Mikä antaa heille rohkeutta
OLI vuosi 1909. Neljä naista oli automatkalla halki Yhdysvaltojen – oli kysymyksessä ensimmäinen mantereen poikki suuntautuva matka naisen ollessa ratissa. He olivat kulkemassa halki Nevadan, kun tapahtui sellaista, minkä kuljettaja myönsi saaneen hänet kauhun valtaan. 68 vuotta myöhemmin hän kertoi:
”Yhtäkkiä huomasimme, että suoraan meitä kohti ratsasti hevosilla tusinan verran intiaaneja . . . joilla kaikilla oli jännitetyt jouset ja nuolet. He päästelivät tavanomaisia sotahuutoja.”
Oliko noiden naisten elämä vaarassa? Ilmeisesti he ajattelivat niin olevan. Mutta sitten kauhun tunne katosi. Alice Huyler Ramsey muisteli: ”Yhtäkkiä tien poikki loikki urosjänis hurjaa vauhtia karkuun . . . Intiaanit eivät hidastaneet hiukkaakaan vauhtiaan eivätkä kiinnittäneet vähäisintäkään huomiota meihin. Mikä päivä!”
Noilla naisilla oli tuskin aikaa koota rohkeutta. Ja heidän pelkonsa oli aiheeton. Todennäköisesti me kaikki olemme joskus olleet suotta huolissamme. Mutta jolloinkin muulloin olemme ehkä joutuneet tilanteisiin, jotka ovat vaatineet todellista ja kestävää rohkeutta. Näin on varmasti usein käynyt kristityille. He ovat kerran toisensa jälkeen kohdanneet uskon koetuksia, joista toiset ovat olleet niin ankaria, että ne olisivat herättäneet pelkoa tai kauhua useimmissa ihmisissä.
Miten tosi kristityt ovat kyenneet kestämään suuria uskon koetuksia? Mikä antaa heille rohkeutta?
JUMALAN YHTEYDESSÄ VAELTAMINEN
Yksi kiistaton rohkeuden lähde on ’Jumalan yhteydessä vaeltaminen’, ts. sellaiseen vanhurskaaseen menettelyyn pyrkiminen, mikä on sopusoinnussa Jehova Jumalan ilmoitetun totuuden kanssa. Tämä merkitsee elämänsä saattamista sopusointuun Jumalan tahdon ja tarkoituksen kanssa välittämättä siitä mitä kaikki muut tekevät. Ihmiskunnan historian alussa jumalinen Hanok ’vaelsi Jumalan yhteydessä’. Samoin menetteli hyvin tunnettu Nooa. – 1. Moos. 5:24; 6:9.
Useimmat Raamatun lukijat muistanevat, että Jumala käski Nooan rakentaa jättiläiskokoisen arkin ihmis- ja eläinelämän suojelemiseksi. Vuosien mittaan tämä harras Jumalan palvoja suoritti rakennustyön perheenjäsentensä kanssa pilkkaavien ihmisten silmien edessä. Mutta tällä uskollisella patriarkalla ja hänen perheensä jäsenillä oli tarvittava rohkeus suorittaa loppuun Jumalan antama työ. – 1. Moos. 6:13–22.
Mutta oli muutakin, mikä vaati paljon rohkeutta. Ennen kuin Nooa alkoi rakentaa arkkia, ”huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat”. (1. Moos. 6:2) Tässä mainitut ”Jumalan pojat” eivät ilmeisesti olleet ihmisiä, miehiä, sillä varmasti he olivat ’huomanneet ihmisten tyttäret kauan aikaisemminkin, menneet naimisiin heidän kanssaan ja siten luonnollisella tavalla edistäneet ihmissuvun jatkumista. Nämä ”Jumalan pojat” olivat tottelemattomia enkeleitä, jotka olivat hylänneet heille kuuluvan taivaallisen asemansa, aineellistaneet liharuumiin ja elivät nyt naisten kanssa. Aleksandrialaiseen käsikirjoitukseen (Codex Alexandrinus) sisältyvä kreikkalainen Septuaginta-käännös puhuukin ”Jumalan enkeleistä” ”Jumalan poikien” sijasta 1. Mooseksen kirjan 6:4:ssä. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä apostoli Pietari sanoo ”enkeleistä, jotka tekivät syntiä”, ja Juudaksen lausunnon kanssa ”niistä enkeleistä, jotka eivät säilyttäneet alkuperäistä asemaansa, vaan hylkäsivät oman oikean asuinpaikkansa”. – 2. Piet. 2:4; Juud. 6.
Tottelemattomien enkelien ja naisten yhtymisestä syntynyt uusi rotu, nefilim, lisäsi Nooan rohkeuden tarvetta. Heprean kielessä tämän sanan ajatellaan tarkoittavan ’kaatajia’ eli ’niitä, jotka saavat toiset kaatumaan’. Nämä myös ”mahtaviksi” kutsutut olivat sekasikiötyranneja, jotka lisäsivät vedenpaisumusta edeltävässä maailmassa vallinnutta väkivaltaisuutta. – 1. Moos. 6:4, UM.
Sellaisissa olosuhteissa Nooa tuli tunnetuksi paitsi arkin rakentajana myös ”vanhurskauden saarnaajana”. (2. Piet. 2:5) Niin, hänellä oli rohkeutta puhua suoraan ja sanoa aikalaisilleen, että Jumalan tarkoitus oli tuhota pahat koko maapallon käsittävässä vedenpaisumuksessa. Nooan vanhurskaudensaarnaamiseen sisältyi ilmeisesti kehotus katumukseen ja varoitus tulevasta tuhosta, sillä Jeesus Kristus mainitsi tuon ajan ja sanoi, että ihmiset ’eivät panneet merkille, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois’. – Matt. 24:37–39.
Mutta ajattelehan hetkinen, millaisissa olosuhteissa Nooa ja hänen perheensä olivat ennen vedenpaisumusta. Epäilemättä miehet, naiset ja lapset pilkkasivat heitä. Lisäksi nähtävästi väkivaltaisuudestaan tunnetut jättiläiset (nefilim) todennäköisesti ivasivat heitä. Entä tottelemattomat, aineellistuneet enkelit? Eikö heidän kanssaan vastatusten joutuminen vaatinut rohkeutta
ROHKEUDEN LÄHDE
Epäilemättä ’Jumalan yhteydessä vaeltaminen’ oli Nooan rohkeuden perusta. Todellisuudessa ainoa keino, jonka avulla Nooa ja hänen perheensä jäsenet voivat toimia rohkeasti sellaisissa olosuhteissa, oli ehdottoman luottamuksen paneminen tosi Jumalaan. Heidän täytyi luottaa siihen, että Jehova oli tekevä lopun tuosta jumalattomasta maailmasta, kuten oli ennustettu. (1. Moos. 6:3) Tällä patriarkalla ja hänen perheellään voi olla myös varmuus siitä, ettei arkkia rakennettu turhan takia. Lopulta sitä käytettäisiin. Lisäksi heidän rohkeuttaan vahvisti se, että heillä oli läheinen henkilökohtainen suhde Jehovaan, ja erikoisesti se vahvistui rukouksesta. Ja Nooa ja hänen perheensä voivat varmasti luottaa siihen, ettei heille olisi annettu tapahtua mitään, mikä ei olisi ollut Jumalan sallimuksen mukaista.
Vedenpaisumus tuli Jumalan määräaikana, ja kaikki pilkkaajat ja vastustajat hävitettiin. Jumalattomat ihmiset hukkuivat tulvavesiin kuten sekasikiötkin. Tottelemattomien enkelien oli pakko luopua aineellistetusta ruumiistaan pelastaakseen elämänsä. Mutta siitä lähtien he joutuivat olemaan Jumalan epäsuosiossa, kunnes Jumalan langettavan tuomion täytäntöönpano tulevaisuudessa kohtaa heidät. (2. Piet. 2:4) Vain rohkea Nooa ja hänen perheensä varjeltuivat elossa maan päällä ja saivat Jumalan suosion siihen aikaan.
JUMALINEN ROHKEUS NYKYÄÄN
Nooan tavoin Jehovan todistajat ovat nykyään ’vanhurskauden saarnaajia’. He sekä julistavat varoitussanomaa että kehottavat katumaan ja tulemaan sovitetuiksi Jehova Jumalan kanssa. Nooa ja hänen perheensä olivat kasvotusten tottelemattomien enkelien kanssa, kun sitä vastoin nykyajan jumalisilla ihmisillä on näkymättömiä vihollisia. Mutta näillä tosi kristityillä on Jumalalta saatu suojeleva hengellinen sota-asu, ja he voivat siten rohkeasti jatkaa Jumalan antamaa saarnaamistyötä. – Ef. 6:10–18; Matt. 24:14.
Monet ihmiset pilkkaavat ja vastustavat Jumalan nykyisiä palvelijoita ja turvautuvat joskus jopa julmaan vainoon yrittäessään vaientaa Jehovan ylistäjien huulet. Mutta Jehovan todistajat eivät pelästy siitä. He ’vaeltavat Jumalan yhteydessä’ niin kuin Nooakin ja luottavat siihen, että hyvin pian Jehova tekee mitä hän on luvannut – tekee lopun tästä jumalattomasta maailmasta ja varjelee vanhurskautta rakastavat. (2. Piet. 3:5–13) Tosi kristittyjen rohkeutta lisää myös heidän läheinen henkilökohtainen suhteensa Jehovaan rukouksen välityksellä. Lisäksi he ymmärtävät, ettei heille tapahdu mitään mitä Jumala ei salli. – Vrt. Room. 8:28.
On todella lohdullista tietää, että ”Herra ei hylkää kansaansa”. (Ps. 94:14) Pelkät ihmiset eivät voi ehkäistä Jumalan tarkoituksia eivätkä hävittää niitä, jotka rakastavat häntä. Jehovan lupauksiin luottaminen, turvaaminen täysin häneen ja läheisen henkilökohtaisen suhteen säilyttäminen Korkeimpaan ovat ne perusseikat, jotka antavat jumalisille ihmisille heidän rohkeutensa. Ja tämä rohkeus pitää heidät yllä ankarien vaikeuksien ja vainon aikoina, kuten ilmenee seuraavasta kirjoituksesta.