Jumala haluaa ihmisten elävän
JEHOVA JUMALA pitää ihmiselämää kallisarvoisena. Se, ettei hän ole vielä pannut täytäntöön tuomiotaan jumalattomalle ihmiskunnalle, todistaa sen. Henkeytetty apostoli Pietari kirjoitti: ”Hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” – 2. Piet. 3:9.
Jehovan suuri kunnioitus ihmiselämää kohtaan ei rajoitu siihen, että hän haluaa ihmisten säilyvän elossa, kun hän ilmaisee vanhurskaan tuomionsa. Hän haluaa ihmisten nauttivan mahdollisimman pitkästä elämästä, vaikka heillä onkin heikkouksia ja epätäydellisyyksiä. Hänen sanansa Raamattu antaa neuvoja, joiden noudattaminen estää ihmistä elämästä tavalla, joka johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Esimerkiksi ihminen, joka pyrkii elämään sopusoinnussa Raamatun neuvojen kanssa, varjeltuu huumeiden orjuuden, alkoholismin, sukupuolitautien ynnä muun sellaisen surullisilta seurauksilta. Sananlaskujen 3:1, 2:n sanat osoittavat, että edellä oleva totisesti pitää paikkansa: ”Poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni; sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat.”
Koska Jumalan sanan tunteminen ja sen soveltaminen voivat merkitä ihmisille elämää sekä nyt että tulevaisuudessa, on tärkeää, ettei vaivoja säästetä tämän tiedon viemiseksi heille. Totisesti meidän Jehova Jumalan palvelijoina pitäisi olla vielä kiinnostuneempia kuin olivat esimerkiksi ne ihmiset, jotka omistivat elämänsä taisteluun jotakin tautia vastaan. Tehtyään keksinnön, joka voisi myötävaikuttaa elämän pidentymiseen, uralleen omistautuneet miehet ja naiset eivät pitäneet tätä tietoa itsellään. Monet kirjoittivat havaintonsa muistiin ja puolustivat asiaansa jyrkän vastustuksen edessä. Vakuuttuneet kannattajat antoivat moraalista ja rahallista tukea. Eräissä tapauksissa vastustus oli niin järjetöntä, että hyvin perustellut johtopäätökset hylättiin vuosiksi. Mutta hellittämättömyyden vuoksi totuus lopulta voitti. Havainnot tehtiin ajan mittaan laajalti tunnetuiksi, ja siitä lähtien ovat monet ihmiset pelastuneet ennenaikaiselta kuolemalta. Jonkin hoitokeinon keksijä ja hänen kannattajansa ovat mahdollisesti tehneet suuria uhrauksia eivätkä silti ole ehkä edes kokeneet sitä iloa, että olisivat nähneet totuuden voittavan elinaikanaan. Mutta eikö se, mitä he tekivät, ollut ponnistelemisen arvoista, kun otetaan huomioon, että monet tuhannet ovat sen vuoksi saaneet lisää elinvuosia? Kuinka paljon arvokkaampaa sitten onkaan työ, joka auttaa ihmisiä saamaan hengellisen terveyden ja ikuisen elämän odotteen?
TOSI ARVOKAS TYÖ
Tosin monet, joiden kodeissa Jehovan todistajat ovat käyneet, ovat olleet välinpitämättömiä ja vastustaneet. Mutta emmekö ole onnellisia, että vuoden 1974 syyskuun 1. päivän ja vuoden 1975 elokuun 31. päivän välisenä aikana autettiin yli 295 000 ihmistä katumaan ja tulemaan Jeesuksen Kristuksen kastetuiksi opetuslapsiksi? Nämä tuhannet saattavat olla niiden joukossa, jotka tulevat säilymään elossa Jumalan tuomion täytäntöönpanossa ja saavuttavat, eivät vain muutamaa elinvuotta lisää, vaan loputtoman elämän Jumalan vanhurskaassa uudessa järjestyksessä. (2. Piet. 3:13; Ilm. 7:14–17) Sitä ennen se, että he mukautuvat Jumalan sanaan, auttaa heitä välttämään ansoja, jotka voisivat johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.
Varmasti ihminen, joka alkaa elää Raamatun kanssa sopusoinnussa tänään, on paremmassa asemassa kuin se, joka alkaa tehdä siten huomenna tai ensi viikolla tai ensi kuussa. Ilman täsmällistä tietoa Jumalan sanasta ihminen voisi tehdä vakavan erehdyksen, joka voisi jättää pysyvän arven. Tämä ilmenee siitä, että toisinaan yksi ainoa raamatullinen keskustelu on riittänyt pelastamaan ihmisen itsemurhalta. Raamatun totuuden levittämistyö on todella kiireellisen tärkeää. Me emme tiedä, kuinka kauan joku yksilö saattaa elää tai milloin täsmälleen Jumalan tuomio jumalattomia vastaan pannaan täytäntöön. Mutta yksi asia on varma: jokainen kulunut päivä saattaa miljardit ihmiset lähemmäksi kuolemaa. Voidaanko heitä auttaa, ennen kuin on liian myöhäistä, tai ennen kuin he tekevät jonkin traagisen erehdyksen?
Jehova Jumala on antanut palvelijoilleen tilaisuuden osoittaa aitoa kiinnostusta ihmisiä kohtaan ja todistaa, että he ajattelevat aivan samoin kuin hän mahdollisimman monien auttamisesta pääsemään katumukseen. (Apt. 3:19) Me emme varmaankaan halua etsiä mitään tekosyytä, jottei meidän tarvitsisi omaksua vastuutamme ihmismaailmaa kohtaan vakavasti. (Matt. 28:19, 20) Kenenkään ei pitäisi ajatella: ’Raamatun totuuden saarnaamis- ja opettamistyö ei ole niin tärkeätä. Loppujen lopuksi Jumala tulee pitämään huolen siitä, että kaikki lampaat löytyvät.’ Sellainen järkeily ilmaisee henkilökohtaisen kiinnostuksen puutetta niitä kohtaan, jotka ovat vakavassa vaarassa siksi, etteivät tunne Jumalaa. (2. Tess. 1:6–10) Se on todellisuudessa todiste rakkauden puutteesta ja paljastaa, että ihmisen omassa suhteessa Korkeimpaan on jotakin vikaa. – 1. Joh. 5:2, 3.
Jos olet Jehova Jumalan palvelija, oletko sitä mieltä, ettei mikään uhraus ole liian suuri elämää ylläpitävän tiedon viemiseksi ihmisille? Oletko valpas käyttämään jokaisen tilaisuuden puhuaksesi Jumalan sanasta sukulaisille, ystäville, tuttaville ja muille, joita kohtaat jokapäiväisissä toimissasi? Osoittavatko sanasi ja tekosi, että uskot lujasti Jumalan haluavan, että ihmiset elävät?
Monet niiden lisäksi, jotka tunnet tai joihin saatat olla yhteydessä, tarvitsevat kipeästi Raamatun tietoa. Kokemus on osoittanut, että nykyaikoina yksi parhaista tavoista tavata ihmisiä on käydä heidän luonaan heidän kodissaan. Varaatko aikaa siihen? Ilmestyskirjassa Jumalan elämää varten tekemistä varauksista puhutaan vertauskuvallisesti virtana, jonka rantoja reunustavat puut. Puiden kuvaillaan ’tuottavan kaksitoista hedelmäsatoa antaen hedelmänsä joka kuukausi’. (Ilm. 22:1, 2) Eikö sopusoinnussa tämän kanssa olisi mitä sopivinta osallistua joka kuukausi Raamatun elämääantavan sanoman tekemiseen tunnetuksi ihmisille?
JÄRJESTETYT SAARNAAMAAN JULKISESTI
Jehovan todistajien seurakunnat toimivat sen tähden Jumalan tahdon mukaisesti, kun he jakavat paikkakunnat ”alueisiin” ja tekevät erikoisjärjestelyjä käydäkseen kaikissa alueitten kodeissa jatkuvasti aika ajoin vuoden mittaan. – Vrt. 1. Kor. 14:33.
Jotta siis Raamatun totuuden julkinen julistaminen voisi sujua hyvin, tarvitaan hyviä ja täsmällisiä järjestelyjä. Seurakunnan vanhinten on hyvä määräaikaisissa kokouksissaan tarkastella, kiinnittävätkö he tarpeeksi huomiota näihin järjestelyihin. Antavatko he itse innokkaan esimerkin Raamatun totuuden jakamisesta toisille? Osoittavatko heidän sanansa ja tekonsa, että he uskovat lujasti Jehova Jumalan haluavan, että ihmiset elävät? Ovatko he järjestäneet asiansa siten, että he osallistuvat aktiivisesti ryhmien mukana julkiseen saarnaamiseen ja opettamiseen mahdollisuuksiensa mukaan?
Vanhinten täytyy tietysti suhtautua tasapainoisesti vastuisiinsa seurakunnassa ja perheessään. (1. Tim. 3:2, 4) Jotkut heistä kykenevät ehkä tukemaan melkein kaikkia ryhmien kokoontumiseksi tehtyjä järjestelyjä ja osallistumaan julkiseen saarnaamiseen ja opettamiseen. Mutta olosuhteet voivat estää toisia menettelemästä samoin. Koska vanhimmat ymmärtävät Raamatun sanoman tärkeyden, he haluavat varmasti käyttää parhaimmalla tavalla käytettävissä olevan aikansa liittyäkseen toisten uskovien mukaan viemään Raamatun totuuksia toisille. (Ef. 4:11, 12) He tietävät, että jos he eivät varaisi hyvää johtoa, niin se voisi olla hyvin masentavaa seurakunnalle.
Lisäksi seurakunnan jäsenille tarvitsee opettaa, kuinka he voivat auttaa toisia arvostamaan Raamatun arvoa ja Jumalan palvelemisen tärkeyttä Jeesuksen Kristuksen uskollisina opetuslapsina. Kun vanhimmat suhtautuvat vakavasti vastuuseensa paimenina ja opettajina, he varaavat iloiten apua sanalla ja esimerkillä. (Hepr. 13:7) He kehottavat myös toisia päteviä henkilöitä antamaan apua.
Kaikkien Jehova Jumalan antautuneitten palvelijoitten pitäisi muistuttaa itseään siitä, kuinka tärkeätä on saarnata ja opettaa sitä, mitä Raamattu sanoo. Kysy itseltäsi: missä olisin tänään, jos Jeesus Kristus olisi luopunut tehtävästään monien maanmiestensä välinpitämättömyyden takia tai jostain muusta syystä? Kenelläkään meistä ei siinä tapauksessa olisi tilaisuutta saavuttaa loputonta elämää. Kuinka iloisia olemmekaan siksi, että Jeesus Kristus pysyi uskollisena tehtävälleen! – Joh. 17:6–8; Hepr. 3:6.
Eikö meidän olekin hyvä ajatella sitä, että haluamme tapaamiemme ihmisten olevan kanssamme Jumalan uudessa järjestyksessä? Riippumatta siitä, miten he menettelevät, meidän ei pitäisi kadottaa näkyvistämme sitä tosiasiaa, että Kristus kuoli heidän puolestaan ja että Jehova Jumala haluaa heidän ’tulevan totuuden täsmälliseen tuntemukseen’ ja elävän. (1. Tim. 2:3, 4) Maailman asioissa tai heidän omassa elämässään sattuvat kehitysvaiheet voivat herättää heidät ’huokaamaan ja valittamaan’ sen takia, mitä tapahtuu. (Hes. 9:4) Ehkä he alkavat kaivata jotakin parempaa. Olemmeko me silloin auttamassa heitä? Jos todella arvostamme sitä, että Jehova Jumala haluaa ihmisten elävän, me aivan varmasti menemme heidän avukseen.