Kallisarvoisen suhteen säilyttäminen

”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” – Jaak. 4:8

1, 2. a) Millä tavalla Jehova on hyvin antelias? b) Millaisessa vaarassa epäilevä on, ja kuinka sellainen voidaan välttää? c) Voiko usko kasvaa, ja onko se enemmän kuin vain mielen toimintaa?

JEHOVA on hyvin antelias. Olemme jo saaneet tietää Luukkaan kertomuksesta, että Jehova vastaa niiden anomuksiin, jotka ovat hellittämättömiä rukouksessa ja jotka pysyvät valveilla. Ja myös muut raamatunkirjoittajat henkeytettiin esittämään käytännöllisiä neuvoja rukousta ja uskoa koskevista toisiinsa läheisesti liittyvistä aiheista.

² Esimerkiksi Jaakob muistuttaa meitä kirjeensä alussa, että meidän pitäisi ’pyytää jatkuvasti Jumalalta’ viisautta erilaisten koettelemusten kohtaamiseen ja kestämiseen. Hän kehottaa ja varoittaa: ”Mutta pyytäköön jatkuvasti uskossa, lainkaan epäilemättä.” Se, joka jatkuvasti epäilee, on ”epäröivä [kreikaksi ”kaksisieluinen”] mies”, eikä hän saa mitään Jehovalta. Me haluamme sen sijaan että uskollamme on Jaakobin mainitsema ominaisuus: ”Tämä uskonne koeteltu laatu saa aikaan kestävyyttä.” (Jaak. 1:3–8)a Vaikkakaan meidän uskomme ei ehkä aluksi ole yhtä suuri kuin Aabrahamin usko, se voi kasvaa ja sen täytyy aina kuulostaa aidolta, todelta eikä olla puoleksi sitä ja puoleksi tätä. Sanottakoon meistä niin kuin Paavali kirjoitti: ”Teidän uskonne kasvaa tavattomasti ja kunkin ja teidän kaikkien rakkaus lisääntyy toinen toisianne kohtaan.” Tosi usko ei ole vain mielen toimintaa, vaan kuten Paavali myös kirjoitti: Sinä ”uskot sydämessäsi”. Meillä täytyy olla hyvä vaikutin, joka johtaa hyviin tekoihin. – Room. 4:20; 10:9, 10; 2. Tess. 1:3.

3. Mihin totuuksiin huomiomme kiinnitetään vastakohtien avulla Jaakobin 4:7, 8:ssa?

³ Edellä olevan vahvistukseksi Jaakob kirjoitti myöhemmin: ”Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaaksi, te epäröivät.” Johdatellessaan tähän Jaakob esitti eräitä vastakohtia niin kuin Jeesuskin esitti tehdäkseen ymmärrettäviksi totuudet, joita tarvitsi korostaa: ”Alistukaa sen tähden Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Panettelijaa, niin hän pakenee teistä. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” – Jaak. 4:7, 8.

4. a) Millaista toimintaa jonkun lähestyminen vaatii, ja minkä täytyy saada se aikaan? b) Tekeekö Jumala muuta kuin lausuu sellaisen tervetulleeksi, ja mitä järjestelyjä on jo tehty kaikkien hyödyksi?

⁴ Mitä kannustusta oikeaan päättäväisyyteen ja mikä sydäntä lämmittävä vetoomus lopuksi! Ihminen voisi olla päättäväinen ja hellittämätön velvollisuuden tunnosta, mutta jonkun lähestyminen vaatii jotakin paljon syvällisempää. Sen täytyy tulla sydämestä ja saada ihminen näkemään vaivaa ja olemaan valmis uhrauksiin, jotta hän saavuttaisi halutun läheisen henkilökohtaisen suhteen ja nauttisi siitä. Pane merkille, että Jaakob ei sano, että jos me lähestymme Jumalaa, niin hän niin sanoaksemme vain istuu ja odottaa lausuakseen meidät tervetulleeksi. Sen sijaan jos me ryhdymme määrätietoiseen henkilökohtaiseen toimintaan lähestyessämme Jumalaa, niin hän puolestaan ryhtyy vastaavaan toimintaan. Miten hän sen tekee? Hän on jo tehnyt eräitä erinomaisia järjestelyjä, joihin sisältyvät hänen Sanansa ja hänen Poikansa lahja Lunastajanamme, jotta epätäydellisille, syntisille ihmisille on mahdollista lähestyä häntä. Nämä varaukset ovat avoinna kaikille, jotka haluavat käyttää niitä hyväkseen vilpittömästä ja aidosta vaikuttimesta.

5. Miten Jumalan antautuneita palvelijoita käytetään usein niiden auttamiseen, jotka haluavat ’lähestyä Jumalaa’?

⁵ Mutta tekeekö Jehova mitään, mikä olisi suoranaisemmin henkilökohtaista luonteeltaan? Mikä varsin monissa tapauksissa koskettaa totuuden etsijän sydäntä ja vetää hänet ulos kuorestaan? Eikö se totuuden tuntemuksen lisäksi ole enemmänkin se aito ja lämmin henkilökohtainen kiinnostus, jota Jumalan palvelijana käytetty osoittaa? (1. Kor. 3:5) Kun totuuden etsijä on läsnä ensimmäisessä kokouksessaan Jehovan todistajien kanssa, hän ei ehkä ymmärrä kovinkaan paljon siitä mitä sanotaan, vaan häneen vaikuttaa jälleen syvästi kaikkien ilmaisema vilpitön, ystävällinen ilmapiiri sekä häntä kohtaan osoitettu henkilökohtainen huomio ja se, että hänet toivotetaan tervetulleeksi. Tällä tavalla hän tuntee Jumalan nyt lähestyvän häntä vastaukseksi hänen omiin ponnistuksiinsa totuuden ja totuuden Antajan etsimisessä. Edistyessään hän kokee muita todisteita Jumalan ohjauksesta ja siunauksesta, sillä Hän antaa ”anteliaasti ja soimaamatta”. – Jaak. 1:5.

6. Ainoastaan millä tavalla tämä tehdään mahdolliseksi, ja mitä täytyy pitää mielessä?

⁶ Kun totuuden etsijää opastetaan askel askeleelta vanhurskauden tiellä, hän oppii ymmärtämään, mikä etu on olla Jehovan käytettävänä yhtenä hänen edustajistaan toisten auttamisessa. Tämän tekee mahdolliseksi hänen henkensä vuodattaminen sydämeemme, niin että voimme ilmaista tuon hengen hedelmää ja antaa esimerkin aidosta jumalallisesta rakkaudesta. – Gal. 5:22, 23; 1. Joh. 4:11.

OLE VALPAS, OLE PÄÄTTÄVÄINEN

7. Mitä Jaakobin kirjeen yleissävy ilmaisee?

⁷ Jaakob kirjoitti antautuneille kristityille, jotka olivat katuneet ja kääntyneet. He olivat kääntyneet pois aikaisemmasta syntisestä menettelystään ja olivat nyt antautuneet varauksetta Jehovalle tekemään siitä lähtien hänen tahtonsa. Kuten Jaakobin kirjeen yleissävy ilmaisee, monet eivät eläneet antautumisensa mukaisesti. He jättivät huomioon ottamatta tarpeen pitää suhde Jehovaan terveessä tilassa.

8. a) Miksi suhteita ei voi pitää itsestään selvinä? b) Minkä vuoksi Jaakob halusi auttaa taaksepäin luisuvia?

⁸ Suhteet pysyvät harvoin, jos koskaan, vakaina. Niitä ei voi pitää itsestään selvinä. Ne joko edistyvät vaikkakin hitaasti ja puun tavoin juurtuvat syvempään tai ne rappeutuvat ja alkavat kuihtua. Sekä hedelmät että lehdet kärsivät sen johdosta. (Ps. 1:1–3) Niin kävi lihallisen Israelin kansalle. Ennen kuin oli liian myöhäistä, Jaakob oli halukas elvyttämään noita hengellisiä israelilaisia, jotka olivat samoin luisumassa taaksepäin. Niinpä hän esitti tilanteen heille hyvin selvästi asettaen oikean väärän vastakohdaksi kysymyksen ollessa erilaisesta viisaudesta ja myös ystävyydestä, kuten hän selitti Jaakobin 3:13–18:ssa ja Jaakobin 4:1–6:ssa. Sitten seuraa edellä esitetty vetoomus Jaakobin 4:7, 8:ssa. Siinä käytetään samaa tapaa, jolla Jehova vetosi lihalliseen Israeliin, kuten luemme Jesajan 55:6, 7:stä ja Malakian 3:6, 7:stä.

9. a) Mikä on yksi Panettelijan käyttämä hyökkäysmenettely, ja miten se soveltuu nykyaikoina? b) Miten Pietari antoi rohkaisevia neuvoja tässä suhteessa?

⁹ Vallitseeko nykyään jossain määrin sama tilanne? Ennustetut ”kriittiset ajat, joista on vaikea selviytyä”, ovat totisesti tulleet ja aiheuttaneet lisääntyvää painetta ja kaikenlaisia vaaroja ihmisille kaikkialla, varsinkin tosi kristityille, jotka ovat ’ahtaalla tiellä, joka vie elämään’. (Matt. 7:14; 2. Tim. 3:1–5) Panettelijalla on kaksi pääasiallista hyökkäysmenetelmää. Kuten Pietari kirjoitti, toisinaan hän toimii ”kuin karjuva leijona etsien kenet niellä” peloteltuaan meidät pois tuolta tieltä. (1. Piet. 5:8) Hän aiheuttaa uhkaavia tilanteita joko kansallisessa mittakaavassa tai henkilökohtaisemmalla tasolla tavoitteenaan pakottaa meidät jonkinlaiseen sovitteluun, ellei tyystin hylkäämään kantaamme, johon liittyvät kristillinen omatunto ja Raamatun periaatteet. Jokapäiväinen toimeentulomme, jopa itse elämä, voi joutua vaakalaudalle vaikeitten työtä tai puolueettomuutta koskevien kysymysten vuoksi. Kuten olemme jo maininneet, silloin on tarpeellista rukoilla jatkuvasti viisautta Raamatun periaatteitten havaitsemiseksi ja voimaa niiden soveltamiseksi. Siksi Pietari edelleen kehotti: ”Mutta asennoitukaa häntä [Panettelijaa] vastaan vahvoina uskossa . . . hetkisen kärsittyänne kaiken ansaitsemattoman hyvyyden Jumala . . . saattaa itse päätökseen valmennuksenne, hän tekee teidät lujiksi, hän tekee teidät vahvoiksi.” – 1. Piet. 5:9, 10.

10, 11. a) Mitä muuta menettelyä Saatana käyttää, ja mikä siitä on esimerkkinä nykyään ja mihin vaaraan se johtaa? b) Miten meidän siis pitäisi olla valppaita ja päättäväisiä?

¹⁰ Panettelijan toinen hyökkäysmenetelmä on ovelampi. Saatana myös ”muuttaa jatkuvasti itseään valon enkeliksi”. Hän toimii kuin käärme, ei pelotellakseen, vaan pettääkseen ja viekoitellakseen, niin kuin ”käärme vietteli Eevan viekkaudellaan”. (2. Kor. 11:3, 14) Todistuksena tästä menettelystä on yksi asia, jonka Saatana tietää, mutta jota hän ei halua sinun tietävän, ja se on hänen aikansa lyhyys. Kun taivaassa oli käyty sota messiaanisen Valtakunnan synnyttyä vuonna 1914, hänet, suuri Lohikäärme, ”heitettiin alas maahan, . . . suuren vihan vallassa [hänen] tietäessään, että hänellä on lyhyt aika”. (Ilm. 12:1–12) Jos hän voi saada varsinkin ne, ”jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja joilla on Jeesuksesta todistamisen työ”, vakuuttuneiksi siitä, ettei ”lopun aika” olekaan niin lyhyt, niin hän on puoliksi voittanut taistelun. (Ilm. 12:17) Monet menettäisivät kiireellisyyden tajun eivätkä pysyisi täysin hereillä. Me voisimme helposti uppoutua täysin jokapäiväisen elämän normaaleihin pyrkimyksiin. Tässä suhteessa meidän totisesti täytyy oppia katselemaan asioita Jehovan näkökannalta ja yrittää ymmärtää, kuinka hän laskee aikaa, ja pitää mielessä Pietarin sanat: ”Mutta kaiken loppu on tullut lähelle. Olkaa sen tähden tervemieliset, ja olkaa valppaat rukousten suhteen.” – 1. Piet. 4:7; 2. Piet. 3:8, 9.

¹¹ Raamatunkirjoittajat Jaakob ja Pietari sanoivat paljon sellaista, mikä auttaa ja kannustaa meitä olemaan valppaita ja päättäväisiä oikealla tavalla hyvin sydämin ja kiinnittäen tarkkaa huomiota rukouksiin ja uskoon.

RUKOILE TARPEESSA OLEVIEN PUOLESTA

12. a) Miten Jaakob lopuksi kehittelee rukousaihetta? b) Millä tavalla sekä valvojat että tarpeessa olevat saavat apua?

¹² Kirjeensä lopussa Jaakob kehittelee rukousaihetta uskon yhteydessä vielä pitemmälle ja eri näkökulmasta. Olemmepa millaisessa tilanteessa tahansa, ’kärsivinä’ tai ”hyvällä mielellä”, meidän pitäisi tulla Jumalan luo rukoillen tai ylistäen. Sitten hän puhuu tarpeessa olevien puolesta rukoilemisesta. Sellaista, joka on sairas, joka ilmeisesti kärsii hengellisesti ja henkisesti ja tunneperäisesti, kehotetaan kutsumaan ”luokseen seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään”. Tämä sinänsä on ilmaus hänen uskostaan ja siitä, että hän tietää mistä etsiä apua. Kukaan ei mene lääkärille, ellei hänellä ole jossain määrin uskoa kyseiseen lääkäriin. Pane nyt merkille, mitkä hyvät tulokset on sellaisesta menettelystä: ”Ja uskon rukous tekee huonovointisen terveeksi, ja Jehova nostaa hänet ylös. Ja jos hän on tehnyt syntejä, niin hänelle annetaan anteeksi.” (Jaak. 5:13–15) Tässä annetaan totisesti hyvää opastusta sekä tarpeessa oleville että valvojille, joiden pitäisi olla valmiita ja halukkaita toimimaan tällaisten tarpeiden täyttämiseksi.

13. Miten Jaakob käyttää Eliaa huomattavana esimerkkinä tässä suhteessa?

¹³ Jaakob käsittelee asiaa laajemmin ja sanoo valvojat ja muut kypsät veljet mielessään, että ”vanhurskaan rukouksessa, kun se on vaikuttamassa, on paljon voimaa”. Tämän tueksi hän mainitsee merkittävän esimerkin Elian rukouksiin vastaamisesta, kun hän ensin rukoili ”ettei sataisi”, jota aikaa kesti kolme vuotta ja kuusi kuukautta, ja sitten sateen tulemista. Eikä Elia ollut mikään yli-ihminen. Hän oli ”ihminen, jolla oli samanlaiset tunteet kuin meilläkin”. – Jaak. 5:16–18.

14. Miten Jaakob esittää loppusanoissa lisäkannustusta?

¹⁴ Lopuksi ja kannustaakseen edelleen olemaan valppaita auttamaan, mikäli mahdollista, niitäkin, jotka ovat ’eksyneet totuudesta’, hän sanoo, että joka ”käännyttää syntisen takaisin hänen tiensä erheestä, pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää paljon syntejä”. (Jaak. 5:19, 20) Miten lohdulliset loppusanat! Miten samankaltainen kuin Jehovan oma kuvaus hänestä itsestään – ”laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, . . . antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit”. – 2. Moos. 34:6, 7.

15. Mitkä kaksi tapaa Juudas samoin mainitsee tarpeessa olevien auttamiseksi?

¹⁵ On kiinnostavaa, että Juudas päättää kirjeessä samaan tapaan ja puhuu ’itsemme rakentamisesta pyhimmän uskomme perustalle ja rukoilemisesta pyhän hengen avulla’. Hänkin tähdentää tarvetta olla valpas auttamaan tarpeessa olevia huomaavaisesti mutta kiireellisesti: ”Osoittakaa myös jatkuvasti armoa muutamille, joilla on epäilyksiä; pelastakaa heidät sieppaamalla heidät tulesta. Mutta osoittakaa jatkuvasti armoa toisillekin peläten, samalla kun vihaatte lihan tahraamaa aluspukinettakin.” (Juud. 20–23) Tässä on jälleen kehotus kypsille. Jos tunnet joitakuita, joilla on epäilyksiä tai jotka ovat kompastuneet epäpuhtauteen, älä ole nopea kohtelemaan heitä kylmästi, vaan sieppaa heidät tulesta, mikäli mahdollista, ja varo polttamasta itseäsi tai millään tavalla saastumasta.

’KATSOKAA KIINTEÄSTI . . . AJATELKAA TARKOIN’

16, 17. Millä perusteella Paavali esittää Heprealaiskirjeessä monia vertailuja, ja mihin päätelmiin ne johtavat?

¹⁶ Apostoli Paavalia käytettiin useimpien Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjeitten kirjoittajana. Hänen heprealaisille kristityille kirjoittamansa kirje antaa paljon käytännöllistä apua ja ohjausta aidon ja voimakkaan uskon rakentamisessa, niin että se johtaa kiinteään suhteeseen Jehovan ja Kristuksen Jeesuksen kanssa.

¹⁷ On ymmärrettävää, että Paavali edellä mainitussa kirjeessä esittää monia vertailuja lihallisen Israelin muodostavan juutalaisten ja niiden juutalaisten välillä, joista tuli hengellisen Israelin muodostavan kristillisen seurakunnan ensimmäisiä jäseniä ja johon seurakuntaan lisättiin myöhemmin pakanoita. Näiden vertailujen perusteella Paavali osoittaa, kuinka heprealaiskristityillä oli monia etuja lihalliseen Israeliin kuuluviin verrattuina, mutta se toi myös suuremman vastuun. Nykyään kaikki tosi kristityt, mikä tahansa heidän taustansa onkin, voivat samoin soveltaa näitä samoja asioita itseensä ja saada siten hyötyä.

18. Mikä varoitus vapautuksen pyytämisestä toistetaan tässä kirjeessä, ja mihin se perustuu Israelin historiassa?

¹⁸ Paavali mainitsi aikaisemmin, että jos enkelien välityksellä puhuttua sanaa, silloin kun Laki annettiin Israelille, piti kohdella mitä suurimmalla kunnioituksella, niin ”kuinka me pääsemme pakoon, jos emme ole välittäneet niin suuresta pelastuksesta, että siitä alettiin puhua Herramme [Jeesuksen] välityksellä”? (Hepr. 2:1–3; Gal. 3:19) Samanlainen varoitus esitetään kirjeen loppupuolella. Kerrottuaan siitä, mitä Siinainvuorella tapahtui, Paavali kirjoittaa: ”Sillä jos ne eivät päässeet pakoon, jotka pyysivät vapautusta häneltä, joka antoi jumalallista varoitusta maan päällä, niin vielä vähemmän pääsemme me, jos käännymme pois hänestä, joka puhuu taivaista.” – Hepr. 12:25.

19. Mitkä aiheelliset ja hyödylliset selitykset esitetään Heprealaiskirjeen 3:12–15:ssä ja 12:25–29:ssä?

¹⁹ Juuri tässä uskomme täytyy kuulostaa aidolta, todelta, jotta sillä olisi vaadittu koeteltu laatu. Asiaan liittyy sydän. Kun Paavali on lainannut Jumalan Israelista lausumat sanat: ”Aina he eksyvät sydämessään”, hän esittää voimakkaan varoituksen meidän hyödyksemme: ”Varokaa, veljet, ettei kenessäkään teistä koskaan kehittyisi pahaa, epäuskoista sydäntä elävästä Jumalasta pois vetäytymällä.” Me emme voi pysyä paikallamme. Jos me emme ’lähesty Jumalaa’ lisääntyvässä uskossa, sitä mukaa kuin ymmärrämme häntä täydemmin, niin on olemassa vaara, että me ’paadumme synnin petollisesta voimasta’ ja alamme vetäytyä pois havaitsematta, mitä tapahtuu. Meidän pitäisi auttaa toinen toistamme tässä suhteessa ja ’kehottaa jatkuvasti toisiamme joka päivä’. Me voitamme ”vain, jos pidämme otteemme siihen luottamukseen, joka meillä alussa oli, lujana loppuun saakka”. Meidän täytyy säilyttää tällainen luja luottamus, tällainen järkkymätön usko, voidaksemme periä ”valtakunnan, joka ei voi järkkyä”, ja sen siunaukset. – Hepr. 3:10–14; 12:28.

20. Miten Paavali uskon tähdentämisen lisäksi rohkaisee tässä kirjeessä meitä rukouksen suhteen?

²⁰ Paavali rohkaisee meitä myös rukouksen suhteen ja katsomaan ”kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen. . . . Ajatelkaa tosiaan tarkoin häntä, joka on kestänyt sellaista vastustavaa puhetta, jota syntiset ovat esittäneet omia etujaan vastaan, jottette väsyisi ja nääntyisi sielussanne.” Kaiken sen takia, minkä hän läpäisi, hän voi suhtautua myötätuntoisesti heikkouksiimme, vaikkakaan hänellä ei ollut syntiä, ja hänen kauttaan me voimme lähestyä ”ansaitsemattoman hyvyyden valtaistuinta” ja saada apua oikeaan aikaan. – Hepr. 4:15, 16; 12:2, 3.

21. Missä ja miten Paavali liittää kiinteästi rukouksen Jumalan varaamaan ”sota-asuun”, ja mihin päätelmään se johtaa?

²¹ Lopuksi, kuten Paavali kirjoitti efesolaisille, muistakaamme, että ”rukoileminen joka tilaisuudessa hengessä” liittyy kiinteästi ”Jumalalta olevan täydellisen sota-asun” pukemiseen yllemme. Ja meidän tulisi Paavalin tavoin rukoilla itsemme ja toisten puolesta, että meille annettaisiin ’kyky puhua tehdäksemme tunnetuksi hyvän uutisen pyhää salaisuutta rohkeasti’. – Ef. 6:10–20.

[Alaviitteet]