sotavaunuihisi totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden puolesta, ja oikea kätesi opettakoon sinulle peljättäviä tekoja. Sinun nuolesi ovat terävät, kansat kaatuvat sinun allesi.” – Ps. 45:4–6.

Vielä selvemmin ilmaisevat ensimmäisen hevosen Johanneksen omat sanat, mitkä on kerrottu Ilmestyskirjan 19:11, 13, 14:nnessä: ”Katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. . . . ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen.”

Milloin tämä ratsastaja lähti voittamaan? Täyttyneen Raamatun ennustuksen mukaan vuonna 1914. Silloin Jehova sanoi Pojalleen: ”Hallitse vihollistesi keskellä.” (Ps. 110:2) Se ilmaisi ajan, jolloin lohikäärme ja hänen paholaisensa sotivat Miikaelia ja hänen enkeleitään vastaan kohta Jumalan valtakunnan syntymän jälkeen, mikä kuvattiin poikalapsen syntymällä. Tämä kaikki alkoi tapahtua taivaassa, kun ”pakanakansat [olivat] vihastuneet” maan päällä vuonna 1914. – Ilm. 11:18; 12:1–9.

TOISET RATSASTAJAT

Toinen ratsastaja ratsasti tulipunaisella hevosella. Ratsastajalla oli suuri miekka, ja hänen annettiin ottaa rauha pois maasta, mikä johti ihmisten laajamittaiseen teurastukseen. Punainen liittyy sotaan, koska sota merkitsee verenvuodatusta ja veri on punaista. Niinpä muinaiset ihmiset tekivät kiertotähti Marsista sodan vertauskuvan sen punertavan värivivahduksen takia. Tämän ratsastajan työ on mainittu Jeesuksen suuressa ennustuksessa: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan.” Vuonna 1914 alkanut ensimmäinen maailmansota otti totisesti rauhan pois maasta ja johti paljoon surmaamiseen. – Mark. 13:8.

Kolmas hevonen oli musta, ja sen ratsastajalla oli vaaka. Hänen ohellaan kuultiin ilmoitus korkeista hinnoista: koiniks-mitta nisuja ja kolme koiniksia ohria yhdestä denarista, mikä oli päivän palkka. (Ohraa pidettiin niin paljon vehnää halvempana, että roomalaisia sotilaita rangaistiin toisinaan antamalla heille ohraa vehnäannosten sijasta.) Tämä ratsastaja kuvaa sodasta johtuvaa nälänhätää. Hevonen itse oli sattuvasti musta, sillä musta on nälän vertauskuva: ”Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi, ei voi heitä tuntea kaduilla. Rypyssä on heillä nahka luitten päällä.” Jeesus yhdisti suuressa ennustuksessaan samaten maailmansodan nälkään: ”Kansa nousee kansaa vastaan . . . tulee nälänhätää.” – Valit. 4:8; Mark. 13:8.

Se, että ratsastajalla oli vaaka kädessään, ilmaisee myös puutetilan. Hesekielille sanottiin: ”Ihmislapsi, . . . he saavat syödä leipää painon mukaan ja huolissansa sekä juoda vettä mitan mukaan ja kauhuissansa, niin että he joutuvat leivän ja veden puutteeseen.” – Hes. 4:16, 17.

Siihen erityiseen ohjeeseen, mikä annettiin tälle kolmannelle ratsastajalle: ”Älä turmele öljyä äläkä viiniä”, Jumalan sana itse antaa avaimen, sillä Sananlaskujen 21:17:nnessä sanotaan: ”Eikä rikastu se, joka viiniä ja öljyä rakastaa.” Viini ja öljy ovat ylellisyyden vertauskuvia, ja se, ettei niitä turmella, ilmaisee, että huolimatta yhteistä kansaa kohdanneista nälkätilanteista rikkailla oli yhä ylellisyytensä, kuten osoittautui olevankin.

Neljäs Johanneksen näkemä ratsastaja, joka istui hallavalla eli kalpealta näyttävällä hevosella, on sattuva vertauskuva rutosta, ja niin me havaitsemme jälleen Ilmestyskirjan ennustuksen olevan rinnakkainen Jeesuksen suurelle ennustukselle: ”Tulee ruttoa . . . monin paikoin.” (Luuk. 21:11) Tämä neljäs ratsastaja ja hänen hevosensa kuvasivat tosiaan ruttoja tai vitsauksia ja muita laajakantoisia tuhoja elämässä, varsinkin sodanjälkeisenä aikana. ”Ja heidän [Tuonelan ja Kuoleman] valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.”

Mitä nämä 8. jakeessa mainitut ”maan pedot” ovat? Pedot olivat eräs elämää uhkaava vaara Israelin päivinä. Nykyisinä aikoina on kuitenkin näin ainoastaan autioksi jääneissä paikoissa. Pedot viittaavat sen tähden nykyaikana niihin petomaisiin keinoihin, joilla hallitukset tai järjestöt riistivät elämän ensimmäisen maailmansodan aiheuttamien olosuhteiden takia. Sanonta ”neljäs osa maata” voi hyvin olla kuvaannollinen tapa esittää, että vaikutukset ulottuvat maan neljälle kulmalle, mutta eivät käsitä välttämättä koko maata.

Viidennen ratsastajan osoitetaan olevan Tuonela, hyvin sopivasti viimeinen ratsastaja. Kolme välittömästi hänen edellään ratsastavaa esittivät niitä eri keinoja, joilla kuolema aiheutetaan – sotaa, nälänhätää ja ruttoa sekä petoja. Tämä viimeinen ratsastaja, Tuonela, edustaa sattuvasti noiden kolmen edellisen ratsastajan kaikkien uhrien kohtaloa, tuonelaa eli hautaa.

Jeesus Kristus itse esitti sekä toista läsnäoloaan koskevan suuren ennustuksen, minkä Matteus, Markus ja Luukas kertovat evankeliumeissaan, että sen, mikä koskee Johanneksen Ilmestyskirjan 6. luvussa esittämiä ratsastajia. Ja samoin kuin Jeesus yhdistää evankeliumien kertomuksissa paluunsa sotaan, nälkään ja ruttoon, niin Ilmestyskirjan ennustuksessakin on ensimmäisellä lähtevällä ratsastajalla ilmaistu Kristuksen läsnäolo yhdistetty seuraaviin ratsastajiin, jotka kuvaavat sotaa, nälänhätää ja ruttoa, mitkä täyttävät ihmiskunnan yhteisen haudan. Kun huomaamme, miten hyvin nämä ennustukset ovat sopusoinnussa keskenään ja ovat täyttyneet, meidän uskomme vahvistuu, ja me sanomme entistä useammin: ”Olkoon Jumala totinen”! – Room. 3:4.

Gibeonin lammikko löydetty

Muinainen Gibeonin kaupunki on tunnettu historian kertomista jännittävistä pelastumisista. Siellä Joosua ja israelilaiset pelastivat gibeonialaiset amorilaisten yhdistyneitten joukkojen käsistä. Siellä taivaan Jumala pani satamaan raekiviä vihollisen päälle ja pani auringon ja kuun seisomaan paikallansa, niin että Joosua saattoi varmistaa voiton. Gibeonissa käytiin myös taistelu Saulin pojan, Iisbosetin palvelijoitten ja Daavidin palvelijoitten välillä. Raamattu kertoo, että taistelu alkoi ”Gibeonin lammikolla”. – 2. Sam. 2:12–17.

Tämä lammikko löydettiin jokin aika sitten, ja noin 2 500 vuoden jälkeen siellä virtaa jälleen vesi. Muinaista Gibeonia etsiessään arkeologi James B. Pritchard tutki 39 paikkaa ja päätyi lopulta oikeaan kohteeseen El-Jibin arabikylässä Jordanian hašemiittien valtakunnassa, noin kolmetoista kilometriä pohjoiseen Jerusalemista. Hän kaivoi runsaan metrin maanpinnan alapuolelle El-Jibissä ja löysi talojen seiniä. Myöhemmin hän tuli yhdentoista metrin päässä olevan lammikon partaalle.

Työläiset poistivat raunioita ja saapuivat kaivon ensimmäiselle askelmalle. Kaivo oli kymmenen metriä syvä kuilu, jonne johtivat kierreportaat. Sitten kaivajat paljastivat kapeamman tunnelin, jonka syrjään oli hakattu askelmia, ja pääsivät leveään vedenhakuhuoneeseen, joka sijaitsi 25 metriä maanpinnan alla. Kun vielä enemmän raunioita oli poistettu, vesi alkoi jälleen virrata. Lammikon entistäminen on paljastanut erään muinaisen maailman huomattavimmista insinööritaidon saavutuksista, sanoivat asiantuntijat. Ja suuren kaivon löytäminen, he lisäsivät, varmistaa todeksi Raamatun kertomuksen, että gibeonilaiset olivat vedenkantajia.