’Pidä jatkuvasti hänen käskynsä’
”Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme [jatkuvasti, Um] hänen käskynsä.” – 1. Joh. 2:3.
1. Miksi itsetutkistelu totuuden noudattamisen suhteen on välttämätöntä?
KAUTTA MAAILMAN on nykyään satojatuhansia antautuneita ja kastettuja Jehova Jumalan todistajia, jotka kokoontuvat yhteen ja osallistuvat Valtakunnan hyvän uutisen julistamiseen talosta taloon ja monilla muilla keinoin. Nämä Jumalan palvelijat rakastavat häntä ja haluavat tehdä hänen tahtonsa. Sen tähden he ovat omistaneet elämänsä hänen käskyjensä toteuttamiseen, hänen lakiensa noudattamiseen. Joskus saattaa kuitenkin käydä niin, että jotkut eivät täysin arvosta sitä, mitä merkitsee ’hänen [Jumalan] käskyjensä pitäminen jatkuvasti’. Jos joku ei pidä jatkuvasti yllä itsetutkistelua elämäntapansa ja vaikuttimiensa suhteen, niin hän saattaa havaita, että tässä järjestelmässä olevat pimeyden voimat sokaisevat hänet näkemästä Jehovan vaatimuksia. Meidän täytyy noudattaa jatkuvasti Jumalan käskyjä. Jos ihminen tekee jatkuvasti samaa, niin se tulee hänelle ajan mittaan tavaksi, sellaiseksi, mitä hän tekee säännöllisesti. Hän ei tee sitä nyt ja unohda myöhemmin. Voisimme sanoa, että hänellä on tapana tehdä sitä, mitä tahansa se sitten onkin. Siitä tulee hänelle siis elämäntapa, jota hän noudattaa ajattelematta lopettaa sitä tulevaisuudessa.
2. Miten ihminen tulee todella tuntemaan Jehovan?
2 Sama pitää paikkansa niistä, jotka noudattavat Jumalan käskyjä. He noudattavat niitä jatkuvasti päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen tietäen, että se on Jumalan vaatimus. Ydin tässä kaikessa on se, että ainoa keino tulla todella ’tuntemaan hänet’, ts. Jehova, on tehdä aina sitä, mitä hän haluaa meidän tekevän. Se ei salli sitä, että palvelemme häntä vain silloin, kun se meitä miellyttää, kun se ei häiritse mitään sellaista, mitä pidämme tärkeämpänä. Tämä jatkuvuus sisältyy sanontoihin ’noudattaa totuutta’ ja ’pitää jatkuvasti hänen käskynsä’.
”SEURAKUNNAN KOKOUKSISSA”
3. Mitä Jehova vaatii kansaansa tekemään, kun on kysymys yhteen kokoontumisesta?
3 Psalmista kirjoitti: ”Seurakunnan kokouksissa minä kiitän Herraa [Jehovaa, Um].” (Ps. 26:12) Jehova, valon Jumala, on käskenyt kansansa kokoontua yhteen hänen nimessään. Raamatun heprealaiset kirjoitukset sisältävät Jehovan muinaiselle kansalleen Israelille antamat käskyt, jotka koskivat kokoontumista viettämään erikoistapahtumia vuoden mittaan. Monissa tapauksissa sellainen kokoontuminen oli kansalle pakollista. Lisäksi se koitui kansalle siunaukseksi ja hyödyksi. Velvoitus pitää palvontakokouksia annettiin edelleen Jumalan kansan kristilliselle seurakunnalle. Pohjimmiltaan Hepr. 10:24, 25 esittää kristityille vaatimuksen kokoontua yhteen eikä unohtaa sen tekemistä. Tarkoituksena on keskinäinen rohkaiseminen ja uskon rakentaminen, rakkauteen ja oikeisiin töihin kannustaminen.
4. a) Mitä ihmisen täytyy tehdä, jotta hän noudattaisi totuutta? b) Mitä joku voisi väittää seurakunnan kokouksien suhteen, mutta mitä on hyvä muistaa?
4 Nykyäänkin, tällä 20. vuosisadalla, kristillisen seurakunnan täytyy ’pitää hänen käskynsä’ kokoontumisesta palvontaa varten. Jokaisen yksilön ryhmässä täytyy noudattaa tätä käskyä, ennen kuin ”seurakunnan kokousta” voi olla olemassa. Jotta totuutta voitaisiin noudattaa ryhmänä, jokaisen täytyy kuunnella Jehovan käskyjä. Joku saattaisi väittää, ettei Raamatussa ole mitään nimenomaista käskyä siitä, että meidän täytyisi olla kokouksissa viisi tuntia viikossa, niin kuin on tapana Jehovan kansan keskuudessa maan päällä. Se on totta. Mutta eikö meidän tulisi olla kiitollisia sen vuoksi, että meidän Jumalamme on antelias ja varaa meille runsaasti hengellisiä hyvyyksiä? Me saamme hengellistä hyötyä jokaisesta kokouksesta, jossa olemme läsnä. Uskomme vahvistuu. Kun kokoonnumme toisten kristittyjen kanssa, niin saamme apua pitääksemme Jehovan käskyt, noudattaaksemme totuutta. Emmekö me juuri sitä haluakin?
5. Miten siis antautunut Jehovan palvelija suhtautuu seurakunnan kokouksiin?
5 On siis itsestään selvää, että antautunut Jehovan palvelija ponnistelee kaikkensa ollakseen kristittyjen veljiensä ja sisartensa kanssa kokouksissa. Sen sijaan että hän etsisi tekosyitä ollakseen poissa, hän etsii syitä läsnä olemiseen jokaisessa mahdollisessa seurakunnan kokouksessa. Luonnollisesti hän käyttäisi hyvää arvostelukykyä, jos hän olisi sairas tai jos ilmaantuisi jokin tärkeydeltään vakava aavistamaton tilanne. Mutta yleensä hänen Raamatun valmentama omatuntonsa pakottaa hänet noudattamaan totuutta siten, että hän pitää Jehovan Sanansa kautta antaman käskyn, ettei tule unohtaa yhteen kokoontumista.
6. Miten kokouksesta poissa olemisen ”syistä” voisi tulla ”tekosyitä” siihen, että tekee niistä poissa olemisen tavaksi?
6 Jos Herran palvelija ei ole varuillaan, niin hän voisi säännöllisesti antaa hyvin vähäisten asioiden riistää häneltä tämän siunatun seuran. Joskus sukulaisten vierailu voisi estää jotakuta pääsemästä johonkin nimenomaiseen kokoukseen olosuhteiden niin vaatiessa, mutta sallisiko hän jokaisen sukulaisten vierailun ja muun senkaltaisen tilanteen estää häntä pääsemästä niiden seuraan, jotka vaeltavat totuudessa seurakunnan kokouksissa? Miksi et kutsuisi sukulaisia lähtemään mukaasi? Samoin joku voi olla tilapäisesti poissa kokouksesta huonon sään, työn tai lievän sairastumisen takia. Mutta silloin kun näistä ”syistä” tulee ”tekosyitä” pois jäämiselle Herran kansan seurasta säännöllisesti, ihminen alkaa vaeltaa pimeydessä pikemmin kuin valossa, ja hän alkaa valehdella sen sijaan että hän noudattaisi totuutta. Voimmeko ajatella alkuunkaan, että uskolliset israelilaiset Egyptistä lähdön aikaan olisivat antaneet minkään estää heitä vihmomasta verta ovenpieliinsä, syömästä pääsiäislammasta ja olemasta valmiina lähtemään viipymättä? He tiesivät, että Jehovan käskyjen pitäminen merkitsi tässä tapauksessa heille elämää. Onko tilanne nyt vähämerkityksisempi? Ovatko ajat nyt erilaiset? Emmekö me elä kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä? Eikö meidän siksi pitäisi vielä paljon ennemmin osoittaa halukas asenteemme olemalla säännöllisesti seurakunnan yhteydessä Jehovan käskyn mukaan?
TOTUUDEN NOUDATTAMINEN JULKISESTI
7. Mitä silmiinpistävää varhaiskristillisyyden tunnuspiirrettä käsitellään seuraavaksi?
7 Yksi silmiinpistävä ensimmäisen vuosisadan kristittyjen tunnuspiirre oli se, että he julistivat julkisesti hyvää uutista. Jeesuksen kerrotaan kulkeneen kautta koko Galilean, opettaneen synagogissa ja saarnanneen Valtakunnan hyvää uutista. (Matt. 4:23) Hän saarnasi ja opetti vuorilla, meren rannalla olevien ihmisten parissa, kiinnostuneitten kodeissa, kaikkialla, missä oli ihmisiä, joille puhua. Niille kahdelletoista, joita hän erikoisesti valmensi, hän sanoi: ”Missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’.” Kun nämä kaksitoista olivat saaneet ohjeensa, hän lähetti heidät kaupunkeihin opettamaan ja saarnaamaan. – Matt. 10:5–10.
8. Miten Jehovan kristityt todistajat ovat erilaisia kuin kristikuntaan kuuluvien enemmistö?
8 On siksi täysin ymmärrettävää, että myös tämän 20. vuosisadan kristityt toimivat samoin. On ilmeistä, että jossakin vaiheessa kristikuntaan kuuluvien suuresta enemmistöstä on tullut vain kuulijoita, jotka eivät itse tee mitään noudattaakseen totuutta levittämällä totuuden Sanaa, sen sijaan että he olisivat ”sanan tekijöitä”. Mutta Jehovan kristittyjen todistajien keskuudesta me tapaamme ”sanan tekijöitä”. He ymmärtävät, että ollakseen Jeesuksen kaltaisia heidän täytyy osallistua Valtakunnan hyvän uutisen kertomiseen toisille. Se on heidän tehtävänsä aivan samoin kuin se oli Jeesuksen ja varhaiskristilliseen seurakuntaan kuuluvien tehtävä. Raamattu sanoo: ”Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.” – Jaak. 1:22; 1. Joh. 2:6.
9. Esitä joitakin ongelmia, jotka liittyvät totuuden noudattamiseen osallistuttaessa julkiseen saarnaamiseen.
9 Tämän totuuden noudattaminen osallistumalla Valtakunnasta saarnaamiseen ei ole aina kovin helppoa kristitylle. Hänen on usein kestettävä vastustajien aiheuttamaa huonoa kohtelua. Harvat ihmiset ovat ikään kuin luotuja julkiseen saarnaamistoimintaan, ts. vain harvoilla on sellainen lahja, että he kykenevät puhumaan vapaasti ihmisille. Uskollisen kristityn on sen tähden ponnisteltava tullakseen päteväksi ja kykeneväksi. Hänen on myös nöyrryttävä suorittaakseen julkista saarnaamistyötä ja ymmärrettävä, että hänen rakkautensa Jumalaa ja lähimmäistään kohtaan on se voima, joka saa hänet jakamaan hyvää uutista toisille. Sen tähden sellaiseen työhön osallistuminen saattaa toisinaan tuntua vaikealta kristitystä, ja hän saattaa esittää tekosyitä, ettei hänen tarvitsisi osallistua siihen.
10. a) Mainitse joitakin sellaisia seikkoja, jotka voisivat estää jotakuta osallistumasta saarnaamistyöhön aika ajoin. Milloin ”syistä” voisi tulla ”tekosyitä”? b) Mitä on hyvä muistaa Saatanan menettelytavoista, ja mistä voimme etsiä apua?
10 Silloin tällöin voi olla täysin aiheellinen syy siihen, ettei joku voi osallistua saarnaamistyöhön jonakin nimenomaisena aikana. Joskus asunto saattaa vaatia kipeästi jonkin korjaustyön suorittamista. Auto, joka saattaa olla jollekulle välttämätön kulkuväline, voi tarvita kipeästi huoltoa. Tai jollakulla saattaa olla jotakin luonteeltaan henkilökohtaista toimintaa, joka hänen täytyy suorittaa ja joka voi estää häntä osallistumasta saarnaamis- ja opettamistyöhön. Mutta jälleen herää kysymys: Milloin syystä tulee tekosyy? Salliiko joku sellaisten esteiden aiheuttaa sen, että hän lakkaa noudattamasta totuutta? Jokainen tietää, mitä hänen omassa sydämessään on, ja tietysti Jehova tietää sen. Mutta koska koko ihmiskunnan edessä on nyt elämää ja kuolemaa koskeva kiistakysymys, niin totisesti me uskollisina kristittyinä haluamme olla varovaisia, ettemme ryhdy vaeltamaan pimeydessä. Saatana, pimeyden jumala, käyttää hyväkseen meidän heikkouksiamme, ei vahvoja puoliamme. Jos hän voi saada meidät surkuttelemaan itseämme, ajattelemaan kielteisesti, niin hän tekee sen aina suuremmassa määrin joka kerta, kun asia tulee esiin. Kohdataksemme ja voittaaksemme hänen juonensa menestyksellisesti meidän täytyy luottaa Jehova Jumalaan. Me tarvitsemme hänen apuaan, ja meidän tulisi pyytää sitä rukouksessa. Meidän tulisi kysyä itseltämme: onko meillä tapana panna Valtakunnan edut ensi sijalle, vai onko meillä tapana panna muut edut ensimmäisiksi?
11. Miten materialistiset pyrkimykset voivat osoittautua kompastuskiveksi totuuden noudattamiselle, ja mistä tulee voima oikein tekemiseen?
11 Meidän täytyy varoa antamasta minkään riistää meitä pois Jumalan rakkaudesta. Muista, että profeetta Haggai kertoi aikanaan laiminlyövälle kansalle, mistä sen vastoinkäyminen johtui. Hän sanoi: ’Te juoksette kukin oman huoneenne hyväksi, vaikka minun huoneeni on rauniona.’ (Hagg. 1:9) Aiommeko me omaksua saman menettelyn ja eristää itsemme Jehovan siunauksesta? Jos Jehova järkyttää maan ja vuoret vajoavat meren pohjaan, niin mitä tapahtuu meidän kodeillemme ja sen uudelle paneloinnille ja parannuksille, joita olemme tehneet? (Ps. 46:3) Kuinka elintärkeätä siis onkaan jatkaa totuuden noudattamista, osallistumista täysin määrin julkiseen saarnaamistyöhömme. On lähestymässä aika, jolloin tämä toiminta, joka ei milloinkaan toistu, on suoritettu loppuun. Edessämme on suuri ahdistus. Tehkäämme valon Jumalan voimassa parhaamme siinä, mitä kätemme löytävät tehtäväkseen. Muista Paavalin sanat: ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” (Fil. 4:13) Sisältäköön tämä ”kaikki” julkisen saarnaamisemme Jehovan nimen ylistykseksi.
’VALOSSA VAELTAMINEN’ RAKASTAMALLA VELJEÄMME
12. Mitä muuta pimeyden muotoa meidän tulee karttaa ja miksi?
12 Ryhtyessämme nyt tarkastelemaan erästä toista tärkeätä tapaa noudattaa totuutta luemme jälleen 1. Johanneksen kirjeestä: ”Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä. Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa, ja hänessä ei ole pahennusta. Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.” (1. Joh. 2:9–11) Jumalan käskyjen pitäminen ja totuuden noudattaminen liittyvät hyvin läheisesti siihen, että kristitty rakastaa veljeään. Miten järjetöntä olisikaan, että me käyttäytyisimme rehdisti kaikissa suhteissa, kokoontuisimme säännöllisesti Jumalan kansan kanssa ja osallistuisimme saarnaamis- ja opettamistoimintaan ja samanaikaisesti olisimme hyvin vähän tai emme lainkaan tekemisissä kristittyjen veljiemme kanssa muina aikoina, karttaisimme heitä emmekä olisi kiinnostuneita heidän hyvinvoinnistaan.
13. a) Mitä kysymyksiä voitaisiin tässä kohdassa johdonmukaisesti tehdä? b) Miten Malawin ja Nicaraguan veljiämme koskevat esimerkit osoittavat, että Jumalan palvelijat haluavat noudattaa totuutta osoittamalla rakkautta toisiaan kohtaan?
13 Joku kysynee: ’Miten näin voisi olla?’ Joku saattaa sanoa: ’Minä rakastan veljiäni. Tekisin mielelläni mitä tahansa heidän hyväkseen. Mutta mitä voin tehdä? Mitä he tarvitsevat?’ Tarkastelkaamme asiaa seuraavasti: Viime vuosina on ollut tilanteita, jolloin Jehovan palvelijat ovat joutuneet kärsimään paljon eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Malawissa Jehovan kansaa vainottiin ankarasti, niin että enemmistön oli lopulta paettava kodeistaan ja maasta ja asetuttava asumaan toiseen maahan siksi, että todistajien kristillistä käyttäytymistä vastustettiin. Nicaraguassa kohtasi pääkaupunkia Managuaa tuhoisa maanjäristys, ja monet uskolliset kristityt menettivät kaiken omaisuutensa – kotinsa, työpaikkansa, kokouspaikkansa, niin, kaiken. Miten se vaikutti Jehovan palvelijoihin eri puolilla maailmaa? He osoittivat suurta kiinnostusta näiden hengellisten veljiensä hyvinvointia kohtaan. Tämä ilmeni siitä avustuksesta, joka lähetettiin näitä kristittyjä varten. Se oli suurenmoinen osoitus kristillisestä kiinnostuksesta, siitä, että pidettiin huolta veljistä.
14. Keitä seurakunnastamme voisimme aiheellisesti muistaa, kun noudatamme totuutta osoittamalla kiinnostusta veljiämme kohtaan, ja millä tavoin voisimme auttaa?
14 Mutta tarkastelkaamme asiaa oman paikkakuntamme näkökulmasta. Olemmeko yhtä kiinnostuneita noudattamaan totuutta niiden keskuudessa, joita tapaamme säännöllisesti ja jotka tunnemme erittäin hyvin omissa seurakunnissamme? Monet tietysti ovat, mutta muista, että me suoritamme parhaillaan itsetutkistelua. Ihmiset ovat nykyään suuren paineen alaisina elinkustannusten kohoamisen vuoksi. Tällainen paine lisääntyy suuresti, jos perheen huoltaja menettää työpaikkansa. Monien perheitten ja yksineläjien, joilla on määräsuuruiset tulot, on vaikea saada hankituiksi elämän välttämättömyydet, ja tulevina kuukausina tilanne tulee epäilemättä vielä vaikeammaksi. (Hab. 3:17) Mitä me yksilöinä aiomme tehdä, kun havaitsemme, että joku keskuudessamme oleva henkilö tai jokin perhe on joutunut puutteeseen ilman omaa syytään? Opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: ’Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne’, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?” (Jaak. 2:15, 16) Tässä on ajattelemisen aihetta niille, jotka noudattavat totuutta.
15. Ketkä muut tarvitsevat huomaavaisuuttamme ja mahdollisesti millä tavoin?
15 Miten on iäkkäitten veljiemme ja sisartemme laita seurakunnassamme? Miten he voivat? Osoitammeko ’vaeltavamme valossa’ heitä kohtaan ilmaisemallamme myötätunnolla ja huolenpidolla? Pidämmekö jatkuvasti Jehovan käskyt, jotka koskevat heitä? Ehkä joskus on tarpeen noutaa heidät kokouksiin tai auttaa heitä pääsemään kenttäpalvelukseen. He saattavat tarvita apua myös elämän aineellisten välttämättömyyksien saamisessa tai kotinsa ylläpidossa. Tällä tavoin noudatetaan totuutta. Toisinaan iäkkäät arvostavat sitä, että joku pistäytyy katsomassa heitä, puhumassa Jumalan sanan totuudesta, osoittamassa kiinnostusta heitä kohtaan. Raamatussa sanotaan: ”Harmaapäisyys on kauneuden kruunu, kun se saadaan vanhurskauden tiellä.” (Sananl. 16:31, Um) Kuinka miellyttävää varmaan onkaan Jehovasta nähdä, että toiset, jotka noudattavat totuutta ja vaeltavat valossa, kiinnittävät huomiota hänen palvelijoihinsa, jotka ovat uskollisesti tehneet hänen tahtonsa monta, monta vuotta!
16. Miten vanhinten kunnioittaminen seurakunnassa on myös yksi tapa noudattaa totuutta?
16 Meidän tarvitsee muistaa myös, että totuuden noudattamiseen sisältyy kunnioituksen osoittaminen vanhimpia kohtaan, jotka johtavat oivallisella tavalla. Apostoli Paavalin neuvo kuuluu: ”Pyydämme nyt teitä, veljet, kiinnittämään huomiota niihin, jotka työskentelevät kovasti teidän keskuudessanne ja johtavat teitä Herrassa ja varoittavat teitä, ja osoittamaan heille aivan poikkeuksellista huomaavaisuutta rakkaudessa heidän työnsä vuoksi. Säilyttäkää rauha keskenänne.” (1. Tess. 5:12, 13, Um; Hepr. 13:17) Suhtaudummeko me tällä tavoin seurakuntamme vanhimpiin?
17. Miten vanhimmat puolestaan voivat osoittaa noudattavansa totuutta?
17 Luonnollisesti myös niiden, jotka johtavat, täytyy noudattaa totuutta olemalla erittäin kiinnostuneita ”lampaitten” hyvinvoinnista. He eivät saa hallita ”herroina” veljiään, koska silloin he eivät heijastaisi Jehovan, valon Jumalan, teitä. Jumala on antanut heille suoranaisen käskyn: ”Kaitkaa . . . Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, . . . ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina.” – 1. Piet. 5:2, 3.
18. Esitä pääpiirteet Paavalin Jumalan kansalle antaman arvovaltaisen neuvon viisaudesta.
18 Lopuksi tulisi muistaa, että totuuden noudattaminen, valossa vaeltaminen, Jehovan käskyjen pitäminen, pysyminen vapaana tämän pahan asiainjärjestelmän pimeydestä, vaatii meitä kaikkia noudattamaan apostoli Paavalin arvovaltaista neuvoa, jonka hän esitti viisaissa sanoissaan Kolossan seurakunnalle: ”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side [täydellinen yhdysside, Um].” – Kol. 3:12–14.
19, 20. Mikä tapahtuma Mooseksen ajalta tuo mieleemme maailman, jossa me nykyään elämme, ja miten me voimme saada henkilökohtaisesti siunauksen siitä, että noudatamme totuutta pitämällä Jehovan käskyt?
19 Olemme tässä siis havainneet joitakin niistä tavoista, joilla voimme noudattaa totuutta ja pitää Jumalan käskyt näinä aikoina, joina ihmisten yllä on täysi pimeys siksi, että Saatana on sokaissut ihmisten mielet, ettei heille säteilisi Kristusta koskeva loistoisa hyvä uutinen. Vaikka maailman pimeys synkkenee, Jumalan sanan totuuden valo tulee kirkkaammaksi. Se tuo mieleemme Mooseksen ajan, jolloin israelilaiset olivat Egyptin orjuudessa. Kovasydämistä Egyptin faaraota kohdannut yhdeksäs vitsaus oli maan kattava synkkä pimeys. Siitä kerrotaan seuraavasti: ”Ja Mooses ojensi kätensä taivasta kohti, ja koko Egyptin maahan tuli synkeä pimeys kolmeksi päiväksi. Ei kukaan voinut nähdä toistansa, eikä kukaan voinut liikkua paikaltansa kolmeen päivään. Mutta kaikilla israelilaisilla oli valoisata asuinpaikoissansa.” – 2. Moos. 10:22, 23.
20 Me elämme merkityksellisiä aikoja, ja vaikka maailma hapuilee pimeydessä tuntematta poispääsytietä, valon Jumalalta tuleva totuuden valo ja hänen varaamansa maailman valo, Herra Jeesus, loistavat kirkkaasti. Miten sopivaa meidän onkaan säännöllisesti harkita sitä, mitä meille kaikille merkitsee totuuden noudattaminen ja Jumalan käskyjen pitäminen jatkuvasti vaeltamalla valkeudessa. Sen, mitä se merkitsee tulevina päivinä, esittää apostoli Johannes seuraavin sanoin: ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1. Joh. 1:7) Olkaamme kiitollisia siitä, että meillä on yhteys valon Jumalaan, jossa ei ole lainkaan pimeyttä.
[Kuva s. 515]
Jehovan kristittyjen todistajien viikoittaisiin kokouksiin kokoontuu satojatuhansia ihmisiä, jotta he hyötyisivät rakentavista raamatullisista keskusteluista
[Kuva s. 518]
Tekemällä jotakin iäkkäiden ja heikkojen kristittyjen veljiemme ja sisartemme hyväksi me osoitamme rakkautta ja kiinnostusta