Raamatun kanta

Siirtyminen toiseen muotoon vai ylösnousemus?

VIIME vuosisadalla elänyt kuuluisa amerikkalainen runoilija Henry Wadsworth Longfellow kirjoitti: ”Ei ole kuolemaa! Se, mikä näyttää kuolemalta, on siirtymistä toiseen muotoon.”

Onko tämä näkemys oikea? Vai pysyvätkö ihmiset, jotka kuolevat, tiedottomina siihen asti, kun Jumala voi nähdä hyväksi palauttaa heidät elämään ylösnousemuksessa? Mitä sinä uskot?

Monet ovat ymmällään tämän suhteen. Eräs sellainen henkilö kirjoitti evankelista Billy Grahamille: ”Täytyykö ihmisten pysyä kuoleman jälkeen haudoissaan ylösnousemukseen asti? Ajattelin sielujemme pääsevän Jumalan yhteyteen kuolemassa.”

Graham vastasi: ”Kuolemassa sielu ja ruumis erkanevat toisistaan. Ruumis hajoaa, samalla kun epäuskoista sielua pidetään vankeudessa helvetissä tai Haadeksessa.” Vanhurskaista, uskovaisista ihmisistä Graham sanoi: ”Heidän tapauksessaan ruumiin kuolema merkitsee sitä, että sielu pääsee heti olemaan Kristuksen kanssa.”

Tämä on yleisesti omaksuttu uskonnollinen näkemys. Silti se herättää seuraavan kysymyksen: jos kuolemassa ihminen yhdistetään heti Kristukseen taivaassa – tai jos hän on paha, hänet lähetetään heti helvettiin – miksi tarvitaan enää ylösnousemusta? Teologit ovat kauan painineet tämän ristiriitaisuuden kanssa, mutta he eivät ole löytäneet siihen ratkaisua.

Mutta kun Jumalan sanan selkeät lausunnot hyväksytään, kaikki hämmennys katoaa. Raamattu selittää ihmisen ajattelun ja olemassaolon päättyvän kuolemassa. Raamattu sanoo: ”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, . . . hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.” (Ps. 146:3, 4) Niin, ”kuolleet eivät tiedä mitään. Kuolemassa ei sinua [Kaikkivaltiasta Jumalaa] muisteta.” – Saarn. 9:5; Ps. 6:6; 115:17.

Kun Jeesus Kristus kuoli, hän ei voinut enää muistaa taivaallista Isäänsä, ylistää Häntä. Jeesus oli kuollut, hän oli tiedoton, eloton. Kuolema ei merkinnyt Jeesukselle siirtymistä toiseen elämään, vaan pikemminkin olemattomuutta. Mutta kolmantena päivänä hänen kuolemastaan Jumala palautti hänet elämään. ”Tämän Jeesuksen Jumala herätti”, apostoli Pietari sanoi. – Apt. 2:32.

Jeesus kuoli lihaa ja verta olevana ihmisenä, jolla oli samanlainen aineellinen ruumis kuin meillä. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista henkipersoonana, jolla on ihmissilmille näkymätön ruumis. Apostoli Pietari selittää: ”Kuolihan Kristuskin kerran kaikiksi ajoiksi syntien johdosta, . . . hän joka saatettiin kuolemaan lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä.” Raamattu toteaa: ”Jos on aineellinen ruumis, on myös hengellinen.” – 1. Piet. 3:18; 1. Kor. 15:44.

Jehova Jumalalla, Kristuksella Jeesuksella ja enkeleillä on kaikilla henkiruumiit, ja ne, jotka menevät taivaaseen, saavat samanlaisen henkiruumiin. Me emme tiedä, miten suuria henkiolentojen ruumiit ovat – onko esimerkiksi Jumalalla paljon suurempi ruumis kuin Kristuksella tai enkeleillä – tai miltä heidän ruumiinsa näyttävät. Apostoli Johannes ei tiennyt sitä, sillä hän selitti: ”’Toistaiseksi ei ole tehty ilmeiseksi, mitä meistä tulee. Me tiedämme, että milloin hänet [Jumala] tehdäänkin ilmeiseksi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, koska tulemme näkemään hänet sellaisena kuin hän on.” – 1. Joh. 3:2.

Lähellä kuolemaansa apostoli Paavali luotti siihen, että hän saisi taivaallisen elämän palkinnon. ”Olen taistellut sen hyvän taistelun, olen juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt”, hän kirjoitti. ”Minulle on varattuna vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas tuomari, antaa minulle palkaksi sinä päivänä.” – 2. Tim. 4:7, 8.

”Se päivä” – päivä jona Paavali saisi taivaallisen elämän palkinnon – tarkoitti silloin kaukana tulevaisuudessa olevaa päivää; se ei ollut Paavalin kuolinpäivä. Kuolema ei ollut Paavalin tapauksessa siirtymistä elämään Kristuksen kanssa taivaassa, vaan se merkitsi hänelle tiedottomuutta, olemassaolon päättymistä. Mutta Paavali selitti, mitä tapahtuisi hänelle ja hänen kaltaisilleen uskollisille kristityille jonakin ajankohtana tulevaisuudessa: ”Herra itse laskeutuu taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan trumpetin kuuluessa, ja ne, jotka ovat kuolleita Kristuksen yhteydessä, nousevat ensin.” – 1. Tess. 4:16.

Joku voi silti kysyä: ’Eikö Raamattu osoita, että kuolemassa tapahtuu äkillinen – ’silmänräpäyksellinen’ – muutos? Ja eikö tämä osoita, että kuolemassa siirrytään heti toiseen elämään?’

Tarkastelkaamme tätä asiaa. Apostoli Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Katso! Sanon teille pyhän salaisuuden: Emme kaikki nukahda kuolemaan, mutta meidät kaikki muutetaan, tuokiossa, silmänräpäyksessä, viimeisen trumpetin aikaan. Sillä trumpetti soi, ja kuolleet herätetään.” – 1. Kor. 15:51, 52.

Pane merkille, että tämä nopea muutos henkielämään, josta Paavali tässä puhuu, tapahtuu ”viimeisen trumpetin aikaan”. Hänen kirjeessään tessalonikalaisille, josta edellä lainataan, ”Jumalan trumpetin” osoitetaan soivan silloin, kun Herra ”laskeutuu”, eli silloin, kun hän kääntää huomionsa kohti maata herättääkseen läheiset seuraajansa kuolleista. Siihen aikaan ”ne, jotka ovat kuolleita Kristuksen yhteydessä, nousevat ensin.” – 1. Tess. 4:16.

Mutta miten on niiden voideltujen kristittyjen laita, jotka ovat vielä elossa maan päällä, kun ”Jumalan trumpetti” soi ja Kristus ”laskeutuu” herättämään niitä, jotka ovat kuolleet hänen yhteydessään? Paavali selittää: ”Jälkeenpäin meidät elossa olevat, jotka säilymme, temmataan yhdessä heidän kanssaan [niiden kristittyjen kanssa, jotka kuolivat ennen Kristuksen paluuta] pilvissä Herraa vastaan ilmaan, ja näin me tulemme aina olemaan Herran kanssa.” – 1. Tess. 4:17.

Ne kristityt, jotka herätetään kuolleista ”silmänräpäyksessä, viimeisen trumpetin aikaan”, ovat siis niitä, jotka kuolevat Kristuksen ’laskeutumisen’ jälkeen. Silloin – sen jälkeen, kun Kristus herättää ne, jotka ovat kuolleet hänen yhteydessään – ei niiden taivaallisen toivon omaavien kristittyjen, jotka kuolevat siitä edelleen, tarvitse nukkua kuolemassa. Tällaiset kristityt muuttuvat kuolemassa heti, ”silmänräpäyksessä”, liittyäkseen niihin, jotka on jo herätetty kuolleista taivaaseen. He kuolevat ihmisinä, mutta saavat ylösnousemuksen henkiruumiissa.

Tulee kuitenkin huomata, etteivät kaikki kristityt liity Kristuksen seuraan taivaallisessa loistossa. Tämä mahdollisuus on vain rajoitetulla määrällä. Raamattu selittää, että niillä, jotka menevät taivaaseen ollakseen Kristuksen kanssa, on ”osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa” ja he ”tulevat hallitsemaan kuninkaina hänen kanssaan”. Raamattu paljastaa, että ainoastaan 144000 ihmistä herätetään tällä tavalla kuolleista taivaalliseen elämään ’hallitsemaan kuninkaina maata’. (Ilm. 20:6; 5:10; 14:1–3) Mitä sitten on sanottava muista ihmisistä, jotka lopulta saavat Jumalan suosion?

Nämä tulevat aikanaan nauttimaan ikuisesta elämästä maan päällä, juuri niin kuin oli Jumalan alkuperäinen tarkoitus ihmiskunnan suhteen, kun hän asetti ensimmäisen ihmisparin maalliseen paratiisikotiin. Heistä tulee Jumalan valtakunnan maallisia alamaisia. Raamattu lupaa: ”Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.” Miten suurenmoista onkaan, kun kaikki Jumalan ihmeelliset tarkoitukset lopulta toteutuvat! – Ps. 37:29; Ilm. 21:3, 4.