Tuhatvuotiskauden toivo saa riemuvoiton

1. Mitä kysymyksiä Messiaan tulo herätti?

KUN kauan odotettu Messias saapui juutalaisten luo, vahvistiko hän heidän alkuperäistä uskoaan ylösnousemuksen kautta saatavaan tulevaan elämään vai kannattiko hän heidän vasta omaksumaansa pakanallista käsitystä sielun synnynnäisestä kuolemattomuudesta? Kun Jeesus Kristus esitti taivaallisen toivon, niin tarkoittiko hän, että kaikki pelastettavat menisivät taivaaseen? Vai esittävätkö Raamatun sekä heprealaiset että kreikkalaiset kirjoitukset miljoonille ihmisille maan päällä saatavan ikuisen elämän toivon?

YLÖSNOUSEMUKSEN KAUTTA SAATAVA TULEVA ELÄMÄ

2. Mitä Jeesus opetti tulevan elämän toivosta?

² Jeesus ei alkuunkaan opettanut pakanallista käsitystä ihmissielun synnynnäisestä kuolemattomuudesta, vaan osoitti, että tulevan elämän toivo on riippuvainen ylösnousemuksesta. Hän sanoi: ”Sillä niin kuin Isällä on elämä itsessään, niin hän on suonut Pojallekin sen, että hänellä on elämä itsessään. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä, koska tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, inhottavuuksia harjoittaneet tuomion ylösnousemukseen.” – Joh. 5:26–29.

3. Mitä jotkut kristikunnan teologit nykyisin myöntävät sielusta?

³ On kiinnostavaa, että jotkut kristikunnan nykyiset teologit yhtyvät siihen käsitykseen, etteivät Raamatun heprealaiset eivätkä kreikkalaiset kirjoitukset tue synnynnäistä kuolemattomuutta. Esimerkiksi eräs Uuden testamentin sanakirja korostaa, ”kuinka vieras Vanhalle testamentille on käsitys ruumiista erossa olevasta sielusta tai sielusta, joka eroaa ruumiista kuolemassa”. Edelleen se sanoo: ”Matt. 10:28 ei opeta sielun mahdollista kuolemattomuutta vaan Jumalan katumattomille langettaman tuomion peruuttamattomuutta. . . . Uusi testamentti näkee ihmisen olennaisesti kokonaisuutena ja lupaa koko persoonan muuttumisen eikä vain jonkin osan säilymistä. . . . kuolemattomuutta ei voi olla ilman sitä edeltävää ylösnousemusta.” – The New International Dictionary of New Testament Theology, 3. osa, 1978.

TAIVAALLINEN JA MAALLINEN TOIVO

4. Minkä Jehovan todistajat hyväksyvät, mutta minkä he kieltävät ja miksi?

⁴ Jehovan todistajat eivät kiellä sitä, että Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset opettavat joidenkuiden kristittyjen saavan ”taivaallisen kutsumisen”. (Hepr. 3:1) Mutta sen he kieltävät, että tällainen ”taivaallinen kutsuminen” tekisi tyhjäksi Jumalan alkuperäisen tarkoituksen, jonka mukaan maasta tehdään paratiisi ja se täytetään miesten ja naisten muodostamalla vanhurskaalla suvulla. He eivät voi hyväksyä sellaista ajatusta, että kaikki Raamatun heprealaisten kirjoitusten profetiat, jotka ennustavat paratiisin ennallistamisen maan päälle, olisivat muuttuneet kuolleeksi kirjaimeksi. He ovat entistäkin vakuuttuneempia siitä, koska lupaus ”uudesta maasta”, jossa ”vanhurskaus on asuva”, vahvistetaan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. – 2. Piet. 3:13; Ilm. 21:1–4.

5, 6. Miten Raamattu esittää selvästi kaksi eri toivoa: a) taivaallisen? b) maallisen?

⁵ Raamatun vakava tutkiminen on saanut Jehovan todistajat uskomaan, että Raamattu esittää kristityille kaksi eri toivoa: kuolemattomuuden lahjan taivaassa pienelle rajalliselle joukolle ja ikuisen elämän maan päällä suuremmalle joukolle. Taivaallinen toivo ”hallita kuninkaina” Kristuksen kanssa tarjotaan poikkeuksellisena ”armona” (KR) eli ”ansaitsemattomana hyvyytenä” 144 000 ”valitulle” Kristuksen apostoleista ja ensimmäisistä opetuslapsista alkaen. (Luuk. 12:32; Room. 5:17; 8:33; Ilm. 5:9, 10; 7:1–4; 14:1–4) Näistä vain harvat ”jäljellä olevat”, jotka ovat ’säilyneet Herran läsnäoloon’, ovat nykyisin elossa maan päällä. – 1. Tess. 4:14–17; Ilm. 12:17.

⁶ Maallinen toivo on se alkuperäinen toivo, jonka Aadam ja Eeva olisivat voineet saavuttaa, jos he olisivat pysyneet Jehova Jumalan suvereenisuuden alaisuudessa eivätkä olisi etsineet moraalista riippumattomuutta. (Ks. 1. Mooseksen kirjan kolmea ensimmäistä lukua.) Ihminen ”on luonnoltaan maallinen”. (1. Kor. 15:47, The Jerusalem Bible) Hänen luonnolliset toiveensa ja kaipauksensa ovat maallisia. ”Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.” (Ps. 115:16) Raamattu sanoo selvästi, ettei Jehova ’maata autioksi luonut, vaan asuttavaksi hän sen valmisti’. (Jes. 45:18) Sen vuoksi toivo ikuisen elämän saamisesta maan päällä paratiisiolosuhteissa on sekä luonnollinen että raamatullinen. Siinä ei ole mitään hävettävää.

TUHATVUOTISKAUDEN TOIVO KAHDELLE JOUKOLLE

7. Minkä toivon Aabrahamille annettu lupaus ja Danielin profetia antavat maan päällä oleville kansoille?

⁷ Koska ne 144 000 hengellistä israelilaista ovat ”Aabrahamin siemen” eli ”Aabrahamin todellisia jälkeläisiä” ja ”hänen lupauksensa todellisia perillisiä” (Gal. 3:26–29, Phillips), niin on hyvä muistaa, että Aabrahamille annettu lupaus sanoi myös: ”Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” (1. Moos. 22:16–18) Myös profeetta Daniel puhui ”kansoista, kansakunnista ja kielistä”, joita ”Ihmisen Poika”, Jeesus Kristus, hallitsee ”taivaasta” käyttäessään ”valtakuntaa ja valtaa”. Hän tekee sen yhdessä ”valittujen” kanssa, joita sanotaan ”Korkeimman pyhiksi”. – Dan. 7:13, 14, 27; 2. Tim. 2:10.

8. Mikä osoittaa Paavalin ja Johanneksen ymmärtäneen, ettei pelastus rajoitu ”valittuihin”?

⁸ Varhaiskristityille olivat tuttuja tällaiset profetiat, jotka puhuivat kahdesta ryhmästä: ”siemenestä” ja ”kansakunnista”, ”pyhistä” ja ”kansoista”. Yhtäpitävästi tämän kanssa apostoli Paavali puhuttuaan niistä, joista tulee ”Kristuksen perijätovereita” ja jotka ’kirkastetaan yhdessä’ hänen kanssaan taivaassa, mainitsee ihmisten muodostaman ”luomakunnan”, joka ’hartaasti odottaa’, että se ”vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta” eli synnistä ja että se saa ”Jumalan lasten loistoisan vapauden”. (Room. 8:15–21) Kun apostoli Johannes kirjoitti kristityille, joilla oli taivaallinen toivo niin kuin hänelläkin, hän sanoi Kristusta ”sovitusuhriksi meidän [’valittujen’] syntiemme edestä, eikä kuitenkaan vain meidän, vaan myös koko maailman syntien”. – 1. Joh. 2:2; 3:1–3.

9. a) Mitkä näyt Johannes oli todennäköisesti nähnyt, kun hän kirjoitti ensimmäisen kirjeensä? b) Miten ne vahvistavat sen, että on olemassa kaksi pelastettujen ryhmää?

⁹ Kun Johannes kirjoitti nuo sanat, hän oli mitä todennäköisimmin jo saanut Ilmestyksen, jossa hän nähtyään 144 000 ”sinetöityä” hengellistä israelilaista näki ”suuren joukon, jota kukaan ei kyennyt laskemaan, kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”. Siihen kuuluvat säilyvät elossa ”suuressa ahdistuksessa”, ja ”Karitsa”, Kristus Jeesus, opastaa heidät ”elämän vetten lähteille”. (Ilm. 7:4–17) Ja tietenkin tässä samassa Ilmestyksessä Johannes sai myös näyn Kristuksen tuhatvuotisesta hallituskaudesta, ja myös tässä näyssä mainitaan kaksi joukkoa: ne, joilla ”on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa” ja jotka ”tulevat hallitsemaan kuninkaina”, sekä ”ihmiset”, jotka Jumala siunaa ja jotka ”tulevat olemaan hänen kansojaan”. – Ilm. 20:1–21:8.

10. Millä kahdella joukolla on nykyään tuhatvuotiskauden toivo, ja millaiset ovat niiden lukumäärät toisiinsa verrattuina?

¹⁰ Nykyään tuhatvuotiskauden toivo saa riemuvoiton niiden sydämessä, jotka kuuluvat ”pieneen laumaan” ja jotka on kutsuttu ’istumaan valtaistuimilla’ Kristuksen kanssa taivaassa, jotta he hallitsisivat tuhatvuotiskauden. (Luuk. 12:32; 22:28–30) Tämän tuhatvuotiskauden toivon ovat omaksuneet myös ”suureen joukkoon” kuuluvat, jotka ovat liittyneet jäljellä olevien voideltujen kristittyjen kanssa julistamaan ”tätä valtakunnan hyvää uutista . . . todistukseksi kaikille kansoille”. (Matt. 24:14) Nämä kaksi joukkoa olivat edusteilla Herran illallisen vietossa, joka pidettiin 31. maaliskuuta 1980. Vertauskuviin, leipään ja viiniin, osallistuvia oli vain 9 564 koko maailmassa, todellakin vain vähän ”jäljellä olevia” niistä 144 000:sta, joiden on määrä hallita Jeesuksen kanssa hänen tuhatvuotisvaltakunnassaan. Mutta näiden lisäksi läsnä oli 5 717 092 muuta havainnoitsijoina, ja he osoittivat siten arvostavansa Jehovan suurenmoista järjestelyä, jonka hän on tehnyt mahdolliseksi Poikansa uhrin välityksellä. Nämä odottavat iloiten saavansa ikuisen elämän paratiisimaassa.

TUHATVUOTISKAUDEN TOIVO ELÄÄ EDELLEEN!

11. Milloin ja miten tuhatvuotiskauden toivo toteutuu?

¹¹ Niin, tuhatvuotiskauden toivo elää edelleen voimakkaana nykyään. Se toteutuu ”suuren ahdistuksen” jälkeen, kun Kristus ja 144 000 ”valittua” aloittavat tuhatvuotisen hallituskautensa taivaassa ja ”suuri joukko” lampaan kaltaisia yhdessä miljardien maan päälle herätettyjen kanssa pääsee osalliseksi sanoin kuvaamattomista siunauksista tuon messiaanisen Valtakunnan maallisella valta-alueella. – Matt. 25:34; Ilm. 20:12, 13.

12. Miten tuhatvuotiskausi määritellään eräässä tietosanakirjassa?

¹² Ihmiskunta tarvitsee kipeästi sellaista toivoa nykyään. Maailmallisesti viisaat miehet eivät ole tietämättömiä tästä toivosta. Niinpä vuoden 1977 Britannica-tietosanakirja (Macropædia) määrittelee tuhatvuotiskauden seuraavasti: ”Tätä tuhatvuotiskautta, josta käytetään myös nimeä millennium, pidetään aikana, jolloin ihmisen rauhankaipuu, vapaus pahasta ja vanhurskas hallitusvalta maan päällä lopulta toteutuvat Jumalan voiman vaikutuksesta. . . . millennialismi koskee ihmisyhteisön maallisia odotteita. . . . millennialismi yrittää vastata eloisalla kuvakielellä seuraavanlaisiin kysymyksiin: Mikä on oleva tämän maailman lopullinen loppu? Kokeeko ihmiskunta koskaan sen iänikuisen unelman täyttymisen, että se saa asua maallisessa paratiisissa, vai tuhoutuvatko kaikki ihmiset oman tyhmyytensä tai Jumalan tuomion aiheuttamassa tulisessa tuhossa?” – Kursivointi meidän.

13. a) Uskotko sinä, että maapallo häviää ”tulisessa tuhossa”? Mikä on syy vastaukseesi? b) Mikä oli Jumalan alkuperäinen tarkoitus maapallon suhteen?

¹³ Tietosanakirjan tekijöissä ja epäuskoisissa uskonnollisissa johtajissa nämä kysymykset saattavat herättää vain teoreettista kiinnostusta. Mutta monista sydämeltään rehellisistä ihmisistä eri maissa ne ovat erittäin todellisia ja hyvin kiinnostavia nykyajan ongelmia. Jehovan todistajat ovat löytäneet vastauksen näihin kysymyksiin Raamatusta. Heille toivo ikuisesta elämästä ”maallisessa paratiisissa” ei ole ”iänikuinen unelma”. Tällä toivolla on lujat perusteet, koska se pohjautuu terveeseen raamatuntutkimukseen. Raamatun sekä heprealaiset että kreikkalaiset kirjoitukset osoittavat, ettei Jumala salli pahojen ihmisten hävittää maapalloa ”tulisessa tuhossa”. (Ilm. 11:18; Jes. 45:18) Ei hän myöskään itse aio tuhota maata. (Ps. 104:5) Luotuaan ihmisen ja asetettuaan hänet rajalliseen paratiisiin Jumala paljasti hänelle tarkoituksensa, jonka mukaan ihmisen oli määrä ’tehdä maa alamaiseksi’ ulottamalla paratiisiolot ympäri maapallon ja ’täyttää [ei liikakansoittaa] maa’ ’Jumalan kuviksi tehdyillä’ vanhurskailla miehillä ja naisilla. – 1. Moos. 1:26–28; 2:15.

14. Miten tuhatvuotiskauden toivo soveltuu Jumalan ”ikuiseen tarkoitukseen”?

¹⁴ Se on edelleen Jumalan ”tahto”, joka hänen messiaanisen Valtakuntansa välityksellä tapahtuu ”maan päällä niin kuin taivaassa”. (Matt. 6:10) Raamatun yleisteema osoittaa ilman mitään epäilystä, että Jumala ei ole hylännyt alkuperäistä tarkoitustaan. (Jes. 46:9, 10) Millennium eli Kristuksen tuhatvuotinen hallituskausi sopii Jumalan ”ikuiseen tarkoitukseen”, johon kuuluu ”kaiken kokoaminen jälleen yhteen Kristuksessa, sen mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä”. (Ef. 3:11; 1:8–10) Toisin sanoen tuhatvuotiskausi ei ole päämäärä itsessään; se on välikappale Jumalan alkuperäisen tarkoituksen toteuttamiseksi maan suhteen.

EI ”MATERIALISTINEN UNELMA”

15, 16. Miten eräs katolinen pappi on määritellyt tuhatvuotiskauden toivon, mutta mitä hän on ilmeisesti unohtanut?

¹⁵ Uskonnolliset vastustajat pilkkaavat Jehovan todistajia tuhatvuotiskauden toivon saarnaamisesta. Kuitenkin nämä pilkkaajat täysin onnellisina lähettävät kaikki hyvät ihmiset taivaaseen ja pahat ikuiseen helvetin piinaan ja jättävät siten maapallon tyystin pois Jumalan ”ikuisesta tarkoituksesta”. Esimerkiksi ranskalainen dominikaanipappi H. C. Chéry, joka on erikoistunut Jehovan todistajien arvostelemiseen, nimittää toivoa paratiisin ennallistamisesta maan päälle ”materialistiseksi unelmaksi”.

¹⁶ Ensiksikin kyseistä katolista pappia pitäisi muistuttaa siitä, ettei katolinen kirkko ole koskaan virallisesti tuominnut tuhatvuotiskauden toivoa eikä julistanut sitä kerettiläiseksi. Tämä ei ole hämmästyttävää, koska se perustuu Raamattuun ja useimmat varhaisimmat ja maineikkaimmat ”kirkkoisät” pitivät sitä ”yhtenä kristillisen uskon pääopeista”. Oliko Polykarpuksella, Papiaksella, Irenaeuksella, Justinus Marttyyrilla ja Tertullianuksella myös ’materialistisia unelmia’?

17. Miksi kukaan ei voi aiheellisesti syyttää Jehovan todistajia siitä, että heillä olisi ’materialistisia unelmia’?

¹⁷ Tosin jotkut näistä ja muut myöhempinä aikoina eläneet saattoivat tuhatvuotiskauden toivon huonoon maineeseen esittämällä ennustetut tuhatvuotiskauden siunaukset aistillisesti sovellettuina tai jopa sosiaalipoliittisessa sävyssä. Mutta kukaan ei voi vilpittömästi syyttää Jehovan todistajia tällaisesta nykyään. Nytkin tässä nautinnonhaluisessa maailmassa nämä kristityt ryhtyvät ankaraan taisteluun materialismia ja nautinnonhalua vastaan omassa elämässään ja seurakunnissaan. He panevat pääpainon hengellisiin arvoihin. He ymmärtävät aivan hyvin, että jos joku lankeaa materialismin uhriksi tänä ”lopun aikana”, niin hän ei ehkä näe koskaan tuhatvuotiskautta. (Luuk. 21:34–36; Dan. 12:4) Sitä paitsi he eivät elättele toiveita tuhatvuotiskauden aikaansaamisesta ihmisten yhteiskunnallisten uudistusohjelmien välityksellä. He luottavat täysin siihen, että Jumala puuttuu asioihin messiaanisen Kuninkaansa välityksellä. Tämä taivaallisten taisteluvoimien johdossa oleva ”kuningasten Kuningas” tekee lopun kaikesta pahuudesta maan päällä. – Ilm. 19:11–20:3.

PARATIISI – HENGELLINEN JA AINEELLINEN

18. Miten me voimme odottaa hengellisen paratiisin kehittyvän edelleen tuhatvuotiskauden aikana?

¹⁸ Jehovan todistajat elävät jo nyt hengellisessä paratiisissa. Lisäksi he odottavat luottavaisesti hengellisyytensä lisääntyvän Kristuksen koko tuhatvuotisen hallituskauden ajan, kun ’avataan’ vertauskuvalliset ”kirjakääröt”, jotka paljastavat Jumalan vaatimukset. – Ilm. 20:12.

19. Miksi tuhatvuotiskausi vaatii paljon uhrautuvaisuutta ja kovaa työtä?

¹⁹ Kristuksen tuhatvuotista hallituskautta käsittelevien raamatunkohtien (esimerkiksi Ilmestyksen 20:11–21:8:n) huolellisen lukemisen perusteella Jehovan todistajat tietävät myös, että tuhatvuotiskausi vaatii paljon uhrautuvaisuutta niiltä, jotka pääsevät osalliseksi maallisesta toivosta. Maan viljelemiseksi ja kaunistamiseksi on tehtävä paljon työtä, mutta he eivät itsekkäästi työskentele paratiisiolojen aikaansaamiseksi vain itseään ja omaisiaan varten. Kristuksen tuhatvuotinen hallituskausi on itse asiassa tuomiona ”päivä” niille, jotka säilyvät elossa lähestyvässä ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” (Apt. 17:30, 31; Ilm. 16:14, 16); se on myös niiden miljoonien kuolleitten tuomiopäivä, jotka herätetään kuolleista ja tuomitaan niiden tekojen mukaan, joita he harjoittavat paratiisissa maan päällä. (Joh. 5:28, 29; Luuk. 23:42, 43) Niiden, jotka jo elävät Messiaan tuhatvuotisen hallitusvallan alaisuudessa, täytyy epäitsekkäästi opettaa vanhurskauden teitä lukemattomille kuolleista herätettäville. (Vrt. Jes. 11:1–9.) Se ei ole mikään ”materialistinen unelma”! Se merkitsee paljon kovaa työtä myös hengellisellä tasolla.

20. Mitä tapahtuu niiden tuhannen vuoden päätyttyä, ja millainen tulevaisuudenodote on uskollisilla?

²⁰ Lisäksi tuhatvuotiskausi on vasta alku. Loppukoetuksen jälkeen niiden tuhannen vuoden päätyttyä ne miehet ja naiset, jotka pysyvät uskollisina Jumalan kaikkeudensuvereenisuudelle, saatetaan ikuiseen elämään paratiisimaassa.b – 1. Kor. 15:24–28; Ilm. 20:7–10.

TOIVO JOSTA VOI TULLA SINUN OMASI

21, 22. a) Mitä Jehovan todistajat aina mielellään tekevät? b) Mitä he toivovat lähitulevaisuudelta?

²¹ Tällainen toivo on nykyisin yli 2 000 000:lla Jehovan kristityllä todistajalla yli 200 maassa. Se on hyvin elävänä heidän mielessään ja sydämessään, minkä vuoksi he aina mielellään esittävät toisille ’perusteen heissä olevaan toivoon’. – 1. Piet. 3:15.

²² Vuodesta 1914 lähtien esiintyneet Raamatun profetian mukaiset maailman tapahtumat osoittavat meidän nyt elävän ”lopun aikaa” ja ennen kuulumattoman ”ahdistuksen ajan” olevan lähellä. (Dan. 12:1–4; Matt. 24:3–21) ”Valittujen” jäännöksen ja heidän tovereittensa ”suuren joukon” on luvattu säilyvän elossa ”suuren ahdistuksen” lävitse. (Matt. 24:22; Ilm. 7:9, 10, 14) Sen jälkeen kummankin joukon tuhatvuotiskautta koskeva toivo täyttyy. Uskotko sen? ”Täyttäköön Jumala, joka antaa toivoa, teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskoessanne, jotta toivo olisi teissä runsaana.” – Room. 15:13.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 21]

Messiaan tuhatvuotisen hallitusvallan alaisuudessa kuolleista herätetyille opetetaan vanhurskauden tiet