Elämän käyttäminen Jumalan tahdon mukaisesti

1. a) Kenen tahdon täytyy hallita meidän verenkäyttöämme, ja mitkä käyttötavat hän kieltää? b) Mitä tapahtui Kainin ja Aabelin päivinä, mikä ilmaisi sen oikean tarkoituksen, mihin vuodatettu veri voidaan käyttää?

AINOA tapa, millä minkään luomuksen verta voidaan käyttää oikein, on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Se on kielletty ravintona. Jumala ei ole oikeuttanut antamaan sitä toiselle ihmiselle lääkinnän varjolla elämän ylläpitämiseksi. Jumala on hyväksynyt ainoastaan yhden käytön verelle sen lisäksi, että se ylläpitää sen luomuksen elämän, jolle se kuuluu. Tämä kävi ilmi Kainin ja Aabelin, Aadamin poikien, aikana. ”Ja Aabelista tuli lampuri, mutta Kainista peltomies. Ja jonkun ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle; ja myöskin Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen; mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut.” (1. Moos. 4:2–5) Kainin uhri oli sieluttomista kasviksista. Aabelin uhri edusti elämää ja vaati veren vuodattamista. Hyväksymällä Aabelin uhrin Jehova ilmaisi ensi kerran, että uhrissa vaadittiin verenvuodatusta. Mutta Kain ei hyväksynyt Jumalan ohjausta asiassa, vaan murhasi sen sijaan väkivaltaisesti veljensä Aabelin, ainoan maan päällä olevan miehen, joka käytti elämää, omaansa ja laumansa elämää, Jumalan tahdon mukaisesti.

2. Minkä yhden oikean veren käytön Jumala salli, keille tämä tehtiin tunnetuksi ja miten?

² Jumalan uskolliset palvelijat ymmärsivät, että eläinten elämänveren vuodattaminen uhriksi Jehovalle oli Jumalan tahto, ja Nooan, Aabrahamin ja toistenkin mainitaan Raamatussa tehneen näin. (1. Moos. 8:20; 22:13) Kun heidän jälkeläisensä, israelilaiset, olivat kokoontuneet Siinain vuoren juurelle, missä heidät järjestettiin kansaksi, niin Jehova Jumala sanoi heille selvin sanoin, että minkä tahansa luomuksen verta voidaan käyttää ainoastaan yhdellä oikealla tavalla. Hän sanoi: ”Minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.” (3. Moos. 17:11) Koska veri kuuluu näin läheisesti elintoimintoihin ja koska synti johtaa elämän menetykseen, niin Jumala vaatii synnin sovitukseksi uhrina sitä, mikä edustaa elämää, nimittäin verta. ”Ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.” – Hepr. 9:22.

3. Mitä suurempaa uhria nuo eläinuhrit esikuvasivat, ja miten sen veri hyödyttää ihmiskuntaa?

³ Kaikki nämä eläinuhrit esikuvasivat paljon suurempaa uhria, mikä voi pysyvästi poistaa synnin ja mikä oli avaava Jumalan palvelijoille tilaisuudet iankaikkiseen elämään. Tätä uhria ei valittu Israelin lammas- eikä karjalaumoista, vaan se oli Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jonka Johannes Kastaja tunnisti huudahtaen: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29) Tämä oli Jehovan oma varaus ihmiskunnan hyväksi, ja hänen Karitsansa, Poikansa, elämä annettiin uhriksi. Tämän rakkaudellisen järjestelyn perusteella on maan päällä oleville miehille ja naisille voitu avata tilaisuus palvella taivaallisissa kartanoissa Kristus-Kuninkaan kanssa, koska heidät on ”vanhurskautettu hänen veressään”. (Room. 5:9) Tämän sata neljäkymmentä neljä tuhatta jäsentä käsittävän ”pienen lauman” lisäksi on ”suuri joukko” muita, jotka palvelevat Jumalaa valtaistuimen edessä hänen astinlaudallaan maan päällä, käyttänyt hyväkseen tätä lunastusuhria ja pessyt viittansa ja valkaissut ne Karitsan veressä, minkä johdosta he ovat saaneet syntinsä anteeksi ja ovat vanhurskaita Jumalan silmissä. – Ilm. 7:14, 15.

4. Minkä hyväksymisestä meidän elämämme riippuu ja miksi?

⁴ Jeesuksen Kristuksen täydellinen uhri on täyttänyt täysin Jumalalle syntisen ihmiskunnan edestä annettavan uhrin tarpeen. Sitä ei tarvitse toistaa. Eläinuhreja ei tarvita enää, vaan ne ovat todellisuudessa inhottavia Jumalalle, koska ne ilmaisevat sen uhrin halveksimista, minkä hän itse varasi. Jeesuksen Kristuksen lunastusuhri on sen tähden ehdottomasti ainoa toimenpide, minkä Jumala on oikeuttanut kristittyjen todistajiensa keskuudessa ja minkä mukaan luomuksen verta saadaan käyttää toisen hyväksi elämän pelastamiseksi. ”Meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Ef. 1:7) Meidän elämämme on riippuvainen siitä, hyväksymmekö me tämän varauksen, otammeko me siis vastaan Jumalan järjestelyn veren käyttämiseksi oikein. Ne, jotka haluavat saada elämän Jumalan käsistä, pidättyvät viisaasti käyttämästä verta millään tavalla, mitä hän Elämänantajana ei ole oikeuttanut.

JUMALAN RAKASTAMINEN KOKO SIELUSTAAN

5. a) Mitä Jeesus sanoi eräälle kyselijälle pitävän tehdä iankaikkisen elämän perimiseksi? b) Mitä Jumalan rakastaminen koko sielusta sisältää ja miksi?

⁵ Eräs Mooseksen lakiin perehtynyt mies kysyi kerran Jeesukselta: ”Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Jeesus esitti vastauksessaan ohjaavan periaatteen, mikä auttaa meitä ratkaisemaan, mitä meidän on tehtävä nykyisellä elämällämme saadaksemme iankaikkisen elämän palkinnon. Hän sanoi: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Luuk. 10:25–27) Mitä tämä Jumalan rakastaminen kaikesta sielustamme oikein sisältää? Se merkitsee elämämme lupaamista Jumalalle antaumuksessa, elämämme omistamista mihin työhön tahansa, minkä Jumala antaa tehtäväksemme. Koska me olemme luvanneet elämämme Jumalalle antaumuksessa, niin meidän tulee ymmärtää, mitä Raamattu käyttää edustamaan elämää. Se käyttää verta, missä elämä eli sielu sijaitsee. Kun elämä on otettu, niin sanotaan, että veri on vuodatettu. Veri kuuluu niin olennaisesti elintoimintaan, että Raamattu sanoo ihmisen sielun eli elämän olevan hänen verensä. Puhuessaan Nooalle Jumala rinnasti ilmaisun sielu eli elämä veren kanssa sanoen: ”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” (1. Moos. 9:4) Ja israelilaisille hän sanoi yksinkertaisesti: ”Veri on sielu” tai: ”Veri on elämä.” (5. Moos. 12:23, Um, reunam., 1953:n painos) Kun me annamme elämämme Jumalalle, niin meidän täytyy siis ehdottomasti käyttää sitä, mikä edustaa elämää, vertamme, hänen lakinsa mukaisesti.

6, 7. Onko kristitty oikeutettu lahjoittamaan vertaan toiselle henkilölle, ja onko se vaaratonta lääketieteelliseltä kannalta katsoen?

⁶ Tämä suurin käsky osoittaa sen tähden, että antautuneella kristityllä ei ole vapautta lahjoittaa elämänvertaan kenenkään toisen käyttöön. Elämä kuuluu Jumalalle, ja meillä on vapaus antaa se ainoastaan hänelle hänen palvelukseensa. Ei olisi myöskään oikein päätellä, että lähimmäisenrakkaus vaatii ketään antamaan verta. Lähimmäisen kanssa yhteistoiminnassa oleminen Jumalan lain rikkomisessa ei ole hänen rakastamistaan. Ja koska Jumalan sana osoittaa, että on väärin ottaa verensiirto, niin on myös väärin antaa vertaan siirtoa varten.

⁷ Jumalan palvelijoilta vaaditaan tottelevaisuutta hänelle, ja se on myös siunaus heille, koska se suojelee heitä vahingolta. On kiinnostavaa panna merkille, että vaikka ne järjestöt, jotka haluavat verta lahjoitettavan, esittävät yleensä sellaisen käsityksen, että toimenpide on täysin vaaraton, niin tämä mielipide ei ole yksimielinen, sillä kirjassa Physiologie und Klinik der Bluttransfusion (Verensiirron fysiologia ja kliininen tautioppi)a sanotaan muun muassa: ”Kuten viimeisimmät tutkimukset osoittavat, voi verenantajalle aiheutua huomattavia terveyshäiriöitä.” Uskolliset kristityt säästyvät tällaisilta vaaroilta, mitkä voisivat vähentää heidän Jumalalle suorittamaansa palvelusta.

TOTTELEMALLA VÄLTETYT VAARAT

8. Mihin Jehovan todistajain asenne verensiirtoon perustuu, ja miksi sitten tarkastelemme lääketieteen todistusta tässä asiassa?

⁸ Jehovan todistajain asenne verensiirtoon ei perustu siihen hyväksyntään tai hylkäämiseen, minkä tämä menettely saa lääketieteellisissä piireissä. Menetelmän vaarattomuus tai vaarallisuus ei määrää heidän ratkaisuaan, vaan Jumalan sana. Mutta tieto joistakin vaikutuksista, joilta varjellutaan tottelemalla verta koskevaa Jumalan lakia, auttaa ymmärtämään yhä paremmin, että Jehovan tiet ovat oikeat.

9. Mikä on maailman yleinen katsantokanta verensiirtoon nähden? Onko se lääketieteellisesti terve?

⁹ Lääkäreitten tapana on viime vuosina yleensä ollut antaa verta siinä uskossa, että se voi tehdä jotain hyvää. Toisinaan sitä annetaan potilaitten hartaasta pyynnöstä tai sellaisten sukulaisten tyydytykseksi, jotka tahtovat olla varmoja, että ”kaikki mahdollinen on tehty”. New York University – Bellevue Medical Centerin veripankin johtaja sanoi tästä: ”Verensiirtoja on annettu sen teorian perusteella, että ne eivät voi koskaan aiheuttaa mitään vahinkoa ja että ne voisivat mahdollisesti hyödyttää potilasta. Tämä ajatus on väärä, koska verensiirtoon sisältyy vaaroja.” Amerikkalaisen lääkäriakatemian (American Academy of General Practice) lehti sanoo: ”On onnetonta, että monet ovat kadottaneet pelkonsa verensiirtoa kohtaan ja määräävät nyt verensiirron yhtä kevyesti kuin määräisivät pullollisen suolaliuosta.” Yli neljätuhatta vuotta sitten Jehova Jumala sanoi ihmiselle, että hän ei saa ottaa toisten luomusten verta ruumiiseensa, ja nykyinen lääketiede vahvistaa sen tosiasian, että tämän lain rikkomiseen liittyy vakavia vaaroja.

10, 11. a) Mitkä vaarat mm. uhkaavat verensiirron saanutta, ja pystyvätkö lääkärit poistamaan nämä vaarat? b) Sanoisitko sinä nämä seikat huomioon ottaen, että verensiirrot ovat tosiaan pelastavia?

¹⁰ Eräs välittömistä vaaroista, mikä uhkaa jokaista, jolle annetaan verensiirto, on hemolyyttisen reaktion mahdollisuus, so. happea kuljettavien verisolujen nopea tuho. Tämä saattaa johtaa ankaraan päänsärkyyn, rinnan ja selän kipuihin ja myrkkyjen kokoontumiseen elimistöön munuaisten toiminnan lamaannuttua. Kuolema voi tulla muutamassa tunnissa tai muutamassa päivässä. Lääketiede ei ole saanut poistetuksi tätä vaaraa. ”Miten yrittänemmekin, voimme ainoastaan vähentää reaktioiden esiintymistä. Me emme voi poistaa niitä, ja potilaat saavat jatkuvasti vahinkoa verensiirtojen johdosta.” Näin sanoo W. H. Crosby, Walter Reed Army Institute of Researchin veriopin osaston johtaja. Vaikka hemolyyttista reaktiota ei sattuisikaan potilaan veressä luonnostaan esiintyvien vasta-aineiden vuoksi, niin ruumiiseen siirretyt veren antigeenit eli vasta-aineen synnyttäjät voivat kiihdyttää vasta-aineiden tuotantoa siinä määrin, että tapahtuu vakava reaktio, jos noita tekijöitä sisältävää verta annetaan joskus uudelleen. Kun tunnetut veritekijät voivat nykyisten tutkimusten mukaan yhdistyä 15 000 000:lla eri tavalla, niin todennäköisyys, että annettaisiin sellaista verta, mikä sopii omaan vereen ja millä ei olisi mitään epäedullista vaikutusta, vähenee miltei olemattomaksi.

¹¹ On muitakin vaaroja. Koska lääkärille on vaikeata tietää tarkalleen, miten paljon verta on menetetty, niin hän voi yrittää siirtää sitä enemmän kuin on tilaa, mikä, kuten lehti Medical Science (Lääketiede, 25.7.1959) kertoi, tapahtuu usein ja on kohtalokasta. Myöskin voi ilmaa päästä vereen siirron aikana, ja sillä on jälleen kuolettavat vaikutukset. Ruumiista poistettu veri myös saastuu helposti, ja eräät ilmassa olevat bakteerit, ovat sen laatuisia, että ne lisääntyvät varastoidussa veressä jääkaappien lämpötiloissakin ja tekevät pienetkin määrät tällaista verta kuolemaa tuottaviksi sen saajalle. Miten tällaista hoitoa voidaan pitää tosiaan pelastavana?

12. Mainitse niitä vaaroja, mitkä saattavat aiheutua verensiirrosta, ja osoita, mihin ne saattavat johtaa potilaan.

¹² Niin huonoenteinen kuin kuva onkin, se ei vielä esitä niiden vaarojen täyttä suuruutta, joihin potilas saatetaan verta annettaessa. Verensiirtoa antava lääkäri ei ehkä koskaan saa tietää, miten paljon vahinkoa aiheutetaan, koska siirron mukana tulevat sairaudet eivät iske ehkä heti. Mutta kaikki lääketieteen auktoriteetit tunnustavat, että syfilistä, malariaa ja maksatulehdusta voidaan levittää verensiirrolla. Niitä ei ainoastaan voida täten siirtää toisiin, vaan säännöllisesti ilmoitetaan tapauksista, joissa niitä on siirretty. Kun moraalittomuus ja siitä johtuvat sukupuolitaudit lisääntyvät hyökynä maailmanlaajuisesti, niin syfiliksen vaara kasvaa, ja se on sairaus, mikä voi johtaa keskenmenoon, sokeuteen, kuurouteen, halvaukseen, sydänsairauteen, mielenvikaisuuteen ja kuolemaan. Kuppatautibakteereita sisältävän veren selville saamiseksi suoritetut kokeet eivät paljasta vaaraa sen alkuasteilla, ja potilas maksaa hinnan. Tämän vuoden tammikuussa kertoi Japanin Times erään naisen tapauksen, joka oli voittanut oikeusjutun hallituksen ylläpitämää Tokion yliopiston sairaalaa vastaan sillä perusteella, että häneen oli siirretty kuppatautista verta, mikä johti hänen näkönsä menettämiseen ja avioeroon. Oikeusistuimen määräämä rahallinen korvaus oli vähäinen lohtu aikaansaadussa vahingossa. Entä malarian saamismahdollisuus? Malariaa sairastavat eivät aina tiedä, että heillä on se elimistössään. Verikokeet paljastavat sen harvoin, mutta jokainen verta saava voi olla sen uhri. Vaara ei vähene, vaan päinvastoin jokainen, joka joskus on asunut tai vieraillut malaria-alueilla, saattaa piilevästi kuljettaa sitä, ja kansainvälinen matkustus varmistaa tällaisen lukumäärän lisääntymisen joka päivä. Seerumhepatiitti eli verensiirrossa saatu maksatulehdus ei ole suinkaan merkityksettömin näistä sairausvaaroista, vaan se vaatii huomiota yleisyytensä takia. Niin suuri on maksatulehduksesta johtuvan työkyvyttömyyden ja kuoleman vaara, että tri Alvarez, Mayo-klinikan täysinpalvellut neuvotteleva lääkäri, on sanonut, ettei hän sallisi kenenkään antaa hänelle verensiirtoa, jollei se näyttäisi hänestä aivan välttämättömältä.

13. Mikä muu hinta saattaa sellaisen naisen olla maksettava synnytyksen suhteen, jolle annetaan verta?

¹³ Luulisi, että vahinko potilaalle itselleen olisi jo riittävä, mutta se ei pysähdy häneen. Naisen ollessa kysymyksessä vahinko voi ulottua hänen syntymättömiin lapsiinsakin. Syistä, joista jotkut ovat tunnettuja, jotkut eivät, voi nainen, jolle on annettu sopimatonta verta, havaita, että häneltä on riistetty tilaisuus synnyttää normaaleja, terveitä lapsia.

14. Miten Jumala suojelee kansaansa tällaisilta onnettomuuksilta?

¹⁴ Kuinka paljon parempi onkaan kuunnella Jumalan sanaa, mikä käskee meitä pidättymään verestä! Miten paljon onnellisempia me olemmekaan, jos me otamme vaarin Jumalan neuvosta, niin kuin lapset kuuntelevat isäänsä, ja elämme sen mukaisesti! ”Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.” – Sananl. 4:20–22.

VAIKUTUS PERSOONALLISUUTEEN

15. Miten eräät maailman viisaat torjuvat nämä verensiirron vaarat, mutta mitkä tosiasiat niiden lähteitten suhteen, joista verta saadaan, herättävät vakavia kysymyksiä?

¹⁵ Ne, jotka ovat taipuvaisempia luottamaan mieluummin ihmisten oppineisuuteen kuin Jumalan viisauteen, voivat ajatella, että verenantajien valinnassa noudatettu huolellisuus tekee kaikkien näiden vaarojen välttämisen mahdolliseksi. Mutta katsokaamme tosiasioita. Kenties sinulle on järkyttävää saada tietää, että kuolleitten ihmisten verta siirretään sairaalapotilaisiin, mutta Venäjä ja Espanja ilmoittavat juuri niin tehdyn, ja onpa Yhdysvalloissakin tehty kokeita kuolleen ruumiin veren siirroilla!b Tätä ei ehkä tehdä sinun paikkakunnallasi. Mutta Time-lehden toukokuun 26. päivän numero 1961 kertoo eräässä amerikkalaisessa sairaalassa (Pontiac General Hospital) olleen 49-vuotiaan naisen tapauksen. Hänelle annettiin litra verta sellaisen 12-vuotiaan pojan ruumiista, joka oli hukkunut läheiseen järveen ja ollut kuolleena 2¹/2–3 tuntia. Ja eräs Chicagon esikaupungissa ollut lääkäri oli jo vuonna 1935 käyttänyt samanlaista menetelmää kuin venäläiset, ja tämä amerikkalainen lääkäri oli suorittanut noin 35 verensiirtoa kuolleitten ruumiiden verellä kahdessa vuodessa. Ehkä verenantaja on asianomaisen oma elävä sukulainen, kunnollinen, puhtaasti elävä henkilö. Eikö se takaa vaarattomuutta? Ei, se ei poista verilaatujen yhteensopimattomuuden aiheuttamaa vastavaikutusta, eikä se takaa sitä, ettei tuo henkilö ehkä tietämättään kantaisi ruumiissaan jotain sairautta. Mutta useimmissa tapauksissa verta saaneella ei ole aavistustakaan siitä, kuka sen antaja on. Osa siitä voi olla terveistä ihmisistä, osa alkoholisteista ja rappeutuneista henkilöistä. Vankilassa oleville rikollisille annetaan tilaisuus luovuttaa vertaan. Esimerkiksi huhtikuun 6. päivän New York Times 1961 kertoi: ”Ossiningissa olevan Sing Singin vankilan asukit luovuttavat verta Punaiselle Ristille tänään.” Kiitettävä tekoko? Ehkäpä ei niinkään hyvää tekevä heidän lähimmäisilleen kuin yhteiskunnalle uskotellaan.

16. a) Mikä kiinnostava havainto verestä on tehty eräässä 5. Mooseksen kirjan 12:25:nnen alaviitteessä? b) Mitä nykyiset lääkärit sanovat tästä samasta asiasta, ja miksi tämä kiinnostaa kristittyjä?

¹⁶ Kun israelilaiset valmistautuivat astumaan Luvattuun maahan, niin Jehova pani Mooseksen toistamaan heille lakinsa, mikä kielsi veren käyttämisen. Kuten 5. Mooseksen kirjan 12:25:ssa on kerrottu, hän sanoi: ”Älä syö sitä, että menestyisit, sinä ja sinun lapsesi sinun jälkeesi, kun teet, mikä oikeata on Herran silmissä.” J. H. Hertzin toimittaman Pentateukin eräässä painoksessa on alaviite sanojen ”että menestyisit” kohdalla, ja siinä sanotaan: ”lbn Ezra esittää, että veren käytöllä on turmeleva vaikutus siveelliseen ja ruumiilliseen luontoon ja että se siirtää perinnöllisen tahran tuleville sukupolville.” Tämä seikka on kiinnostava, ja se voidaan sovelluttaa verensiirtoon, kuten lääkärit todistavat. Esimerkiksi tri Alonzo Jay Shadman sanoo kirjassaan Who Is Your Doctor and Why? (Kuka on lääkärisi ja miksi?): ”Jokaisen ihmisen veri on todellisuudessa tuo henkilö itse. Se sisältää kaikki sen yksilön erikoisuudet, josta se on kotoisin. Tähän kuuluvat perinnölliset tahratkin, alttius sairauksille, henkilökohtaisen elämän aiheuttamat myrkyt, ruokailu- ja juomatavat. . . . Myrkyt, mitkä aiheuttavat itsemurhan, murhan tai varkauden tekemishalun, ovat veressä.” Ja tri Américo Valério, brasilialainen lääkäri ja kirurgi, jolla on neljänkymmenen vuoden kokemus, on samaa mieltä: ”Moraalinen mielisairaus, sukupuoliset luonnonvastaisuudet, estot, alemmuudentunto, pikkurikokset – nämä seuraavat usein verensiirron vanavedessä”,c hän sanoo. Kuitenkin myönnetään julkisessa sanomalehdistössä, että järjestöt, joiden verivarastoa pidetään luotettavana, saavat verta verensiirtoa varten rikollisilta, joilla tiedetään olleen tällaisia ominaisuuksia. Varmastikaan ei kukaan, joka yrittää erota lihan teoista ja käyttää elämänsä sillä tavalla kuin Jumala ohjaa Sanassaan, aseta itseään alttiiksi moiselle tuhoisalle tulevaisuudelle. – Room. 12:2; Ef. 4:22–24.

USKON ILMAISEMINEN ELÄMÄNANTAJAA KOHTAAN

17. a) Vastustavatko Jehovan todistajat uskonnollisin perustein kaikkea lääkärinhoitoa? b) Onko mitään tehtävissä kristityn hyväksi, jos hän kärsii ankaran verenhukan?

¹⁷ Mitä nämä tosiasiat merkitsevät kristitylle, joka on kärsinyt ankaran verenhukan ja tarvitsee hoitoa? Eikö ole mitään tehtävissä? Täytyykö hänen vain odottaa kuolemaa? Ei lainkaan! Jehovan todistajilla ei ole mitään sellaisia hoitotapoja vastaan, mitkä eivät ole ristiriidassa Jumalan lain kanssa, ja totuus on, että muita hoitokeinoja on käytettävissä. Lääkärit, jotka myöntävät ihmisen olevan Jumalan luomus eikä kehityksen tulos, ovat tavallisesti taipuvaisempia ymmärtämään, että Jumala on varustanut ihmisruumiin ihmeteltävillä parantumiskyvyillä, ja he ovat yhteistoiminnassa niiden kanssa, sen sijaan että ajattelisivat veren käytön kieltämisen olevan toipumisen esteenä. Meidän oma ruumiimme on ihmeellisesti varustettu kestämään hätätapaukset, verenhukankin aiheuttamat. (Ps. 139:14) The Encyclopædia Britannica sanoo: ”Paitsi sitä verta, mikä todella kiertää valtimoissa, laskimoissa ja hiussuonissa, ruumiissa on varastoja, jotka voidaan ottaa käyttöön. Erään tällaisen tiedetään sijaitsevan pernassa. Verenvuodon sattuessa perna kutistuu ja puristaa verta kuin sienestä verenkiertoon.”d Ottaen tämän huomioon monet lääkärit tunnustavat, että on paljon vaarattomampaa olla yhteistoiminnassa ruumiin oman verta valmistavan järjestelmän kanssa kuin yrittää ottaa sen paikka siirtämällä siihen vierasta verta. Onpa suuresti arvostetussa lääketieteellisessä julkaisussa The Surgical Clinics of North America (Pohjois-Amerikan kirurgiset klinikat, helmikuu 1959) sanottu: Ei tule unohtaa, ettei verensiirto, vaan ”rautahoito on paras hoitotapa verenhukan aiheuttamassa anemiassa”. Hätätiloja varten, joissa ruumiin nesteitten menetys on ollut suuri, on olemassa ”plasman tilavuutta kohottavia aineita”, joita voidaan käyttää rikkomatta verta koskevaa Jumalan kieltoa, ja ne ovat monien lääkäreitten todistuksen mukaan osoittautuneet paljon vaarattomammiksi kuin verensiirrot. Joskin on totta, että ne eivät voi tehdä ruumiille sitä, mitä oma veri tekee, niin ne auttavat kumminkin jäljellä olevia punaisia verisoluja pysymään kiertämässä, niin että happi tavoittaa eri elimet sinä aikana, minkä ruumis tarvitsee verenhukan korvaamiseksi. Kristityt potilaat etsivät tämän tähden lääkärin, jolla on niin paljon taitoa, kärsivällisyyttä ja kunnioitusta heidän uskonnollista omaatuntoaan kohtaan, että hän on halukas hoitamaan heitä ilman verta, sen sijaan että antaisivat painostaa itseään ottamaan verta sillä tekosyyllä, että se on ainoa toivo.

18. Miksi on tyhmää yrittää pelastaa henki rikkomalla Jumalan lakia?

¹⁸ Hengenpelastamisponnistelut epäraamatullisin keinoin eivät voi koskaan aikaansaada pysyvästi hyviä tuloksia. Kuinka tyhmää onkaan ajatella, että voisi pelastaa henkensä rikkomalla Elämänantajan lakeja! Vaikka se tuottaisikin näennäisesti hyviä tuloksia sillä hetkellä, niin se voi lopulta vaatia veronsa sairautena ja kuolleina syntyneinä lapsina tällaisen epäviisaan menettelyn suoranaisena seurauksena. Vieläpä vaikka potilaalle tai hänen jälkeläisilleen ei koituisi mitään ruumiillista vahinkoa, niin Jumalan lain rikkominen vaarantaa vakavasti asianomaisen tilaisuuden saavuttaa iankaikkinen elämä Jumalan uudessa maailmassa.

19. a) Kuka väitti, että ihminen tekisi mitä hyvänsä, jopa hylkäisi Jumalankin, pelastaakseen nykyisen elämänsä? b) Miten me voimme hyötyä siitä nuhteesta, minkä Jeesus antoi Pietarille tässä asiassa? c) Minkä palkan Jumala antaa niille, jotka tottelevat häntä painostuksenkin aikana?

¹⁹ Saatana väitti Jobin tapauksessa, että ihminen tekee mitä hyvänsä, jopa kääntyy Jumalaansa vastaankin pelastaakseen nykyisen elämänsä. ”Kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä”, hän todisteli. (Job 2:4) Mutta hän oli väärässä. Job todisti hänet valehtelijaksi, ja Jeesus Kristus teki sen erittäin huomattavalla tavalla. Jeesus oli eräässä tilaisuudessa puhunut menettelystä, mikä merkitsi hänen kuolemaansa Jumalan palveluksessa. ”Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä.” Mutta Jeesus ojensi häntä voimakkaasti. ”’Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten’. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ’Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä [kidutuspaalunsa, Um] ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.’” (Matt. 16:21–25; Mark. 8:31–35) Älköön kukaan meistä käyttäytykö milloinkaan Saatanan tavoin kristittyjä veljiämme kohtaan kehottamalla heitä myymään luottamuksensa Jumalaan maailman viisauden tähden! On ainoastaan yksi keino elämän saavuttamiseksi, ja se on Jumalan tahdon mukainen elämä. Jumalaan luottaminen ei ole koskaan harhateko. Hän voi jumalallisena Lääkärinä tehdä, mitä yksikään ihmislääkäri ei milloinkaan voi: hän voi pidentää palvelijoittensa elämän, eikä ainoastaan muutamiksi ahdistuksen vuosiksi, vaan iäksi – herättämällä heidät kuolleista, jos se on tarpeellista – loistoisassa uudessa maailmassaan, mikä on nyt niin lähellä. – Ps. 23:4; Apt. 24:15.

20. Mitä meidän tulee nyt tehdä voidaksemme käyttää elämämme sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa?

²⁰ Kun edessämme on näin ihmeelliset odotteet, niin eläkäämme huolellisesti elämämme sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Älkäämme maailman tavoin tulko huolimattomiksi suhtautumisessamme lähimmäistemme vereen. Nyt on aika osoittaa mitä suurinta huolta heidän elämänvertaan kohtaan kehottamalla heitä uskomaan Jeesuksen Kristuksen vereen, ainoaan vereen, millä on todellista pelastusarvoa Jumalan silmissä. Käännä heidän huomionsa hänen valtakuntaansa, auta heitä oppimaan sen lait, rohkaise heitä kärsivällisesti, kun he kulkevat eteenpäin elämän tiellä. Päätä sanoa Paavalin tavoin: ”Minä olen viaton kaikkien vereen. Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.” – Apt. 20:26, 27.

[Alaviitteet]