Julistettu vanhurskaaksi

JULISTETTU vanhurskaaksi! Miten? Voiko sellainen olla mahdollista, kun kaikki Aadamin jälkeläiset, joka ainoa heistä, ovat olleet epävanhurskaita, epätäydellisiä ja taipuvaisia väärintekemiseen? Jos olemme rehellisiä, niin jokaisen meistä täytyy myöntää avoimesti niin kuin psalminkirjoittaja Daavid: ”Minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” – Ps. 51:7.

Raamatun mukaan ”synti” ja ”epävanhurskaus” ovat samaa merkitseviä. (1. Joh. 5:17; ”vääryys” = ”epävanhurskaus”, Um) Näin ollen on synnin periminen ensimmäisiltä ihmisvanhemmiltamme aina tähän päivään asti leimannut meidät ”epävanhurskaiksi”. Ja kieltämättömänä todisteena tästä synnynnäisestä syntisyydestä eli epävanhurskaudesta on se tosiasia, että ihmiset kuolevat jatkuvasti. (Room. 5:12; 6:23) Eivätkä he voi vapauttaa itseään tästä kohtalokkaasta epäkelpoisuudesta, sillä psalminkirjoittaja sanoo jälleen henkeytettynä: ”Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.” – Ps. 49:8.

Raamattu osoittaa kumminkin, että epävanhurskas voidaan julistaa vanhurskaaksi! Miten se on mahdollista? Millä perusteella epätäydelliset luomukset voidaan julistaa vanhurskaiksi? Voiko Jehova Jumala, suuri Tuomari, tehdä tämän ja silti itse olla vanhurskas?

JEESUKSEN KRISTUKSEN, HERRAMME, KAUTTA

Pankaamme merkille Jumalan ”pelastuskeino” syntisten ihmisten auttamiseksi pois perisynnin kuolettavista vaikutuksista. (Luuk. 2:30, Um) Hän lähetti Poikansa, joka tosin syntyi naisesta, mutta ei ollut Aadamin epätäydellisen sukua jatkavan siemenen saastuttama, koska ”Pyhä Henki” ja ”Korkeimman voima” hedelmöitti Marian täydellisellä siemenellä. (Luuk. 1:35) Siksi hänestä syntynyt tuli olemaan ”tahraton, syntisistä erotettu”. (Hepr. 7:26) Kun hän oli kasvanut miehuusikään, hän oli omaten ’Jumalan valmistaman ruumiin’ pätevä uhriksi epävanhurskaitten ihmisten puolesta. – Hepr. 10:5.

Kasteessaan Jordanissa Jeesus oli täydellinen, vanhurskas mies. Hän tarjoutui halukkaasti astumaan taivaallisen Isänsä hänelle viitoittamalle uhritielle. Kun hän nousi vedestä, niin Jumalan pyhä henki laskeutui hänen päälleen, ja Jumala tunnusti hänet yliluonnollisin merkein Pojakseen – ei siinä merkityksessä, jossa hän oli Jumalan Ihmispoika syntyessään, vaan nyt siinä merkityksessä, että hän oli ’syntynyt uudesti’, ’syntynyt hengestä’. (Joh. 3:3–6) Sen jälkeen Jeesus oli matkalla takaisin siihen taivaalliseen elämään, josta hän oli iloinnut, ennen kuin hänet lähetettiin maan päälle.

Todellisesti täydellisenä ihmiselimistöltään Jeesus pysyi tässä täydellisyydessä raa’assa koetuksessa säilyttämänsä nuhteettomuuden vuoksi. ”Hän . . . oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden”, ts. hän pysyi tottelevaisena Jumalalle, vaikka Saatana asiamiehineen asetti hänet suoraan vihamielisen vainon kohteeksi. (Hepr. 5:7–9) Siten Jumala teki pelastuksen Päämiehen ”kärsimysten kautta . . . täydelliseksi”. (Hepr. 2:10) Ei yhtään säröä ilmaantunut. Jeesus seisoi lujasti vanhurskaana Jumalan edessä omasta ansiostaan – ainoana tällaisena ihmisenä.

Nuo kärsimykset huipentuivat Jeesuksen häpeälliseen mutta ansaitsemattomaan kuolemaan kidutuspaalussa. Jumala herätti Jeesuksen sen jälkeen kuolemasta auttaen hänet saamaan takaisin elämän henkiluomuksena ja palaamaan taivaaseen esittämään siellä uhrinsa ansion uhrina syntisen ihmiskunnan puolesta. Tämä Jumalan teko, Jeesuksen herättäminen elämään henkenä, merkitsi ’Jeesuksen julistamista vanhurskaaksi hengessä’. (1. Tim. 3:16, Um; 1. Piet. 3:18) Se oli itse asiassa taivaallisen Isän julistus, että kaikista vastakkaisista näennäisyyksistä huolimatta hänen Poikansa, joka oli kokenut herjausta, pilkkaa ja julman kuoleman, oli täysin täyttänyt Isän tahdon. Tämä Pojan uhrikuolema laski perustan, jonka nojalla Jumala julistaa vanhurskaiksi ne, jotka uskovat Kristukseen. (Gal. 2:16) Hänen halukas alistumisensa kuolemaan riitti tekemään mitättömäksi kuolemantuomion, jonka alaiseksi ihmisperhe oli joutunut Aadamin tottelemattomuuden tähden.

KRISTILLINEN SEURAKUNTA

Mutta Jumala päätti valita rajoitetun lukumäärän ihmiskunnasta ja ottaa heidät hengellisten poikiensa perheeseen muodostamaan ”taivaissa kirjoitettujen esikoisten . . . seurakunnan”, joka on järjestetty sen Pään, Kristuksen Jeesuksen, alaisuuteen. (Hepr. 12:23) Heidän odotteenaan on elämä taivaissa henkiluomuksina. Mutta ensin heidän täytyy osoittautua uskollisiksi kuolemaan asti palveluksessa, jonka Jumala määrää heille heidän ollessaan vielä elossa lihassa. Tämä palvelus on papillista laatua – sovituksen virka, jossa heidän täytyy koettaa auttaa ihmisiä tulemaan sovitetuiksi Jumalan kanssa. – 2. Kor. 5:18, 19.

Jotta nämä sovituksen viran haltijat olisivat päteviä palvelukseensa ja ’hengestä syntyneitä’ ja Jumalan lapsiksi tulleita, niin heillä täytyy ensin olla oikea asema Jumalan edessä lihassa, niin kuin Jeesuksellakin oli, kun hän tarjoutui kasteelle. Miten he voivat päästä tähän asemaan? Vain siten, että Jumala soveltaa heti Jeesuksen uhrin ansiota heidän hyväkseen antaen heille anteeksi heidän kaikki syntinsä sekä suorittaa omasta puolestaan juridisen toimenpiteen laskien heidän hyväkseen inhimillisen täydellisyyden, julistaen heidät vanhurskaiksi. Jumala ryhtyy tähän toimenpiteeseen luonnollisesti ainoastaan niihin nähden, jotka hän kutsuu ”esikoisten . . . seurakunnan” jäseniksi ja jotka ilmaisevat uskoa Kristuksen Jeesuksen lunastusuhriin. Apostoli Paavalihan selittää sen: He ”saavat lahjaksi vanhurskauden hänen [Jumalan] armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa”. – Room. 3:24.

Pidä mielessäsi, että nämä julistetaan vanhurskaiksi lihassa, jotta he voisivat tulla otetuiksi taivaassa olevien Jumalan henkipoikien perheeseen. Heidän julistamisensa vanhurskaiksi ei koidu todelliseksi täydellisyydeksi lihassa, vaan Jumala laskee heidät täydellisiksi ihmisiksi, vanhurskaus on laskettu heidän hyväkseen. Jumala tekee siten heidät otolliseksi uhriksi itselleen. Jumala tekee siis nyt heistä hengellisiä poikiaan. Heidän täytyy sellaisina palvella häntä siinä määrin, että he luopuvat elämästään ihmisinä ja kaikista tulevista toiveista elää ihmisinä. He seuraavat hyvin aidossa merkityksessä tarkoin Johtajansa Kristuksen Jeesuksen askeleita. – 1. Piet. 2:21.

Olemme nähneet, että Jeesus Kristus ”tehtiin eläväksi hengessä”, ”julistettiin vanhurskaaksi hengessä” ja että hän sai kuolemattomuuden ja katoamattomuuden vaellettuaan uskollisesti kuolemaan asti lihassa. (1. Piet. 3:18; 1. Tim. 3:16, Um; 1. Kor. 15:42, 45) Samalla tavalla ne hänen hengestä siinneet seuraajansakin, jotka osoittautuvat uskollisiksi kuolemaan asti, ’julistetaan vanhurskaiksi hengessä’, kun heidät herätetään henkiluomuksiksi, ja hekin tulevat ”jumalallisesta luonnosta osallisiksi”. (2. Piet. 1:4) Sitten heidän vanhurskautensa ei ole enää heidän hyväkseen laskettua vanhurskautta, vanhurskautta, joka johtuisi jonkun toisen ansiosta, vaan se on todellista. (1. Joh. 3:2) Heidät palkitaan turmeltumattomuudella, kuolemattomuudella.

”VANHURSKAUS” ESIKRISTILLISINÄ AIKOINA

Mutta miten on niiden ihmisten laita, jotka palvoivat Jumalaa ja olivat vanhurskasmielisiä esikristillisinä aikoina? Miten Jumala suhtautui heihin? He olivat perisynnin tahraamia. Aadam oli menettänyt vanhurskauden itseltään ja jälkeläisiltään, ja se aika oli vielä tulevaisuudessa, jolloin Kristus Jeesus ”toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta”. (2. Tim. 1:10) Miten pyhä Jumala voi siis olla tekemisissä noiden esikristillisten palvojien kanssa? Heidän uskonsa perusteella.

Jumala laski sellaiset miehet ja naiset kuin Aabrahamin ja Raahabin vanhurskaiksi heidän uskonsa takia, mikä heillä oli Jumalan lupauksiin ja mikä ilmeni teoissa. (Room. 4:3; Jaak. 2:25) Heitä ei hylätty jumalattomuuteen niin kuin heidän ympärillään olevia maailman ihmisiä. He ’vaelsivat tosi Jumalan kanssa’ niin kuin Nooa ja monet muut. (1. Moos. 6:9, Um) Mutta he eivät olleet ehdolla tuleviksi Jumalan hengellisiksi pojiksi. He tähyilivät sitä edessä päin olevaa aikaa, jolloin Jumala palauttaisi heidät ylösnousemuksessa elämään maan päällä. Jumala voi toimia ja toimi heidän kanssaan ja siunasi heitä, koska he uskoivat hänen lupaussanaansa.

NYKYISEN ”SUUREN JOUKON” ”VANHURSKAUS”

Nykyään on olemassa ”suuri joukko, jota ei kukaan [voi] lukea”, Jumalan palvojia maan päällä niiden 144 000:sta jäljellä olevien lisäksi, jotka on kutsuttu taivaisiin. Apostoli Johannes näki näyssä heidät ja kuuli kuvatun heidät niiksi, jotka ”ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä”. (Ilm. 7:4, 9–17) He ryhtyvät nimenomaisiin toimenpiteisiin osoittaakseen uskonsa Kristuksen Jeesuksen, Jumalan Karitsan, vuodatettuun vereen. Kristus Jeesus puhuu heistä profeetallisesti ”vanhurskaina”, koska Jumala lukee heidänkin uskonsa heille vanhurskaudeksi. – Matt. 25:37.

Mutta Ilmestyskirjan 7. luvun ”suureen joukkoon” kuuluvia ei julisteta tällä kertaa vanhurskaiksi Jumalan pojiksi ottamista silmällä pitäen. Valkeat vaatteet esittävät heidän tapauksessaan tilapäisasemaa Jumalan edessä – asemaa, joka auttaa heitä selviytymään turvallisesti läpi Harmagedonin tuomion, joka toimeenpannaan jumalattomalle maailmalle, ja vie heidät Kristuksen tuhatvuotisen rauhan hallituksen aikaan. Heitä valmennetaan tuon uuden asiainjärjestelmän alaisuudessa vanhurskaudessa ja kohotetaan kohti täydellisyyttä lihassa. Sen rauhaisan hallituksen alaisuudessa ennallistetaan myös suuret joukot ihmisiä haudoistaan elämään maan päällä uskolliset esikristilliset Jehova Jumalan palvojat mukaan luettuina. Mutta julistetaanko ketään heistä koskaan vanhurskaaksi?

Kyllä, mutta sen, että Jehova hyväksyy heidät ihmispojikseen, osaksi yleisperheestään, täytyy odottaa Kristuksen tuhatvuotishallituksen loppua. Siihen mennessä on Kristus Jeesus taivaallisen hallituksensa välityksellä kohottanut tottelevaisen ihmiskunnan lihalliseen täydellisyyteen, sellaiseen inhimillisen täydellisyyden tilaan, jollainen Aadamilla oli silloin, kun Jumala asetti hänelle tottelevaisuuskokeen. Silloin on aika, jolloin Kristus ”antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun” ja jolloin Isä ratkaisee, ketkä ovat arvolliset elämään iankaikkisesti onnessa maan päällä. (1. Kor. 15:24–26) Tämä ratkaisu tehdään samoin kuin Aadamin tapauksessa koetuksen perusteella – koetuksen, johon viitataan Ilm. 20:7–10:een kirjoitetuissa sanoissa.

Ne, jotka silloin pysyvät lujina Jehovan puhtaassa palvonnassa, ”julistetaan vanhurskaiksi”. He saavat todellisuudessa ”Jumalan lasten loistoisan vapauden”, nimittäin maallisten lasten. Heitä ei julisteta vanhurskaiksi hengessä vaan lihassa. Heillä ei ole silloin heidän hyväkseen laskettua vanhurskautta vaan todellinen inhimillinen täydellisyys ja toive saada elää iankaikkisesti maan päällä Jumalan isällisen suojeluksen alaisuudessa. – Room. 8:18–21, Um; Ilm. 21:3, 4.

JEHOVA VANHURSKAS KAIKISSA TEOISSAAN

Jehova ei koskaan riko omia vanhurskauden periaatteitaan. Hän ei anna anteeksi eikä puolusta syntiä. Hän on liian puhdas ja pyhä katsellakseen mielihyvin mitään epävanhurskasta. (Hab. 1:13) Kaikkien, joista tulee hänen poikiaan taivaassa tai maan päällä, täytyy olla pyhiä niin kuin hän on pyhä. (1. Piet. 1:15, 16) Ja hän on rakkaudellisesti varannut keinon, jolla hänen oikeudenehtonsa voidaan tyydyttää, samalla kun ihmiset voidaan pelastaa kuolemantuomiosta, jonka alaisiksi tottelematon Aadam heidät syöksi.

Se tärkeä perusta, jolla hänen varauksensa lepää, on hänen oman rakkaan Poikansa Kristuksen Jeesuksen lunastusuhri. Kun nämä lunnaat kerran maksettiin, niin ne toivat vapautuksen Aadamin jälkeläisille koituneesta kuolemantuomiosta. Vapautettujen täytyy luonnollisesti ensiksi uskoa Jumalan lunastusvaraukseen. Niille Kristuksen seuraajille, jotka on kutsuttu olemaan lopulta hänen kanssaan taivaissa, annetaan heidän vielä lihassa ollessaan etu vapautua varhaisessa vaiheessa synnin aiheuttamasta tuomiosta, jotta heille voitaisiin suoda ’uudestisyntymä’ ja jotta he siten voisivat tulla yhteyteen Kristuksen Jeesuksen kanssa hänen hengellisinä veljinään.

Kaikkien muiden ihmisten, jotka saavat iankaikkisen elämän maan päällä Kristuksen valtakunnan hallinnon alaisuudessa, täytyy odottaa sen koetuksen tulosta, jonka Jumala asettaa Kristuksen tuhatvuotishallituksen lopussa. Ne, jotka pysyvät uskollisina ja tottelevaisina Jumalalle siinä koetuksessa, julistetaan vanhurskaiksi lihassa. He ovat silloin korkeimman Jumalan maallisia poikia ja tyttäriä.

Olemme täten nähneet, että Jehova yksin voi vanhurskauttaa eli ’julistaa vanhurskaaksi’. Ja hän osoittautuu siten tehdessään vanhurskaaksi kaikissa teoissaan. Apostoli Paavali selittää asian: ”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi [sovitukseksi, Um] uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.” – Room. 3:23–26.