12. luku
Sardeen enkelille
1. Missä Sardes sijaitsi, ja millaista uskontoa siellä harjoitettiin?
NOIN viisikymmentä kilometriä etelään Tyatiran kaupungista ja noin 185 kilometriä koilliseen Patmoksen saarelta sijaitsi Sardeen kaupunki, joka kerran oli Lyydian varakas pääkaupunki. Fryygian ja Myysian ohella Lyydia oli luonnonjumalatar Kybelen, väärän jumalan Zeun eli Juppiterin niin kutsutun ”äidin”, palvonnan varhaisia keskuspaikkoja. Hänen pakanallinen palvontansa oli irstailevaa. Ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan loppupuolella Sardeen kristillinen seurakunta oli vajonnut huonoon hengelliseen tilaan. Siksi Patmoksen saarella maanpaossa olevaa apostoli Johannesta kehotettiin lähettämään seuraava sanoma Sardeen seurakunnan tähdenkaltaiselle valvojalle:
2. Mikä oli Sardeen seurakunnan tila siitä päätellen, mitä Jeesus sille sanoi?
2 ”Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut. Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi [täysin suoritetuiksi, Um] Jumalani edessä. Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus [kadu, Um]. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.
3. Vaikka seurakunta oli huonossa hengellisessä tilassa, niin miten Jeesus Kristus rohkaisi sitä?
3 ”’Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset. Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.’” – Ilm. 3:1–6.
4. Miksi Jeesus Kristus ilmaisee itsensä Sardeen seurakunnalle sinä, jolla ”on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä’?
4 Kirkastettu Jeesus Kristus ilmaisee itsensä Sardeen seurakunnalle sinä, jolla ”on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä”. Sellaisena hänellä oli oikean kätensä valvonnassa kaikki enkelin kaltaiset valvojat, joita ”seitsemän tähteä” vertauskuvasivat. Hänellä oli siis sekä oikeus että velvollisuus kirjoittaa Sardeen seurakunnan ”enkelille” ja kiinnittää hänen huomionsa siihen, mikä on seurakunnan todellinen eikä vain sen nimellinen tila. Kirkastettu Jeesus Kristus pystyi näkemään sen todellisen tilan, sillä hänellä on ”Jumalan seitsemän henkeä”. Näiden seitsemän hengen sanotaan ensin olevan Jumalan valtaistuimen edessä, missä niitä kuvataan ’valtaistuimen edessä palavilla seitsemällä tulilampulla’. (Ilm. 1:4; 4:5, Um) Ne ovat valaisimia, joilla on kyky valaista ja luoda valoa salattuihin asioihin. Esimerkiksi siitä, ”minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat”, apostoli Paavali kirjoitti: ”Meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.” – 1. Kor. 2:9, 10.
5. Mikä on niiden ”seitsemän silmän” vertauskuvallinen merkitys, jotka kuvaannollisella Karitsalla on?
5 Näitä ”Jumalan seitsemää henkeä” kuvataan kuitenkin myöhemmin silminä, ”seitsemänä silmänä”, jotka kuvaannollisella Karitsalla, Herralla Jeesuksella Kristuksella, on, kun hän lähestyy Jumalan valtaistuinta ja ottaa salaisuuksien kirjakäärön Jumalan oikeasta kädestä. Noiden ”seitsemän silmän” merkityksestä apostoli Johannes sanoo: ”seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan”. (Ilm. 5:1–7) Nuo ”seitsemän henkeä” kuvaavat tämän mukaan sitä täyttä, täydellistä huomio- eli havaintokykyä, joka kirkastetulla Jumalan Karitsalla on nyt, niin ettei mikään ”kaikessa maailmassa” voi jäädä häneltä huomaamatta. Tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten hän kykeni täysin näkemään sen hengellisen tilan, mihin ”enkeli” oli sallinut Sardeen kristillisen seurakunnan joutua.
6. Miksi Sardeen seurakunta ja sen enkelin kaltainen valvoja olivat vakavassa tilanteessa?
6 Sardeen seurakunnalla oli sellainen nimi eli maine, että se oli jotakin sellaista, mitä se todellisuudessa ei ollut. Sen jäsenten keskuudessa oli ”muutamia harvoja nimiä”, jotka Herra Jeesus Kristus hyvin tunsi ja jotka voitiin kiitoksella mainita. Kaikkien muiden jäsenten nimi oli vaarassa joutua pyyhityksi pois ”elämän kirjasta” ja tulla siinä määrin arvottomaksi, ettei Kristus tunnustaisi sitä taivaassa Isänsä ja hänen enkeliensä edessä. Tämä saattoi Sardeen seurakunnan ja sen enkelin kaltaisen valvojan vakavaan tilanteeseen, koska hyvä nimi Jumalan, Isän, edessä on ratkaisevan tärkeä.
7. Miten arvokas on suotuisa nimi Jumalan edessä, ja milloin kristityn tulisi tehdä itselleen tällainen nimi?
7 Sananl. 10:7 sanoo: ”Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa”, siitä tulee vastenmielinen löyhkä, eikä se ole siunauksen arvoinen. Suotuisa nimi Jumalan edessä on suuriarvoinen: ”Nimi on kalliimpi suurta rikkautta, suosio hopeata ja kultaa parempi.” (Sananl. 22:1) Kristitty voi ja hänen tulisi eläessään tehdä itselleen hyvä nimi Elämänantajan, Jehova Jumalan, edessä. Saarn. 7:2 sanoo aivan oikein: ”Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy, ja kuolinpäivä parempi kuin syntymäpäivä.”
8. Mikä oli pääasiallisin Sardeen seurakunnan jäsenten elossa olemiseen liittyvä huolen aihe?
8 Sardeen seurakunnan jäsenet elivät tietenkin ihmisinä, mutta millaisia he olivat, kun oli kysymys tosi kristittyinä olemisesta? Se, että he elivät ihmisinä ja menestyivät tämän maailman asioissa ja että heillä oli hyvä seurakunnan kokousten pitopaikka, ei ollut keskeisimmän huolen aiheena. Millaisia he olivat hengellisesti? Elivätkö he hengellisesti?
9. Millaisia tekoja Sardeen seurakunnalla oli, mutta millaisia tekoja Kristus toivoi heillä olevan?
9 Heidän suorittamiensa tekojen ja töitten on täytynyt olla ”kuolleita tekoja”, tekoja, jotka eivät edistäneet hengellistä elämää, tekoja, jotka saattoivat miellyttää Sardeen epäkristillisiä ihmisiä, mutta jotka eivät olleet niitä nimenomaisia töitä, joita kristityn tulisi suorittaa Kristuksen seuraajana, Kristuksen, joka syntyi ja tuli maailmaan sitä varten, että hän ’todistaisi totuuden puolesta’. (Hepr. 9:14; Joh. 18:37) Jeesus Kristus ei ollut havainnut Sardeen seurakunnan tekoja ”täysin suoritetuiksi” Jumalan edessä. Sardeen maailmallisten ihmisten edessä ”enkelillä” ja hänen edustamallaan seurakunnalla on voinut olla se nimi, että he elivät, mutta Jeesus Kristus, jolla on Jumalan seitsemän henkeä, näki ja tiesi heidän olleen kuolleita hengellisesti, tosi kristittyinä.
10. a) Mitä ne ”jäljellejääneet, . . . jotka ovat olleet kuolemaisillaan” Sardeen seurakunnassa, ovat saattaneet olla? b) Mitä Sardeen seurakunnan valvojan tarvitsi tehdä Jeesuksen sanojen mukaan?
10 Ilman ”muutamia harvoja nimiä” Sardeen seurakunta olisi todella ollut hengellisesti kuollut, eikä se olisi loistanut niin kuin sytytetty kultainen lampunjalka. Nuo ”muutamat harvat nimet” ovat voineet olla ”niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan”. Seurakunnan enemmistön hengellisesti kuollut tila olisi voinut vaikuttaa heihin kuolettavasti. Siitä näkökulmasta katsoen he olivat ”kuolemaisillaan”. Valvoja eli ”enkeli”, joka edusti seurakuntaa, nukkui kristillisiin velvollisuuksiin nähden. Hänen tuli herätä, nähdä todellinen asiaintila, ’herätä valvomaan’ ja herättää seurakunnan nukkuvat ja auttaa heitäkin, niin että hekin ’heräisivät valvomaan’. ”Enkelin” tuli ’vahvistaa’ niitä, jotka olivat hengellisen kuoleman vaarassa. Sen jälkeen hänen piti käyttää heitä ja olla yhteistoiminnassa heidän kanssaan kaikkien muiden vahvistamisessa elämään, toimimaan ja palvelemaan tosi kristittyinä. Sitä varten hänen tarvitsi ’katua’.
MIKSI TARVITSI KATUA
11. Mitä sellaista Sardeen seurakunta oli ”kuullut”, mikä sen piti ’muistaa’?
11 Ilmaistakseen vilpitöntä katumusta enkelin täytyi tehdä jotakin ja muistuttaa toisiakin tekemään jotakin. Mitä se oli? ”Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut.” (Ilm. 3:3) He olivat kuulleet sanoman Jumalan valtakunnasta, jota hän käyttää kaikkeuden suvereenisuutensa ennallistamiseen tänne maan päälle ja saattaakseen kaikki ihmiskunnan asiat täydelliseen järjestykseen. He olivat kuulleet sanoman iankaikkisesta pelastuksesta, joka tulee Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, lunastusuhrin kautta. He olivat kuulleet, miten Jumala ottaa kaikista ihmiskunnan kansoista ”kansan omalle nimellensä” olemaan hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen yhteydessä hänen perijätovereinaan taivaallisessa valtakunnassa.
12. Mitä sellaista Sardeen seurakunta oli ”saanut”, mikä seurakunnassa olevien oli tarpeellisen tärkeää pitää mielessä?
12 Tuohon mennessä he olivat myös saaneet melkein koko Raamatun, johon henkeytetyn apostoli Johanneksen viimeiset kirjoitukset oli vielä valmistettava ja lisättävä. He olivat saaneet vesikasteen vertauskuvana täydellisestä antautumisestaan Jehova Jumalalle. Heidät oli otettu ”uuteen liittoon” hänen kanssaan Välittäjän Jeesuksen Kristuksen kautta, ja siten heistä oli tullut ’hänen nimellensä otetun kansan’ jäseniä. Se merkitsi myös sitä, että heidät oli otettu Jumalan hengellisiksi lapsiksi ja voideltu Jumalan hengellä olemaan Jumalan sanan saarnaajia kaikille kansoille, jotta voitaisiin tehdä lisää Kristuksen opetuslapsia. He olivat saaneet ihmeellisen toivon hengellisestä, taivaallisesta ylösnousemuksesta kuolleista ja siitä, että heistä tehdään kuninkaita ja pappeja hänen kanssaan koko ihmismaailman, sekä elossa olevan että kuolleen, siunaamiseksi. – Apt. 15:14; Hepr. 8:6–13; 2. Kor. 1:21, 22.
13. Miten seurakunnan piti ’katua’, ja mihin se johtaisi heidät?
13 Miten monenlaista ja arvokasta he olivatkaan saaneet ja kuulleet! Mutta nyt he olivat vaarassa menettää kaiken tämän ikuisiksi ajoiksi, koska he olivat hengellisen kuoleman partaalla. Siksi heidän piti jälleen muistaa se ja sitten ’ottaa vaari’ näistä erittäin kallisarvoisista asioista. Heidän täytyi saada mielenmuutos. Kuten Jeesus Kristus sanoi heidän ”enkeli”-valvojalleen, heidän täytyi katua! Tämä saisi heidät murehtimaan sitä, että heistä oli tullut niin kiittämättömiä ja väheksyviä Jumalaa kohtaan, jolta he olivat saaneet niin paljon suosiota ja kuulleet niin paljon totuutta. Heidän katumuksensa oli johtava siihen, että he ryhtyvät uudelleen toimeliaiksi hengellisesti ja elävät sen nimensä mukaan, että he elävät, todella elävät kristillisinä persoonallisuuksina. He heräisivät hengellisestä kuolemantilasta ja osallistuisivat jälleen oikeisiin kristillisiin töihin ja suorittaisivat niitä täysin Jumalan edessä. – Ef. 5:14.
14. a) Mitä sellaista Sardeen seurakunta oli kokeva myöhemmin, mikä oli oleva enemmän kuin varoitus? b) Mitä Jeesus Kristus saisi selville seurakunnasta tulemalla edeltä ilmoittamattomalla hetkellä?
14 Jeesus Kristus nyt vain varoitti Sardeen seurakunnan ”enkeli”-valvojaa, mutta äkkiä, jonakin tuntemattomana tulevaisuuden hetkenä, Jeesus Kristus oli saapuva Päätarkastajana Sardeen seurakuntaan suorittamaan lopputarkastusta ja ryhtymään sitten tarvittaviin toimenpiteisiin. Silloin olisi liian myöhäistä keidenkään katumattomien, hengellisesti kuolleiden kristittyjen katua ja saada takaisin sitä, minkä he olivat vaarassa menettää. ”Jos et valvo”, sanoi Tarkastaja Jeesus Kristus, ”niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.” (Ilm. 3:3) Tulemalla pitämään lopputarkastusta tällä tuntemattomalla, edeltä ilmoittamattomalla hetkellä hän saisi selville, elivätkö he tosi kristittyinä, ”ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan sydämen yksinkertaisuudessa peljäten Herraa” (Kol. 3:22), ”sydämenne yksinkertaisuudessa, niinkuin Kristukselle, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo”. (Ef. 6:5, 6) He eivät saa olla ulkokultaisia kristittyjä, kristittyjä vain nimellisesti ja ulkonaisesti. Heidän tulee olla tosi kristittyjä, koska ulkokultaiset hylätään.
15. a) Miksi vuonna 1918 oli erittäin tärkeää, että Jeesus Kristus antoi varoituksen kaikille kristityiksi tunnustautuville? b) Miten kristikunta oli osoittautunut kuolleeksi siihen aikaan, kun Kristus tuli hengelliseen temppeliinsä?
15 Nykyään tällä 20. vuosisadalla kristikunta eli niin sanottu kristitty maailma on täynnä uskonnollisia ulkokultailijoita. Kun ensimmäinen maailmansota päättyi vuoden 1918 yhdennentoista kuukauden yhdentenätoista päivänä kello yksitoista, niin kristikunta oli tehnyt itselleen huonon maineen kristityksi tunnustautuvana järjestönä. Kristillisyyden oli silloin määrä astua historiansa vaikeimpaan aikaan. Selviytyisikö se siitä? Se oli aika, jolloin oli erittäin tarpeellista, että Jumalan hengellisessä temppelissä oleva Jeesus Kristus esitti varoituksen kaikille kristityiksi tunnustautuville. Kristikunta, joka väittää seuraavansa Rauhanruhtinasta, Jeesusta Kristusta, oli epäonnistunut ensimmäisen maailmansodan torjumisessa ja lopettamisessa. Se oli todellisuudessa SEN sota, sillä siihen osallistuneista 28 maasta kaikki neljää lukuun ottamatta kuuluivat kristikuntaan. Tosi kristillisyyttä edistävänä voimana se oli osoittautunut kuolleeksi. Ensimmäisen maailmansodan aikana se itse asiassa osoitti vainoavansa tosi kristittyjä, jotka eivät halunneet osallistua sen verenvuodatukseen vaan saarnasivat Jumalan valtakuntaa. Jumalan valtakunnan asemesta kristikunta ehdotti Kansainliittoa maailmanrauhan ja turvallisuuden ylläpitäjäksi ja äänesti sen puolesta ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna, 1919.
16. Millaisessa tilassa antautuneitten kristittyjen voideltu jäännös oli Kristuksen ilmestyessä temppeliinsä vuonna 1918?
16 Entä antautuneitten kristittyjen voideltu jäännös? Kriittisinä sotavuosina 1914–1918 he olivat kokeneet Kristuksen ennustaman vainon, jonka Matt. 24:7–12 kertoi etukäteen. Monissa sotaa käyvissä maissa heidän kirjallisuutensa, jota Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura julkaisi, oli ollut kiellettyä joko suureksi osaksi tai kokonaan. Yhdysvalloissa jopa tämän Vartiotorni-seuran presidentti ja sihteeri-rahastonhoitaja sekä muita sen päätoimiston henkilökuntaan kuuluvia oli vangittu sotahysterian ollessa kiihkeimmillään. Maailman poliittisten valtojen pelkääminen pidätti suuresti hengellä voideltujen kristittyjen vainotun jäännöksen julkista toimintaa. Kristikunta toivoi ja uskoi vaientaneensa sen iäksi kerettiläisenä, eriuskoisena uskonnollisena ryhmänä. Osoittautuiko sen toivo ja usko oikeaksi?
17. a) Miksi Jeesuksen Kristuksen varoitussanoma Sardeen seurakunnalle oli hyvin sopiva Jumalan voidellulle jäännökselle ensimmäisen maailmansodan päättyessä? b) Millaiseen menettelyyn se oli vaarassa ryhtyä?
17 Kun ensimmäinen maailmansota päättyi 11. marraskuuta 1918, niin Jeesuksen Kristuksen varoitussanoma Sardeen seurakunnalle oli hyvin sopiva. Juuri päättyneen maailmanselkkauksen aikana voideltu jäännös ei ollut suorittanut tosi kristillisyyden tekoja ’täysin Jumalan [Kristuksen Jumalan] edessä’. Mitä tosi kristillisyyden piirteitä sillä olikin jäljellä, se oli ”kuolemaisillaan”, ellei sitä vahvistettaisi. Katsoisiko jäännös maanpäällisen työnsä päättyneeksi? Järjestäytyisikö se rajoittuneeksi uskonnolliseksi lahkoksi ajatellen, ettei Raamatun ymmärtämisessä voitu enää edistyä? Lopettaisiko se nyt kaiken saarnaamisen Jumalan valtakunnasta ja pysyttelisikö se visusti omassa joukossaan, kunnes siihen kuuluvat kuolisivat pois? Olisiko heillä lopulta se nimi, että he elävät vain pienenä, merkityksettömänä uskonnollisena lahkona, mutta olisivat hengellisesti kuolleita maailmanlaajuiselle Valtakunnan työlle, jonka piti avautua tuona sodanjälkeisenä kautena? Tällainen vaara oli varsin todellinen. Siksi Sardeen seurakunnalle annettu varoitus oli mitä sopivin voidellulle jäännökselle tänä ratkaisevana aikana. – Ilm. 3:1, 2.
18. a) Mitkä olivat joitakin jäännöksen saamia ja kuulemia asioita, jotka sen tuli muistaa? b) Mitä sen piti katua? Mikä muussa tapauksessa tulisi sen ’päälle’?
18 Jäännökselle oli erittäin tarpeellista muistaa, mitä se oli saanut ja kuullut nimenomaan sen jälkeen, kun sen uskonnollinen lehti Siionin Vartio-Torni ja Kristuksen läsnäolon airut (engl.) ilmestyi ensi kerran heinäkuussa 1879. ”Pakanain ajat”, jotka Kristus ennusti Luuk. 21:24:ssä ja joita Vartio-Torni-lehti oli korostanut, olivat totisesti päättyneet käänteentekevän vuoden 1914 varhaissyksyllä. Siihen aikaan Jeesuksen Kristuksen näkymätön läsnäolo hänen taivaallisessa messiaanisessa valtakunnassaan oli alkanut. Voideltu jäännös oli saanut Jumalalta käskyn saarnata, niin, julistaa airuena maailmanlaajuisesti, ei kristikunnan Kansainliittoa ”Jumalan valtakunnan poliittisena ilmauksena maan päällä” vaan Jumalan messiaanista valtakuntaa, joka oli nyt perustettu taivaassa pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. (Matt. 24:14; Mark. 13:10) Voidellun jäännöksen oli totisesti aika kiireesti ’katua’ äskeisiä laiminlyöntejään ja taipumustaan vaipua kuolemantilaan sekä herätä ja ryhtyä toimintaan, jonka määräaika nyt oli. Muussa tapauksessa hallitseva Kuningas Jeesus Kristus tulisi voidellun jäännöksen ’päälle’ tulevana ennalta ilmoittamattomana hetkenä ja toimittaisi heidät todelliseen kuolemaan. – Ilm. 3:3.
KÄYSKENTELEMINEN VALKEISSA VAATTEISSA
19. Miten voidellun jäännöksen keskuudessa oli siihen aikaan ”muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan”?
19 Voidellun jäännöksen tapauksessa tilanne ei ollut se, että kaikki sen jäsenet olisivat olleet hengellisesti kuolleita. Niin ei ollut laita Sardeenkaan seurakunnassa. Jeesus Kristus tiesi sen, sillä hän sanoi Sardeen seurakunnan ”enkelille”: ”Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan [päällysvaatteitaan, Um], ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset.” (Ilm. 3:4) Nuo ”muutamat harvat nimet” eli henkilöt eivät ole tehneet itsestään rumia kristittyinä persoonallisuuksina. He elivät sen mukaan, mitä he julkisesti väittivät olevansa, nimittäin Jeesuksen Kristuksen jäljittelijöitä. Heidän ”päällysvaatteensa” vertauskuvasivat sitä, mitä he sanoivat olevansa, eli heidän uskonnollisia väitteitään. Huolimatta materialistisen, epäjumalia palvovan Sardeen kaikista turmelevista pakanallisista vaikutuksista he säilyttivät puhtaan, moitteettoman kristillisen ulkoasun. He eivät tahranneet tai lianneet ”päällysvaatteitaan”, väitettään, että olivat kristittyjä. Näin ollen he eivät tuottaneet häpeää eivätkä moitetta Sardeen seurakunnalle. He elivät todella kristillisyytensä mukaisesti.
20. Mitä Jeesus tarkoitti lupauksellaan, että nuo muutamat harvat tahrattomat saisivat käyskennellä hänen kanssaan valkoisissa vaatteissa, ”sillä he ovat siihen arvolliset”?
20 Näiden tahrattomien elävien kristittyjen lohdutukseksi ja vahvistukseksi Jeesus Kristus sanoi, että he saavat lopulta ”käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset”. Tämä merkitsi sitä, että hän oli herättävä heidät messiaanisen valtakuntansa perustamisen jälkeen haudan unesta puhtaaseen, tahrattomaan elämään kanssaan taivaissa. Heidät puettaisiin sitten hohtavaan vanhurskauteen ja heille annettaisiin virka palvella alipappeina hänen alaisuudessaan, joka Ilmestyskirjan näyssä nähdään ’pitkäliepeiseen viittaan puettuna ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötettynä’. (Ilm. 1:13) Sopusoinnussa tämän kanssa Ilm. 6:9–11 sanoo, että niille marttyyreina kuolleille kristityille, joiden sielujen kuvattiin olevan alttarin alla, annettiin palkinnoksi ”pitkä valkoinen vaippa”. Nuo arvolliset ”muutamat harvat nimet” olivat esimerkki muille Sardeen seurakunnan jäsenille, jotka olivat ilmeisesti tahranneet vaatteensa pakanallisen Sardeen maailmallisuudella ja joiden tarvitsi katua ja puhdistaa ”päällysvaatteensa”, jotka kuvaavat heidän väitettään, että he ovat kristittyjä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen sama soveltui elossa säilyneeseen voideltuun jäännökseen.
21. Miten Jeesus korosti ”vaatteitten” merkitystä Sardeen seurakunnan ”enkelille” esittämissään loppusanoissa?
21 Sardeen seurakunnan ”enkelille” esitetyt rohkaisevat loppusanat korostavat sattuvasti sitä, kuinka tärkeitä ovat ”päällysvaatteet”, jotka kuvaavat sitä, että he ovat kristittyjä. Tuolle ”enkelille” sanoo se loistoisa, ”jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä”: ”Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” – Ilm. 3:5, 6.
22. a) Kuka on se, ”joka voittaa”, sekä ensimmäisellä vuosisadalla että nykyään? b) Miten voi epätäydellinen kristitty elää tässä maailmassa ja silti pitää vertauskuvalliset vaatteensa puhtaina?
22 Ensimmäisen vuosisadan Sardeen seurakunnan jäsenille ja tämän 20. vuosisadan voidellun jäännöksen jäsenille se, ”joka voittaa”, tarkoittaa voideltua kristittyä, joka ei ole tahrannut eli liannut kuvaannollisia vaatteitaan, jotka ilmaisevat hänet Herran Jeesuksen Kristuksen seuraajaksi. Hän voi olla keskellä tätä ihmismaailmaa, josta Sardeen kaupunki oli kerran osa, mutta hän ei salli itsensä tulla osaksi tätä maailmaa, sen enempää kuin Jeesus Kristus itsekään oli osa tästä samasta maailmasta ollessaan ihmisenä maan päällä. (Joh. 15:19; 17:14–16) Hän harjoittaa puhdasta ja tahratonta kristillistä uskontoa varjelemalla itsensä ”niin, ettei maailma saastuta”. Hän ei rakasta maailmaa eikä sitä, ”mikä maailmassa on”. (Jaak. 1:27; 1. Joh. 2:15–17) Perimänsä syntisyyden ja heikkoutensa takia hän voi tietämättään tai tahtomattaan tehdä syntiä, mutta kun hän käsittää tehneensä syntiä, hän katuu ja pyytää Jumalan anteeksiantoa ja puhdistuu synnistä ”Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veren” kautta. (1. Joh. 1:7–2:2; Ilm. 1:5) Tällä tavalla hän pitää vaatteensa tahrattomina.
23. a) Missä muussa mielessä soveltuu ilmaisu ”joka voittaa”? b) Miten Jeesuksen sanat Matt. 10:32, 33:ssa korostavat tätä näkökohtaa voittamisesta?
23 Ilmaisu ”joka voittaa” tarkoittaa myös voideltua kristittyä, joka häpeämättä tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Lunastajakseen ja Herrakseen ja Mestarikseen koko maailman edessä, vieläpä silloinkin, kun häntä uhkaa väkivaltainen kuolema vihollisen käsissä. Sopusoinnussa Kristuksen tunnustamisen kanssa ja todistuksena siitä voittaja kieltäytyy tulemasta maailman poliittisten, uskonnollisten ja sotilaallisten henkilöiden orjaksi. Paavali sanoo: ”Vapaana kutsuttu on Kristuksen orja. Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia.” (1. Kor. 7:22, 23) Voittaja suhtautuu myös vakavasti Jeesuksen sanoihin: ”Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.” (Matt. 10:32, 33; Mark. 8:38; Luuk. 9:26) Koska kirkastettu Kristus tunnustaa voittajan taivaallisen Isänsä edessä ja hänen enkeliensä edessä, niin sen täytyy johtua siitä, että hän voittaa tunnustamalla Kristuksen maan päällä.
24. a) Miten joku saa nimensä kirjoitetuksi kokeeksi ”elämän kirjaan”? b) Miten hänelle vakuutetaan, että hänen nimensä pidetään ”elämän kirjassa”, ja mitä se merkitsee, jos niin käy?
24 Kaikki sellaiset voittajat varjellaan kautta ikuisuuden. Koska he ovat seuranneet Kristuksen askeleita ja menneet sisään ahtaasta portista ja kulkeneet elämään johtavaa kaitaa tietä, niin heidän nimensä kirjoitetaan jo kokeeksi ”elämän kirjaan”. (Matt. 7:13, 14) Kun voittaja jatkaa kulkemista tuolla kaidalla tiellä ja voittaa tämän maailman kristillisellä uskolla ja uskollisuudella, niin on varmaa, että hänen nimensä pidetään ”elämän kirjassa”. Herra Jeesus Kristus vakuuttaa hänelle: ”Enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta.” Hänen taivaallinen elämänperintönsä on oleva kuolemattomuus, ja niin hän voi kautta loputtoman ikuisuuden käyskennellä ’puettuna valkeihin vaatteisiin’ Herran Jeesuksen Kristuksen arvollisena toverina. Tämä tieto on kuulemisen arvoinen sille ”jolla on korva” kuullakseen, mitä henki seurakunnille sanoo.
[Kuva s. 160]
ZION’S WATCH TOWER AND HERALD OF CHRIST’S PRESENCE.
”Watchman, What of the Night?” “The Morning Cometh.” – Isa. xxi. 11
VOL. I. PITTSBURGH, PA:, JULY, 1879. NO. 1.