8. luku

Efeson enkelille

1, 2. a) Millainen kaupunki Efeso oli, ja missä se sijaitsi? b) Minkä sanoman kirkastettu Jeesus Kristus käski Johanneksen kirjoittaa siellä olevalle valvojalle?

EFESO oli muinaisen Aasian provinssin pääkaupunki ja sijaitsi lähes sadan kilometrin päässä Patmoksen saarelta, missä Johannes oli. Oli siksi sopivaa, että kirkastettu Jeesus Kristus käski apostoli Johannesta kirjoittamaan ensiksi siellä olevan seurakunnan ihmisvalvojalle. ”Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.

² ”’Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus [kadu, Um], ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta [kadu, Um]. Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta [kreikaksi xylon], joka on Jumalan paratiisissa.’” – Ilm. 2:1–7.

3. Mistä Paavali varoitti Efeson valvojia, ja mitä Efeson seurakunta teki, kun se, mistä Paavali oli varoittanut, todella tapahtui?

³ Vuosia ennen ilmestyksen antamista apostoli Paavali oli puhunut valeapostolien läsnäolosta Korinton seurakunnassa Kreikassa. Myöhemmin hän varoitti Efeson kaupungista olevia valvojia siitä, että valeapostoleita nousisi heidän kaupungissaan olevien kristittyjen keskuudesta, kaupungissa, jossa oli Artemiksen (Dianan), kuujumalattaren, kuuluisa temppeli. (2. Kor. 11:12–15; Apt. 20:17–31) Näin oli tapahtunut jo ennen apostoli Johanneksen kuolemaa. Mutta uskollisena Kristuksen tosi apostoleille Efeson seurakunta koetteli nämä apostoleiksi tekeytyvät ja havaitsi heidän Raamatun mukaan olevan valehtelijoita. Samoin on nykyään!

4. Kun ”Herran päivä” tuli vuonna 1914, niin oliko tilanne samankaltainen kuin Efesossa, ja miten antautuneet raamatuntutkijat menettelivät?

⁴ Kun ”Herran päivä” koitti maailmalle vuonna 1914, niin monet kristikunnan uskonnolliset johtajat väittivät olevansa Kristuksen apostoleita eli ”apostolisia seuraajia”. Olipa Vatikaanissa olevaa roomalaiskatolisen kirkon paavia tervehditty ”apostolien perillisenä, hallitsevana Pietarina” ja ”apostolisena Herrana ja Isien Isänä”. Mutta täysin antautuneet, kastetut raamatuntutkijat, jotka olivat uskollisia ”Karitsan kahdelletoista apostolille” (Ilm. 21:14), tutkivat Jehova Jumalan kirjoitettua sanaa ja havaitsivat näiden nykyisten apostoleiksi tekeytyvien valheellisuuden eivätkä halunneet olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Se oli yksi syy siihen, miksi he lähtivät ulos kristikunnasta, joka on Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, hallitseva osa. (Ilm. 18:4; 17:1–5) He eivät suvainneet sellaisia uskonnollisia valehtelijoita keskuudessaan.

5. Mitä Jeesuksella Kristuksella mm. oli Efeson seurakuntaa vastaan?

⁵ Yksi asia, jonka kirkastettu Jeesus Kristus mainitsi Efeson seurakuntaa vastaan ensimmäisen vuosisadan lopulla, oli se, että se oli hylännyt ensimmäisen rakkautensa: ”Olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.” (Ilm. 2:4) Sillä ei ollut yhtä palavaa kristillistä rakkautta Jehova Jumalaa kohtaan kuin alkuaikana, josta kerrotaan apostoli Paavalin kirjeessä efesolaisille ja jota Apt. 19:1–20:1, 17–38 kuvailee.

6, 7. a) Miten Israelin kansa on esimerkki siitä, mitä tapahtui Efeson seurakunnassa? b) Miten apostoli Johannes kuvailee tätä rakkautta, jota Efeson seurakunnalla ei enää ollut?

⁶ Tämä muistuttaa meitä Israelin kansasta, joka nuorena kansana rakasti palavasti Jumalaansa, kuten nuori aviovaimo miestään, jonka kanssa hän on juuri mennyt naimisiin: ”Näin sanoo Herra: Minä muistan sinun nuoruutesi armauden, morsiusaikasi rakkauden, kuinka sinä seurasit minua erämaassa, maassa, jossa ei kylvöä tehdä. Herralle pyhitetty oli Israel, hänen satonsa esikoinen.” (Jer. 2:2, 3) Myös Efeson seurakunta tunsi alussa kiihkeää rakkautta Jehova Jumalaa kohtaan vastakaikuna hänen rakkauteensa sitä kohtaan. Apostoli Johannes itse kuvailee tätä arvostuksen herättämää vastarakkautta, kun hän kirjoittaa:

⁷ ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastamme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.” – 1. Joh. 4:10, 19.

8, 9. a) Miten antautuneet raamatuntutkijat olivat vuonna 1914 hylänneet sen rakkauden, joka oli ominaista kristilliselle seurakunnalle ensimmäisellä vuosisadalla? b) Mistä tämä tilanne lähinnä johtui? Mainitse esimerkkejä. c) Milloin tätä erehdystä ryhdyttiin korjaamaan?

⁸ Kun ”Herran päivä” alkoi vuonna 1914, niin antautuneet, kastetut raamatuntutkijatkin, jotka olivat lähteneet ulos uskonnollisesta kristikunnasta, olivat silmiinpistävän samalla tavalla hylänneet sen rakkauden, joka oli ominainen ensimmäisen vuosisadan kristilliselle seurakunnalle. Miten niin? Jumalan Poika sai osakseen suurempaa huomiota ja enemmän rakkaudenilmaisuja kuin itse Jehova Jumala. Tämä johtui tietenkin osaksi siitä, että he käyttivät raamatuntutkistelussaan sellaisia Pyhän Raamatun käännöksiä, joissa kristikuntaan ja juutalaisuuteen kuuluvat kääntäjät harvoin käyttivät Jumalan nimeä Jehova mikäli käyttivät sitä lainkaan.

⁹ Esimerkiksi englantilainen Kuningas Jaakon käännös eli Hyväksytty käännös käyttää Jehovan nimeä vain neljä kertaa, ja juutalaisen Isaac Leeserin käännös Pyhän Raamatun kahdestakymmenestäneljästä kirjasta ei käytä lainkaan Jumalan nimeä, vaan käyttää sen asemesta sanoja ”HERRA” ja ”Jumala”. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen antautuneet, kastetut raamatuntutkijat kuitenkin havahtuivat näkemään, miten sopimatonta tämä oli, ja tilanteen korjaamiseksi heidän virallinen lehtensä Vartio-Torni ja Kristuksen läsnäolon airut (engl.) julkaisi tammikuun 1. päivän numerossaan 1926 (suom. 1.5.1926) pääkirjoituksen, jonka haastavana otsikkona oli ”Kuka haluaa kunnioittaa Jehovaa?”

10. a) Milloin tuohon ensimmäiseen rakkauteen palaamisen huippukohta saavutettiin? b) Miten Jehovan todistajien virallisen lehden nimeä muutettiin niin, että se oli sopusoinnussa tämän vilpittömän yrityksen kanssa palata takaisin ensimmäiseen rakkauteen? c) Jättivätkö he niin tehdessään Kristuksen vaille huomiota, vai miten oli asianlaita?

¹⁰ Vuosien mittaan nämä kristityt raamatuntutkijat kiinnittivät yhä enemmän huomiota Jumalan nimestä todistamiseen, ja sen huipuksi sunnuntaina 26. heinäkuuta 1931 heidän kansainvälisessä konventissaan Kolumbuksessa Ohion osavaltiossa Yhdysvalloissa hyväksyttiin päätös, jolla nimi ”Jehovan todistajat” omaksuttiin nimitykseksi, jolla he halusivat tulla tunnetuksi ja erotetuksi kristikunnasta. Sen jälkeen näiden antautuneitten kristittyjen seurakunnat kautta maailman omaksuivat tämän nimen. Maaliskuun 1. päivän numerossa 1939 (suom. 15.6.1939) heidän virallisen lehtensä nimi muutettiin, ja sen nimeksi tuli Vartiotorni – Jehovan Valtakunnan Julistaja. He halusivat olla Jeesuksen Kristuksen kaltaisia, jota apostoli Johannes sanoo ”uskolliseksi todistajaksi”, ts. Jehova Jumalan, hänen taivaallisen Isänsä, todistajaksi. (Ilm. 1:5) Se oli todellakin vilpitön yritys palata takaisin tuohon ensimmäiseen rakkauteen, rakkauteen, joka ensimmäisen vuosisadan kristillisellä seurakunnalla ensiksi oli. Tämä rakkaus vaikuttaa heissä nykyään, ja he ovat todistaneet muistaneensa sen, mistä kristityiksi tunnustautuneet ovat langenneet. He ovat vilpittömästi katuneet sitä, että olivat jättäneet Jehova Jumalan, kaikkeuden Suvereenin, liian vähälle huomiolle.

11. a) Mitä olivat ne ”ensimmäiset teot”, joihin he palasivat? b) Minkä he ymmärsivät tärkeimmäksi asiaksi, ja mitä he siksi ryhtyivät tekemään?

¹¹ Niinpä he omaksuivat jälleen vastuunsa tehdä ”niitä ensimmäisiä tekoja”, nimittäin todistaa korkeimman Jumalan nimestä ja messiaanisesta valtakunnasta. (Jes. 43:10–12; Apt. 1:8) He alkoivat ymmärtää, että Jehovan kaikkeuden suvereenisuuden kunniaan saattaminen hänen messiaanisen valtakuntansa välityksellä on Jehovan päätarkoitus ja Pyhän Raamatun tärkein opetus. Ihmisluomusten pelastuminen Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin kautta oli vain toisarvoinen asia, vaikka sekin oli huomattava ja erottamaton osa Jehova Jumalan yleistarkoituksessa. Tämän ymmärtäminen sähköisti heidät toimintaan, ja he ryhtyivät maailmanlaajuiseen työhön saarnaamaan Jehovan messiaanista valtakuntaa, jonka kautta hänen kaikkeuden suvereenisuutensa ja nimensä saatetaan kunniaan ja jonka avulla myös ihmiskunta pelastetaan. – Matt. 24:14; Mark. 13:10.

12. a) Mistä tiedämme, ettei Kristuksen tarvinnut toimia varoituksensa mukaan ja poistaa lampunjalkaa Jehovan kristittyjen todistajien keskuudesta? b) Mitä tosiasiat toisaalta osoittavat siitä, onko kristikunta ollut väitteensä mukaan ”maailman valkeus”?

¹² Kristuksen antamissa ohjeissa ”Efeson seurakunnan enkelille” näitä hengellisiä israelilaisia varoitettiin, että elleivät he suorittaisi ”niitä ensimmäisiä tekoja” tänä ”Herran päivänä”, niin ”hän, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä”, työntää heidän ’lampunjalkansa pois paikaltaan’. Heidän tapauksessaan taivaallisen lampunjalan Huolenpitäjän ei ole tarvinnut sitä tehdä, sillä ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen he ovat pyrkineet loistamaan ”maailman valkeutena”. Tuon kuvaannollisen lampunjalan säteet ovat tähän mennessä tunkeutuneet jo 200 maahan ja saariryhmään. Kristikunta on väittänyt olevansa ”maailman valkeus” tekemällä omatyyliseen kristillisyyteensä yli 977383000 nimellistä käännynnäistä ympäri maailman. Mutta ilmaisevatko sen miljoonat moniin rotuihin ja kansallisuuksiin kuuluvat jäsenet ”ensimmäistä rakkautta”, sellaista kuin apostolisen ensimmäisen vuosisadan tosi kristityillä oli? (Ilm. 2:4) Sen miljoonat jäsenet ovat käyneet kaksi maailmansotaa, kannattaneet fasisti-, natsi- ja kommunistidiktaattoreita, osallistuneet poliittisiin vallankumouksiin ja muihin kansojen selkkauksiin.

13. Mitä kristikunta on tehnyt sen sijaan, että se olisi täyttänyt Matt. 24:14:ssä olevan Jeesuksen ennustuksen, ja millainen sen tähden on sen tila nykyään?

¹³ Täyttääkö kristikunta Matt. 24:14:ssä olevan Jeesuksen ennustuksen tänä ”Herran päivänä” saarnaamalla ”tätä valtakunnan hyvää uutista” (Um) koko asutussa maassa todistukseksi kansoille? Ei, vaan valitessaan tämän maailman valtakunnat ja pystyttämällä Kansainliiton ja sen seuraajan, Yhdistyneet Kansakunnat, kristikunta on jättänyt maailmanlaajuisen saarnaamisen Jehovan kristittyjen todistajien tehtäväksi. Vaikka kristikunnalla olisikin ollut kuvaannollinen lampunjalka tai se itse olisi ollut sellainen Jumalan kristillisessä järjestelyssä, kuten se väittää, niin kirkastettu Jeesus Kristus on työntänyt sen ’lampunjalan pois paikaltaan’. Historialliset tosiasiat osoittavat vuodesta 1914 lähtien, että kristikunta ei ole valoa kantava Jumalan seurakunta (kuvaannollinen lampunjalka); sillä ei ole valoa kantavaa järjestöä. Sen valo on sammunut, ja se itse on verhoutunut pimeyteen, joka peittää maan, ja paksuun synkeyteen, joka peittää kansat. Se on mennyt liian pitkälle voidakseen katua. Se ei voi nousta ja loistaa. – Jes. 60:1, 2.

LAHKOLAISUUDEN VIHAAMINEN

14. a) Miksi Ilm. 2:6:n kiitossanoja ei voida soveltaa kristikuntaan? b) Miksi ei ole outoa, että tosi raamatuntutkijoiden keskuudessa ilmeni ”Herran päivän” alussa pyrkimys lahkolaisuuteen?

¹⁴ Kristikunta on pirstoutunut tuhanteen tai useampaan uskonnolliseen lahkoon, joiden lukumäärää se on koettanut vähentää kirkkojen yhdistämisellä eli ekumenialla, jota Vatikaanin toinen kirkolliskokous vuosina 1962–1965 julisti. Kristikuntaan ei voida soveltaa niitä kiitoksen sanoja, jotka Kristus lausui Efeson seurakunnalle: ”Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain [Nikolauksen lahkon, Um] tekoja, joita myös minä vihaan.” (Ilm. 2:6) Kuten apostoli Paavali teki selväksi, täytyi tosi kristillisen seurakunnan ensimmäisellä vuosisadalla taistella Nikolauksen lahkon kaltaisten uskonlahkojen muodostamispyrkimystä vastaan. (1. Kor. 1:12–15; 3:1–5) Juuri Efeson seurakunnan valvojia hän varoitti siitä, että hänen lähtönsä jälkeen nousee siellä olevien opetuslasten joukosta miehiä, ”jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa”. (Apt. 20:29, 30) Ei ole siis outoa, että kun tämä ”Herran päivä” alkoi, niin niiden keskuudessa, jotka nykyään tunnetaan Jehovan kristittyinä todistajina, esiintyi pyrkimys uskonnollisen lahkon perustamiseen.

15. a) Yrittikö Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran ensimmäinen presidentti perustaa uskonnollisen lahkon? b) Mikä yritys tehtiin hänen vuonna 1916 tapahtuneen kuolemansa jälkeen, ja mitä raamatunkohtia sovellettiin väärin tuon yrityksen tueksi?

¹⁵ Charles Taze Russell, joka oli Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidenttinä vuosina 1884–1916, ei koettanut perustaa uskonnollista lahkoa Seuran jäsenten ja siihen liittyneen Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran jäsenten keskuuteen. Sen sijaan hän odotti tosi kristillisen seurakunnan taivaallista kirkastumista ”pakanain aikojen” lopulla vuonna 1914. (Luuk. 21:24) Kuitenkin ensimmäisen maailmansodan aikana, hänen 31. lokakuuta 1916 tapahtuneen kuolemansa jälkeen, ilmeni pyrkimys perustaa uskonnollinen lahko hänen opetustensa ja järjestörakenteensa ympärille, vaikka sellaista ei ollut tarkoitettu. Heinäkuussa 1917 ilmestyi englanniksi kirja ”Täyttynyt salaisuus”, Raamatuntutkielmien 7. osa, jota sanottiin julkaisijan alkulauseessa sivulla 2 ”pastori Russellin kuoleman jälkeiseksi teokseksi”. Tässä kirjassa puhuttiin C. T. Russellista ”uskollisena ja älykkäänä palvelijana”, josta Matt. 24:45–47 (Väl) ennustaa. Ilmestyskirjan selityksissään se esitteli C. T. Russellin ”seitsemäntenä sanansaattajana”, ts. ”Laodikean seurakunnan enkelinä”, seurakunnan, joka on luettelon seitsemäs ja viimeinen. (Ilm. 3:14) Hesekielin ennustuksen selityksissä kirja sanoi C. T. Russellin olleen ennustettu liinavaatteisiin puettu mies, jolla on kirjoitusneuvot lanteillaan. (Hes. 9:4–11; 10:1–7) Luonnollisesti ne, jotka hyväksyivät tällaisen selityksen, tunsivat tarvetta olla uskollisia Jehova Jumalan ihmeellisellä tavalla käyttämää palvelijaa kohtaan. He tunsivat olevansa velvolliset kannattamaan häntä korkeimman Jumalan maallisena välikappaleena ns. ”Laodikeakautena”.

16. Millaisena Jeesus Kristus näki tämän pyrkimyksen, ja mikä ero tapahtui hänen valvonnassaan?

¹⁶ Tämä pyrkimys lahkon perustamiseen Jeesuksen uskollisten seuraajien keskuuteen ei kuitenkaan miellyttänyt häntä, joka ”pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään”. Ne, jotka vihaavat epäkristillistä lahkolaisuutta, taistelivat hänen johdollaan tätä pyrkimystä vastaan perustaa sellainen uskonnollinen lahko, joka olisi muistuttanut niitä kristikunnan lahkoja, joista he olivat lähteneet. Ne, jotka päättivät seurata kuollutta miestä, jättivät heidän rivinsä. Ne, jotka uskoivat, että Raamatun totuuden valo ei lakannut lisääntymästä, kun Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran ensimmäinen presidentti kuoli, pitivät kiinni Jumalan näkyvästä järjestöstä ja jatkoivat Pyhän Raamatun tutkimista lisääntyvässä valossa.

17. Mikä todistelu, joka heikensi perustetta muodostaa lahko Charles Taze Russellin ympärille, esitettiin Vartio-Tornin helmikuun 15. päivän numerossa 1927?

¹⁷ Helmikuun 15. päivän numerossaan vuonna 1927 englanninkielinen Vartio-Torni (suom. 15.6.1927) julkaisi pääkirjoituksen ”Palvelija – hyvä ja paha”, jonka teemana oli Matt. 24:45, 46 (Väl). Siinä selitettiin uskollisesti ja rohkeasti, että siinä mainittu ”uskollinen ja älykäs palvelija” ei ollut kukaan yksityinen mies, vaan luokka, palvelijajoukko, Kristuksen uskollisten hengellisten seuraajien koko seurakunta tuona aikana. Tilanne oli samanlainen kuin silloin, kun muinaista Israelin kansaa kutsuttiin Jehovan palvelijaksi ja sille sanottiin: ”Te olette minun todistajiani [monikko], sanoo Jehova, minun palvelijani [yksikkö], jonka minä olen valinnut.” (Jes. 43:10, Um) Yksi ”palvelija” mutta monta ”todistajaa”. Samoin Matt. 24:45–47 esittää: yksi ”palvelija” (eli orja) ja monia osajäseniä, jotka kaikki yhdessä muodostavat yhden palvelija- eli orjaluokan, jolle on uskottu huolenpito Herran omaisuudesta. Tämä heikensi kaikki mahdolliset perusteet lahkon muodostamiseksi Russellin ympärille.

18. Miten hylättiin väärä ajatus, että Charles T. Russell olisi ollut ”Laodikean seurakunnan enkeli”?

¹⁸ Tässä asiassa mentiin vielä pitemmälle, kun syyskuussa 1930 julkaistiin englanniksi kaksiosainen Valo-kirja, joka esitti selityksiä koko Ilmestyskirjaan. Kirjassa selitettiin ”seitsemän tähteä” ja seurakuntien ’seitsemän enkeliä’ eri tavalla kuin Täyttyneessä salaisuudessa. Niinpä se ei sanonut Charles T. Russellin olevan ”seitsemäs sanansaattaja” eli ”Laodikean seurakunnan enkeli”. (Ks. Valo-kirjan 1. osan sivua 14 ja sivuja 48–57 otsikon ”Laodikea” alta.) Jo vuosia ennen tätä Täyttyneen salaisuuden painaminen oli lopetettu.

19. Milloin ja miten esitettiin oikea käsitys vertauskuvallisesta liinavaatteisiin puetusta miehestä, jolla on kirjoitusneuvot?

¹⁹ Heinäkuun 30. päivänä 1931 ilmestyi sitten Puolustus-kirjan ensimmäinen osa englanniksi. Siinä osoitettiin, että liinavaatteisiin puettu mies, jolla on kirjoitusneuvot lanteillaan, ei ole Hesekielin 9. luvun ennustuksen täyttymyksessä kukaan yksityinen mies. Sivulla 99 väliotsikon ”Mies kirjoitusneuvoineen” alla tämä teos sanoi: ”’Mies, jolla on kirjoitusneuvot lanteillaan’, esitti sen tähden selvästi Herran maan päällä olevaa voideltua ’palvelija’-luokkaa, joka on osa Jumalan järjestöstä.”

20, 21. Miten kristityt hengelliset israelilaiset edelleen osoittivat vihaavansa lahkolaisuutta?

²⁰ Näin oli siis vihdoin kolmessa tärkeässä kohdassa kumottu kokonaan kaikki perusteet uskonnollisen lahkon muodostamiseksi Charles T. Russellin ympärille. Kristikunnan halveksiva papisto oli herjaavasti nimittänyt näitä hengellisiä israelilaisia ”russelilaisiksi”, mutta ensimmäisen vuosisadan Efeson seurakunnan tavoin nämä uskolliset kristityt vihasivat lahkolaisuutta ja kieltäytyivät omaksumasta tätä halveksittavaa pilkkanimeä. Heinäkuun 26. päivänä 1931 samassa Kolumbuksen kansainvälisessä konventissa Ohiossa, missä Puolustus-kirjan ensimmäinen osa julkaistiin, he omaksuivat päätöksellä raamatullisen nimityksen ”Jehovan todistajat”.

²¹ Tästä lahkolaisuutta vastustavasta toiminnasta kirkastettu Herra Jeesus Kristus saattoi kiittää näitä nykyisiä Jehovan kristittyjä todistajia, niin kuin hän kiitti Efeson seurakuntaakin sen suhtautumisesta ”nikolaiittain tekoihin”.

ELÄMÄN PUU JUMALAN PARATIISISSA

22. Mitkä olivat muinaisen Efeson seurakunnalle osoitetun sanoman loppusanat?

²² Päättäessään sanomansa muinaiselle Efeson seurakunnalle kirkastettu Jeesus Kristus sanoi: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta [kreikaksi xylon], joka on Jumalan paratiisissa.” – Ilm. 2:7.

23, 24. a) Oliko näistä Efeson seurakunnalle osoitetuista loppusanoista hyötyä ainoastaan sille, vai miten on asianlaita? b) Kun Kristus käskee kaikkiaan seitsemän kertaa ’kuulemaan, mitä henki sanoo’, niin mitä henkeä hän tarkoittaa?

²³ Tässä kehotetaan kaikkia ”seitsemää Aasian seurakuntaa” valppauteen. Jokaista hengellistä israelilaista, ”jolla on korva”, kehotetaan, ei tukkimaan korviaan, vaan terästämään kuuloaan ja ’kuulemaan, mitä Henki sanoo’ kaikille seitsemälle seurakunnalle, sillä se, mitä henki sanoo, soveltuu niihin kaikkiin. ”Henki” – mikä henki? Muistamme, että tervehtiessään seitsemää seurakuntaa apostoli Johannes rukoili, että niillä olisi armo ja rauha ”niiltä seitsemältä hengeltä”, jotka ovat Jehova Jumalan valtaistuimen edessä. (Ilm. 1:4) Johanneksen suurenmoisessa näyssä taivaallisella valtaistuimellaan istuvasta Jumalasta näitä ”seitsemää Jumalan henkeä” kuvataan myöhemmin ’valtaistuimen edessä palavilla seitsemällä tulilampulla’. (Ilm. 4:5, Um) On kiinnostavaa havaita, että jokaisessa seitsemälle Aasian seurakunnalle esitetyssä sanomassa eli kaikkiaan seitsemän kertaa kehotetaan jokaista, jolla on korva, ’kuulemaan, mitä Henki seurakunnille sanoo’. Tämä ei merkitse sitä, että yksi yksityinen henki näistä ”seitsemästä hengestä” puhuttelee yhtä seurakuntaa ja muut kuusi kukin yhtä seurakuntaa, jokainen omaa seurakuntaansa, peräkkäin.

²⁴ Ilmeisesti ”Henki” puhuu kirkastetun Herran Jeesuksen Kristuksen kautta kaikissa seitsemässä tapauksessa, ja se on Jumalan henki, Jumalan toimiva voima, joka on Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa. Se merkitsee, ettei Jeesus puhu tässä omasta aloitteestaan tai omaan arvovaltaansa nojautuen. Se, mitä hän puhuu kaikissa seitsemässä tapauksessa Aasian seurakunnille, on Jumalan valtuuttamaa. Siksi jokainen, jolla on korva ja joka kuulee, voi olla varma siitä, että sillä, mitä Jeesus puhuu tässä, on Jumalan hyväksyntä ja tuki ja varma täyttymys.

25. Keihin jokainen näistä seitsemästä sanomasta soveltuu sen perusteella, mitä on sanottu?

²⁵ Koska henki sanoo sen, mitä se sanoo, ”seurakunnille”, niin se, mitä se sanoo Efeson seurakunnalle, soveltuu myös kaikkiin muihin seurakuntiin eikä ainoastaan Efeson seurakuntaan. Samoin se, mitä se sanoo mille tahansa Aasian seurakunnista, soveltuu kaikkiin seitsemään seurakuntaan. Siten ne loistavat lupaukset, jotka Jumalan Jeesuksessa oleva henki antaa kaikissa seitsemässä sanomassa, soveltuvat kaikkiin seurakuntiin, ja ne kaikki pääsevät niistä osallisiksi. – Ilm. 2:7, 11, 17, 29; 3:6, 13, 22.

26. a) Keitä rohkaistaan voittamaan ja mikä silmämääränä? b) Kuka on pääesimerkkimme voittamisesta, ja mikä auttaa kristittyjä voittamaan?

²⁶ Kaikkia seurakuntien jäseniä rohkaistaan voittamaan, ja Jehova Jumala on luvannut palkinnon Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Jeesus Kristus itse antaa esimerkin voittamisesta. Puhuessaan yhdelletoista uskolliselle apostolilleen, ennen kuin Juudas Iskariot hänet kavalsi, Jeesus sanoi: ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33) Uskonsa avulla Jehova Jumalaan ja uskollisuudellaan Häntä kohtaan Jeesus Kristus voitti maailman huolimatta siitä ahdistuksesta, mikä hänen oli kestettävä. Vuosia myöhemmin – senkin jälkeen kun hän oli saanut ilmestyksen – apostoli Johannes kirjoitti: ”Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” (1. Joh. 5:4) Lupaukset on annettu niille hengestä siinneille kristityille, jotka voittavat samalla tavalla.

27. a) Tarkoittaako ”Jumalan paratiisi”, josta Jeesus puhuu Ilm. 2:7:ssä Eedenin puutarhaa? Miksi? b) Tarkoittaako se sitten maata, joka ennallistetaan paratiisiksi Kristuksen hallinnon aikana?

²⁷ Ensimmäinen annettu lupaus viittaa ”Jumalan paratiisiin”. (Ilm. 2:7) Se ei tietenkään ole ”Eedenin puutarha”, ”mielihyvän paratiisi”, josta Aadam ja Eeva karkotettiin heidän oltuaan tottelemattomia Jumalaa, Luojaansa, kohtaan. (1. Moos. 2:8; 3:24; Um, Dy) Aabrahamin aikaista Jordanin jokilaaksoa verrattiin tähän alkuperäiseen maalliseen paratiisiin ja sen sanottiin olleen ”niinkuin Herran paratiisi”. (1. Moos. 13:10, Dy) Profeetta Hesekielin aikaisen muinaisen Tyyron kuninkaan sanottiin olleen ”Eedenissä, Jumalan paratiisissa”, hänen olinpaikkansa kauneuden takia. (Hes. 28:13, Dy) Tuota alkuperäistä ”mielihyvän paratiisia” ei enää ole. Siksi Ilm. 2:7 ei tarkoita sitä. Se ei myöskään viittaa Kristuksen tuhatvuotishallituksen aikana maan päälle ennallistettavaan paratiisiin. Kun Jeesus Kristus riippui paalussa Golgatalla, niin hän viittasi tuohon maalliseen paratiisiin sanoessaan myötätuntoiselle pahantekijälle, joka riippui paalussa hänen vieressään: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: Sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa.” – Luuk. 23:39–43, Um.

28. a) Miksi se paratiisi, joka pahantekijälle luvattiin, ei ollut Ilm. 2:7:ssä mainittu paratiisi? b) Mikä ero on sen paratiisin välillä, mihin pahantekijä pääsee, ja Ilm. 2:7:n ”Jumalan paratiisin” välillä?

²⁸ Tuo pahantekijä ei ollut voittanut maailmaa, niin että hänellä olisi ollut oikeus syödä Jumalan paratiisissa olevasta elämän puusta. Tuo pahantekijä ei ollut ”Jumalan seurakunnan” kastettu jäsen, sillä seurakunta perustettiin vasta helluntaipäivänä vuonna 33 eli viisikymmentäyksi päivää sen jälkeen, kun pahantekijä oli kuollut Jeesuksen rinnalla. (Apt. 2:1–42) Ja koska pyhä henki vuodatettiin ensimmäisen kerran Kristuksen opetuslapsiin tuona helluntaipäivänä, niin tämä pahantekijä ei ollut siinnyt Jumalan hengestä, joka on yksi niistä vaatimuksista, jotka niiden täytyy täyttää, jotka haluavat nähdä Jumalan taivaallisen valtakunnan ja päästä siihen. (Joh. 3:3, 5; 7:39) Sen paratiisin, johon tämä pahantekijä pääsee herättyään kuolleista, täytyy olla Jumalan valtakunnan alainen tuleva maallinen paratiisi. Se eroaa siitä Jumalan paratiisista, joka mainitaan Ilm. 2:7:ssä ja joka on taivaallinen, hengellinen paratiisi, joka on luvattu voittavalle kirkolle eli seurakunnalle.

29. a) Mitä vertauskuvataan sillä ”elämän puulla, joka on Jumalan paratiisissa”? b) Mitä jatkuva syöminen tuosta ”elämän puusta” merkitsee? c) Minkä palkinnon se näin ollen varaa niille hengellisille israelilaisille, jotka voittavat?

²⁹ ”Elämän puu, joka on Jumalan paratiisissa”, ei ole välttämättä vertauskuva Jehova Jumalasta, elämän ja kuolemattomuuden Lähteestä. Pikemminkin se kuvaa Jumalan varausta elämän ylläpitämiseksi; ja se, että voittajat osallistuvat eli syövät tästä ”elämän puusta”, kuvaa sitä, että he osallistuvat tuohon Jumalan varaukseen tässä tarkoitettua nimenomaista elämää varten. Johanneksen tässä käyttämä kreikkalainen sana on xylon, mikä merkitsee kirjaimellisesti ’puu[ainet]ta’, ja siksi se voi tarkoittaa ’puita’, kuten hedelmäpuutarhassa olevia. Jatkuva syöminen tuosta ”elämän puusta” merkitsisi jatkuvaa oleskelua siinä paikassa, missä tuo puu kasvaa, nimittäin ”Jumalan paratiisissa”. Miten suurenmoista onkaan ajatella, että tämä merkitsee elämistä ja asumista paratiisillisissa olosuhteissa itse Jehova Jumalan läsnäolossa ja seurassa! Tämä vaatii heidän herättämistään kuolleista taivaallisina henkiluomuksina. (1. Kor. 15:43–50) Mikä suurenmoinen palkinto voittamisesta! Hengellisen israelilaisen, jonka korva voi vastaanottaa hengellisiä asioita, kannattaa totisesti tänä aikana kuulla tuo lupaus, jonka Jumalan henki hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa esittää hengestä siinneitten seurakunnalle.

[Kuva s. 110]

BETHEL, 122–124 COLUMBIA HEIGHTS, BROOKLYN, NEW YORK

C. T. RUSSELL