Missä ihminen voi elää iankaikkisesti?
Jos ihminen ei mene taivaaseen, niin täytyykö hänen kärsiä vaivaa tulisessa helvetissä? Raamattu osoittaa toisen paikan kuin taivaan, missä tottelevainen ihminen voi elää ikuisesti onnessa.
MONET uskonnot opettavat, että sinun kuolematon sielusi elää kuoleman jälkeen joko taivaan autuudessa tai helvetin vaivassa. On olemassa maailma, missä ihminen voi elää ikuisesti, mutta sitä eivät kansoita kuolemattomat ihmissielut. Kuolematonta ihmissielua ei ole olemassakaan. Ihmissielu on ihmiselämä, ja kun ihminen kuolee, niin hän on kuollut sielu eikä kuolematon. Raamattu käyttää tällaista sanontaa 4. Mooseksen kirjan 6:6:nnessa (Um): ”Älköön hän tulko kuolleen sielun luo.” Kaikki epätäydelliset ihmissielut eli -luomukset tekevät syntiä, ja synnin palkka on kuolema: ”Se palkka minkä synti maksaa, on kuolema.” ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” – Room. 6:23, Um; Hes. 18:4.
Jotta kuolleet saisivat tilaisuuden elää iankaikkisesti, niin ne täytyy vapauttaa kuolemasta, ja se tapahtuu ylösnousemuksen välityksellä: ”On oleva ylösnousemus, . . . sekä vanhurskasten että vääräin.” ”On tulossa hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka tekivät hyvää, elämän ylösnousemukseen, ne, jotka harjoittivat pahaa, tuomion ylösnousemukseen.” – Apt. 24:15; Joh. 5:28, 29, Um.
Jotkut herätetään kuolleista henkiluomuksina elämään ja hallitsemaan Kristuksen kanssa taivaassa, toiset herätetään ihmisluomuksina, jotka ovat verta ja lihaa, saamaan tilaisuuden asua maan päällä, ja joitakuita ei herätetä lainkaan, koska he ovat jo osoittautuneet parantumattoman jumalattomiksi: ”He nukkuvat pysyvää unta eivätkä herää, sanoo Kuningas, jonka nimi on sotajoukkojen Jehova.” ”Nämä menevät iankaikkiseen poiseristykseen.” – Jer. 51:57, As; Matt. 25:46, Um.
Harvat kristikunnan uskonnoitsijat kiistävät sen ajatuksen, että jotkut menevät taivaaseen, mutta harvat myöntävät sitä ajatusta, että jotkut elävät ikuisesti maan päällä ihmisluomuksina. Mitä Raamatun todistuksia on olemassa tämän uskon tueksi? Todistus on jo ”maailman” merkityksessä. Ensimmäinen maailma tuhoutui Nooan ajan vedenpaisumuksessa: ”Muinaisina aikoina oli taivaat, ja maa työntyi kiinteänä esiin vedestä ja veden keskeltä Jumalan sanan voimasta, ja sillä tavoin kärsi sen ajan maailma tuhon, kun se hukutettiin vedellä.” – 2. Piet. 3:5, 6, Um.
Nooan päivinä tuhottu maailma käsitti taivaat ja maan, mutta ei kirjaimellisia tähtitaivaita eikä kirjaimellista maapalloa, sillä ne säilyivät tuossa vesitulvassa. Mutta jumalattomat näkymättömät taivaat, jotka oli laadittu tietyksi järjestelmäksi Saatanan alaisuudessa, ja maan päällä järjestäytyneet jumalattomat ihmiset tuhoutuivat. Nuo jumalattomat taivaat hajosivat ja pahat ihmiset hävitettiin, ja tuo jumalattomien näkymättömien ja näkyvien luomusten maailma loppui noina muinaisina aikoina. 1. Kuningasten kirjan 10:24 osoittaa selvästi, että ”maa” merkitsee kuvaannollisesti maan kansoja: ”Ja kaikki maa pyrki näkemään Salomoa kuullakseen hänen viisauttaan.”
”Nykyiset taivaat ja maa”, jatkaa 2. Pietarin kirjeen 3:7 (Um), ”ovat samalla sanalla tallennetut tulelle, ja ne säilytetään jumalattomien ihmisten tuomion ja hävityksen päivään.” Monet uskonnoitsijat käyttävät tätä kohtaa sanoakseen, että maa poltetaan poroksi lopussa, jolloin hyvät menevät taivaaseen, mutta jos taivaat ja maa, jotka hävitettiin vedenpaisumuksessa, eivät olleet kirjaimellisia, niin eivät tämän nykyisen maailmankaan tulella hävitettävät taivaat ja maa ole kirjaimellisia. Jos sanotaan, että kirjaimellinen maa poltetaan, niin se on ristiriidassa Psalmissa 104:5 olevan Raamatun lausunnon kanssa: ”Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.” Ja kun nämä uskonnoitsijat sanovat, että tämän taivaitten ja maan muodostaman maailman loppu on kirjaimellinen, niin se merkitsee sitä, että nekin taivaat, joihin he odottavat nousevansa, poltetaan tuhkaksi. Todellisuudessa hävitetään ne kuvaannolliset taivaat ja se maa, mitkä ovat pahoja, siis Saatanan ja hänen paholaistensa näkymättömät taivaat ja maassa asuvien jumalattomien ihmisten muodostama näkyvä järjestelmä.
Sitten annetaan lupaus: ”Mutta on uudet taivaat ja uusi maa, joita me odotamme hänen lupauksensa mukaan, ja niissä on asustava vanhurskaus.” (2. Piet. 3:13, Um) Uudet kuvaannolliset taivaat ovat Kristus ja ne kristityt, jotka nostetaan maasta henkiluomuksiksi hallitsemaan hänen kanssaan; ja uusi maa on niiden ihmisten muodostama, jotka varjellaan tai herätetään kuolleista elämään maan päällä vanhurskaudessa lihaa ja verta olevina ihmisluomuksina. Jos on oleva uusi maailma, niin on myöskin oleva maallisia luomuksia maan päällä, sillä maailma käsittää sekä taivaallisen että maallisen osan. 1. Korinttolaiskirjeen 4:9 (Um) osoittaa tämän: ”Meistä on tullut teatterinäytös maailmalle, sekä enkeleille että ihmisille.” Se maailma, jolle apostolista tuli teatterinäytös, oli näkyvän ja näkymättömän osan, ihmisten ja enkelien, muodostama.
Ei yksin Raamatun sanontatapa ilmaise täten selvästi, että kreikkalainen sana kosmos, mitä on käytetty merkitsemään ”maailmaa”, käsittää taivaallisen ja maallisen osan, vaan kreikkalaiset itsekin ymmärsivät tällä sanalla olevan tällainen merkitys, kuten näkyy Aristoteleen kirjoituksesta Perì Kósmou (’Maailmasta’), missä hän määrittelee sanan kosmos täten: ”Järjestelmä, minkä muodostavat taivas ja maa sekä niissä olevat luomukset; muuten maailman järjestystä ja kaunista järjestelyä sanotaan kosmokseksi.”
Jos on oleva täten määritelty maailma ja jos se on oleva loputon maailma, niin se sisältää silloin myös maallisen puolen, missä ihmisluomukset elävät iankaikkisesti. Se on osa Jehovan lupauksesta, ja me voimme odottaa sitä luottavaisina hänen lupauksensa mukaan. Jo ”maailman” määritelmä ja käyttö Raamatussa todistavat, että on oleva verta ja lihaa olevia ihmisluomuksia, jotka elävät ikuisesti maan päällä.
Jehovan ilmaisema päätös antaa lisätodistuksen, sillä hänen päätöksensä ei jää koskaan täyttymättä: ”Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.” ”Niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee; ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” Hänen päätöksensä maan valmistamisen suhteen oli, että sen tulee olla asuttu, ei autio eikä poltettu poroksi: ”Näin sanoo Jehova, joka loi taivaat, Jumala, joka muodosti maan ja teki sen, joka vahvisti sen eikä luonut sitä autioksi, joka muodosti sen asuttavaksi: ’Minä olen Jehova, eikä ketään toista ole.’” Hän teki ihmisen ”viljelemään sitä ja pitämään siitä huolta” sekä alistamaan sen ja pitämään alaisuudessaan ”meren kalat ja taivaitten lentävät luomukset ja jokaisen elävän luomuksen, joka matelee maan pinnalla”. – Jes. 46:11; 55:11; 45:18, As; 1. Moos. 2:15; 1:28, Um.
Jos ennen Kristusta eläneet uskolliset henkilöt saavat ylösnousemuksen ja elämän, niin sen täytyy tapahtua maalliseen olotilaan. Johannes Kastaja oli viimeinen näistä uskollisista ihmisistä, ja Jeesus sanoi nimenomaan, että hän ei tule olemaan taivaassa ja että taivaan tie avautui vasta hänen ajastaan eteenpäin: ”Naisista syntyneitten joukosta ei ole noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja, mutta henkilö, joka on vähäisempi taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän on. Johannes Kastajan päivistä tähän saakka on taivasten valtakunta päämäärä, mitä kohti ihmiset ponnistelevat.” Ketkään Jeesuksen aikaa edeltäneet uskolliset eivät olleet siis menneet taivaaseen: ”Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika.” Hyväksymyksen saanut Daavidkaan ei mennyt taivaaseen: ”Veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä. Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin.” Jos nämä miehet saavat elämän palkan, niin heidän täytyy saada se maan päällä. – Matt. 11:11, 12, Um; Joh. 3:13; Apt. 2:29, 34.
”Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä. Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet.” Näille miehille ja toisille heidän kaltaisilleen luvattiin maa, mutta he eivät saaneet sitä: ”Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu.” He saavat kuitenkin lupauksen täytettynä, sillä Jehova pitää lupauksensa. Hän herättää heidät kuolleista elämään maan päällä lihallisina ihmisluomuksina ja panee heidät asumaan maassa, eikä heitä koskaan revitä siitä pois. Tämän täytyy tapahtua, tai muuten Jehovan sana jäisi täyttymättä. – Hepr. 11:8, 9, 13, 39.
Niiden ihmisluomusten, jotka saavat elämän taivaassa henkiluomuksina Kristuksen kanssa, lukumäärä on rajoitettu, mutta määräämätön joukko voi elää maan päällä iankaikkisesti. Jotta olisit kelvollinen siihen, niin etsi nöyryyttä ja vanhurskautta: ”Etsikää Jehovaa, kaikki te maan nöyrät, jotka olette pitäneet hänen säädöksensä, etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, saattaa olla, että teidät kätketään Jehovan vihan päivänä.” ”Itse nöyrät omistavat maan, ja he löytävät tosiaan erinomaisen ilon rauhan yltäkylläisyydessä. Itse vanhurskaat pitävät maan hallussaan, ja he asuvat siinä iankaikkisesti.” – Sef. 2:3, As; Ps. 37:11, 29, Um; Ilm. 14:1, 3.