etteivät he ole ’rahaa rakastavia’. (1. Timoteukselle 3:3) Jotkut ovat pyyhkineet koko velan yli.

Rahalainan ottamiseen ja antamiseen liittyvistä ongelmista keskusteleminen saattaa herättää vielä kysymyksen: ”Onko se todella välttämätöntä?” Raamattu ei tuomitse rahan lainaamista silloin, kun se on välttämätöntä. Usein se ei kuitenkaan ole. Monesti ”silmien halu” on suurempi kuin lompakon sisältö, ja ihmiset lainaavat rahaa ostaakseen sellaisia ylellisyystavaroita, joita he eivät todellisuudessa tarvitse. (1. Johannes 2:16) Lasku täytyy kuitenkin lopulta maksaa. Raamattu varoittaa siksi suoraan: ”Velallinen joutuu velkojan orjaksi.” – Sananlaskut 22:7.

Kun lainan antaminen ja ottaminen tapahtuu kristittyjen välillä, niin se tarjoaa usein tilaisuuden ilmaista kristillisiä ominaisuuksia. Esimerkiksi vilpitön halu täyttää velvollisuutensa, syvä kiinnostus toisten hyvinvoinnista ja rahanrakkauden karttaminen auttavat varmistamaan sen, että annettaessa rahaa lainaksi ilmaistaan kristillistä rakkautta. Tällä tavoin noudatetaan seuraavaa Raamatussa esitettyä käskyä: ”Tapahtukoot kaikki toimenne rakkaudessa.” – 1. Korinttolaisille 16:14.

Lukijain kysymyksiä

◼ Miten Ilmestyksen 7:17 soveltuu nykyajan kristittyihin, sillä me itkemme vieläkin joskus?

Ilmestyksen 7:17:ssä sanotaan ”suuresta joukosta”, jolla on toivo ikuisesta elämästä maan päällä: ”Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on paimentava heitä ja opastava heidät elämän vetten lähteille. Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään.”

Apostoli Johannekselle kerrottiin, että suuri joukko on ’tullut suuresta ahdistuksesta’. (Ilmestys 7:9–14) Me ymmärrämme siis Ilmestyksen 7:14–17:n soveltuvan ihmisiin, jotka asennoituvat nyt Jumalan puolelle, hyväksyvät Kristuksen veren ja säilyvät elossa, kun nykyinen asiainjärjestelmä päättyy ”suuressa ahdistuksessa”.

Ilmestyksessä sanotaan, että ’he ovat pesseet pitkät viittansa Karitsan veressä, he eivät näe enää nälkää eivätkä janoa eikä auringon hehku satu heihin’ ja että ”Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään”. Näitä sanoja ei tule käsittää kirjaimellisesti. Miksi ei? He eivät ole kirjaimellisesti pesseet vaatteitaan Kristuksen veressä. He tuntevat myös silloin tällöin kirjaimellista nälkää ja janoa, niin kuin täydellinen ihminen Jeesuskin tunsi. (Luukas 4:2; Johannes 4:7, 8; 19:28, 29) Ilmestyksen 7:14–17:n sovellutuksen täytyy siis olla pääasiassa vertauskuvallinen eli hengellinen.

Kirjan ”Silloin on täyttynyt Jumalan salaisuus” sivuilla 206 ja 207 selitetään nämä jakeet. Siinä osoitetaan, etteivät suureen joukkoon kuuluvat enää tunne hengellistä nälkää eivätkä janoa; he nauttivat Jumalan sanan ravintoa ja osallistuvat hänen palvelukseensa, joka voi olla heille ruokaa ja juomaa, niin kuin se oli Jeesukselle. (Johannes 4:32–34) He eivät tunne Jumalan paheksunnan kuumuutta nykyään eivätkä myöskään suuren ahdistuksen aikana. He eivät myöskään enää itke (kuten ovat saattaneet aikaisemmin itkeä) sitä, että eivät ole tienneet Jumalasta tai että heidän suhteensa häneen on ollut huono. Tässä mielessä Jumala on jo ’pyyhkinyt pois kaikki kyyneleet heidän silmistään’.

Myöhemmin Ilmestyksen 21:3, 4:ssä meille kuitenkin vakuutetaan, että suuren ahdistuksen jälkeen ja vanhurskaan uuden järjestelmän perustamisen jälkeen uskolliset ihmiset saavat kokea kirjaimellisia siunauksia, joihin kuuluu muiden muassa surun, parkumisen ja kivun lakkaaminen. Silloin varsinaisesti kivun, pettymyksen ja surun aiheuttamia kyyneleitä ei enää ole.