Miten nöyryys voi varjella sinut
”Vyöttäytykää kaikki mielen vaatimattomuuteen toisianne kohtaan, . . . Pysykää järkevinä, olkaa valppaat.” – 1. Piet. 5:5–8.
1. Mikä taipumus monilla ihmisillä on, ja mihin se saattaa johtaa?
OLETKO huomannut, että ihmisillä on taipumus antaa liian suuri merkitys itselleen? Monet ovat taipuvaisia olemaan itsevarmoja ja kiinnittämään huomiota itseensä henkilökohtaisella käytöksellään, puheellaan tai elintavallaan. Heidän kunnianhimoinen, ylen itsevarma asenteensa saattaa lopulta johtaa siihen, että he kokevat epämieluisen pettymyksen, niin kuin muinainen Raamatun sananlasku sanoo: ”Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy.” – Sananl. 18:12.
2, 3. a) Mitä Jeesus havaitsi ollessaan eräissä pidoissa? b) Miten Jeesus opetti läksyn nöyryydestä siinä tilaisuudessa?
2 Kun Jeesus Kristus hyväksyi eräässä tilaisuudessa fariseuksen kutsun pitoihin, niin hän huomasi, että vierailla oli tämä ylväs sydämen asenne. Raamattu sanoo: ”Hän pani merkille, miten he valitsivat itselleen huomattavimpia paikkoja.” (Luuk. 14:1, 7) Niinpä Jeesus käytti tilaisuutta hyväkseen opettaakseen heille läksyn nöyryydestä. Hän esitti vieraille seuraavan kuvauksen:
3 ”Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu pitkällesi huomattavimmalle paikalle. Ehkä hän on voinut samalla kutsua jonkun sinua kunnianarvoisemman, ja hän, joka kutsui sinut ja hänet, tulee ja sanoo sinulle: ’Anna tälle se paikka.’ Ja silloin sinä lähdet häpeissäsi ottamaan alhaisinta paikkaa. Sen sijaan, kun sinut kutsutaan, mene ja asetu pitkällesi alhaisimpaan paikkaan, jotta kutsujasi tullessaan sanoisi sinulle: ’Ystävä, käy ylemmäksi.’ Silloin sinä saat kunniaa kaikkien vierastovereittesi edessä. Sillä jokainen, joka korottaa itsensä, nöyrrytetään, ja se, joka nöyrryttää itsensä, korotetaan.” – Luuk. 14:8–11.
4, 5. a) Mistä nöyryys voi varjella sinut? b) Minkä kuvauksen Jeesus esitti ihmisille, jotka uskoivat olevansa vanhurskaita?
4 Kuinka selvin ja yksinkertaisin sanoin Jeesus osoittikaan, miten nöyryys voi varjella ihmistä! (Sananl. 16:18) Mutta se ei voi varjella sinua ainoastaan kärsimästä mahdollista nolausta ihmisten edessä, vaan se pelastaa sinut myös Jumalan langettavalta tuomiolta. Hänestähän sanotaan: ”Jumala vastustaa kopeita, mutta nöyrille hän antaa ansaitsemattoman hyvyyden.” (Jaak. 4:6; Luuk. 20:45–47) Jeesus osoitti Jumalan arvioinnin itseään korottavista, tärkeilevistä ihmisistä, kun hän eräässä toisessa tilaisuudessa puhui ”muutamille, jotka luottivat itseensä, että olivat vanhurskaita, eivätkä pitäneet muita minään”. (Luuk. 18:9) Hän esitti näille ihmisille kuvauksen fariseuksesta ja veronkantajasta selittäen:
5 ”Fariseus seisoi ja alkoi rukoilla itsekseen näin: ’Oi Jumala, minä kiitän sinua, etten ole niin kuin muut ihmiset, kiristäjät, epävanhurskaat, avionrikkojat, enkä myöskään niin kuin tämä veronkantaja. Minä paastoan kahdesti viikossa, minä annan kymmenesosan kaikesta, mitä omakseni hankin.’ Mutta veronkantaja, joka seisoi matkan päässä, ei tahtonut edes nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi toistuvasti rintaansa sanoen: ’Oi Jumala, ole suosiollinen minulle syntiselle.’ Minä sanon teille: tämä meni alas kotiinsa vanhurskaammaksi todistettuna kuin tuo, sillä jokainen, joka korottaa itsensä, nöyryytetään, mutta joka nöyrryttää itsensä, se korotetaan.” – Luuk. 18:9–14
6. a) Millaisen asenteen Jeesus usein kohtasi? b) Mitkä kysymykset tämä herättää?
6 Kun luemme Raamattua, niin on hämmästyttävää panna merkille, miten usein Jeesus kohtasi ihmisiä, jotka ajattelivat olevansa toisten yläpuolella, ja miten usein hän varoitti sellaisia heidän minä-olen-toisia-tärkeämpi-asenteestaan. Hän teki siten jälleen puhuessaan ihmisjoukoille ja apostoleilleen Jerusalemissa vain muutamia päiviä ennen teloitustaan. Hän sanoi: ”Teitä älköön kutsuttako rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, kun taas te kaikki olette veljiä. . . . Älköön teitä liioin kutsuttako ’johtajiksi’, sillä yksi on teidän Johtajanne, Kristus. Vaan suurimman teidän keskuudessanne tulee olla teidän palvelijanne. Joka korottaa itsensä, se nöyrrytetään, ja joka nöyrryttää itsensä, se korotetaan.” (Matt. 23:1–12) Mutta keiden hyödyksi Jeesus jälleen nimenomaan tähdensi nöyryyden tarvetta? Keitä hän koetti erityisesti auttaa ja varjella?
APOSTOLIEN ASENNE
7. Miksi ei pitäisi olla hämmästyttävää, että ihmiset ovat taipuvaisia olemaan ylpeitä ja tavoittelemaan huomattavia asemia?
7 On tärkeätä panna merkille, että ihmiset ovat perittyjen epätäydellisyyksiensä takia taipuvaisia olemaan itsekkäitä ja ajattelemaan itsestään enemmän kuin heidän tulisi ajatella. (Ps. 51:7; Room. 12:3) Maailma yrittää lisäksi ylläpitää meissä sitä katsantokantaa, että meidän sukumme, rotumme tai kansallisuutemme on parempi kuin toisten. Se yllyttää meitä myös yrittämään päästä toisten edelle ja jättämään toiset varjoon käyttämällä mitä keinoja tahansa. Ei näin ollen pitäisi olla yllättävää, että ihmiset ovat taipuvaisia tavoittelemaan asemia ja arvovaltaa. Ihmiset voivat kyllä kieltää tällaisen tavoittelun: ”Minä en halua valtaa”, he saattavat sanoa. Mutta mitä heidän menettelynsä osoittavat? Ilmaisiko Pietari, Jaakob, Johannes tai kukaan muu apostoli esimerkiksi halua päästä huomattavaan asemaan? Mitä tapahtui eräänä päivänä, kun he ollessaan yhdessä Jeesuksen kanssa olivat menossa kotiin Kapernaumiin?
8, 9. a) Mihin väittelyyn Jeesuksen apostolit joutuivat matkallaan Kapernaumiin? b) Miten Jeesus siinä tilaisuudessa opetti apostoleilleen, että heillä oli väärä asenne?
8 Markus kertoi tapahtuneen näin: ”Kun [Jeesus] sitten oli sisällä talossa, hän teki heille kysymyksen: ’Mistä te kiistelitte tiellä?’ He pysyivät vaiti, sillä he olivat tiellä väitelleet keskenään siitä, kuka on suurin.” Luukaskin kertoi tämän tapauksen, mutta ilmeisestikään ei hän eikä Markus ollut läsnä. (Mark. 9:33–37; Luuk. 9:46–48) Apostoli Matteus oli kuitenkin siellä, ja hän joutui ilmeisesti häpeämään, kun oli osallistunut väittelyyn. Vaikka Matteus ei mainitsekaan väittelyä, niin hän kuvailee, miten Jeesus siinä tilaisuudessa opetti heille läksyn nöyryydestä, selittäen:
9 ”Niin hän kutsui luokseen lapsukaisen, asetti sen heidän keskelleen ja sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lapsukaisten kaltaisiksi, ette missään tapauksessa tule menemään taivasten valtakuntaan. Sen tähden joka nöyrtyy tämän lapsukaisen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.’” (Matt. 18:2–4) Miten erinomainen tapa painaa opetuslastensa mieleen nöyryyden arvo! Lapsukaiset katsovat luonnollisesti kunnioittavasti vanhempiinsa ja pitävät heitä itseään ylempinä. Apostolien tarvitsi kääntyä ja tulla sellaisiksi. Kääntyivätkö he? Muuttuiko heidän asenteensa?
10. Minkä pyynnön Jaakob ja Johannes esittivät myöhemmin Jeesukselle, ja miten muut kymmenen apostolia suhtautuivat siihen?
10 Vain vähän aikaa tämän jälkeen apostolit seurasivat Jeesusta Jerusalemiin hänen elämänsä viimeisen viikon kohtalokasta loppua viettämään. Markus kertoo, mitä tapahtui heidän matkallaan kaupunkiin: ”Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen kaksi poikaa, astuivat hänen luokseen ja sanoivat hänelle: ’Opettaja, me tahdomme sinun tekevän meille, mitä sinulta pyydämmekin.’ Hän sanoi heille: ’Mitä tahdotte minun teille tekevän?’ He sanoivat hänelle: ’Suo meistä toisen istua oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi kirkkaudessasi.’” Ehkä tämä pyyntö muistuttaa mieleesi ne pitojen päivällisvieraat, jotka valitsivat itselleen parhaat istuimet. ”Kun nyt ne kymmenen muuta kuulivat siitä, he alkoivat närkästyä Jaakobiin ja Johannekseen.” Toiset apostolit eivät hyväksyneet sitä, että Jaakob ja Johannes heidän selkänsä takana yrittivät varmistaa itselleen ylemmän aseman Kristuksen hallituksessa. – Mark. 10:35–41.
11. a) Mikä väärä katsantokanta apostoleilla oli? b) Miten Jeesus yritti oikaista heidän ajatteluaan?
11 Jaakob ja Johannes, samoin kuin muutkin apostolit, katselivat asioita erheelliseltä maailmalliselta näkökannalta. Ehkä he ajattelivat sitä aikaa, jolloin Daavidin suvun israelilaiskuninkaat hallitsivat satoja vuosia aiemmin. He ovat saattaneet otaksua, että messiaanisella Kuninkaalla Jeesuksella Kristuksellakin olisi maallinen hallitus korkeassa asemassa ja arvossa olevine miehineen. Heillä oli ehkä kunnianhimoisia henkilökohtaisia pyrkimyksiä palvella sellaisissa korkeissa virka-asemissa. He eivät olleet joka tapauksessa oppineet läksyä nöyryydestä. Jeesus yritti sen vuoksi oikaista heidän ajatteluaan sanoen heille: ”Te tiedätte, että ne, jotka näyttävät hallitsevan kansoja, hallitsevat niitä herroina ja niiden suuret pitävät niitä vallan alla. Näin ei ole teidän keskuudessanne, vaan joka tahtoo tulla suureksi teidän keskuudessanne, sen täytyy olla teidän palvelijanne, ja joka tahtoo olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, sen täytyy olla kaikkien orja.” – Mark. 10:42–44; Matt. 20:20–28.
12. Ketkä olivat erityisesti Jeesuksen mielessä, kun hän kehotti ihmisiä olemaan nöyriä antamatta kutsua itseään ’johtajaksi’?
12 Kun otamme huomioon tämän Jeesuksen apostolien ajatustavan, voimme olla varmat, että he olivat erityisesti hänen mielessään, kun hän sanoi muutamia päiviä myöhemmin ihmisille Jerusalemissa, että heidän piti olla nöyriä eikä asettua ’opettajiksi’ eikä ”johtajiksi”. (Matt. 23:8–12) Jeesus on ehkä apostolien toistuvan kinastelun takia päättänyt tähdentää vielä voimakkaammin heidän nöyryyden tarvettaan. Tilaisuus tarjoutuikin pari päivää myöhemmin, kun ne kaksitoista olivat kokoontuneet erääseen Jerusalemin yläsaliin viettämään viimeistä pääsiäistään yhdessä.
13. a) Miten isäntä tavanomaisesti osoitti itämailla vieraanvaraisuutta vierailleen? b) Minkä tilaisuuden tämä siis antoi apostoleille, kun he kokoontuivat yhteen viimeiselle pääsiäisaterialleen?
13 Koska apostolit eivät olleet vieraina vaan vain käyttivät sitä huonetta, niin siellä ei ollut palvelijoita pesemässä heidän jalkojaan. Itämailla, missä ihmiset käyttivät yleisesti sandaaleja tai kulkivat paljain jaloin, isäntä menetteli vieraanvaraisesti järjestämällä niin, että vierailijoiden jalat pestiin, kun he tulivat hänen taloonsa. Tämä tehtävä oli yleensä määrätty huonekunnan alhaisimmalle palvelijalle. Niinpä nuori nainen Abigail osoitti todellista nöyryyttä puhuessaan Daavidin palvelijoille: ”Katso, palvelijattaresi on valmis rupeamaan orjattareksi ja pesemään herrani palvelijain jalat.” (1. Sam. 25:41; Luuk. 7:44; 1. Tim. 5:10) Apostoleilla oli sen tähden erinomainen tilaisuus tarjota nöyrästi tämä tarpeellinen palvelus, mutta nähtävästi kilpailuhenki oli niin voimakas heidän sydämessään, ettei yksikään heistä tarjoutunut vapaaehtoisesti tekemään sitä. Ja niin he ryhtyivät nauttimaan ateriaa vastoin tapaa pesemättömin jaloin.
14, 15. a) Minkä merkityksellisen palveluksen Jeesus suoritti apostoleilleen? b) Minkä läksyn Jeesus painoi heidän mieleensä, mutta mikä osoittaa, käsittivätkö apostolit silloin sen ytimen?
14 Apostoli Johannes kertoi, mitä sitten tapahtui: Jeesus ”nousi illalliselta ja pani syrjään päällysvaippansa. Ja hän otti pyyhkeen ja vyötti itsensä. Sen jälkeen hän pani vettä vatiin ja alkoi pestä opetuslasten jalkoja ja kuivata niitä pyyhkeellä, jolla oli vyöttäytynyt. . . . Kun hän sitten oli pessyt heidän jalkansa ja pannut päällysvaippansa ylleen ja laskeutunut jälleen pöydän ääreen, hän sanoi heille: ’Tiedättekö, mitä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua ”Opettajaksi” ja ”Herraksi”, ja oikein te puhutte, sillä sellainen minä olen. Jos siis minä, vaikka olen Herra ja Opettaja, pesin teidän jalkanne, niin teidänkin pitäisi pestä toistenne jalat.’” – Joh. 13:1–14.
15 Miten erinomaisella tavalla Jeesus antoikaan apostoleilleen opetusta nöyryydestä! Sinä varmaan ajattelisit, että he olisivat ymmärtäneet asian ytimen. Hän opetti heille mielentilaa – nöyrää mielentilaa, mikä oli tekevä heidät taipuvaisiksi suorittamaan kaikkein alhaisimpiakin tehtäviä toisten hyväksi. Mitä kuitenkin tapahtui? Luukas selittää, että illan edetessä ”heidän keskuudessaan syntyi kuitenkin myös kiihkeä kiista siitä, kuka heistä näytti olevan suurin”. (Luuk. 22:24) Voitko kuvitella moista! Kaikkien näiden tapausten jälkeen, joissa Jeesus yritti opettaa heille nöyryyttä, he eivät vieläkään saaneet pois mielestään ajatusta arvosta ja siitä, että joillakuilla olisi korkeampi asema kuin toisilla. Koko heidän kulttuurinsa, jossa ylpeillä fariseuksilla ja saddukeuksilla oli hallitseva asema, oli ilmeisesti ollut omiaan kieroonnuttamaan heidän asenteensa siinä määrin, että he eivät pystyneet käsittämään, että he kaikki olivat veljiä, asemaltaan tasavertaisia.
16. a) Mitkä Jeesuksen maininnat olivat epäilemättä tämän väittelyn perustana? b) Miten Jeesus kärsivällisesti yritti jatkuvasti auttaa apostoleitaan?
16 Jeesuksen viittaukset Jumalan valtakuntaan sinä iltana olivat epäilemättä aiheena tälle keskustelulle siitä, kuka näyttäisi olevan suurin. (Luuk. 22:16–18) Se, ettei Jeesus vihastunut apostoleihinsa eikä voimakkaasti nuhdellut heitä, vaikka he itsekkäästi halusivat saada huomattavan aseman ja maineikkaimmat paikat hänen kanssaan hänen valtakuntansa kirkkaudessa, on totisesti huomattava todistus Jeesuksen kärsivällisyydestä. Sen sijaan hän jälleen sanoi heille epäilemättä vetoava sävy äänessään: ”Kansojen kuninkaat hallitsevat niitä herroina, ja niiden vallassaolijoita kutsutaan ’hyväntekijöiksi’. Mutta teidän ei pidä olla sellaisia, vaan tulkoon suurimmasta teidän keskuudessanne kuin nuorin ja johtomiehenä toimivasta kuin se, joka palvelee.” – Luuk. 22:25–27.
TÄMÄN LÄKSYN OPPIMINEN ON TÄRKEÄTÄ
17, 18. a) Miksi apostoleille oli tärkeätä oppia nöyryyttä? b) Mihin apostolien ylen itsevarma asenne osaltaan johti sinä yönä?
17 Heille oli erittäin tärkeätä oppia tämä läksy nöyryydestä. Olihan koko heidän elämänsä vaakalaudalla samoin kuin kristillisen laumankin elämä. Miten niin? Katsokaamme, mihin heidän asenteensa osaltaan johti sinä yönä. Jeesus varoitti heitä: ”Te kaikki kompastutte tänä yönä siihen, mikä koskee minua.” Mutta apostolit vakuuttivat, ettei näin suinkaan tapahtuisi. He tunsivat olevansa valmiit mihin mahdollisuuteen tahansa, ja niin jokainen sanoi: ’Vaikka meidän täytyisi kuolla, emme suinkaan kieltäydy tunnustamasta sinua.’ Ja Pietarin terävästä vastauksesta kuultaa voimakkaasti se kilpailu, joka heidän keskuudessaan vallitsi: ”Vaikka kaikki muut kompastuvat siihen, mikä koskee sinua, minä en koskaan kompastu!” – Matt. 26:31–35.
18 Muistammehan mitä tapahtui. Kaikki apostolit pettivät surkeasti Herransa. He olivat tarkkaamattomia, he eivät kuunnelleet hänen toistuvasti esittämiään opetuksia. Ja lopulta he pakenivat peloissaan jättäen Jeesuksen kohtaamaan roskajoukon, joka tuli vangitsemaan häntä. Ja Pietari kielsi kolme eri kertaa edes tuntevansa Herraansa! Pietari oli itse asiassa sanonut: ’Kaikilla muilla saattaa olla heikkouksia uskossaan, mutta ei minulla – minä en koskaan petä sinua, Herra.’ Mutta hänen ylen itsevarma luottamuksensa, minä-olen-uskollisempi-kuin-he-ovat-asenteensa johti hänet kauheaan romahdukseen. Miten tärkeätä onkaan oppia nöyryyttä! Oppivatko apostolit lopulta?
19, 20. a) Mikä todistaa, että apostolit oppivat nöyryyttä? b) Miten varhaiskristillistä seurakuntaa ilmeisesti johdettiin, ja mitä tämä ilmaisee apostolien asenteesta?
19 Oppivat. Jeesuksen rakkaudellinen kärsivällisyys heitä kohtaan tuli runsaasti palkituksi. Todistuksena tästä on se suorasukainen, rehellinen tapa, jolla he merkitsivät muistiin Jeesuksen opetukset nöyryydestä. Voimme vain kuvitella, miten pahalta heistä on täytynyt tuntua, kun he ajattelivat sitä, kuinka he olivat menetelleet. He halusivat kuitenkin toisten hyötyvän heidän erehdyksistään ja varsinkin siitä erinomaisesta opetuksesta, jonka Jeesus heille antoi. Lisätodistuksena siitä, että he oppivat tuon läksyn hyvin, on heidän oma kehotuksensa nöyryyteen. Esimerkiksi apostoli Pietari kirjoitti myöhemmin: ”Olkaa kaikki samanmielisiä, . . . nöyrämielisiä.” – 1. Piet. 3:8.
20 Vielä yksi todistus siitä, että he lopulta oppivat nöyryyttä, löytyy Raamatusta Apostolien tekojen kirjasta. Kun luemme sitä, niin voimme nähdä, miten apostolit työskentelivät yhdessä yksimielisyydessä kristillisen seurakunnan rakentamiseksi. Kukaan heistä ei etsinyt kunnianhimoisesti huomattavaa asemaa eikä vaikutusvaltaa, eikä kukaan toiminut niin kuin hän olisi ollut päämies heidän joukossaan ja yrittänyt tehdä sanastaan lakia. Päinvastoin ilmeisesti miesryhmä, johon kuului muitakin vanhimpia kuin apostolit, ratkaisi kristillistä seurakuntaa koskevat tärkeät asiat. Opetuslapsi Jaakob, Jeesuksen velipuoli, joka ei ollut apostoli, oli nähtävästi puheenjohtajana, kun tehtiin päätös ympärileikkauksesta. (Apt. 15:6–29; 12:1, 2) Tämä viittaa siihen, että puheenjohtajina toimivat vanhimmat ovat saattaneet vuorotella jonkun toimiessa puheenjohtajana jossakin tilaisuudessa ja toisen toisella kertaa. Apostolien keskuudessa kehittyi tosi nöyryyden henki.
LÄKSYÄ KOROSTETTIIN – MIKSI?
21. Miten apostoli Pietari tähdensi nöyryyden tärkeyttä?
21 Apostoli Pietari tunsi vuosia myöhemmin tarpeelliseksi tähdentää nöyryyden tärkeyttä, ja hän teki niin ensimmäisessä henkeytetyssä kirjeessään, joka on säilytetty Raamatun kaanonissa. Hän mainitsee 4. luvussa kärsimykset, joita kristityt voivat odottaa joutuvansa kestämään uskollisuutensa takia Jumalaa kohtaan, ja sanoo sitten: ”Sen tähden annan keskuudessanne oleville vanhimmille tämän kehotuksen . . . Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan halukkaasti . . . eikä herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tulemalla laumalle esimerkeiksi. . . . Mutta vyöttäytykää kaikki mielen vaatimattomuuteen toisianne kohtaan, koska Jumala vastustaa kopeita, mutta suo ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille. Nöyrtykää sen tähden . . . Pysykää järkevinä, olkaa valppaat. Teidän vastustajanne, Panettelija, vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä.” – 1. Piet. 5:1–8.
22. Miksi Pietari käytti sanoja ”sen tähden” aloittaessaan vanhimmille esittämänsä kehotuksen mainittuaan kristittyjen kärsimykset?
22 Miksi Pietari mainittuaan kristittyjen kärsimykset sanoi: ”Sen tähden annan keskuudessanne oleville vanhimmille tämän kehotuksen”? Siitä syystä, että jos vanhimmilta puuttuu nöyryyttä, niin tämä asenne voi lisätä sitä kärsimystä ja niitä taakkoja, joiden alaisina kristityt veljet saattavat jo työskennellä. Mutta vanhinten nöyrä asenne on virkistävä ja tekee helpommaksi veljille kärsivällisyyden osoittamisen. (Jes. 32:1, 2) Pietari kehottaa sen tähden vanhimpia, että heidän ei pidä ’herroina hallita niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tulla laumalle esimerkeiksi’.
23. a) Mitkä Jeesuksen maininnat ovat saattaneet vaikuttaa siihen, että Pietari kehotti vanhimpia olemaan hallitsematta herroina laumaa? b) Mihin ominaisuuteen vanhinten pitäisi vyöttäytyä ja millaisin tuloksin?
23 Pietari muisti ilmeisesti Jeesuksen maininnat maailmallisista hallitusmiehistä, jotka ”hallitsevat niitä herroina” ja ”pitävät niitä vallan alla”, ja että hän sanoi: ”Mutta teidän ei pidä olla sellaisia.” (Mark. 10:42–44; Luuk. 22:25–27) Ei, kristittyjen vanhinten ei pitäisi olla niiden ylpeitten fariseusten kaltaisia, jotka sanoivat toisille, mitä piti tehdä, mutta olivat sitten haluttomia nostamaan sormeaankaan tehdäkseen siten itse. (Matt. 23:3, 4) Heidän pitäisi päinvastoin olla esimerkkinä; heidän itsensä pitäisi olla halukkaita tekemään sitä, mitä he pyytävät toisia tekemään. Heidän tulee kaikkien toisten kristittyjen mukana ’vyöttäytyä mielen vaatimattomuuteen’. 1. Pietarin 5:5:ssä olevan ’vyöttäytymiseksi’ käännetyn kreikkalaisen sanan enkombóomai merkityksen mukaisesti heidän tulee lujasti ’sitoa ylleen kuin solmuin’ tämä nöyryys. Seurauksena tästä on, että he eivät katso milloinkaan olevansa sellaisten vaatimattomien tehtävien kuin valtakunnansalin siivoamisen yläpuolella eikä kristillisen seurakunnan saarnaamistoimintojen kaikkiin piirteisiin osallistumisen yläpuolella.
24. Millä tavoilla vanhimmat voisivat herroina hallita laumaa?
24 Samalla ne, jotka vyöttäytyvät nöyryyteen, eivät anasta itselleen erikoismukavuuksia tai etuja, ikään kuin he ansaitsisivat parempaa kuin toiset saavat. Eikö esimerkiksi kristillisissä konventeissa olisi veljiensä hallitsemista herroina, jos vanhimmat varaisivat itselleen erikoisaterioita ja parhaita työmääräyksiä samalla kun jakelisivat veljilleen jotakin huonompaa? Tai olisiko esimerkin antamista laumalle, jos he menisivät ruokajonon etupäähän ja hankkisivat ateriansa ennen niitä, jotka olisivat odottaneet kauemmin? Saattaa tosin olla hätätapauksia kiireellisten työmääräysten takia, joissa voi olla välttämätöntä mennä ruokajonon etupäähän tai syödä eri aikaan tai eri paikassa kuin toiset. Kuitenkin näitä seikkoja tulee harkita vakavasti. Miksi?
25. a) Ovatko ne, joilla on erityisiä kykyjä tai palvelusetuja, toisia parempia? b) Mitä neuvoa on kristittyjen sen tähden tärkeätä noudattaa?
25 Yksi syy on se, että kun joku saa valtaa, niin hän saattaa olla erityisen taipuvainen ajattelemaan olevansa parempi, enemmän ansaitseva kuin toiset. Mutta onko hän? Hänellä voi olla ominaisuuksia, jotka tekevät hänet päteväksi olemaan kristitty vanhin ja hoitelemaan jotakin konventtitehtävää, mutta nämä kyvyt eivät tee hänestä toisia parempaa. (1. Tim. 3:1–7) Jehova Jumala ei pidä vanhinta eikä ketään muutakaan ihmistä, jolla on erikoiskykyjä, veljiään parempana. Kuinka tärkeätä onkaan sen tähden, että tämä henkilö noudattaa Jumalan kehotusta osoittamalla ”vaatimattomin mielin, että toiset ovat . . . parempia”! (Fil. 2:3) Tällainen nöyrä mielenlaatu varjelee kristittyä siltä kauhealta romahdukselta, minkä ylpeys voi aiheuttaa. – Sananl. 16:18; 18:12.
26. Miten lauma voi joutua vaaraan, jos vanhimmilta puuttuu nöyryyttä?
26 Tämä kristityn vanhimman nöyrä asenne suojelee myös laumaa. ”Lampaat” voidaan helposti kompastuttaa ja kääntää pois kristillisestä seurakunnasta, jos vanhimmat anastavat itselleen erikoisetuja, tavoittelevat vaikutusvaltaa tai huomattavaa asemaa tai muilla tavoilla ilmaisevat ylpeää, ylimielistä henkeä. Jumalan sana kehottaa: ”Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” (Room. 12:10) Mutta jos lauman jäsenet näkevät vanhinten, joiden oletetaan palvelevan esimerkkeinä, kunnioittavan itseään parhaimmilla eduilla ja menettelevän omavaltaisella, pöyhkeällä tavalla, niin miten se vaikuttaa laumaan? Sen jäsenet loukkaantuvat varmasti. Kärsimykset, joita he kestävät siksi, että ovat kristittyjä, lisääntyvät, ja se voi johtaa tuhoon.
27. Miten vanhimmat voivat pysyä järkevinä ja estää Panettelijaa nielemästä heitä ja laumaa?
27 Onko näin ollen mikään ihme, että apostoli Pietari varoitti: ”Pysykää järkevinä, olkaa valppaat. Teidän vastustajanne, Panettelija, vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä”? Jos kristitty vanhin kehittää ylpeää, ylimielistä henkeä, niin hän voi avata tien Panettelijalle, niin että tämä voi onnistua nielemään hänet ja myös lauman jäseniä. Koettakaa, vanhimmat, siis välttää näyttämästäkään ylimielisiltä tai ylemmiltä. Vyöttäytykää nöyryyteen. Olkaa helposti lähestyttäviä, huomaavaisia, helläsydämisiä ja sääliväisiä, niin kuin imettävä äiti hellii omia lapsiaan. (Ef. 4:32; 1. Tess. 2:7, 8) Katsokaa aina Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä ja opetuksia ja tehkää parhaanne jäljitelläksenne häntä! – Fil. 2:5–8.
28. Mikä suurenmoinen tulevaisuuden odote on olemassa, ja missä me voimme saada esimakua tästä?
28 Ajattelehan vain, miten suurenmoista tulee olemaan, kun kaikki elossa olevat ihmiset ilmentävät mielen vaatimattomuutta ja pitävät toisia itseään parempina. Millainen virvoitus ja rauha silloin vallitseekaan! Me saamme jo nyt kristillisessä seurakunnassa esimakua tästä siunauksesta saadessamme olla yhteydessä nöyrien, epäitsekkäiden miesten, naisten ja lasten kanssa. Eikö tämä kannusta meitä vyöttäytymään nöyryyteen? Se voi varjella meidät estäen Panettelijaa nielemästä meitä ja auttaen meitä varjeltumaan ”suuressa ahdistuksessa” ja elämään ikuisesti nopeasti lähestyvässä Jumalan vanhurskaassa uudessa järjestyksessä. – Ps. 133:1–3; Ilm. 7:9–14.