Lukijain kysymyksiä
● Miksi ”Uuden maailman käännös” sanoo 2. Mooseksen kirjan 20:13:nnessa: ”Sinä et saa murhata”, kun muut käännökset käyttävät sanaa ”tappaa”? – D.T., Yhdysvallat.
Joukko käännöksiä käyttää sanaa ”tappaa” 2. Mooseksen kirjan 20:13:nnessa, mm. Douay-käännös, Katolisen veljeskunnan käännös, Amerikkalainen standardikäännös, Tarkistettu standardikäännös, Kuningas Jaakon käännös ja suomalainen käännös. Mutta ”Uuden maailman käännös” käyttää sanaa ”murhata” ”tappaa”-sanan sijasta 2. Mooseksen kirjan 20:13:nnessa, koska tässä oleva heprealainen sana on ratsah, mikä merkitsee Youngin tyhjentävän sanakirjan mukaan ’murhata, lävistää’. Strongin heprean kielen sanakirja sanoo tästä sanasta: ”ratsah, alkup. juuri, oikeastaan murskata palasiksi, ts. tappaa (ihmisolento), erityisesti murhata.” Murhaaminen merkitsee: ”tappaa (ihmisolento) laittomasti ja ennaltaharkitusta ilkeydestä eli tahallisesti, tarkoituksellisesti ja laittomasti”. – Webster, Third New International Dictionary.
Sana ratsah esiintyy eri muodoissaan noin neljäkymmentä kertaa Heprealaisissa kirjoituksissa. Se tarkoittaa poikkeuksetta ihmishengen ottamista, joskaan ei aina väärin eli laittomasti. Mikä sitten ratkaisee, onko sana käännettävä ”tappamiseksi” vai ”murhaamiseksi”? Se johtuu tekstiyhteydestä ja siitäkin, mitä valoa Jumalan sana luo asiaan. Tässä suhteessa on pantava merkille, että suomalainenkin käännös kääntää toisinaan tämän heprealaisen sanan ”murhaamiseksi” tai ”murhaajaksi”. Esimerkiksi: ”He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.” ”Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän.” (Ps. 94:6; Job 24:14) Kuningas Jaakon käännös tekee lisäksi eron murhan ja tapaturmaisen miestapon välillä 4. Mooseksen kirjan 35:6–31:ssa tekstiyhteyden perusteella. Kuitenkin on kyseinen heprealainen sana ratsah: ”Ne olkoot teille turvakaupunkeina kostajalta, jottei miehentappaja [ratsah] kuolisi.” ”Jos hän lyö häntä rauta-aseella, niin että hän kuolee, hän on murhaaja. Murhaaja [ratsah] on ehdottomasti surmattava.” – 4. Moos. 35:12, 16, KJ.
On ilmeistä muun Jumalan sanan valossa, että 2. Mooseksen kirjan 20:13 ei kieltänyt kaikkea tappamista, sillä israelilaisten sallittiin surmata; Jumala jopa käski surmaamaan murhaajat, epäjumalanpalvojat, sapatinrikkojat jne. Murhaajan teloitus ei ollut siis laitonta Jumalan silmissä, eikä sitä voitu pitää ”murhana”, se ei ollut rikos 2. Mooseksen kirjan 20:13:tta vastaan. (1. Moos. 9:6) Samoin joutuivat sen maan pakanalliset, paholaisia palvovat asukkaat, minkä Jehova oli luvannut kansalleen, Jehovan teloitustuomion alaisiksi syntiensä johdosta, ja hän käytti kansaansa, israelilaisia, tämän teloituksen suorittajana. Kun he noudattivat tätä Jehovan käskyä, niin se ei siis ollut rikos 2. Mooseksen kirjan 20:13:tta vastaan, eikä sitä voitu pitää murhana.
Jumala kieltää nimenomaan laittoman ihmistapon eli murhan. Ei ainoastaan ”Uuden maailman käännös”, vaan myös Robert Youngin käännös, James Moffattin käännös, Knoxin käännös, Soncino-käännös ja Amerikkalainen käännös kääntävät siksi raamatullisista syistä 2. Mooseksen kirjan 20:13:nnessa olevan sanan ratsah ”murhaamiseksi”.
● 5. Mooseksen kirjan 22:23–27:ssa kerrotaan kihlatusta tytöstä, jota vaaditaan raiskauksen uhatessa huutamaan. Miten on kristityn naisen laita nykyään, jos hän joutuu samanlaiseen tilanteeseen? Onko hänenkin huudettava, vaikka hyökkääjä uhkaisi aseella hänen henkeään? – M. U., Yhdysvallat.
Jumalan lain mukaan israelilaisnainen oli velvollinen huutamaan: ”Jos joku neitsyt on kihloissa miehen kanssa ja toinen tapaa hänet kaupungissa ja makaa hänen kanssaan, niin viekää molemmat sen kaupungin portille ja kivittäkää heidät kuoliaaksi, tyttö siksi, että hän ei huutanut apua kaupungissa, ja mies siksi, että hän teki väkivaltaa lähimmäisensä morsiamelle.” Jos hyökkäys tapahtui kuitenkin kedolla ja nainen huusi ja yritti siten päästä eroon hyökkääjästä, naista ei pitänyt kivittää, koska hänet voitettiin eikä ollut ketään pelastamassa häntä. – 5. Moos. 22:23–27.
Mutta otaksutaan, että miehellä olisi ollut ase ja hän olisi uhannut tappaa tytön, jollei tämä olisi maannut hänen kanssaan. Nämä raamatunpaikat eivät heikennä todistelua eivätkä muuta tilannetta mainitsemalla joitakin olosuhteita, mitkä puoltaisivat häntä siksi, ettei hän huutanut. Sanotaan selvästi, että hänen piti huutaa ja siis vastustaa hyökkäystä olosuhteisiin katsomatta. Jos hänet voitettiin ja kenties lyötiin tiedottomaksi ja raiskattiin ennen kuin apu tuli vastaukseksi hänen huutoihinsa, niin häntä ei voitu pitää syypäänä. Tämän raamatunpaikan ajatus nähtävästi on, että tyttö huutaessaan ja herättäessään ympäristön huomion halusi pelotella kimppuun kävijän pois, mikä olisi pelastanut hänet, vaikka mies uhkasikin hänen henkeään, kun tyttö ei ääneti mukautunut hänen toiveisiinsa ja himokkaisiin haluihinsa.
Tällaiset Raamatun esimerkit soveltuvat kristittyihin, joita käsketään: ”Paetkaa haureutta.” (1. Kor. 6:18) Jollei kristitty nainen siis huuda eikä ponnistele kaikkeaan paetakseen, niin häntä pidettäisiin raiskaukseen myöntyvänä. Jos kristitty nainen, joka haluaa pysyä puhtaana ja totella Jumalan käskyjä, joutuu nykyään tällaiseen tilanteeseen, niin hänen on oltava rohkea ja toimittava Raamatun kehotuksen mukaan ja huudettava. Tämä neuvo koituu todella hänen hyvinvoinnikseen, sillä jos hän alistuisi miehen himokkaisiin toiveisiin, niin hän ei ainoastaan myöntyisi haureuteen tai aviorikokseen, vaan myös häpeä vaivaisi häntä. Häpeä ei johtuisi ainoastaan kokemuksen vastenmielisyydestä, vaan myös siitä, että hänet olisi pakotettu rikkomaan Jumalan lakia olemalla sukupuoliyhteydessä jonkun muun kuin laillisen aviopuolisonsa kanssa. Hänestä saattaisi tulla sen lisäksi yksinäinen äiti tai hän saattaisi saada kauhean sairauden moraalisesti turmeltuneesta ahdistajastaan.
Naisen edessä on tosin se mahdollisuus, että hänen ahdistajansa toteuttaa uhkauksensa, mutta, mitä takeita hänellä olisi siitäkään, että tuollainen epätoivoinen rikollinen ei tappaisi häntä tyydytettyään himonsa? Tuollainen kenties takaa-ajettu henkilö voisi vieläpä todennäköisemmin tappaa hänet hyökkäyksen jälkeen, koska naisella olisi silloin suurempi mahdollisuus tuntea hänet, ja hänellä olisi parempi tilaisuus kuvailla hänet viranomaisille. Sellaisessa tapauksessa voisi Raamatun neuvoma huutaminen hyvinkin pelastaa hengen, kun se vetäisi huomion puoleensa ja ajaisi hyökkääjän pois alussa, sen sijaan että mies saataisiin ajattelemaan, että hänen täytyy päästä irti uhristaan peläten tulevansa tunnistetuksi myöhemmin.
Useimmissa tapauksissa on epäilemättä kysymys ahdistajan säikähdyttämisestä, koska tytön huudot voisivat johtaa miehen pidätykseen yritetyn raiskauksen takia. Ja jos mies toteuttaisi uhkauksensa ja tekisi murhan, niin hän voisi joutua vangituksi ja tuomituksi vielä raskaammasta rikoksesta. On tietysti sekin mahdollisuus, että sen sijaan että ahdistaja pakenisi heti, hän voisi lyödä tai haavoittaa uhriaan vaientaakseen huudot, mutta eikö sellaisen ruumiillisen rangaistuksen kestäminen olisi kuitenkin merkityksetön verrattuna siihen häpeään, että alistuisi moraalittoman miehen tekoon?
Kristityllä naisella on oikeus taistella neitsyytensä tai aviollisen uskollisuutensa puolesta kuolemaan asti. Miten hän parhaiten voi puolustautua ketä tahansa vastaan, joka haluaa raiskata hänet, riippuu hänen rohkeudestaan ja nopeasta älystään. Ainakin, kuten olemme sanoneet, hänen tulee ensiksi yrittää pelotella pois tuo raiskausta aikova huutamalla ja tekemällä tilanne niin äänekkääksi ja meluisaksi kuin mahdollista saadakseen mitä tahansa sopivaa apua. Jollei tätä ole saatavissa, niin hänellä on oikeus puolustaa siveyttään kaikin mahdollisin keinoin.
Nykyisen sukupolven moraali on todella laskenut ennen kuulumattoman matalalle niin kuin Raamattu ennustikin viimeisistä päivistä. Pelkästään se seikka, että yli 15 000 naista vuodessa eli suunnilleen kaksi naista tunnissa raiskataan yksistään Yhdysvalloissa, vahvistaa tämän tosiasian. Naisia on myös sopiva varoittaa, että heidän tulee olla huolellisia välttääkseen vaarallisia tilanteita. Koska naisten kimppuun usein hyökätään, kun he ovat yksin, niin heidän tulee järjestää toveri mukaansa, varsinkin ollessaan ulkona pimeällä. Paikkakunnilla, joita pidetään vaarallisina naisille päivän aikanakin, heidän ei tule mennä ulos yksin, vaan heidän tulee ottaa toveri mukaansa. Jumalan sana sanoo: ”Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea.” (Saarn. 4:12) Jos kristitty nainen menee itsepäisesti ulos yksin kaupungissa tai paikkakunnalla, jolla naisten kimppuun usein hyökätään, niin se merkitsee ihmishengen tarpeetonta vaarantamista. On viisasta ajatella, mitä saattaisi tapahtua tietyssä tilanteessa, ja ryhtyä sitten tarpeellisiin varokeinoihin. Viisas näkee vaaran etukäteen ja ryhtyy toimimaan sen välttämiseksi. ”Mielevä ottaa askeleistansa vaarin.” – Sananl. 14:15.
● Ilmestyskirjan 12:3, 4:nnessä sanotaan, että lohikäärmeen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan tähdistä. Keitä nämä tähdet ovat, ja onko kolmas osa käsitettävä kirjaimellisesti? – C. S., Yhdysvallat.
Mainitut kohdat kuuluvat näin: ”Katso: suuri tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sen päissä seitsemän kruunua; ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle.” Raamatussa viitataan toisinaan henkiluomuksiin tähtinä, kuten Jobin 38:7:nnessä: ”Kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat.” Heitä sanotaan sattuvasti tähdiksi, sillä he asuvat henkitaivaissa, samoin kuin kirjaimelliset tähdet ovat kirjaimellisissa taivaissa.
Ilmestyskirjan 12:4:nnen tähdet näyttävät olevan henkiluomuksia, joista tuli demoneja heidän luopumisensa takia, minkä suuri Lohikäärme, Saatana, aiheutti. Se, kun hän sai heidät liittymään kapinaansa, on kuvattu sillä, että lohikäärme pyyhkäisi tähdet pyrstöllään samoin kuin suuri käärme, kun se hyökkää uhriensa kimppuun, voi kietoa ne ruumiillaan tai pyrstöllään. Se, että näiden tähtien putoaminen tarkoittaa heidän luopumustaan eikä pois heittämistään taivaassa käydyn sodan aikana, käy ilmi siitä seikasta, että Lohikäärmeen, Saatanan, sanotaan olevan vastuussa heidän sinkoamisestaan maan päälle, jota vastoin Miikael ja hänen enkelinsä, Jeesus Kristus ja hänen taivaalliset sotajoukkonsa, heittivät Saatanan ja hänen demoninsa alas, kuten kerrotaan Ilmestyskirjan 12:9:nnessä.
Kun puhutaan ”kolmannesta osasta taivaan tähtiä”, ei meidän pidä ajatella tämän tarkoittavan, että kirjaimellisesti kolmas osa kaikista pyhistä enkeleistä taipui Saatanan, Lohikäärmeen, puolelle vuosien mittaan. Tämä näyttää sen sijaan olevan kuvaannollinen tapa ilmaista, että oli kysymyksessä huomattava määrä, mutta kuitenkin vähemmän kuin puolet ja siis ehdottomasti vähemmistö. Niinpä huomaamme, että sana ”kolmas” esiintyy Ilmestyskirjassa toistuvasti kysymyksen ollessa maasta, puista, merestä, meressä elävistä luomuksista, laivoista, vesistä, auringosta, kuusta, tähdistä, päivästä ja ihmisistä. – Katso Ilmestyskirjan 8:7–12; 9:15.