Todellinen rakkaus – kuollut vai elossa nykyään?

”EN TIEDÄ mitä tekisin”, kertoi nyyhkyttäen Esther, joka on ollut riippuvainen pyörätuolista kymmenen vuotta keskushermoston pesäkekovettumataudin vuoksi. Sydämettömät varkaat olivat juuri ryöstäneet hänen kotinsa ja vieneet kaiken minkä saattoivat löytää – 282 dollaria, kaksi kiloa kanaa, maitoa ja hänen 10-vuotiaan poikansa kouluvaatteet. Tällä avuttomalla rammalla oli nyt jäljellä vain 25 senttiä itsensä ja poikansa ruokkimiseksi ja vaatettamiseksi.

Tämän naisen kokemus on vain yksi niistä miljoonista kokemuksista kautta maailman, jotka osoittavat, miten vähemmän onnekkaita ihmisiä saalistetaan. Kenties sydämeesi voi koskea, kun luet tällaisista murhenäytelmistä. Ja nykyinen maailma on todellakin itsekkyyden ja ahneuden kyllästämä. Väkivalta ja terrorismi aiheuttavat usein jymyotsikoita. Monien mielestä todellinen rakkaus on kuollut.

Kuitenkin ne, jotka kävivät Jehovan todistajien äskettäin kautta maailman pitämissä konventeissa, eivät voineet olla tuntematta sitä, että todellinen rakkaus oli elävä ja voimallinen. Esimerkiksi Japanissa oli runsaan 100000 konventtivieraan joukossa paljon vammaisia. Näille omistettu rakkaudellinen huolenpito oli liikuttavaa.

Kuvittele näkymää: penkkirivistöistä on varattu kokonainen osasto invalideille, kymmeniä avuttomia raajarikkoja työnnetään pyörätuoleilla sisään; ruoka-aikoina vapaaehtoiset tuovat heille lounaan ja auttavat heitä sen nauttimisessa. (Katso tällä sivulla olevaa kuvaa.) Muuan mies on niin rampa ja kumarassa asennossa, että hän pystyy tuskin syömään terveellä kädellään, mutta eräs ystävä auttoi taitavasti ja pystytti nimenomaan häntä varten pienen pöydän. Tällaista monien osoittamaa huolenpitoa on todellakin liikuttavaa katsella.

Tällainen huomaavaisuus ei kuitenkaan rajoittunut näihin Japanissa pidettyihin ”Jumalan rakkauden” konventteihin. Florencessa Oregonissa Yhdysvalloissa kolme keskushermoston pesäkekovettumataudin uhria ajatteli, että heidän oli mahdotonta olla läsnä konventissa, koska he eivät voisi yöpyä hoitokotinsa ulkopuolella ilman sen tarjoamia palveluksia. Kuitenkin toiset todistajat hakivat ja toivat heidät takaisin joka päivä 140 kilometrin päästä. He myös ruokkivat nämä invalidit ja huolehtivat täysin heidän tarpeistaan kaikkina neljänä konventtipäivänä.

Kuitenkaan se rakkaus, joka ilmeni näissä konventeissa, joissa 39 maassa oli jo ollut läsnä 2290855 henkeä, ei ollut kiinnostunut pelkästään invalideista.

Rakkauden kehittäminen kotona

Rakkaus on rappeutunut monissa perheissä erään sosiologiryhmän mukaan siinä määrin, että ”vain sodissa ja mellakoissa nähty väkivalta voittaa” amerikkalaisissa kodeissa esiintyvän ”ankaran ruumiillisen väkivallan!” Mutta näissä konventeissa perheitä kannustettiin kehittämään uhrautuvaa rakkautta. Eräs puhuja sanoi: ”Onnellinen avioliitto on kahden hyvän anteeksiantajan liitto.”

Japanissa eräs tarkkaavainen konventtivieras arvosti erityisesti tätä neuvoa. Hän oli aiemmin hakenut avioeroa, koska oli ollut mieheensä kohdistuneitten epäilysten vallassa. Todellisuudessa hän ei luottanut kehenkään. Hänen henkinen tasapainonsa järkkyi ja hän alkoi juopotella ja harjoittaa seksuaalista moraalittomuutta, jotka johtivat siihen, että hän suunnitteli itsemurhaa. Raamatun tutkiminen Jehovan todistajien kanssa auttoi häntä kuitenkin pääsemään eroon kaikesta tästä ja ennallistamaan hyvät suhteet mieheensä. Hän oli niiden yli 25000:n joukossa, jotka kastettiin kautta maailman näissä konventeissa.

”Vaikka olenkin vasta 16-vuotias, olen tehnyt kaikkea mahdollista moraalitonta!” aloitti Tammy, joka kastettiin yhdessä Yhdysvalloissa pidetyistä konventeissa. ”Näytti siltä, että kapinoin aina isäni ollessa lähettyvillä.” Vaikka hän karkasi kotoaan ja vietti ”hurjaa elämää” ”ystäviensä” kanssa, hän seurusteli silloin tällöin nuorten kanssa, jotka olivat Jehovan todistajia. ”Muistan aina, miten hyvältä minusta tuntui seuraavana päivänä oltuani todistajien kanssa. Se ynnä Jehovan todistajien osoittama rakkaus ja apu vetivät minut Jehovan perheeseen”, sanoi Tammy lopuksi. Nyt hän on havainnut todellisen rakkauden kukoistavan kotielämässään.

Eräs yksinhuoltaja saattoi tuskin odottaa kuultuaan, että konventtiohjelmassa olisi hänen laistensa auttamiseksi tarkoitettu puhe. Sitten hänen autonsa yhtäkkiä romuttui pahassa kolarissa muutamaa viikkoa ennen konventtia. Kun Janet ja hänen kolme lastaan toipuivat saamistaan haavoista ja vammoista, hän tajusi masentuneena, ettei hän nyt voinut mitenkään viedä asuntoperävaunuaan konventtiin.

Pian eräs Jehovan todistaja tarjosi hänen käyttöönsä pakettiauton, toinen todistaja korjasi hänen vaurioituneen perävaununsa, ja kun matkalla perävaunusta irtosi pyörä, eräs todistaja auttoi häntä jatkamaan matkaa. Kun Janet istui yleisön joukossa melkein itkien osakseen tulleen rakkauden vuoksi, hän oli sydämestään yhtä mieltä puhujan kanssa, joka sanoi: ”Iloitkaa sen tietämisestä, että te yksinhuoltajat olette osa Jumalan hengellistä perhettä ja teillä on osananne monien veljien ja sisarten rakkaus ja tuki!”

Rakkaudellinen veljeys

Oliko Janetille osoitettu rakkaus vain erillinen tapaus? 2400 Jehovan todistajan osakseen saama erinomainen vieraanvaraisuus antaa kieltävän vastauksen. Yhteistyössä hallituksen kanssa tehtiin järjestelyjä, jotta useita tuhansia unkarilaisia ja puolalaisia Jehovan todistajia voisi olla läsnä Wienissä Itävallassa pidettävässä konventissa. Mutta mihin he kaikki majoittuisivat? Miten heillä olisi varaa syödä, koska jokaisella oli tullessaan vain vähän ulkomaista valuuttaa?

Wienistä olevat Jehovan todistajat tapasivat monet vieraista rajalla. Seuraavat neljä päivää tai kauemminkin he ruokkivat, majoittivat ja kuljettivat näitä todistajia ja pitivät heistä muutenkin huolta. Vaikka Wienissä on vain 31 seurakuntaa, ne pitivät erinomaista huolta näin monista vieraista. Jotkut itävaltalaiset Jehovan todistajat ajoivat kirjaimellisesti satoja kilometrejä ja tekivät lukemattomia matkoja huolehtiakseen todistajatovereistaan. Monilla oli 10–15 näistä vieraista kodissaan. Eräällä Jehovan todistajalla, joka asui konventtipaikan lähellä, oli lopulta 40 vierasta talossaan!

Konventin loppu huipentui unohtumattomaan hetkeen. Kielieroavuuksien vuoksi vieraat olivat kokoontuneet eri paikoissa, mutta viimeisenä päivänä kaikki ryhmät kokoontuivat yhteen suurelle stadionille laulaakseen loppulaulun. Nämä ihmiset olivat olleet muutamaa päivää aiemmin täysin vieraita toisilleen – usko ainoana yhdyssiteenään. Mutta nyt kun he lauloivat: ”Sua kiitämme, Jahve, kun veljeyden saa tuntea”, useimmat tunsivat syvää liikutusta. Kyyneleet virtasivat peittelemättä pitkin säteileviä kasvoja. Eräs puolalainen veli, joka koetti pidätellä kyyneliään, sanoi eräälle Yhdysvalloista saapuneelle konventtivieraalle: ”Pystyn tuskin hillitsemään itseäni sen ilon vuoksi, että olen täällä.” Kun hän alkoi selittää, miten kiitollinen hän on itävaltalaisten Jehovan todistajien osoittamasta rakkaudesta, hän alkoi itkeä ja hänen piti poistua hetkeksi. Laulun jälkeen kukaan ei halunnut lähteä. Monet, jotka viipyivät, huiskuttivat ja taputtivat käsiään. Se oli sävähdyttävä osoitus kansainvälisestä veljeydestä.

Monet ovat panneet merkille tämän ykseyden. Esimerkiksi Italiassa eräs tarkkailija sanoi useille Jehovan todistajille: ”Vallitsisi todella rauha, jos kaikki olisivat kuin Jehovan todistajat!” Ihmiset voivat nähdä Jehovan todistajien keskuudessa olevan todellisen rakkauden. Tämä on tärkeää, sillä Jeesus on sanonut: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” – Joh. 13:34, 35.

Rakkaus terroritekojen tilalle

”Onko maailma tullut hulluksi?” julisti eräs otsikko jonkin aikaa sitten San Antoniossa Texasissa Yhdysvalloissa ilmestyvässä Express-News-lehdessä. Sen alla oleva artikkeli osoitti, että terrorismi ”lisääntyy hälyttävää vauhtia” ja ”ahdistaa maailmaa”. Voit itsekin muistaa joitakin viimeaikaisia terroritekoja. Mutta jolleivät ne, jotka jatkuvasti syyllistyvät sellaisiin tekoihin, muutu, näyttäisi olevan vähän toivoa olosuhteitten paranemisesta. Mutta voiko terroristi muuttua?

Madridissa Espanjassa eräs vanki kärsii yhteensä lähes 500 vuoden tuomioita terroriteoista ja aseellisista ryöstöistä! Kun hän oli ollut vankilassa yli 10 vuotta, hän alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Hänen käytöksensä parani melkoisesti. Hämmästyneet vankilaviranomaiset jopa myönsivät hänelle neljä vuorokautta erikoislomaa, jotta hän voisi olla läsnä ”Jumalan rakkauden” konventissa. Ensimmäisen konventtinsa häkellyttämänä hän sanoi: ”Tämä on liian ihmeellistä ollakseen totta. En pysty kuvailemaan, miltä minusta tuntuu!” Todellinen rakkaus muutti hänen persoonallisuutensa.

”Hän kasvoi väkivallan keskellä ja sai sotilasleireissä koulutuksensa palkkamurhaajaksi”, aloitti italialainen sanomalehti Giornale di Bergamo juttunsa kertoessaan eräästä toisesta miehestä, joka kastettiin yhdessä näistä konventeista. Artikkelissa sanottiin tämän nuoren miehen ”tulleen pois rikosten poluilta [tullakseen] Jehovan todistajaksi”. Hänen väkivaltaisen luonteenlaatunsa oli korvannut ’tyyni mielenrauha’, joka teki vaikutuksen jopa uutistoimittajaan.

Eikö olisi suurenmoista, jos tällaisia muutoksia voisi tapahtua kaikkialla maapallolla? Maamme olisi varmasti paljon turvallisempi asuinpaikka. Kaikki eivät kuitenkaan halua muuttua. Tästä syystä Raamatun ennustukset osoittavat, että Jumalan valtakunnan vanhurskas hallinto ”musertaa” pian ne, jotka sortavat, ja vapauttaa ”väkivallasta” ne, jotka nyt elävät Raamatun mukaan. Silloin rauhaa rakastavat kukoistavat ”maan ääriin saakka”. – Ps. 72:1–14.

Aito lähimmäisenrakkaus

Jotta Jehovan todistajat voisivat auttaa ihmisiä oppimaan tämän innostavan toivon, he käyttävät monia tunteja puhuakseen siitä toisille. Konventeissakin oli varattu aikaa ihmisten kodeissa käymiseen ja tämän rakkaudesta ja toivosta kertovan sanoman kertomiseen toisille. Japanissa tuhansien tähän saarnaamistyöhön osallistuneitten joukossa oli kaksi kristittyä naista, jotka kävivät eräässä pienessä liikeyrityksessä. Johtaja otti heidät lämpimästi vastaan ja pyysi heiltä kirjallisuutta. Huomattuaan hänellä vihkisormuksen (joka ei ole kovin yleinen Japanissa) toinen todistajista kyseli häneltä hänen vaimostaan.

”Hän kuoli neljä vuotta sitten”, sanoi sureva johtaja. Sen jälkeen hän hämmästyi, ja kyyneliä kihosi hänen silmiinsä, kun todistajat näyttivät hänelle Raamatusta, että on olemassa toivo ”ylösnousemuksesta, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden”. (Apt. 24:15) Seuraavana sunnuntaina hän tuli konventtiin innokkaana hankkimaan lisää raamatullista tietoa. Miten paljon hän arvostikaan näiden kahden naisen rakkaudellista käyntiä!

Mikä rakentaa todellista rakkautta?

Lähes kaikki myöntävät maailman tarvitsevan enemmän rakkautta. Mutta mikä on avain rakkauden kehittämiseen? Raamattu sanoo: ”Joka ei rakasta, ei ole tullut tuntemaan Jumalaa, koska Jumala on rakkaus.” (1. Joh. 4:8) Jumalaan tutustuminen persoonana edellyttää hänen Sanansa Raamatun täsmällistä tuntemusta. Tällaisen tiedon avulla ihminen näkee, millainen rakkaudellinen Jumala Luoja on, ja se vetää ihmisen lähemmäksi häntä. Arvostava oppilas haluaa jäljitellä tuota samaa rakkautta omassa elämässään. Näin on saanut alkunsa se rakkaus, joka selvästikin oli elävä ja voimallinen näissä äskettäin pidetyissä konventeissa.

Mikset ottaisi yhteyttä Jehovan todistajiin ja hyötyisi itse tällaisesta ilmaisesta avusta, joka voi auttaa sinua ymmärtämään Raamattua ja siten tutustumaan Jumalaan vielä paremmin? Oma elämäsi voi myös olla todisteena sen puolesta, että todellinen rakkaus elää nykymaailmassa.

[Kuva s. 16]

Todellinen rakkaus toiminnassa: Japanissa vammaista konventtivierasta autetaan aterioinnissa

[Kuva s. 17]

Isän puuttuminenkaan ei estä näitä perheitä kehittämästä rakkautta

[Kuva s. 19]

Lähellä Rooman Colosseumia, paikkaa jossa vanhalla ajalla vuodatettiin paljon verta, Jehovan todistajat osoittavat rakkautta kertomalla toivon sanomaa