”Rakkaus, joka sinulla ensin oli”
”Se minulla on sinua vastaan, että olet jättänyt sen rakkauden, joka sinulla ensin oli. Muista sen tähden, mistä olet langennut, ja kadu.” – ILMESTYS 2:4, 5.
1, 2. a) Mitkä neuvon sanat Jeesus osoitti Efesoksen seurakunnalle? b) Mitä nämä sanat ovat saattaneet aiheuttaa?
OLETKO sinä palvellut monien vuosien ajan uskollisesti Jehovan todistajana? Jos olet, niin miltä sinusta tuntuisi, jos joku, jota kunnioitat hyvin paljon, puhuisi sinulle edellä esitetyllä tavalla? Pahastuisitko siitä? Vai ajattelisitko, että hän varmaan erehtyi ja puhui väärälle henkilölle?
2 Lähes 1 900 vuotta sitten nämä sanat osoitettiin Vähässä-Aasiassa olleelle Efesoksen seurakunnalle eli ekklesialle, ja ne esitettiin sanomassa, jonka oli antanut sille itse ylösnoussut Jeesus Kristus. Hänen sanansa ovat varmasti tyrmistyttäneet heidät. Olivathan Efesoksen kristityt kestäneet Jeesuksen nimessä ja vastustaneet luopioitten vaikutusta yli 40 vuotta. (Apostolien teot 18:18, 19; Efesolaisille 1:1, 2) ”Tiedän sinun tekosi”, sanoi Jeesus, ”ja sinun vaivannäkösi ja kestävyytesi ja ettet voi sietää pahoja ja että olet pannut koetukselle ne, jotka sanovat olevansa apostoleita mutta eivät ole, ja olet todennut heidät valehtelijoiksi.” (Ilmestys 2:2) He olivat edelleen ”totuudessa”, niin kuin meillä on tapana sanoa. Mikä siis oli ongelmana?
3. Mikä oli Efesoksen kristittyjen ongelmana?
3 He olivat menettäneet ’sen rakkauden, joka heillä ensin oli’. He eivät ilmaisseet enää Jehovan palveluksessaan yhtä palavaa kristillistä rakkautta kuin aluksi. Sen vuoksi he olivat laimentuneet. Niinpä Jeesus varoitti heitä: ”Muista – –, mistä olet langennut, ja kadu ja tee entisiä tekoja.” -Ilmestys 2:5.
4. Minkä varoituksen saamme efesolaisten kokemuksesta?
4 Tähän sisältyy varoitus nykyisille Jehovan palvelijoille. On ilmeisesti mahdollista, että nekin, jotka ovat olleet pitkään toimeliaita kristittyjä, voivat kylmetä. Pinnallisesti he saattavat edelleen vaikuttaa vahvoilta, mutta sisältään he ovat saattaneet menettää sen syvän rakkauden, joka heillä kerran oli Jehovaa kohtaan. Paavali varoitti Korinttolaiskirjeessä: ”Varokoon siis se, joka luulee seisovansa, ettei hän kaadu.” (1. Korinttolaisille 10:12) Katsokaamme, kuinka efesolaiset saivat rakkautensa ja kuinka heitä autettiin säilyttämään se, jotta mekin saisimme apua tässä asiassa.
Kristillisyys Efesoksessa
5, 6. Miten ja milloin hyvää uutista saarnattiin Efesoksessa?
5 Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla Efesoksen kaupunki oli vauras, vilkas suurkaupunki ja pakanajumalatar Artemiin (eli Dianan) kukoistavan palvonnan keskus. Opetusta siitä, että Jeesus on Jehovan Messias, kuultiin siellä ensi kerran viimeistään vuonna 52, jolloin Paavali saapui sinne Korintosta mukanaan aviopari Akylas ja Priskilla. Paavali itse ei voinut jäädä sinne, mutta Akylas ja Priskilla jäivät. Kun huomattava puhuja Apollos alkoi opettaa siellä ”tarkoin” Jeesusta koskevia asioita, tämä kristitty aviopari auttoi selvittämään niitä väärinkäsityksiä, joita hänellä oli kasteesta. Apolloksesta tuli innokas työntekijä ensimmäisen vuosisadan seurakuntaan. – Apostolien teot 18:24–28.
6 Joitakin kuukausia myöhemmin Paavali palasi Efesokseen ja tapasi siellä noin kahdentoista opetuslapsen joukon, joka oli kastettu Johanneksen kasteella. He toimivat Paavalin sanojen mukaan, ja heidät kastettiin uudelleen. Sitten hän saarnasi kolmen kuukauden ajan synagogassa. Mutta kun useimmat juutalaiset eivät ottaneet vaarin Paavalin sanoista, hän ja uudet opetuslapset siirtyivät Tyrannuksen koulun luentosaliin, missä hän alkoi pitää päivittäin esitelmiä. – Apostolien teot 19:8–10.
7, 8. Mitkä merkittävät tapahtumat olivat tunnusomaisia Efesoksen seurakunnan kasvulle alussa?
7 Nyt Efesoksessa alkoi ilahduttava ajanjakso. Jehova suoritti parantamiseen liittyviä voimatekoja Paavalin välityksellä. Ihmiset, jotka vain koskettivatkin hänen vaatteitaan, parantuivat, ja tieto hänen saarnaamisestaan levisi koko alueelle. (Apostolien teot 19:11–17) Paavali sanoi kirjeessä, jonka hän kirjoitti siihen aikaan Korinton seurakunnalle Aigeianmeren toiselle puolelle: ”Efesoksessa viivyn helluntaihin asti; sillä minulle on avautunut suuri toimintaan johtava ovi, mutta on monia, jotka vastustavat.” – 1. Korinttolaisille 16:8, 9.
8 Paavali viipyi Efesoksessa yli kaksi vuotta. Monet saivat tietää, kuinka tavattoman suurta rakkautta Jehova oli osoittanut lähettäessään ainosyntyisen Poikansa, jotta ne jotka uskovat voisivat saada ikuisen elämän. He ottivat totuuden vastaan, ja heidän rakkautensa Jehovaa ja hänen Poikaansa kohtaan oli hyvin voimakasta. Monet, jotka olivat harjoittaneet ennen taikuutta, toivat ”kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien edessä. Ja niiden hinnat laskettiin yhteen, ja niiden arvoksi todettiin viisikymmentätuhatta hopearahaa. Näin Jehovan sana kasvoi ja voitti jatkuvasti alaa valtavalla tavalla.” (Apostolien teot 19:19, 20) Kuvittelehan, miten valtava todistus se oli!
9. Miten uuden seurakunnan rakkauden voimakkuus koeteltiin?
9 Pian efesolaisten rakkauden voimakkuus joutui koetukselle. Efesoksessa monet hopeasepät ansaitsivat hyvin valmistamalla hopeisia Artemiin pienoispyhäkköjä. Yksi heistä, Demetrius, katsoi nuoren kristillisen seurakunnan olevan uhkana heidän toimeentulolleen, ja siksi hän piti mahtipontisen puheen toisille hopeasepille ja kiihotti heidät mellakoimaan. Kristittyjen henki oli vaarassa, kunnes kaupunginsihteeri rauhoitti väkijoukon. (Apostolien teot 19:23–41) Mahdollisesti on ollut muitakin samanlaisia koetuksia, vaikka niitä ei olekaan mainittu Raamatussa, sillä Paavali sanoi ’taistelleensa petojen kanssa Efesoksessa’. (1. Korinttolaisille 15:32) Mutta se palava rakkaus, jota efesolaiset tunsivat Jehovaa kohtaan, auttoi heitä kestämään.
10. Miten Paavali seuraavaksi koetti rohkaista Efesoksen vanhimpia?
10 Lopulta Paavali lähti pois Efesoksesta. Mutta kun hän vuonna 56 oli matkalla Jerusalemiin, hän kulki Miletoksen kautta, joka oli vain noin 50 kilometrin päässä Efesoksesta. Niinpä hän kutsui Efesoksen vanhimmat sinne ja kannusti heitä seuraamaan hänen esimerkkiään ja paimentamaan huolenpidossaan olevaa Jumalan laumaa. Hän varoitti heitä erityisesti ”sortavista susista”, joita ilmaantuisi heidän omasta keskuudestaan ja jotka johtaisivat opetuslapsia harhaan. Hän mainitsi myös, että hän ei todennäköisesti enää näkisi heitä kasvoista kasvoihin. Niinpä ”he kaikki puhkesivat suureen itkuun, ja he lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä hellästi”. – Apostolien teot 20:17–38.
11. Mitä Paavali kuuli efesolaisista Roomassa ollessaan?
11 Kun Paavali pääsi Jerusalemiin, hänet pidätettiin, ja lopulta hänet lähetettiin vankina Roomaan. Siellä hänen mieleensä tulivat jälleen hänen efesolaisveljensä, ja hän kirjoitti kirjeen, jonka nimenä Raamatussa on ”Efesolaisille”. Efesoksessa olevien kristittyjen rakkaus Jehovaa ja hänen Poikaansa kohtaan oli edelleen voimakas, sillä Paavali sanoi heille: ”Sen vuoksi en minäkään, kuultuani uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa ja kaikkia pyhiä kohtaan, lakkaa kiittämästä teidän puolestanne.” – Efesolaisille 1:15–17.
12. Mitä sellaisia neuvoja Paavali kirjoitti Roomasta, jotka olisivat auttaneet efesolaisia säilyttämään ’sen rakkauden, joka heillä ensin oli’?
12 Paavali esitti kirjeessään hyviä neuvoja, joiden tarkoitus oli auttaa heitä pitämään rakkautensa elävänä. Hän muistutti heitä siitä, että he elivät pahoja päiviä ja että heidän sen vuoksi piti ’ostaa sopivaa aikaa’, jotteivät he olisi antaneet muiden asioiden estää heitä tekemästä Jumalan tahtoa. (Efesolaisille 5:15–17) Paavali muistutti efesolaisia myös siitä, etteivät heidän todelliset vihollisensa olleet ihmisiä, jotka yrittivät vastustaa heitä. Sen sijaan hän sanoi: ”Meillä – – [on] kamppailu – – taivaallisissa olevia pahoja henkivoimia vastaan.” Siksi hän kannusti voimakkaasti heitä panemaan ylleen hengellisen sota-asun ja pysymään läheisessä yhteydessä Jumalaan rukouksen välityksellä. – Efesolaisille 6:11–18.
13. Miten Timoteus voi auttaa efesolaisia?
13 Paavali kirjoitti kirjeensä efesolaisille suunnilleen vuonna 60 tai 61. (Efesolaisille 1:1) Kohta sen jälkeen Timoteus kävi Efesoksessa ja sai siellä ollessaan Paavalilta kirjeen, jota me kutsumme Ensimmäiseksi Timoteuksen kirjeeksi. Siinä Paavali kehotti tätä nuorta miestä jäämään Efesokseen, jotta hän olisi ’kieltänyt eräitä opettamasta erilaista oppia ja kiinnittämästä huomiota valheellisiin kertomuksiin ja sukuluetteloihin, jotka eivät johda mihinkään’. (1. Timoteukselle 1:3, 4) Epäilemättä se, että Timoteus oli tuossa kaupungissa, auttoi useimpia efesolaiskristittyjä säilyttämään hartaan rakkautensa Jehovaa kohtaan ympäristönsä huonosta vaikutuksesta huolimatta.
14. a) Miten Jehova oli vahvistanut efesolaisia? b) Mitä heille tapahtui siitä huolimatta?
14 Paavali kirjoitti toisen kirjeensä Timoteukselle noin vuonna 65. Siinä hän mainitsi lähettäneensä erään toisen henkilön, Tykikuksen, Efesokseen. (2. Timoteukselle 4:12) Se on viimeinen maininta Efesoksesta, kunnes Jeesus lähetti Ilmestyskirjaan muistiin merkityn sanomansa. Efesoksen kristityt olivat apostoli Paavalin saarnaamistyön hedelmiä. He olivat saaneet hyödykseen nauttia huomattavien kristittyjen, esimerkiksi Timoteuksen, myöhemmistä vierailuista, ja he olivat saaneet neuvoja pyhän hengen henkeyttämän kirjeen välityksellä ja olivat osa ”yhdestä ruumiista”. (Efesolaisille 4:4) Silti he menettivät sen ’rakkauden, joka heillä ensin oli’.
Lujat neuvot tarpeen
15, 16. a) Miksi jotkut saattavat ajatella olleen odotettavissakin, että efesolaisten ensin osoittama palava rakkaus jossain määrin viileni? b) Ajatteliko Jeesus siitä sillä tavoin?
15 Jotkut saattavat pitää ymmärrettävänä, että efesolaisten palava rakkaus jossain määrin viileni. Olihan Efesoksessa ollut seurakunta jo yli 40 vuotta, kun Jeesus lähetti sinne sanomansa Johanneksen välityksellä. Monet tuskin henkilökohtaisesti muistivat Akylaan ja Priskillan antamaa hyvää esimerkkiä tai Apolloksen innostavaa saarnaamistoimintaa. Apostoli Paavali oli kuollut 30 vuotta aikaisemmin. Jerusalem oli tuhottu 25 vuotta sitten. Saattoi siis olla odotettavissakin, että efesolaiskristityt tasaantuivat ja kadottivat kiireellisyyden tunteen ja intonsa.
16 Jeesus ei kuitenkaan puolustanut sellaista suuntausta. Toiset, jotka olivat olleet kristittyjä yhtä kauan kuin efesolaiset tai kauemminkin, eivät olleet menettäneet ’ensirakkauttaan’. Apostoli Johannes, joka kirjoitti Jeesuksen sanoman muistiin efesolaisia varten, oli ollut Kristuksen seuraaja jo yli 20 vuotta, kun Paavali toi hyvän uutisen Efesokseen. Sitä paitsi Filadelfian seurakuntaan kuuluvat antoivat voimakkaan todisteen siitä, että he eivät olleet kadottaneet sitä ’rakkautta, joka heillä ensin oli’. – Ilmestys 3:7–11.
17. Minkä neuvon Jeesus esitti efesolaiskristityille?
17 Jeesus ei ollut siksi kohtuuton, kun hän sanoi lujasti noille efesolaisille, että jos he eivät katuisi ja sytyttäisi uudelleen rakkauttaan, niin he todennäköisesti epäonnistuisivat. Hän sanoi: ”Minä siirrän lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet kadu.” (Ilmestys 2:5) Se ei ollut niinkään uhkaus kuin rakkaudellinen varoitus, joka kannusti noita kristittyjä toimimaan viisaasti, etteivät he menettäisi etujaan.
Miksi ’ensirakkaus’ menetetään
18, 19. a) Millainen into israelilaisilla oli, kun heidät vapautettiin Egyptistä? b) Miksi he menettivät tuon intonsa?
18 Miksi ihmiset menettävät alkuperäisen rakkautensa Jehovaa kohtaan ja intonsa hänen tahtonsa tekemiseksi? Raamattu ei kerro, mitä tapahtui efesolaisille. Mutta Raamatussa on muita esimerkkejä jonkin samankaltaisen tapahtumisesta. Muistelehan israelilaisia, jotka Mooses johti pois Egyptistä. Nähtyään Jehovan voimallisten tekojen huipentuvan faraon ja hänen armeijoittensa tuhoon Punaisessameressä Jumalan vapauttama kansa oli erittäin innoissaan. ”Kuka jumalten joukossa on sinun kaltaisesi, oi Jehova?” lauloivat hänen kansaansa kuuluvat haltioissaan. (2. Mooseksen kirja 15:11, UM; Psalmit 136:1, 15) Myöhemmin kun Jehova teki heidän kanssaan liiton, he julistivat yhdestä suusta: ”Kaikkea, mitä Herra on puhunut, me noudatamme ja tottelemme.” – 2. Mooseksen kirja 24:7.
19 Mutta israelilaisten mieli muuttui nopeasti. Tilapäinen veden puute, ravinnon yksitoikkoisuus, kanaanilaisten pelko ja muut ongelmat saivat heidät unohtamaan Jehovan mahtavat teot ja sen liiton, jonka hän oli tehnyt heidän kanssaan. Turvallisen välimatkan päässä jopa Egypti, maa jossa he olivat olleet orjina, alkoi näyttää puoleensavetävältä! He unohtivat egyptiläisten säälimättömän julmuuden ja saattoivat ajatella vain ’kaloja, kurkkuja, meloneja, ruoholaukkaa, sipulia ja kynsilaukkaa’, joita he olivat siellä joskus syöneet. – 4. Mooseksen kirja 11:5.
20, 21. a) Mitä innostavia uutisia juutalaiset kuulivat Kyyroksen päivinä, ja mikä vaikutus niillä oli? b) Mikä sai heidän innostuksensa laimenemaan?
20 Muista myös niitä juutalaisia, jotka palasivat Babylonian vankeudesta vuonna 537 eaa. Kuvittele heidän innostustaan, kun he kuulivat Kyyroksen julistuksen: ”Jumala – – on käskenyt minun rakentaa itsellensä temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon hänen Jumalansa, ja hän menköön Jerusalemiin, joka on Juudassa, rakentamaan Herran, Israelin Jumalan, temppeliä.” (Esra 1:2, 3) Kymmenettuhannet noudattivat kehotusta, ja vallitsi suuri ilo, kun uuden temppelin perustus lopulta laskettiin. – Esra 2:64; 3:10–13.
21 Mutta innostus laimeni nopeasti. Vihamieliset naapurit vastustivat ja saivat juonittelemalla aikaan virallisen määräyksen temppelin rakennustyön pysähdyttämiseksi. (Esran 4. luku) Juutalaiset alkoivat rakentaa itselleen hienoja taloja. (Haggai 1:4) He tietenkin ajattelivat edelleen olevansa juutalaisen uskonnon harjoittajia. He eivät olleet hylänneet uskoaan. Mutta he olivat menettäneet sen palavan rakkauden, joka heillä aikaisemmin oli Jehovaa ja hänen tosi palvontansa etuja kohtaan. He ajattelivat epäilemättä olevansa tasapainoisia ja kohtuullisia siinä, mitä he tekivät. Mutta Jehova ei ollut sitä mieltä. Hän lähetti profeetat Haggain ja Sakarjan elvyttämään heidän innostustaan ja rohkaisemaan heitä, jotta he olisivat rakentaneet Jehovan huoneen valmiiksi. – Esra 5:1, 2.
22, 23. a) Mikä voi saada kristityt nykyään menettämään sen rakkauden, joka heillä ensin oli? b) Mitä kysymyksiä vielä tarkastelemme?
22 Jotakin samankaltaista voi tapahtua meidän aikamme kristityille. Jokapäiväisen elämän ongelmat ei-kristillisessä maailmassa voivat riistää heiltä iloa. Ajan mittaan totuus voi lakata olemasta tuoretta ja innostavaa. Voi jopa käydä niin, että kun aika haalistaa muiston siitä millaista oli olla maailmassa, niin kristitty saattaa kaivata ikävöiden sitä niin kutsuttua vapautta eli vastuuttomuutta, jota maailman ihmisillä on. (Efesolaisille 2:11, 12) Tai kristittyjen ympärillä olevien ihmisten asenne voi saada heidät antamaan periksi. He alkavat ehkä ajatella, että on järkevämpää suhtautua Jumalan palvelukseen hieman kevyemmin, hidastaa jossain määrin. – Jeremia 17:9.
23 Jotakin tämäntapaista on varmasti tapahtunut efesolaiskristityille, mutta Jeesus oli selvästi sitä mieltä, että he voivat saada intonsa takaisin. Apostoli Paavalin välityksellä he olivatkin saaneet paljon neuvoja, jotka auttoivat heitä saamaan takaisin ’sen rakkauden, joka heillä ensin oli’, jos he sovelsivat niitä. Mitä nämä arvokkaat neuvot olivat? Ja auttavatko ne meitä säilyttämään ’ensirakkautemme’ nykyään? Käsittelemme näitä asioita seuraavassa kirjoituksessa.
Muistatko?
◻ Mikä ongelma oli Efesoksen seurakunnassa?
◻ Mitä apua Jehova oli antanut sille?
◻ Miksi israelilaiset menettivät intonsa Mooseksen päivinä?
◻ Mikä sai israelilaiset menettämään innostuksensa Esran aikana?
◻ Mikä voi saada meidät menettämään ’sen rakkauden, joka meillä ensin oli’?
[Kuva s. 13]
Efesoksen seurakunnan jäsenet jättivät sen rakkauden, joka heillä ensin oli, mahdollisesti materialistisista syistä
[Kuva s. 16]
Haggai kysyi juutalaisilta: ’Onko teidän aika asua paneelilla kaunistetuissa huoneissanne, kun Jumalan huone on raunioina?’