häntä kohtaan. Tuo hyökkäys Jumalan kansaa vastaan ei tule kuitenkaan menemään äärimmäiseen rajaansa. Se pysähdytetään väkipakolla. Hesekielin kautta annettu Jehovan sana jatkaa:

”Minä kutsun häntä vastaan kaikille vuorilleni miekan, sanoo Herra, Herra; toisen miekka on oleva toista vastaan. Minä käyn oikeutta hänen kansansa rutolla ja verellä. Ja minä annan sataa kaatosadetta, raekiviä, tulta ja tulikiveä hänen päällensä, hänen sotalaumojensa päälle ja lukuisain kansojen päälle, jotka hänen kanssansa ovat.” – Hes. 38:21, 22.

Koska luonnonvoimia käytetään hyökkääjiä vastaan, niin tärkeät yhteiskunnalliset palvelut katkeavat. Se aiheuttaa ruumiillisia vaikeuksia jokaiselle, Jumalan palvelijoillekin. Sairauden tai muiden ruumiillisten rajoitusten takia voi tilanteen aiheuttama jännitys olla liikaa joidenkuiden kestää, joten jotkut Jumalan kansaan kuuluvat saattavat kuolla. Me tiedämme samalla kuitenkin, että Jehova Jumala voi vahvistaa kansaansa ja suojella sitä sen rajoituksista huolimatta. Mutta meidän täytyy odottaa nähdäksemme, missä määrin hän voi katsoa sopivaksi tehdä siten. Jehova ei lyö kuitenkaan suoranaisesti uskollisia palvojiaan.

Vaikka kyseisen ajan täsmällinen kesto onkin tuntematon meille, niin ahdistavia olosuhteita ei kuitenkaan pitkitetä. Tätä valaisee se, mikä kohtasi muinaista Jerusalemia vuonna 70. Tuon piiritetyn kaupungin asukasten kokema ahdistus ’lyhennettiin’, eikä se kestänyt kuutta kuukautta täyteen. – Matt. 24:21, 22.

ELOSSA SÄILYMINEN JUMALAN SUOJELUKSESSA

Kun ”suuri ahdistus” tuhoaa tämän jumalattoman järjestelmän, niin hengissä säilyviä tulee ehdottomasti olemaan. Raamattuhan puhuu ”suuresta joukosta”, joka ’tulee’ eli selviytyy hengissä ”suuresta ahdistuksesta”. (Ilm. 7:9, 14) Jehova Jumala ei salli kansansa vihaajien purkaa raivoaan sen perinpohjaiseen tuhoamiseen asti. Hän tulee Poikansa ja enkelijoukkojensa välityksellä puolustamaan kansaansa pelastaen sen täydelliseltä tuholta. Koska siihen kuuluvat ovat hänen ”uskollisiaan”, niin heidän kuolemansa kansana olisi liian ”kallis” hänen silmissään. (Ps. 116:15, Um) Heidät suojellaan myös Jumalan tuomion toimeenpanolta. Jeesus Kristus ja hänen enkelisotajoukkonsa eivät tee erehdystä. Ketään Jumalan palvelijaa ei pyyhkäistä pois jumalattomien mukana.

Aikaisemmat Jumalan tuomion toimeenpanot vahvistavat tämän. Nooa ja hänen perheensä varjeltuivat vedenpaisumuksessa, joka tuhosi jumalattomat. Loot ja hänen tyttärensä eivät tuhoutuneet Sodoman ja Gomorran asukasten mukana, koska he käyttivät hyväkseen pakenemistilaisuutta Jumalan ohjeen mukaisesti.

Lisäksi psalmista, todennäköisesti Mooses, tunnusti Jehovan turvakseen ja linnakseen. Hän kirjoitti luottaen Jumalan kykyyn suojella kansaansa kokonaisuutena:

”[Psalmista] sanoo: ’Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan’. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan.” – Ps. 91:2–8.

Meidän ei tarvitse tosiaankaan siis pelätä ”suuren ahdistuksen” tuloa. Me voimme luottaa täysin Jumalan suojelukseen. Vaikka jotkut kuolevatkin vihollisen käsissä, niin heidän kuolemansa koituu Jumalan pyhän nimen kunniaan saattamiseksi. Onko sinun rakkautesi Jumalaa kohtaan sellainen, että sinä joutuessasi kuoleman eteen pitäisit etuna todistaa uskollisuutesi hänelle maksoi mitä maksoi? Näin luja asenne tuottaisi kunniaa Jehovalle ja todistaisi vääräksi Saatanan väitteen, että Jumalalle suorittamasi palvelus perustuu itsekkäille pyyteille.

Yhden asian me tiedämme ehdottomasti: Jehova Jumala ei salli koskaan pyyhkäistä uskollisia palvelijoitaan kokonaan pois maan päältä. Eikä yksikään ainoa heistä tuhoudu Jeesuksen Kristuksen eikä hänen teloittajavoimiensa käsissä. ”Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta [koetuksesta, Um], mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät.” (2. Piet. 2:9) Hän tietää myös, miten palkita ne, jotka todistavat uskollisuutensa häntä kohtaan, tavalla, joka ylittää heidän suurimmatkin odotteensa. Kunpa meidät löydettäisiin hänen puolellaan olevien joukosta, kun ”suuri ahdistus” puhkeaa tätä pahaa maailmaa kohtaan, joka on Saatanan valvonnassa!

Lukijain kysymyksiä

● Mikä on Dan. 12:1; ssä mainittu ”ahdistuksen aika”? – USA.

Tämä nimenomainen raamatunpaikka mainitsee ”ahdistuksen ajan” Miikaelina ’nousemisen’ yhteydessä. Tämän ahdistuksen ilmoitetaan olevan se, josta Jumalan kansa pelastuu eli selviytyy hengissä. Dan. 12:1 kuuluu: ”Siihen aikaan [ts. ”Pohjan kuninkaan” ja ”Etelän kuninkaan” välisen selkkauksen aikaan, mikä johtaa tässä luvussa mainittuun ’lopun aikaan’] nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi.”

Ilmestyskirja Raamatussa kuvailee tämän Miikaelin enkeleineen käyvän voittoisan sodan Saatanaa ja hänen demonejaan vastaan. (Ilm. 12:7–9) Näiden kukistuttua annetaan julistus: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta.” (Ilm. 12:10) Saatanan ja hänen demoniensa häviö on siis voimakas todistus siitä, että Miikael oli noussut ja puolusti Jumalan vastasyntyneen valtakunnan etuja.

Koska Miikaelin nouseminen mainitaan ennen ahdistusta, niin hän ja hänen enkelisotajoukkonsa osallistuvat sen aiheuttamiseen jumalattomille. Ainoa ahdistus, joka kuvaillaan samanlaisin sanoin Raamatussa, on se ”suuri ahdistus”, jossa Jehova Jumalan antautuneitten palvelijain ”suuri joukko” varjeltuu hengissä. (Ilm. 7:14) Tämä ahdistus on ehdottomasti sellainen, jonka enkelivoimat aiheuttavat jumalattomille. Me luemme apostoli Johanneksen sanat siitä, mitä hänelle paljastettiin: ”Minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta, ettei mikään tuuli pääsisi puhaltamaan maan päälle eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun. Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta, ja sanoi: ’Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin ’me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan’.” – Ilm. 7:1–3.

”Ahdistuksen” aika, josta puhutaan Danielin ennustuksessa, on sen tähden ilmeisesti sama kuin se ”suuri ahdistus”, joka saattaa koko pahan asiainjärjestelmän loppuunsa. Mutta Jumalan antautunut kansa, ’sinetöidyt’, sekä heidän tovereittensa ”suuri joukko” pelastuvat eli varjeltuvat siinä tuhoavassa ahdistuksessa, joka kohtaa tätä maallista järjestelmää lähitulevaisuudessa.

● Sisältääkö Raamatussa mainittu pornéia (törkeä sukupuolinen moraalittomuus) masturbaation, mikä tekisi masturbaatiosta pätevän perusteen raamatulliselle avioerolle? – Ecuador.

Raamattu ei mainitse masturbaatiota eli itsesaastutusta, eikä mikään osoita sitä, että kreikkalainen sana pornéia sisältää tämän tavan.

Masturbaatio on ehdottomasti saastainen tapa. Tämä ilmenee siitä, että Mooseksen lain mukaan tahdosta riippumatonkin siemenvuoto teki miehen palvontamenojen mukaan saastaiseksi iltaan asti. (3. Moos. 15:16; 5. Moos. 23:10, 11) Näin ollen olisi tahallisesti masturbaatiolla aiheutettu siemenvuoto ollut suurempi saastaisuus. Mutta se ei ollut yhtä vakava kuin se törkeä sukupuolinen moraalittomuus, jota kreikkalainen sana pornéia merkitsi. Esimerkiksi aviorikos, homoseksuaalisuus ja eläimeen sekaantuminen (pornéian eri muotoja) olivat Lain alaisuudessa rikoksia, joista seurasi kuolemanrangaistus, ja antoivat sen tähden eloon jääneelle puolisolle mahdollisuuden avioitua uudelleen. (3. Moos. 20:10, 13, 15, 16) Mutta me emme voi osoittaa mitään todistetta siitä, että tämä olisi koskenut masturbaatiota.

Raamattu puhuu kuitenkin voimakkaasti saastaisia tapoja vastaan. Henkeytetty apostoli Paavali kirjoitti kristityille tovereilleen: ”Ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.” (1. Tess. 4:7) Kristityn tulee sen tähden pyrkiä tiukasti välttämään kaikkia saastaisia tapoja, masturbaatio mukaan luettuna.b