”Sinun sanasi on totuus”

Kuka kirjoitti toisen Pietarin kirjeen?

MONET nykyiset uskonnolliset oppineet kristikunnassa ilmaisevat jonkin verran epäilevänsä, kirjoittiko apostoli Pietari todella ensimmäisen Pietarin kirjeen. Monet heistä kuitenkin varmuudella väittävät, ettei apostoli Pietari mitenkään ole voinut kirjoittaa toista Pietarin kirjettä. He kutsuvat sitä ”kirjalliseksi väärennökseksi”.

Vaikka The Interpreter’s Bible (1957) kumoaa sitä koskevat syytökset, ettei ensimmäinen Pietarin kirje olisi aito, se sanoo, että ”mahdollisuus Pietarin kirjailijatoiminnasta on ehdottomasti poistettu” toisen Pietarin kirjeen suhteen. The Jerusalem Bible (1966) pitää samaten ensimmäistä Pietarin kirjettä autenttisena, mutta sanoo toisesta Pietarin kirjeestä, että kirjoittaja ehkä ”kuului Pietarin opetuslasten ryhmään. . . . Tätä me kutsuisimme väärennykseksi, mutta noihin aikoihin kirjallinen tapa piti sitä luvallisena.” New Catholic Encyclopedia (1967) sanoo 1. osan sivulla 577 samansuuntaisesti, että ”melkein kaikki kriitikot ovat yhtä mieltä siitä, että” toinen Pietarin kirje on ”kirjallista väärennöstä”.

Miksi niin monet nykyiset kriitikot, jotka tunnustavat olevansa Raamatun oppineita, epäilevät toisen Pietarin kirjeen kanonisuutta ja autenttisuutta eli oikeaperäisyyttä? Yksi syy on se, että varhaiset ”kirkkoisät” lainaavat siitä vähän. Miksi on niin? Saattoi olla hyvinkin, ettei toista Pietarin kirjettä levitetty yhtä laajalti kuin ensimmäistä Pietarin kirjettä.

Toinen väite, joka on esitetty sitä vastaan, että apostoli Pietari olisi kirjoittanut toisen Pietarin kirjeen, on se, että siinä on erilainen kirjoitustyyli kuin ensimmäisessä Pietarin kirjeessä. Mutta mitä se todistaa? Hyvin vähän, kun erittelemme sitä. Ensimmäisessä kirjeessään Pietari kertoo, että hän käyttää Sylvanusta sihteerinään. (1. Piet. 5:12) Ottaen tämän huomioon on oletettavissa, että sen tyyli olisi jossain määrin erilainen kuin toisessa Pietarin kirjeessä, jos Pietari käytti toista sihteeriä tai kirjoitti sen itse.

Juuri tämä kysymys kirjoitustyylistä tukee voimakkaasti sitä, että Pietari olisi laatinut toisen hänen nimeään kantavan kirjeen. Edesmennyt professori W. G. Moorehead sanoo, että ”on monia kohtia, joissa muissa Raamatun kirjoissa harvoin esiintyvät sanat ovat yleisiä noille kahdelle kirjeelle”. Siellä esiintyy esimerkiksi sana areté, joka merkitsee ’hyvettä’. Se esiintyy molemmissa Pietarin kirjeissä, mutta muualla vain Fil. 4:8:ssa. (1. Piet. 2:9; 2. Piet. 1:3, 5) Tuo professori panee myös merkille, että ”noissa kahdessa kirjeessä on monia silmiinpistäviä samankaltaisuuksia sekä ajatuksessa että sanonnassa”.

Oppinut E. M. B. Green sanoo samaten, että ”huolimatta suurista eroavuuksista mikään Uuden testamentin kirja ei ole niin toisen Pietarin kirjeen kaltainen kuin ensimmäinen Pietarin kirje. Niillä on osoitettu . . . olevan yhtä läheinen yhtäläisyys pelkästään kielen perusteella kuin 1. Timoteuksen ja Tiituksen kirjeillä, joiden tekijäyhteys myönnetään yleismaailmallisesti.” – The Expositor’s Bible, s. xvi.

Lisäksi professori J. R. Lumby huomauttaa, että ensimmäisessä Pietarin kirjeessä on kaksikymmentä sanaa, joita ei ole muualla Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa. Ja toisessa Pietarin kirjeessä on 24 sanaa, joita ei ole muualla Raamatussa. Jos joku olisi yrittänyt tehdä väärennöksen, hän olisi varmasti käyttänyt kahtakymmentä ensimmäiselle Pietarin kirjeelle tunnusomaista sanaa sen sijaan, että olisi jättänyt ne huomioon ottamatta ja käyttänyt 24 muuta tunnusomaista sanaa. Nämä tosiasiat ovat kuitenkin yhdenmukaisia sen kanssa, että Pietari on kirjoittanut molemmat kirjeet; hänellä ilmeisesti oli taipumus käyttää harvinaisia sanoja.

Vielä yksi sitä vastaan esitetty väite, että apostoli Pietari olisi kirjoittanut toisen Pietarin kirjeen, on, että siinä esitetyt asiat viittaavat enemmän ajanlaskumme toiselle vuosisadalle kuin ensimmäiselle vuosisadalle. Se on pelkästään tulkintakysymys siitä, mitä Pietarilla oli mielessään kirjoittaessaan.

Eikö toinen Pietarin kirje viittaa apostoli Paavalin kirjoituksiin raamatullisina ja sano, että jotkut ovat väännelleet niitä omaksi vahingokseen? Eikö sellainen osoitus luopumuksen kehittymisestä viittaa toisen vuosisadan tapahtumiin? Ei. Apostoli Paavali alkoi kirjoittaa kirjeitä noin viisitoista vuotta ennen kuin toinen Pietarin kirje kirjoitettiin, mikä oli riittävä aika Paavalin kirjeitten tulla vakiintuneiksi Raamattuun kuuluviksi, sikäli kuin Pietari oli kysymyksessä. Ja luopumus, johon Pietari viittaa, oli jo käynnissä Paavalin aikana; se ei ilmaantunut ensi kerran toisella vuosisadalla. – 1. Tim. 1:20; 2. Piet. 3:15, 16.

Tosiasia on, että toisella Pietarin kirjeellä on paljon yhteistä ensimmäisen Pietarin kirjeen kanssa niin aiheen kuin kirjoitustyylinkin suhteen. Ensiksikin molemmat kirjeet viittaavat vedenpaisumukseen ja osoittavat, että vain kahdeksan henkeä säilyi elossa. On kiinnostavaa, että apostoli Pietarin lisäksi vain Jeesus Kristus vetosi vedenpaisumukseen saadakseen opetuksen ymmärrettäväksi Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa. (Matt. 24:37–39; 1. Piet. 3:20; 2. Piet. 2:5; 3:6, 7) Toiseksi sekä ensimmäinen että toinen Pietarin kirje korostavat henkeytetyn Raamatun tärkeyttä ja niiden henkeytystapaa. – 1. Piet. 1:10–12; 2. Piet. 1:19–21.

Toisessa Pietarin kirjeessä olevat viittaukset Pietarin henkilökohtaisiin kokemuksiin todistavat edelleen, että tuo apostoli kirjoitti sen. Se alkaa sanoilla: ”Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin.” Lisäksi 2. Piet. 1:14:n kirjoittaja viittaa siihen, mitä Jeesus sanoi Pietarille hänen kuolintavastaan, kuten on kerrottu Joh. 21:18, 19:ssä. Kirjoittaja kertoo sitten Jeesuksen Kristuksen kirkastumisesta, jonka hän oli nähnyt silloin, kun hän kuuli Jumalan sanojen todistavan sen, että Jeesus on hänen rakas Poikansa. Näkemänsä näyn johdosta kirjoittaja sanoo: ”Sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana.” – Matt. 17:1–9; 2. Piet. 1:19.

Lisäksi kirjoittaja viittaa siihen, että hän on laatinut edellisen kirjeen, kun hän sanoo: ”Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne.” (2. Piet. 3:1) Ja on kiinnostavaa, että tuossa kirjeessä on hyvin voimakas henkilökohtainen sävy. Kuusi kertaa tuossa lyhyessä kirjeessä hän viittaa itseensä persoonapronominilla ”minä”, kuten, ”minä katson oikeaksi, niin kauan kuin tässä majassa olen”. (2. Piet. 1:12–15; 3:1) Läpi koko kirjeen havaitsemme sellaista vilpittömyyttä ja suoruutta, että väärentäjän olisi melkein mahdotonta jäljitellä sitä.

Kun kaikki tosiasiat tutkitaan, on selvää, että suuremman kritiikin tuulet ja sateet pieksevät turhaan Jumalan sanan todistusta vastaan. Ne, jotka haluavat kiistellä siitä, voivat löytää näennäisiä hyttysiä siivilöitäväksi, mutta siten tehdessään he nielevät perusteettoman epäilyksen kamelin. Jehova Jumala on pitänyt huolta siitä, että vain autenttiset kirjat ja kirjeet ovat tulleet osaksi hänen Sanaansa, Pyhää Raamattua.

”Ääni sanoo: ’Julista!’ Toinen vastaa: ’Mitä minun pitää julistaman?’ Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen: . . . Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.” – Jes. 40:6, 8.