Onko sillä väliä mitä uskoo?
ON PALJON sellaista, mitä voisit uskoa ja mikä ei todellisuudessa vaikuttaisi mitenkään hyvinvointiisi. Voisit esimerkiksi uskoa, että jokin väri on silmälle miellyttävämpi kuin toinen, eikä se vaikuttaisi elämääsi missään määrin. Se olisi henkilökohtainen makuasia.
Mutta entä jos uskoisit voivasi hypätä korkealla lentävästä lentokoneesta ilman alastuloasi hidastavaa laskuvarjoa? Jaa, sinä sanoisit, se olisi eri asia, koska niin järjettömän asian uskominen vaikuttaisi elämääsi, tosiaan vaarantaisi sen. Sinä tahdot sen tähden huolellisesti uskoa sellaista, mikä on totta, kun henkesi on kysymyksessä. Sinä olet suvaitsevainen toisten uskomuksiin nähden, mutta et halua omaksua niitä, jos ajattelet hyvinvointisi joutuvan vaaraan niiden takia.
Oletko sinä yhtä huolellinen sen suhteen, mitä sinä uskot suhteestasi Jumalaan? Miten huolellinen sinä olet varmistuaksesi täsmälleen siitä, mitä Jumala vaatii sinulta? Onko sinulla terve peruste sille, mitä sinä uskot paikastasi Jumalan päätöksissä? Monet sanovat tosin, ettei sillä ole väliä, mitä uskoo tässä suhteessa, kunhan vain on jokin usko. Mutta teehän itsellesi tämä kysymys: Vaikka se, mitä sinä uskot, ei olisikaan tärkeä toisille, niin onko se tärkeä Jumalalle?
Sinä myönnät, että ihmiselle on vaarallista suosia vääriä ajatuksia ”luonnonlaeista”, kuten uhmata maan vetovoimaa hyppäämällä lentokoneesta ilman laskuvarjoa. Nämä ”luonnonlait” ovat todellisuudessa Jumalan määräämiä lakeja. Eikö sen pitäisi saada sinut ottamaan huomioon, että olisi myös vaarallista suosia harha-ajatuksia muista ihmistä koskevista Jumalan laeista? Jos väärät näkökannat ”luonnonlaeista” voivat vaarantaa elämän, niin varmasti väärät mielipiteet ihmisluomuksia koskevista muista Jumalan laeista voivat olla vielä vaarallisempiakin, koska se voisi vaikuttaa iankaikkiseen hyvinvointiimme.
Ihmiset ovat kautta vuosisatojen uskoneet mielikuvituksellisia asioita Jumalasta ja hänen päätöksistään. He ovat loihtineet ilmoille myriadeja jumalia ja niihin liittyviä uskomuksia. Kuitenkin olisi keskinkertaiselle ihmiselle nykyään vaikeata mainita muutamiakaan muinaisia jumalia ja mitä ne edustivat. Ne ovat hävinneet ajan mukana, koska ne ovat olleet olemassa ainoastaan mielikuvituksessa eikä todellisuudessa. Nekin nykyiset väärät jumalat, joita ei ole todellisuudessa olemassakaan, häviävät samalla tavalla aikanaan. Vain kaikkivaltias Jumala Jehova ja hänen päätöksensä ovat pysyneet yhtäpitävinä, muuttumattomina ja luotettavina.
Äskettäin muuan väärä uskonnollinen käsitys ei ollut suinkaan samantekevä eräälle sairaalan potilaalle. Tämä potilas oli ollut syvässä horrostilassa päiväkausia. Hänelle annettiin parasta hoitoa. Sitten tuli hänen rintaansa ja vatsanpohjaansa stafylokokkitartunta. Kukaan ei voinut ymmärtää, mistä taudinsiemenet tulivat. Kaikki oli perusteellisen hygieenistä, eikä kenelläkään toisella potilaalla ollut sellaista tartuntaa. Eräänä päivänä ihotautispesialisti huomasi tämän sairaan miehen äidin pirskottavan jotain hänen vatsalleen. Havaittiin, että äiti oli säännöllisesti pirskottanut ”pyhää vettä” poikansa päälle uskoen sen auttavan hänet terveeksi. Lääkäri otti näytteen vedestä ja havaitsi sen olevan täynnä taudinsiemeniä! Kun ”pyhän veden” pirskottaminen lakkasi, niin loppui tartuntakin. (Life, 27.9.1963) Vaikka äiti oli epäilemättä vilpitön, ei menettely koitunut hyväksi. Se ei ollut Jumalan keino. Se ei ollut mitään muuta kuin taikauskoa, ja tässä tapauksessa se koitui vahingoksi, kun hyvää tarkoitettiin.
Kun suhteemme Jumalaan on kysymyksessä, niin sillä, mitä me uskomme, on suuri merkitys. Nooan aikana, yli 4 000 vuotta sitten, suurin osa ihmiskunnasta uskoi voivansa hylätä Jumalan tiet ja tehdä mielensä mukaan. Seurauksena oli, ”että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, . . . Mutta maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa.” (1. Moos. 6:5, 11) Kun Jumala varoitti vanhurskasmielisen miehen, Nooan, kautta sitä sukupolvea maailmanlaajuisessa tulvassa uhkaavasta tuomiosta, se ei uskonut sitä. Miten paljon se merkitsikään niille ihmisille! Koska he kieltäytyivät uskomasta Jumalaa ja toimimasta hänen sanansa mukaan, niin he menettivät henkensä siinä suuressa tulvassa. Nooa ja hänen perheensä varjeltuivat sen maailman lopussa, koska he uskoivat Jumalaan ja toimivat hänen sanansa mukaan. Se merkitsi paljon heidän elämälleen, sillä he pelastuivat siitä maailmantuhosta. Se merkitsi paljon myös koko nykyään maan päällä olevalle ihmisperheelle, sillä me olemme kaikki Nooan ja hänen perheensä jälkeläisiä. Epäuskoiset hävitettiin pois vedenpaisumuksessa, eikä heillä ollut sen koommin jälkeläisiä.
Raamatun ennustukset osoittavat myös, että me elämme tuomion aikaa ja olemme lähellä tämän pahan asiainjärjestelmän loppua. Jeesus ilmoitti aikamme siksi, joka oli näkevä Jumalan puhdistavan jumalattomuuden pois maan päältä samoin kuin hän teki Nooan päivänäkin. (Matt. 24:37–39) Sillä, uskotko sinä ja toimit tämän tiedon mukaan vai et, on suunnaton merkitys. Miten suuri se on? ”Minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen” – Jehova esitti asian näin palvelijansa Mooseksen kautta. (5. Moos. 30:19) Merkitys on yhtä suuri kuin ero iankaikkisen elämän ja iankaikkisen kuoleman välillä.
Suurin osa maailman asukkaista ei tosin usko, että tällainen valinta on heidän edessään, mutta eiväthän Nooan ajan ihmisetkään uskoneet. Ne, jotka pilkkaavat epäuskossa, unohtavat jotain. Apostoli Pietari sanoi: ”Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että . . . silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.” (2. Piet. 3:5, 6) Yhtä varmasti kuin tuo muinainen maailma päättyi Jumalan tekoon, nykyinenkin on päättyvä.
Älä anna johtaa itseäsi harhaan. Se, mitä sinä uskot Jumalasta ja hänen päätöksistään, merkitsee paljon elämässäsi. Jos haluat Jumalan siunauksia, niin tahdot tutkia hänen Sanaansa, Raamattua, varmistuaksesi siitä, mitä hän sinulta vaatii. Sitten sinä haluat elää sopusoinnussa Jumalan ilmaiseman tahdon kanssa, sillä ”maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti”. (1. Joh. 2:17) Millaista muutosta Jumalan teihin uskominen merkitseekään sinulle!