kiista siitä, kuka heistä näytti olevan suurin. Mutta hän sanoi heille: ’Kansojen kuninkaat hallitsevat niitä herroina, ja niiden vallassaolijoita kutsutaan ”hyväntekijöiksi”. Mutta teidän ei pidä olla sellaisia, vaan tulkoon suurimmasta teidän keskuudessanne kuin nuorin ja johtomiehenä toimivasta kuin se, joka palvelee. Sillä kumpi on suurempi, se, joka on pitkällään pöydän ääressä, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka on pitkällään pöydän ääressä? Mutta minä olen teidän keskellänne kuin se, joka palvelee.’” Opetuslapset olivat väärässä, kun he väittelivät kiihkeästi tästä asiasta, mutta miten huomaavainen Jeesus kuitenkin oli oikaistessaan heitä!

6, 7. a) Miten Jeesus oli erinomainen esimerkki tuleville paimenille? b) Mitä ominaisuutta Pietari myös korosti? c) Miten tämä ominaisuus hyödyttää seurakuntaa?

⁶ Pääpaimen oli erinomainen esimerkki näille tuleville paimenille. Johanneksen kertomus Jeesuksen opetuslastensa kanssa viettämästä illallisesta valaisee tätä, kun se sanoo: ”Illallisen ollessa meneillään, . . . [Jeesus] nousi . . . ja pani syrjään päällysvaippansa. Ja hän otti pyyhkeen ja vyötti itsensä. Sen jälkeen hän pani vettä vatiin ja alkoi pestä opetuslasten jalkoja ja kuivata niitä pyyhkeellä, jolla oli vyöttäytynyt.” (Joh. 13:2–5) Jeesus oli hyvä opettaja, joten hän ryhtyi selittämään, miksi hän oli pessyt heidän jalkansa, ja sanoi: ”Tiedättekö, mitä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua ’Opettajaksi’ ja ’Herraksi’, ja oikein te puhutte, sillä sellainen minä olen. Jos siis minä, vaikka olen Herra ja Opettaja, pesin teidän jalkanne, niin teidänkin pitäisi pestä toistenne jalat. Sillä minä annoin teille mallin, jotta tekin tekisitte niin kuin minä tein teille.” – Joh. 13:12–15.

⁷ Kristuksen Jeesuksen esimerkki ja sen tarpeellisuus, että paimen kohtelee laumaa nöyrästi ollen aina valmis palvelemaan sitä, teki Pietariin erittäin syvän vaikutuksen. Niinpä Pietari kirjoitti: ’Ei herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tulemalla laumalle esimerkeiksi.’ Tällainen nöyryys on ominaisuus, jonka Kristus Jeesus halusi nähdä niissä, jotka suorittavat paimennustyötä Jumalan laumassa. Niinpä Pietari sanoi edelleen: ”Samalla tavoin te nuoremmat miehet, olkaa alamaiset vanhemmille miehille. Mutta vyöttäytykää kaikki mielen vaatimattomuuteen toisianne kohtaan, koska Jumala vastustaa kopeita, mutta suo ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille. Nöyrtykää sen tähden Jumalan väkevän käden alle, jotta hän korottaisi teidät aikanaan.” (1. Piet. 5:5, 6) On parempi olla nöyrä. Sellaista ihmistä on helppo lähestyä siinä tarkoituksessa, että ongelmat saataisiin ratkaistuiksi, ja tämä henki vetää koko seurakunnan yhteen rakkaudessa. Rakkaudessa ja nöyryydessä palveleminen sulkee pois omavaltaisen tai mielivaltaisen toiminnan eli niiden hallitsemisen herroina, jotka ovat Jumalan perintö. Todellinen paimen on kiinnostunut siitä, että tulisi esimerkiksi laumalle.

8. a) Mikä on kreikkalaisen epískopos-sanan perusajatus? b) Miksi tämä sana soveltuu kristittyihin valvojiin paremmin kuin kreikkalainen sana kyrios?

⁸ Sana ”valvoja”, joka on käännetty kreikkalaisesta sanasta epískopos, tarkoittaa sellaista, joka suojelee tai valvoo jotakin. Suojeleva huolenpito on sanaan epískopos sisältyvä perusajatus. Kristitty valvoja on siksi sellainen, joka on syvästi kiinnostunut Jumalan laumasta ja joka pitää huolta sellaisesta laumasta samalla tavalla kuin paimen huolehtii kirjaimellisista lampaista. Valvojana hän ei saa hallita herrana Jumalan laumaa. Sana ”herra” tulee kreikkalaisesta sanasta kyrios, ja se tarkoittaa sellaista, jolla on valtaa toisiin, kuten talon isännällä tai perheenpäällä. Se on käännetty myös ”isännäksi” ja ”omistajaksi”. Orjanomistaja kuuluisi siihen luokkaan, mutta orjanomistajat ovat nykyään harvinaisia. Nykyään työnantajat tai työnjohtajat soveltuvat kuvaukseen kyrios- eli ”herra”-sanan merkityksestä. Mutta vanhinten ei tule pitää suhdettaan veljiinsä sellaisena kuin on työnantajan ja työntekijän suhde. Vanhimmat ovat paimenia, ja paimenet opastavat ja ohjaavat lampaita hyville laidunmaille ja juomapaikoille sekä suojelevat niitä ja yrittävät parantaa niiden haavoja tai sairauksia. Kristillisessä seurakunnassa paimenet kannustavat veljiään Herran työssä olemalla heidän työtovereitaan, koska he ymmärtävät, että meillä kaikilla on yksi taivaallinen Herra ja Isäntä, jonka alaisuudessa me palvelemme ja jolle me olemme vastuussa.

9, 10. a) Miten Pietari oli hyvä esimerkki nöyryydestä? b) Mikä tosi paimenien ominaisuus edistää yksimielisyyttä päinvastoin kuin väärässä uskonnossa, ja miten Jeesus tähdensi tätä?

⁹ Pietari itse oli hyvä esimerkki tästä; hän ei korottanut itseään. Kun hän kirjoitti vanhimmille, niin kuin 1. Pietarin 5:1 kertoo, hän sanoi itsestään: ”Minäkin olen vanhin.” Tämä on kaukana Pietaria koskevasta maailmallisen uskonnon käsityksestä, joka yrittää korottaa Pietarin tiettyyn johtoasemaan eli paavin asemaan. Pietari ei antanut sellaista esimerkkiä.

¹⁰ Epäilemättä Pietari muisti selvästi Jeesuksen sanat, kun tämä puhui itsensä korottavista kirjanoppineista ja fariseuksista ja sanoi sitten, kuten Matteuksen 23:8–12 kertoo: ”Mutta teitä älköön kutsuttako rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, kun taas te kaikki olette veljiä. . . . Älköön teitä liioin kutsuttako ’johtajiksi’, sillä yksi on teidän Johtajanne, Kristus. Vaan suurimman teidän keskuudessanne tulee olla teidän palvelijanne. Joka korottaa itsensä, se nöyrrytetään, ja joka nöyrryttää itsensä, se korotetaan.” Se, että Kristuksen Jeesuksen alaisuudessa palvelevat paimenet ilmaisevat kristillistä nöyryyttä, edistää lauman yksimielisyyttä ja johtaa Jehovan siunaukseen.

11. Minkä hyvän esimerkin Paavali ja Barnabas antoivat nykyajan valvojille?

¹¹ Kerran Paavali ja Barnabas matkustavina valvojina kohtasivat sellaisen ongelman, että eräät miehet opettivat ympärileikkauksen olevan välttämätön pelastumiselle. Apostolien tekojen 15:2 osoittaa, että Paavali ja Barnabas eivät hyväksyneet opetusta vaan sanoivat sen olleen väärin. Mutta koko järjestön ykseyden vuoksi he esittivät kysymyksen apostolien ja vanhinten hallitsevalle elimelle, joka oli Jerusalemissa. Kun hallitseva elin oli käsitellyt asian perusteellisesti ja tehnyt siitä ratkaisun, niin uskolliset matkustavat valvojat, kuten Paavali, hyväksyivät ratkaisun kokosydämisesti ja välittivät tärkeän hengellisen opetuksen seurakunnille. Apostolien tekojen 16:4, 5 kertoo: ”Kun he sitten kulkivat edelleen kaupunkien halki, he antoivat niissä oleville noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja vanhimmat, jotka olivat Jerusalemissa, olivat päättäneet. Sen tähden seurakunnat lujittuivatkin jatkuvasti uskossa ja kasvoivat lukumääräisesti päivä päivältä.” Tämä menettely lisäsi ykseyttä ja yksimielisyyttä kaikkien laumaan kuuluvien keskuudessa ja ilmeisesti miellytti Jehovaa, sillä Jehova saattoi seurakunnat kukoistamaan ja antoi niille lisäystä. Paavali ja Barnabas antoivat hyvän esimerkin nykyisille valvojille, kun he osoittivat kunnioitusta kristillisen seurakunnan hallitusjärjestelyä kohtaan.

12. a) Kenelle Paavali aina antoi kunnian? b) Miten Paavali kohteli seurakunnan valvojia?

¹² Osallistuessaan totuuden levittämiseen ja huolehtiessaan työn laajenemisesta Paavali antoi esimerkillisellä tavalla kunnian Jehovalle vetäen huomion pois itsestään ja muista Jumalan palvelijoista, kun hän sanoi: ”Ei istuttaja ole mitään eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka saa aikaan kasvun.” (1. Kor. 3:7) Tämä korinttolaisille kirjoitettu kirje paljastaa myös, että Korinton seurakunnan valvojia tarvitsi muistuttaa eräistä Jumalan lain vaatimuksista, joita he eivät panneet täytäntöön. Luvussa viisi osoitetaan, että seurakunnassa esiintyi haureutta, mutta sen suhteen ei ollut ryhdytty mihinkään toimiin. Ei kerrota, että Paavali olisi halunnut pitää kaikkia siellä olevia valvojia epäpätevinä tai että hän olisi halunnut heidän poistamistaan tehtävistään seurakunnassa heidän virheensä takia. Sen sijaan Paavali neuvoi heitä, etteivät he seurustelisi kenenkään sellaisen kanssa, joka väitti olevansa veli ja oli Jumalan lain rikkoja, ja että he poistaisivat pahan keskuudestaan. Paavali suhtautui heihin kärsivällisesti, antoi heille tilaisuuden parantaa paimennustyötään ja oikaista oma menettelynsä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei valvoja tai avustava palvelija koskaan menettäisi palvelusetuaan. Jos hän selvästi osoittautuisi uskottomaksi tai tulisi moitittavaksi, hän olisi epäpätevä.

YHDISTÄVÄ PALVELUS

13. Miten valvojan pitäisi suhtautua vastuuseen?

¹³ Valvojalla on kannettavana raskas vastuu. Mutta se on iloa tuottava vastuu – suuri etu! Sen pitäminen sellaisena auttaa keventämään kuormaa. Muista ”hyvän paimenen” sanat: ”Minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:30) Jeesus piti sitä sellaisena. Hänen alipaimentensa, jotka ovat iestetyt Jeesukseen Jehovan tahdon tekemisessä hänen esimerkkinsä mukaan, tulisi suhtautua siihen samalla tavoin. Paljon riippuu siitä, että pannaan ’ensimmäiset ensimmäisiksi’. – Matt. 6:33.

14. Mikä oli Jeesuksen tärkeä työ, ja missä työssä hän valmensi opetuslapsiaan?

¹⁴ Tarkastelkaamme lähemmin Jeesuksen esimerkkiä. Mikä oli hänen tärkeä työnsä maan päällä? Kun Johannes Kastaja otettiin kiinni ja vangittiin, Jeesus meni Galileaan ja ryhtyi suorittamaan palvelustaan siellä. ”Siitä lähtien Jeesus alkoi saarnata ja sanoa: ’Katukaa, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.’” (Matt. 4:17) Valtakunnan saarnaaminen oli Jeesuksen päätyö. Ja pääasiassa sitä hän valmensi opetuslapsensa tekemään. (Luuk. 8:1; 9:1, 2; 10:1, 8, 9) Maan päällä suorittamansa palveluksen loppupuolella hän sanoi Pilatukselle: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta.” (Joh. 18:37) Pitäisikö alipaimenilla, jotka ovat iestetyt Jeesukseen, olla jokin vähäisempi tavoite?

15, 16. a) Mitä valvojien ongelmia kohtaan kaikkien pitäisi osoittaa ymmärtämystä? b) Mitä siunauksia voi koitua siitä, että valvojat tasapainottavat evankelioimis-, paimennus- ja opettamisvastuunsa?

¹⁵ Monille valvojille tämä aiheuttaa kuitenkin ongelman, ja se on ymmärrettävää. Aikaa kuluu niin paljon perhevastuista huolehtimiseen ja paimennuskäyntien tekemiseen, että on vaikeata löytää tilaisuuksia innokkaan johdon ottamiseen talosta-taloon-työssä ja muussa kenttätoiminnassa. Eikö kuitenkin voitaisi järjestää järkevää tasapainoa evankelioimisen, paimentamisen ja opettamisen välille? (Ef. 4:11) Jos valvoja suunnittelee säännöllisen osallistumisen evankelioimiseen palvelusryhmän mukana, niin harkitse, mitä muita toimintoja voitaisiin yhdistää siihen: Usein valvoja kykenee suunnittelemaan niin, että hän voi viedä oman perheensä jäsenet mukanaan tähän palvelukseen ja antaa heille käytännöllistä valmennusta muiden ryhmään kuuluvien ohella. Perheen säännöllinen osallistuminen yhdessä palvelukseen tuottaa suurta iloa, ja se voi olla esimerkki toisille ilon saamisesta.

¹⁶ Entä sitten paimennuskäynnit? Palatessaan palveluksesta valvoja voi ottaa asiakseen pistäytyä jonkun yksilön tai perheen luona, ja epäilemättä sillä, että hän voi kertoa tuoreita kokemuksia kenttäpalveluksesta, on piristävä vaikutus. Jotkut ovat tehneet lyhyitä käyntejä myös palatessaan kotiin maallisesta työstä. Jos käynnit suunnitellaan hyvin, niin niiden ei tarvitse riistää liian paljon aikaa evankelioimisesta. Nykyajan valvojat voivat esittää saman ajatuksen kuin apostoli Paavali: ”Jos näet julistan hyvää uutista, niin se ei ole minulle kerskumisen syy, sillä minun täytyy se tehdä. Todellakin, voi minua, jos en julistaisi hyvää uutista!” (1. Kor. 9:16) Miten virkistävää kristitylle onkaan pysyä toimeliaana hyvän uutisen julistamisessa, ja kuinka paljon lauma arvostaakaan sellaista valvojan antamaa hyvää esimerkkiä!

17. Miten Jeesus suoritti palveluksensa?

¹⁷ Kaikki, jotka palvelevat ’evankelistoina, paimenina ja opettajina’, voivat oppia paljon siitä, miten Jeesus suoritti palveluksensa. Hän julisti Valtakuntaa kaikkialla, missä hän voi tavata ihmisiä. Nykyään me teemme siten pääasiassa ovelta ovelle. Mutta pane merkille, miten Jeesus yhdisti julkisen saarnaamisensa opetuslastensa opettamiseen yksityisesti. Kerrankin Jeesus meni veneeseen ja puhui suurille ihmisjoukoille, jotka kokoontuivat rannalle. ”Hän puhui näille ihmisille monia asioita kuvauksin.” Kun hän oli kertonut kuvauksen kylväjästä, hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, miksi hän puhui käyttämällä kuvauksia. Niinpä hän vastasi yksityisesti heidän kysymykseensä. Sitten hän puhui paljon muuta ”ihmisjoukoille kuvauksin”. Myöhemmin kun ”hän meni taloon”, opetuslapset tulivat hänen luokseen jälleen ja hän auttoi heitä ’tajuamaan’ opetuksensa merkityksen. – Matt. 13:1–3, 10, 11, 34–36, 51.

18. Mitä hyötyä saattaa olla siitä, että valvojien palvelus suuntautuu nimenomaan kenttäpalvelukseen?

¹⁸ Jeesuksen palvelus oli siis nimenomaan kenttäpalvelukseen suuntautuvaa. Monien valvojien pitäisi nykyään kyetä noudattamaan samaa mallia. Kun he työskentelevät ryhmän kanssa kenttäpalveluksessa, he voivat olla eri julistajien seurassa puhumassa ihmisten kanssa ovilla. Sellainen voi rohkaista ryhmää suuresti. Kun he työskentelevät eri yksilöitten kanssa, he voivat osoittaa kiinnostusta selittämällä syyt tilanteisiin, joita heitä vaaditaan käsittelemään ovilla, ja näyttää heille, kuinka paikallisia ongelmia voidaan voittaa. Voi myös olla tilaisuuksia, varsinkin palveluksen lopettamisen jälkeen, keskustella kysymyksistä, joita yksilöillä voi olla. Tällä tavalla samalla kun valvojat kehittävät ryhmässä innostusta evankelioimistyötä kohtaan, he voivat kiinnittää huomiota paimentamiseen ja opettamiseen.

19. Minkä huomattavan esimerkin Jeesus antoi ”hyvänä paimenena”?

¹⁹ Johanneksen 10:3, 4:stä me luemme ”hyvästä paimenesta”: ”Hän kutsuu omia lampaitaan nimeltä ja johdattaa ne ulos. . . . hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.” Samoin alipaimenet voivat nykyään antaa mitä arvokkainta rohkaisua johtaessaan laumaa Valtakunnan palveluksessa ottamalla rakkaudellisesti huomioon yksilöitten tarpeet palvelusryhmässä ja olemalla huomaavaisesti kiinnostuneita jokaisen rakentamisesta, niin että kaikki voivat parantaa kykyjään hyvän uutisen saarnaamisessa ja opettamisessa. Jeesus itse antoi huomattavan esimerkin sellaisesta lauman palvelemisesta. – Ps. 40:10.

20. a) Miksi lauman ei pitäisi arvostella kriittisesti valvojia? b) Miten lauman jäsenet voivat uskollisesti tukea valvojien rakkaudentyötä?

²⁰ Toisin ajoin ongelmat saattavat viedä paljon valvojien aikaa, ja ne ovat ongelmia, joita ei pitäisi jättää hoitamatta. Kenenkään ei pitäisi arvostella kriittisesti valvojia, jos tällaiset ongelmat joskus estävät heitä johtamasta toisia Valtakunnan palveluksessa. Koko lauma arvostaa heidän rakkaudentyötään. Laumaan kuuluvat arvostavat sitä, että valvojat yrittävät päästä sopivaan tasapainoon evankelioimisessa, paimentamisessa ja opettamisessa. He ovat erittäin onnellisia, kun valvojat ovat heidän alituisia tovereitaan evankelioimistyössä silloin, kun olosuhteet sen sallivat. Usein avustavat palvelijat ja muut seurakuntaan kuuluvat voivat keventää valvojien kuormaa huolehtimalla työn yksityiskohdista tai muista vastuista, jotka eivät nimenomaan vaadi valvojan huomiota. Avustavat palvelijat ja muut apulaiset, jotka palvelevat uskollisesti valvojien rinnalla ja jotka ”auttavat” siellä, missä se on mahdollista, ovat suuri siunaus seurakunnassa. – Ps. 149:1.

21. Mikä on seurauksena, kun palvellaan ykseydessä ”totuutta puhuen”?

²¹ Kun valvojat, avustavat palvelijat ja kaikki muut seurakuntaan kuuluvat yhdessä ’puhuvat totuutta’ innokkaasti Valtakunnan palveluksessa ja toistensa kanssa ja kun koko seurakunta on yhteistoiminnassa jokaista yksityiskohtaa myöten päämääränä Valtakunnan saarnaamisen ja opetuslasten tekemisen työn edistäminen, niin kaikki tosiaan ’kasvavat rakkauden välityksellä kaikessa häneen, joka on pää, Kristus’. – Ef. 4:15.