Valvojat Ilmestyskirjan täyttymisen aikaan
”Jeesuksen Kristuksen ilmestys, minkä Jumala antoi hänelle.” – Ilm. 1:1, Dy.
1. Millä tavalla me elämme Ilmestyskirjan täyttymisen aikoja?
ME ELÄMME Ilmestyskirjan täyttymisen aikaa. Me elämme toisin sanoen niissä olosuhteissa, mitkä kuvailtiin meille etukäteen Pyhän Raamatun Ilmestyskirjaksi nimitetyssä kirjassa, mikä on viimeinen sen kuudestakymmenestä kuudesta kirjasta.
2. Minkä onnen aika on nyt tämän paljastavan kirjan mukaan?
2 Tämä Ilmestyskirja alkaa seuraavin sanoin: ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys, minkä Jumala antoi hänelle näyttääkseen orjilleen sen, minkä täytyy kohta tapahtua. Ja hän lähetti enkelinsä ja esitti sen merkein hänen kauttaan orjalleen Johannekselle, joka todisti siitä sanasta, minkä Jumala antoi, ja siitä todistuksesta, minkä Jeesus Kristus antoi, kaikesta näkemästään. Onnellinen on se, joka lukee ääneen, ja onnellisia ovat ne, jotka ottavat vaarin siitä, mitä siihen on kirjoitettu, sillä määräaika on lähellä.” (Ilm. 1:1–3, Um) Haluaako joku olla onnellinen näinä Ilmestyskirjan täyttymisen aikoina? Jos hän haluaa, niin lukekoon itsekseen tai lukekoon ääneen toisille tämän ennustuksen sanat. Tai jollei hän itse lue, niin kuunnelkoon lukemista ja ottakoon sitten ymmärtäväisesti vaarin siitä, mitä tähän profeetalliseen kirjaan on kirjoitettu. Nyt on tämän onnen aika.
3. Kuka oli tässä mainittu Johannes, ja kenelle hänen piti kirjoittaa?
3 Tässä mainittu Johannes oli Jeesuksen Kristuksen palvelija eli orja. Hän ei kerskaile sillä, että hän oli kristitty orja yhden ”Karitsan kahteentoista apostoliin” kuuluvan apostolin virassa. (Ilm. 21:14) Häntä käskettiin orjana kirjoittamaan eräille nykyisen Aasian puoleisen Turkin alueella oleville seurakunnille. Hän esittelee sen tähden itsensä näin: ”Johannes niille seitsemälle seurakunnalle, jotka ovat Aasian maakunnassa.” – Ilm. 1:4, Um.
4. Missä Johannes oli silloin, ja keille hänen piti erityisesti kirjoittaa?
4 Johannes oli silloin Patmoksen vankilasaarella kärsimässä Rooman keisarillisen hallituksen toimesta siksi, että hän oli uskollinen kristitty. (Ilm. 1:9) Patmoksen saari oli vähemmän kuin kahdensadan neljänkymmenen kilometrin päässä Efeson merisatamasta eikä siis kaukana niistä kuudesta muustakaan kaupungista, joissa oli ne seurakunnat, joille Johannesta käskettiin kirjoittamaan. Euniken poika Timoteus on saattanut olla siihen aikaan Efeson seurakunnan iäkäs valvoja. Johannesta käskettiin kirjoittamaan nimenomaan valvojille.
5. Kenen apostolin seurassa Timoteus oli, ja keille valvojille tämä apostoli piti erityisen jäähyväiskokouksen?
5 Timoteus oli nuoruutensa päivinä apostoli Paavalin läheinen toveri. Paavali mainitsi Timoteuksen ohellaan useissa kirjeissään, mitkä hän kirjoitti eri seurakunnille, esimerkiksi siinä, minkä hän kirjoitti Filippin seurakunnalle Kreikkaan: ”Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen orjat, kaikille Kristuksen Jeesuksen yhteydessä oleville pyhille, jotka ovat Filippissä, valvojien ja apulaispalvelijoitten ohella.” (Fil. 1:1, Um) Nuo seurakunnan valvojat ja apulaispalvelijat tunsivat näin ollen Timoteuksen. Paavalin ollessa viimeisellä matkallaan Jerusalemiin Keski-idässä hänen laivansa pysähtyi Mileton merisatamaan lähelle Efesoa. Paavali kutsui sieltä käsin Efeson valvojia, joihin Timoteus ei kuulunut silloin. He tulivat – kaikki Efeson seurakunnan vanhempia miehiä. Paavali piti heille juhlallisen jäähyväispuheen aivan kuin se, joka oli heidän valvojansa. Paavali sanoi näille valvojille:
6. Mitä hän sanoi noille valvojille Apostolien tekojen 20:17–28 mukaan?
6 ”Minä en pidättynyt kertomasta teille kaikkea, mikä oli hyödyllistä, enkä opettamasta teitä julkisesti ja talosta taloon, vaan minä annoin perusteellisen todistuksen sekä juutalaisille että kreikkalaisille katumuksesta Jumalan edessä ja uskosta Herraamme Jeesukseen. Ja nyt, . . . minä tiedän, että ketkään teistä, joiden keskuudessa minä kävin saarnaamassa [Jumalan] valtakuntaa, eivät näe enää minun kasvojani. Siksi pyydän teitä todistamaan tänä päivänä, että minä olen puhdas kaikkien ihmisten verestä, sillä minä en ole pidättynyt kertomasta teille Jumalan koko neuvoa. Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on asettanut teidät valvojiksi kaitsemaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti omansa [oman Poikansa] verellä.” – Apt. 20:17–28, Um; ED; Ro; Schonfield.
7. Miten kauan Paavali oli saarnannut Efesossa, ja kenen hän kuitenkin sanoi määränneen valvojat sinne?
7 Paavali oli saarnannut yli kaksi vuotta Jumalan valtakuntaa julkisesti ja talosta taloon Efesossa ja oli muodostanut kristillisen seurakunnan sinne. Mutta Paavali ei sanonut sen valvojille, että hän oli tehnyt heistä sellaisia tai että hän oli pannut heidät tuohon seurakunnan asioitten ylihoitajan eli valvojan virkaan. Paavali ei väittänyt omaavansa valtuutta asettaa heitä kristillisten lampaitten lauman johtoon. Hän sanoi, että Jumalan pyhä henki oli tehnyt heistä valvojia, jotta he voisivat kaita Jumalan seurakuntaa eli laumaa. Miten se tapahtui?
8. Mikä tämä pyhä henki on, ja mitä Pietari sanoi tästä hengestä helluntaipäivänä?
8 Tämä ei merkinnyt sitä, että Jumalan pyhä henki olisi henkipersoona siinä ns. Pyhässä Kolminaisuudessa, minkä muodostavat Isä, Poika ja Pyhä Henki, kolme persoonaa yhdessä Jumalassa kaikkien kolmen ollessa yhdenvertaiset voimassa ja kunniassa. Ei mitään sellaista hölynpölyä! Raamattu osoittaa ja valaisee selvästi, että pyhä henki on näkymätön toimiva voima. Se lähtee Jumalasta ja vaikuttaa suoraan hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Sitten se vaikuttaa hänen taivaallisen Poikansa kautta toisiin persooniin tai kohteisiin, jotta Jumalan tahdosta ja päätöksistä tulisi todellisuus. Pyhä henki vuodatettiin esim. Jerusalemin kristilliselle seurakunnalle helluntaijuhlan päivänä, viisikymmentä päivää sen jälkeen, kun Jeesus oli herätetty kuolleista, ja kymmenen päivää sen jälkeen, kun hän meni takaisin taivaaseen. Apostoli Pietari selitti tuon ihmeen, mikä tapahtui, sanoen kummastelevien juutalaisten joukolle: ”Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme. Sen tähden, koska hänet korotettiin Jumalan oikealle puolelle ja hän sai Isältä luvatun pyhän hengen, niin hän on vuodattanut tämän, minkä te näette ja kuulette.” Kuningas Daavid ei ollut noussut taivaaseen vuodattamaan pyhää henkeä, mutta Jeesus, Daavidin jälkeläinen ja Herra, oli tehnyt siten. (Apt. 2:32–36, Um) Kun pyhä henki teki siis Efeson vanhemmista miehistä valvojia, niin se ei ollut henkipersoona, joka olisi toiminut omintakeisesti Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen vertaisena.
9. Millainen voima pyhä henki on, ja mistä lähteestä se tulee ja kenen kautta ja millaisin seurauksin?
9 Jos pyhä henki ei ole taivaallinen persoona, vaan on pelkästään Jumalasta Jeesuksen Kristuksen kautta lähtevä toimiva voima, niin miten se määräsi nuo Efeson vanhemmat miehet Jumalan lauman valvojiksi? Pyhä henki ei ole sokeasti liikkuva kesytön voima. Se on ohjattu voima. Se lähetettiin alkulähteestään Jehovasta Efeson valvojia määrättäessä. Ensimmäinen edustaja eli välittäjä, jonka kautta se toimi taivaasta käsin, oli Jumalan oikealla puolella oleva Herra Jeesus. Helluntaipäivänä seurasi sen toimintaa ”niin kuin humahtavan navakan tuulen kohahdus” ja ”kuin tuliset kielet”, jotka asettuivat kunkin niiden 120 kristityn opetuslapsen pään päälle, joihin se tuli, täyttäen heidät ja pannen heidät puhumaan kielillä, joita he eivät olleet koskaan osanneet. (Apt. 2:1–16, Um) Jumalan toimiva voima oli näkymätön niin kuin tuuli tai radioaallot, mutta sen aikaansaannos näkyi ja kuului.
10. Mitä apostoleista tehtiin hengen vaikutuksesta helluntaina, ja miten Saulus Tarsolaisesta tuli apostoli heidän kanssaan?
10 Täyttämällä Pietarin ja toiset Jeesuksen Kristuksen apostolit sekä pannen heidät opettamaan kristinuskon perustotuuksia pyhä henki teki itse asiassa noista apostoleista Uuden Jerusalemin ”peruskiviä” ja kristillisen seurakunnan päävalvojia. (Ilm. 21:14, Um) Saulus Tarsolainen kääntyi myöhemmin kristinuskoon, hänet kastettiin ja hän tuli ”täytetyksi Pyhällä Hengellä” ja hänestä tuli apostoli Paavali, joka otti uskottoman Juudas Iskariotin paikan. Psalmissa 109:8 (Um) on kirjoitettu tästä uskottomasta apostolisesta valvojasta: ”Ottakoon toinen mies hänen valvojanvirkansa.” (Apt. 1:20; 9:17, 18) Karitsan kahdestoista apostoli kirjoitti sopivasti itsestään näin: ”Paavali, apostoli, ei ihmisten valtuudella eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen ja Isän Jumalan kautta, joka herätti hänet kuolleista.” – Gal. 1:1, Um.
IHMISVÄLITTÄJÄ
11. Oliko hengen vaikuttaessa apostoleihin ja Korneliukseen ketään ihmisvälittäjää, ja miten oli muiden valvojien ollessa kyseessä?
11 Pyhän hengen toiminnalla ei ollut ketään ihmisvälittäjää helluntaipäivänä eikä myöskään italialaisen sadanpäämiehen Korneliuksen kääntyessä yli kolme vuotta myöhemmin. Taivaassa oleva Herra Jeesus vuodatti sen suoraan apostoleilleen ja Korneliukselle ja hänen uskoville tovereilleen. Mutta muiden valvojien ollessa kysymyksessä on käytetty ihmisiä pyhän hengen välittämisessä.
12. Mitä menetelmää käyttäen Paavali ja Barnabas lähetettiin lähetystyöntekijöiksi Antiokiasta ja miten?
12 Pane merkille Jumalan pyhän hengen toiminta siihen aikaan, kun Paavali ja Barnabas lähetettiin lähetystyöntekijöinä Syyrian Antiokiasta. Paavali ja Barnabas kuuluivat sikäläisen seurakunnan viiden profeetan ja opettajan joukkoon. Pyhä henki oli pantu sitten jollakin selittämättömällä tavalla välittämään ääniä, ihmispuhetta, niin kuin radioaallot vaikuttavat vastaanottimeen. ”Kun he palvelivat julkisesti Jehovaa ja paastosivat, niin pyhä henki sanoi: ’Erottakaa kaikista henkilöistä Barnabas ja Saulus minulle siihen työhön, mihin minä olen kutsunut heidät.’ Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen ja päästivät heidät menemään.” Koska Antiokian seurakunnan edustavat miehet panivat kätensä noiden kahden päälle, niin onko täten ehdottomasti sanottu, että nuo miehet, jotka panivat kätensä heidän päälleen, tekivät heistä lähetystyöntekijöitä? Ei, vaan näiden miesten toimenpide oli ainoastaan tilapäinen ja osoitti, että he toimivat Jumalan hengen puolesta noiden kahden lähetystyöntekijän erottamisessa. Se tosiasia on silmiinpistävä, että pyhä henki teki heistä lähetystyöntekijöitä, sillä Raamattu jatkaa sanoen noista kahdesta lähetystyöntekijästä: ”Niin nämä hengen [ei Antiokian miesten] lähettämät miehet menivät Seleukiaan, ja sieltä he purjehtivat Kyprokseen. Ja kun he pääsivät Salamiiseen, niin he alkoivat julistaa Jumalan sanaa.” – Apt. 13:1–5, Um.
13. Miten valvojat määrättiin Pisidian Antiokiassa, ja miten Timoteuksesta tehtiin virkaanasetusvaltuuden omaava valvoja?
13 Paavali ja Barnabas aloittivat sillä lähetysmatkalla joukon kristillisiä seurakuntia. Niiden seurakuntien valvojiksi asetettiin hengellisesti vanhempia miehiä. Miten? Pyhän hengen toimesta, mutta Paavalin ja Barnabaan toimiessa välimiehinä. Me luemme todistukseksi tästä heidän toiminnastaan Pisidian Antiokiassa: ”Sitä paitsi he asettivat vanhempia miehiä hoitamaan virkaa heidän puolestaan seurakunnassa, ja rukoillen ja paastoten he uskoivat heidät Jehovan huomaan, johon uskovia heistä oli tullut.” (Apt. 14:23, Um) Timoteuksesta tuli jälkeenpäin apostoli Paavalin matka- ja työtoveri. Kun Timoteus tuli hengellisesti täysikasvuiseksi, niin hänestä tehtiin valvoja, jolla oli valta toimia toisten kypsien miesten asettamisessa valvojiksi ja apulaispalvelijoiksi Efeson seurakuntaan ja muuallekin. Mutta mikä johti siihen, että Timoteuksesta tuli sellainen erikoisvalvoja, päällysmies eli katsastaja? Jumalan hengen toiminta Paavalin kautta. Paavali kuvailee sen kahdessa Timoteukselle kirjoittamassaan kirjeessä täten: ”Älä laiminlyö itselläsi olevaa lahjaa, mikä annettiin sinulle ennustuksen [mikä ennustus tuli pyhältä hengeltä] kautta ja kun vanhempien miesten joukko pani kätensä sinun päällesi.” (1. Tim. 4:14, Um) Osoittaen itse olevansa huomattava henkilö noiden vanhempien miesten joukossa Paavali kirjoitti edelleen Timoteukselle: ”Minä muistutan sinua lietsomaan kuin tulta sitä Jumalan lahjaa, mikä sinulla on käsieni päällepanemisen kautta. Sillä Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja terveen järjen hengen.” (2. Tim. 1:6, 7, Um) Jumalan henki oli välttämätön kaikille näille toiminnoille.
14. Mitä Paavali ja Barnabas lähetettiin Jerusalemista tekemään siellä pidetyn erikoisneuvottelun jälkeen, ja miten he saivat määräyksensä?
14 Jerusalemissa olevien kristittyjen hallitsevan elimen neuvottelukokous valitsi ratkaisevaan aikaan Paavalin ja Barnabaan lukemaan Syyrian ja Kilikian Antiokian seurakunnille erikoisen ohjekirjeen, missä ilmoitettiin heille, että ympärileikkaus ei kuulunut lainkaan kristillisyyteen. Paavali ja Barnabas lukivat hyvinä sanansaattajina tämän järjestön kirjeen seurakunnille. Nuo määrätyt sanansaattajat ottivat palvelusmääräyksensä vakavasti tietäen, että eivät ainoastaan Jerusalemissa olevan kristillisen hallitsevan elimen miehet olleet määränneet heitä, vaan että sen oli tehnyt pyhä henki. Heidän piti katsella asiaa tällä tavalla, koska hallitseva elin kirjoitti siinä kirjeessäkin, minkä he lukivat seurakunnille, seuraavat huomattavat sanat: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät.”
15. Mikä vaikutus Jerusalemissa olevan hallitsevan elimen seurakunnissa ylläpitämällä valvonnalla oli niihin?
15 Ihmisten muodostama hallitseva elin pani näin ollen pyhän hengen itsensä edelle. Tämä piti paikkansa silloinkin, kun he määräsivät Paavalin ja Barnabaan tehtäväänsä. Mikä vaikutus tällä Jerusalemissa olevan hallitsevan elimen seurakunnissa ylläpitämällä valvonnalla oli? Muistiinmerkinnät kertovat meille tästä Paavalin ja hänen uuden toverinsa Silaan yhteydessä. ”Kun he nyt vaelsivat edelleen kaupunkien kautta, niin he antoivat siellä olevien noudatettavaksi ne säädökset, mitkä Jerusalemissa olevat apostolit ja vanhemmat miehet olivat päättäneet. Seurakunnat tulivat sen tähden jatkuvasti vahvemmiksi uskossa ja kasvoivat jäsenmäärältään päivästä päivään.” (Apt. 15:28; 16:4, 5, Um) Seurakunnat eivät olleet enää horjuvia tässä asiassa.
16. Vaikka määräysten antamisessa onkin käytetty ihmisvälikappaleita, niin minkä täytyy pitää paikkansa määräystä antamaan käytettyjen henkilöitten eli yksilöitten muodostamasta joukosta?
16 Näin on siis Raamatun mukaan totta, että ihmisvälikappaleita on käytetty monien Jumalan lauman valvojien virkaanasettamisessa. Mutta kun otamme huomioon nämä seikat, niin mikään ihmisryhmä ei voi oma-aloitteisesti muodostautua uskonnolliseksi elimeksi ja omaksua valtaa ja valtuutta tehdä valvojia eli ”piispoja”, joiksi heitä kutsutaan monissa kristikunnan kirkoissa. He eivät voi tehdä ilman Jumalan henkeä mitään, millä on todellista merkitystä Jumalan silmissä tai mikä näyttelee todellista osaa hänen järjestössään. Niin kuin oli kristillisen seurakunnan ollessa kyseessä apostolisina aikoina, ensimmäisellä vuosisadalla, niin jotta mitään ihmisten ryhmää käytettäisiin asettamaan valvojia ja heidän apulaisiaan, apulaispalvelijoita, heillä täytyy olla pyhä henki, niin, heidän täytyy olla ’pyhän hengen täyttämiä’. (Apt. 9:17; Ef. 5:18) Tämä piti paikkansa Jerusalemissa olevasta kristillisestä hallitsevasta elimestä apostolien aikoina. Se oli totta myöskin sellaisista yksilöistä kuin apostoli Paavali ja hänen toverinsa Timoteus ja Tiitus, joille annettiin ohjeita niistä miehistä, jotka olivat päteviä olemaan valvojina ja heidän apulaisinaan. He olivat kaikki hengen täyttämiä ja sen ohjaamia.
MITEN ON NYKYÄÄN?
17. Koska hengen ihmeilmaumat hävisivät apostolien mukana, niin mitkä kysymykset heräävät valvojien määräämisestä, ja mikä tekee vastauksen varmaksi?
17 Me emme elä nykyään apostolisissa ajoissa. Pyhän hengen ihmelahjat ja -ilmaumat lakkasivat kauan ennen meidän aikaamme, kun apostoliset päivät päättyivät melkein tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Voiko yhä pitää paikkansa, että pyhä henki määrää valvojat tosi kristittyjen seurakuntiin nykyään? Koska tämä henki on Jumalan näkymätön toimiva voima ja äänetön ja tuntumaton, niin miten me voisimme olla varmat siitä, että valvojien määrääminen tapahtuu nykyään sen avulla? Pyhä Raamattu, Jumalan Sana, tekee tämän varmaksi.
18. Missä ajassa me olemme eläneet vuodesta 1914 lähtien ja varsinkin vuoden 1919 jälkeen, ja mitä meidän tulee sen tähden odottaa hengen toimintaan sisältyvän?
18 Tosiasiat osoittavat, että Kristuksen Jeesuksen johdossa oleva Jumalan valtakunta saatettiin syntymään taivaissa v. 1914. Me elämme sen vuoksi ’kaiken ennallistamisajoissa, mistä Jumala puhui muinaisajan pyhien profeettojensa suun kautta’. (Apt. 3:21, Um) Jumalan järjestö on noussut vuodesta 1919 lähtien antamaan hänen kirkkautensa valon loistaa tämän maailman synkässä pimeydessä, ja on tullut aika, jolloin tämä hänen lupauksensa täyttyy: ”Minä teen myös sinun virkailijasi rauhaksi ja sinun vaatijasi vanhurskaudeksi.” Tai niin kuin vanhin Heprealaisista Kirjoituksista tehty käännös esittää sen: ”Minä teen sinun päämiehesi rauhaisiksi ja sinun valvojasi vanhurskaiksi.” (Jes. 60:1, 2, 17, As; LXX; Thomson; Bagster) Me elämme myöskin sen ennustuksen lopullisen täyttymisen aikaa, mihin apostoli Pietari viittasi helluntaipäivänä: ”On tapahtuva jälkeenpäin, että minä vuodatan Henkeni kaikkeen lihaan, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, teidän vanhat miehenne uneksivat unia, teidän nuoret miehenne näkevät näkyjä. Ja minä vuodatan Henkeni niinä päivinä myöskin palvelijoihin ja palvelijattariin.” (Jooel 2:28, 29, As; Apt. 2:16–18) Meidän pitäisi tämän tähden odottaa hengen toiminnan sisältävän myöskin valvojien määräämisen.
19. Kenen puolesta kristillinen hallitseva elin toimii nykyään, ja miten se on saatettu pysymään vastuuvelvollisuuksiensa tasalla näinä viimeisinä päivinä?
19 Jehova Jumalan kristillistä laumaa ohjaa näkyvä hallitseva elin niin kuin apostolienkin päivinä. Se toimii sen ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” hyväksi, jonka Jeesus Kristus on määrännyt tultuaan valtakuntaansa taivaissa v. 1914, ja auttaa sen ilmaisuja. Varoittaessaan apostoleitaan tulemisestaan tuomitsemaan seuraajiaan tuntemattomana hetkenä tämän vanhan maailman lopun aikana Jeesus sanoi: ”Kuka on tosiaan se uskollinen ja ymmärtäväinen orja, jonka hänen herransa määräsi valvomaan huonekuntalaisiaan ja antamaan heille heidän ruokansa sopivaan aikaan? Onnellinen on se orja, jos hänen herransa saapuessaan tapaa hänet tekemästä siten. Totisesti minä sanon teille: hän määrää hänet valvomaan kaikkea itselleen kuuluvaa.” (Matt. 24:45–47, Um) Tämä ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja”, joka on kaikista Jeesuksen Kristuksen voidelluista kristityistä perijätovereista koostunut persoona, on pitänyt vuodesta 1919 lähtien huolta ’kaikesta hänelle kuuluvasta’ maan päällä. Tämä orja on antanut uskollisesti hengellistä, raamatullista ravintoa oikeaan aikaan, niin että Jehovan kristittyjen todistajien keskuudessa ei ole hengellistä nälkää. Auttaakseen tätä ”uskollista ja ymmärtäväistä orja” -luokkaa pysymään sen raskaitten vastuuvelvollisuuksien tasalla näinä viimeisinä päivinä Jumala on vuodattanut Kristuksen kautta henkensä sille näinä viimeisinä päivinä Jooelin ennustuksen täydelliseksi täyttymykseksi.
20. Keistä hallitsevan elimen jäsenet otetaan, ja mikä pitää siis paikkansa valvojien määräämisestä varsinkin vuodesta 1932 lähtien?
20 ”Uskollisen ja ymmärtäväisen orja” -luokan hallitseva elin on otettu tämän saman hengen täyttämän luokan jäsenistä. Se toimii Jumalan hengen avulla. Kun tämä hallitseva elin määrää siis valvojia valvojille asetettujen vaatimusten mukaisesti, niin henki määrää todellisuudessa nämä valvojat, joskin ihmisvälikappaleitten kautta. Kuten Jehovan todistajain nykyinen historia osoittaa, tämä pitää paikkansa erityisesti vuodesta 1932 lähtien, jolloin valittujen vanhimpien ja diakonien muodostama järjestelmä lopetettiin heidän seurakunnissaan.
21. Mitä hallitseva elin etsii ja minkä vaatimusten mukaisesti määrätessään valvojia?
21 ”Uskollisen ja ymmärtäväisen orja” -luokan kypsien jäsenten hallitseva elin etsii aina Jumalan pyhän hengen opastusta määrätessään vastuunalaisia miehiä seurakuntien valvojiksi sekä heidän apulaisiaan, apulaispalvelijoita. Se ei toimi henkilökohtaisen suosion eikä ennakkoluulon perusteella. Ne seikat, mitkä tekevät jonkun arvolliseksi tulemaan valvojaksi tai apulaispalvelijaksi, on esitetty Jumalan Sanassa, erityisesti Paavalin Timoteukselle kirjoittaman ensimmäisen kirjeen kolmannessa luvussa ja Paavalin Tiitukselle kirjoittaman kirjeen ensimmäisessä luvussa. Kaikki nuo valvojia ja apulaispalvelijoita koskevat vaatimukset kirjoitettiin pyhän hengen henkeytyksestä.
22. Miten valvojien määrääminen tapahtuu todellisuudessa tämän huomioonottaen ja varsinkin mitä määräykseen vaikuttavaa pidetään silmällä ehdokkaassa?
22 Kun hallitseva elin nimittää nyt valvojia, jotka täyttävät nuo selvästi esitetyt vaatimukset, niin todellisuudessa pyhä henki johtaa sellaisten valvojien määräämisen, nuo valvojat asettaa tosiasiassa pyhä henki. Tämä käy ilmeisemmäksi, kun huomaamme, että valvojan virkaan ehdolla olevassa vallitseva pyhän hengen täyteys vaikuttaa myöskin tähän määräämiseen. Ehdokkaan täytyy osoittaa olevansa hengen täyttämä sillä, miten hän ohjaa sekä itseään että perhettään (jos hänellä on sellainen). Hänen täytyy osoittaa omaavansa pyhän hengen kantamalla ”hengen hedelmää”, mikä on ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä”, ja paaluunnaulitsemalla lihan himoineen ja haluineen. Hänen täytyy osoittaa, että Jumalan henki saattaa, pakottaa hänet valvomaan hänen lammaslaumaansa. Esimerkiksi Stefanus valittiin apostolisina aikoina palvelukseen, koska hän oli ”täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä”. – Apt. 6:5, 6.
23. a) Miksi siis voidaan sanoa, että pyhä henki määrää valvojat nykyäänkin? b) Jos joku valvoja tulee tästä huolimatta pahaksi, niin mitä täytyy tehdä ja mitä valvojien tulee lukea yhä uudelleen?
23 Ottaen huomioon ehdokkaan kantaman hengen hedelmän ja ollen sopusoinnussa niiden kirjoitettujen vaatimusten kanssa, mitkä on esitetty pyhän hengen vaikutuksen alaisten miesten kirjoittamassa Pyhässä Raamatussa, hallitseva elin toimii ollen itse sen pyhän hengen johtama, mitä se rukoilee Jumalalta opastamaan hallitsevaa elintä. Jumalan henki tulee siis joka suhteessa esille valvojien määräämisessä. Näin ollen voidaan sanoa nyt niin kuin Paavalinkin päivinä, että pyhä henki määrää valvojat Jumalan laumalle, minkä hän osti ”oman Poikansa verellä”. (Apt. 20:28, Schonfield) Jos jotkut valvojat tulevat ajan kuluessa pahoiksi, niin meidän täytyy muistaa, että Juudas Iskariotkin, jonka Jeesus itse valitsi apostoliseksi valvojaksi, muuttui pahaksi ja petti oman Valvojansa, Pääpaimenen, tämän vihollisten tapettavaksi. Jeesuksen täytyi sen tähden valita eri mies ”ottamaan hänen valvojanvirkansa”, sen jälkeen kun hän oli kuollut ja noussut ylös ja vuodattanut pyhän hengen helluntaipäivänä. (Apt. 1:16–20; 9:10–16) Niin täytyy nytkin asettaa virkaan sen valvojan sijaan, joka osoittautuu pahaksi, toinen mies, joka on osoittanut jonkin aikaa toivottavia ominaisuuksia ja välttämättömiä hyviä puolia. Olisi sen tähden erittäin hyvä, että valvojat ja apulaispalvelijat lukisivat kerran toisensa jälkeen uudelleen ja harkitsisivat heidän virkaansa koskevia vaatimuksia, mitkä on esitetty Paavalin ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle, varsinkin sen kolmannessa luvussa, sekä Paavalin kirjeessä Tiitukselle, erityisesti ensimmäisessä luvussa.
24. Koska valvojan täytyy pitää joka käänteessä mielessään pyhä henki, mikä teki hänestä valvojan, niin minkä Jeesuksen sanojen täytyy olla lähellä hänen sydäntään?
24 Ottaen huomioon kaiken, mikä liittyy virkaanasettamiseen, ei kenenkään siihen määrätyn pitäisi suhtautua valvojanvirkaansa keveästi. Valvojan on pidettävä mielessään joka käänteessä pyhä henki, mikä teki hänestä sen, mikä hän on. Hänen tulee siis hyvästä syystä pitää tarkasti sydämessään Jeesuksen vihollisilleen lausumat varoitussanat. Viholliset näkivät omin silmin Jumalan pyhän hengen toiminnan Jeesuksen kautta, kun hän paransi paholaisen riivaaman, sokean ja mykän miehen, niin että mykkä mies puhui ja näki vapaana paholaisen riivauksesta. Vastapainoksi sille vaikutukselle, mikä tällä ihmeteolla olisi kaikkiin muihin tarkkailijoihin, Jeesuksen viholliset sanoivat ilkeästi, että Perkeleen henki oli vaikuttanut Jeesuksen kautta tämän parannuksen aikaansaamiseksi. Jeesus väitti voimakkaasti, että Jumalan henki oli vaikuttanut hänen kauttaan paholaisen karkoittamiseksi sokeasta ja mykästä miehestä. Jeesus lisäsi sitten Jumalan hengelle itsensä asemesta antamaansa kiitokseen seuraavat sanat: ”Tästä syystä minä sanon teille: Kaikenlainen synti ja herjaus annetaan ihmisille anteeksi, mutta herjausta henkeä vastaan ei anneta anteeksi. Jos esimerkiksi kuka tahansa puhuu sanan ihmisen Poikaa vastaan, niin se annetaan hänelle anteeksi, mutta jos kuka hyvänsä puhuu pyhää henkeä vastaan, niin sitä ei anneta hänelle anteeksi, ei nykyisessä asiainjärjestelmässä eikä tulevassa.” – Matt. 12:22–32, Um.
25. Kun valvoja ottaa huomioon tämän hengen toimittaman määräämisen, niin mitä hän varoo huolellisesti tekemästä, jotta hän olisi mitä syntiä tekemättä?
25 Korotettu Jeesus toimii taivaassakin Jumalan hengen avulla ja tekee näin valvojia määrättäessäkin. Koska tämä henki määrää valvojan, niin virkaan määrätty on huolissaan siitä, että ei häpäise valvojanasemaansa itsekkäistä syistä. Apostoli Pietari sanoi valvojatovereilleen: ”Paimentakaa huollossanne olevaa Jumalan laumaa, ei pakosta, . . . eikä epärehellisen voiton halusta, . . . eikä herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö.” (1. Piet. 5:1–3, Um) Tuo väärä menettely merkitsisi Juudaan, Bileamin ja ”väärien apostolien” tavalla toimimista. (Apt. 1:16–18, 25; 2. Piet. 2:15, 16; Juud. 11; 2. Kor. 11:13–15) Se on Oikean Paimenen lampaitten pettämistä, mitä Hesekielin 34:1–10, 17–22 mainitut ahneet paimenet harjoittavat. Se olisi synnin tekemistä sitä henkeä vastaan, mikä teki asianomaisesta valvojan. Se merkitsisi hänet virkaan määräävän hengen tarkoituksen väärinkäyttämistä. Tämä olisi synti, vakava synti. Jos siinä pysytään ja jos sitä harjoitetaan siihen asti, että se paaduttaa valvojan sellaiseen sydämentilaan ja menettelytapaan, niin siitä tulee synti pyhää henkeä vastaan, ja sen harjoittajan kypsyys tekee hänet sitäkin moitittavammaksi ja vastuullisemmaksi. Siitä tulee siis sellainen synti, mitä ei voida antaa anteeksi tässä maailmassa eikä tulevassa maailmassa.
26. Miksi joidenkuiden valvojien sijaan voidaan nyt panna toinen, vaikka he eivät olekaan tehneet syntiä henkeä vastaan, mutta miten on sellaisen valvojan laita, joka pysyy itsepäisesti tahallisessa synnissä?
26 Niiden lisääntyneitten vastuitten takia, mitkä valvojalle annetaan nykyään, niiden moninkertaistuneitten velvollisuuksien vuoksi, mitkä heidän hartioilleen lasketaan, ja niiden suurempien vaatimusten johdosta, mitkä heille asetetaan, joku voi tulla iän tai sairauden tai muiden olosuhteitten vuoksi sopimattomaksi täyttämään valvojan vaatimuksia. Hänet voidaan sen tähden korvata jollakulla toisella, mutta ei minkään hänen tekemänsä tahallisen synnin johdosta. Tai joku kykenevämpi henkilö voi ilmaantua, ja saattaa olla ajankohtaista ja viisasta siirtää suuremman kasvun ja tehokkaamman ponnistelun tähden velvollisuudet ja tehtävät vähemmän kykenevältä tälle pätevämmälle henkilölle. Tällaisessa tapauksessa ei asiaan sisälly synti pyhää henkeä vastaan eikä mitään häpeää eikä nuhdetta. Mutta voi sitä, joka tekee syntiä ahneesti, kunnianhimoisesti, saastaisesti ja tahallisesti sen edun vuoksi, mikä hänellä on valvojana! Hän asettautuu vakavaan suhteeseen henkeen nähden, mikä oli osallisena hänen asettamisessaan valvojaksi. Jollei hän ponnistele uutterasti korjatakseen menettelynsä, niin hän ei ainoastaan menetä etuoikeutettua virkaansa, vaan on myöskin matkalla ikuiseen kuolemaan. Hänen synnistään tulee anteeksiantamaton, mitä hän ei voi katua. Hänen häpeänsä tulee suureksi.
27. Mihin tarkoitukseen valvoja käyttää virkaansa?
27 Valvojan tulee Jehovan hengessä käyttää virkansa saadakseen elämän itselleen ja sille Jumalan laumalle, mitä valvomaan pyhä henki on asettanut hänet, ja siten kunniaansaattaa eli osoittaa oikeutetuksi virkamääräyksensä. Hän näkee 1. Pietarin kirjeen 5:1–4 olevien Pietarin valvojille kohdistamien sanojen viisauden ja tuntee niiden tuottaman ilon. ”Älkää . . . murehduttako Jumalan pyhää henkeä, jolla teidät on sinetöity”, sanoi Paavali. – Ef. 4:30, Um.
SEURAKUNNAN TÄHDET
28. a) Millaisia aikoja me elämme ja miksi? b) Miten Johannes vietiin näyssä eteenpäin meidän päiväämme, mitä hän näki, kuuli ja teki?
28 Me emme elä nyt apostolien ajassa, mutta me elämme Ilmestyskirjan täyttymisen aikaa, sillä tuossa paljastavassa kirjassa, Ilmestyskirjassa, annetut näyt täyttyvät aivan meidän silmiemme edessä. Jumalan valtakunta on syntynyt taivaissa, kansat ovat vihastuneet, ja Jumalan oma viha on kohdistunut niitä vastaan, ja hänen määräaikansa kuolleitten tuomitsemiselle on tullut. ”Jumalan taivaassa oleva temppelipyhäkkö” on avautunut hengelliselle näkemyksellemme, ja me näemme siinä ”hänen liittonsa arkun” eli hänen läsnäolonsa merkin siellä. (Ilm. 11:18–12:5, Um) Hänen hallitseva Kuninkaansa, Jeesus Kristus, on tullut Jumalan Sanansaattajana eli liiton Enkelinä Jehova Jumalan kanssa hengelliseen temppeliin tuomiotoimenpiteitä varten. (Mal. 3:1) Hänen Patmoksen saarella oleva apostolinsa Johannes näki hänen näkymättömän läsnäolonsa temppelissä ”Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen” näyissä. Me olemme olleet v. 1914 taivaassa tapahtuneesta Jumalan valtakunnan syntymisestä lähtien ”Herran päivässä”. Se, mitä Johannes näki, vei hänet näyssä eteenpäin meidän päiväämme, niin että hän kirjoitti: ”Minä tulin henkeytyksestä olleeksi Herran päivässä, ja minä kuulin takaani voimakkaan, kuin torven äänen sanovan: ’Kirjoita näkemäsi kääröön ja lähetä se niille seitsemälle seurakunnalle: Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan.’” Kun Johannes kääntyi nähdäkseen, kuka puhui, niin hän näki ”seitsemän kultaista lampunjalkaa ja lampunjalkojen keskellä jonkun ihmisen pojan kaltaisen . . . Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä.” Katsellessaan häntä Johannes pelästyi kauheasti. – Ilm. 1:10–17, Um.
29. Mitä Puhuja käski Johannesta tekemään, ja mitä nykyaikaa koskevaa ne seitsemän lampunjalkaa kuvasivat?
29 Puhuja ilmaisi olevansa ylösnoussut, kirkastettu Jeesus Kristus mainitsematta omaa nimeään, mutta kertoen itsestään tunnettuja asioita. Hän sanoi sitten Johannekselle: ”Kirjoita muistiin näkemäsi ja se, mitä on, ja se, mitä on tapahtuva tämän jälkeen. Niiden seitsemän tähden pyhästä salaisuudesta, mitkä sinä näit minun oikeassa kädessäni, ja niistä seitsemästä kultaisesta lampunjalasta: Ne seitsemän tähteä merkitsevät seitsemän seurakunnan enkeleitä, ja ne seitsemän lampunjalkaa merkitsevät seitsemää seurakuntaa.” (Ilm. 1:19, 20, Um) Nämä seurakunnat kuvaavat Jeesuksen Kristuksen voideltujen hengestä siinneitten, voideltujen seuraajien maan päällä nykyään muodostamaa koko seurakuntaa, jonka kaikki jäsenet ovat taivaitten valtakunnan perijätovereita hänen kanssaan. Ilmestyskirjassa on heille luvattu katoamattomuus ja vapaus ”toisesta kuolemasta”, hallituskruunu ja valta kansojen suhteen murskata ne palasiksi Harmagedonissa, asema taivaallisessa temppelissä ja Uudessa Jerusalemissa sekä sija Jeesuksen Kristuksen kanssa hänen taivaallisella valtaistuimellaan. (Ilm. 2:7, 10, 11, 17, 26–28; 3:5, 6, 11, 12, 21) Jokainen lampunjalka kuvaa näiden ”pienen lauman” jäsenten muodostamaa seurakuntaa, joille taivaallinen Isä on nähnyt hyväksi antaa valtakunnan. – Luuk. 12:32.
30. Mitä nykyaikaista seikkaa se kuvasi, että Puhuja käyskenteli niiden seitsemän lampunjalan keskellä, ja ketkä ovat olleet niiden seitsemän kuvaannollisen lampunjalan yhteydessä vuodesta 1931 lähtien?
30 Koska lukua seitsemän käytetään Raamatussa kuvaamaan sitä, mikä on hengellisesti täydellistä, niin nuo seitsemän lampunjalkaa kuvaavat näiden Valtakunnan perillisten kaikkia seurakuntia eli kaikkia vielä maan päällä olevia Valtakunnan perillisiä, joita pidetään vain yhtenä jakamattomana seurakuntana Jeesuksen Kristuksen ollessa heidän hengellinen Päänsä. Kun hän siis käyskentelee niiden seitsemän kynttilänjalan keskellä, niin se merkitsee sitä, miten hän on nyt näkymättömänä läsnä maan päällä olevan koko seurakuntansa luona ja käyskentelee sen jäsenten joukossa tarkastellen heitä ja lausuen tuomionsa. Tämän hänen vielä maan päällä olevien valtakunnanperillistensä seurakunnan mukaan on nyt liittynyt ”suuri joukko” muita lampaita, joita Oikea Paimen, Jeesus Kristus, on koonnut vuoden 1931 kesästä lähtien. Tämä ”suuri joukko” kuvattiin Ilmestyskirjan 7:9–17.
31. Mitä Jeesuksella on oikeassa kädessään, mitä nämä kuvaavat, ja miksi tässä ei voida tarkoittaa henkiluomuksia?
31 Mutta mitä Jeesuksella on oikeassa kädessään? Seitsemän ”tähteä”. Näillä on jokin suhde seitsemään lampunjalkaan. Koska ne seitsemän lampunjalkaa kuvaavat Valtakunnan perijöitten voidellun jäännöksen seitsemää seurakuntaa, niin ne seitsemän tähteä edustavat ”seitsemän seurakunnan enkeleitä”. Keitä nämä seitsemän seurakunnan enkelit ovat sitten? Ovatko he taivaan näkymättömiä henkienkeleitä, jotka seuraavat Jeesusta Kristusta, kun hän, kirkastettu ihmisen Poika, tulee taivaallisen valtakuntansa kirkkaudessa? Eivät lainkaan. Meidän ei tule ymmärtää niin, että jokaisella voidellun jäännöksen seitsemällä seurakunnalla olisi taivaassa oma enkelinsä, joka loistaa sille. Ei, sillä jos näin olisi, niin Jeesus voisi ylhäällä taivaassa antaa seitsemää seurakuntaa koskevan sanomansa suoraan heille. Jeesus käskee päinvastoin apostoli Johannesta kirjoittamaan kullekin seurakunnan enkelille sen tilasta. Maan päällä oleva Johannes ei voinut kirjoittaa taivaassa oleville näkymättömille henkienkeleille. Miten Johannes olisi tiennyt, kuka oli minkin seurakunnan tähti? Miten hän olisi antanut tai lähettänyt Jeesukselta tulevan sanoman kullekin tähdelle ja vielä juuri oikealle tähdelle?
32, 33. Keitä ne seitsemän tähteä kuvaavat näin ollen, ja minkä ”The Watchtowerissa” olleen ilmoituksen jälkeen on ”muista lampaista” tehty valvojia?
32 Näin ollen on järkevästi ottaen selvää, että kaikki Jeesuksen oikeassa kädessä olevat seitsemän tähteä kuvaavat voideltujen Valtakunnan perillisten vielä maan päällä olevan koko seurakunnan valvojien koko joukkoa eli lukumäärää. Kukin tähti kuvaa sitä valvojaa tai valvojien ryhmää, mikä on asetettu pitämään huolta voidellun jäännöksen kustakin seurakunnasta. Millään tähdellä ei ole kuvattu ketään erityistä sen ja sen nimistä henkilöä, koska valvojan asemassa oleva henkilö voi muuttua ajan kuluessa kuoleman tai muiden syiden takia, vaan kukin tähti kuvaa valvojan virkaa, mikä ei ole avoin, vaan jonkun sellaisen henkilön täyttämä, joka vastaa vaatimuksia. Tähdet kuvaavat hengellä voideltuja valvojia, jotka ovat – niin kuin heidän seurakuntansakin – taivaan valtakunnan perijätovereita Jeesuksen kanssa. Vasta joitakin vuosia sen jälkeen, kun Oikea Paimen Jeesus Kristus alkoi koota ”muita lampaitaan”, pantiin joitakuita näistä tilanteen vaatimusten mukaan valvojan asemiin ”uskollisen ja ymmärtäväisen orja” -luokan toimesta. Vasta vuoden 1937 toukokuun 1. p:n The Watchtowerissa (sivulla 130) julkaistiin seuraava ilmoitus:
33 ”RYHMÄN PALVELIJA – Valtakunnan sanoman julistaminen on nyt kaikkein tärkeintä. Voideltujen velvollisuus on äänestää, kenen tulee olla ryhmän palvelija, mutta ’halonhakkaajat ja vedenkantajat’ (Joos. 9:21–27) voivat palvella. (5. Moos. 16:12–15; 29:11) Kun ryhmässä ei ole keitään, jotka pystyisivät täyttämään ryhmän palvelijoitten tai palveluskomiteoitten paikat, ja siellä on joonadabeja, joilla on tämä kyky ja into, niin sijoitettakoon joonadabit palveluskomiteaan ja annettakoon heille tilaisuus palvella. Työn ei pidä olla lamassa siksi, että joltakulta ryhmään kuuluvalta puuttuu into. Evankeliumi täytyy julistaa nyt. – Matt. 24:14.”
34. Mikä tarkoitus pyhällä lampunjalalla oli, ja mikä tarkoitus on nyt kuvaannollisella lampunjalalla?
34 Lampunjalka täytetään öljyllä ja lamppu sytytetään, jotta se levittäisi valoa talossa tai temppelissä oleville. Mooseksen Siinain autiomaahan pystyttämässä pyhässä tabernaakkelissa oli yksi lampunjalka sijoitettuna ensimmäiseen osastoon eli pyhään. Mutta kuningas Salomon rakentaman temppelin pyhässä oli kymmenen kultaista lampunjalkaa, viisi pohjoispuolella ja viisi eteläpuolella. (2. Moos. 25:31–40; 26:35; 40:24, 25; 2. Aikak. 4:7, 20; 1. Kun. 7:49) Valtakunnan perijätovereitten muodostaman kuvaannollisen lampunjalan eli seurakunnan täytyy täyttää tarkoituksensa: antaa valon loistaa, ja Jeesus Kristus, joka käyskentelee seitsemän kuvaannollisen lampunjalan keskellä, huolehtii Ylimmäisenä Pappina ilman maan päällä olevan paavin apua siitä, että nämä seurakunnat loistavat.
35. Miten valvojan tulee loistaa kuin tähti verrattuna lampunjalkaan, ja mitä valoa tulee kaikkien seurakunnan jäsenten loistaa?
35 Taivaalla oleva tähti loistaa korkeammalla kuin lampunjalka maan päällä. Samalla tavalla tulee sen, joka täyttää tuollaisen seurakunnan hoitajana olevan valvojan viran, loistaa seurakunnan muiden jäsenten yllä ja yläpuolella. Hänen tulee olla huomattava, niin kuin tähti, antamalla Jumalan valtakunnan hyvän uutisen valon loistaa seurakunnan jäsenille ja ”muille lampaille”, jotka on jo koottu, tai niille, jotka on vielä koottava muodostamaan ”yhden lauman” voidellun jäännöksen kanssa. (Joh. 10:16) Yleisessä merkityksessä täytyy tietysti kaikkien seurakunnan jäsenten loistaa hengellistä valoa taivaasta: Olkaa ”nuhteettomia ja viattomia Jumalan lapsia ilman tahraa kieron ja nurjan sukupolven keskellä, jonka joukossa te loistatte valaisijoina maailmassa”. (Fil. 2:15, Um) Jumalan enkeli ennusti Danielille erityisesti tästä maailman ”lopun ajasta”: ”Ne, jotka ovat viisaita, loistavat kuin taivaankannen kirkkaus, ja ne, jotka kääntävät monta vanhurskauteen, kuin tähti iankaikkisesta iankaikkiseen.” (Dan. 12:3, As) Kaikkien seurakunnan viisasten jäsenten tulee tämän ennustuksen mukaisesti loistaa kuin tähdet, mutta erityisesti heidän valvojiensa, suhteen ollessa sama kuin tähden valon lampun valoon. Lampun valo ei kanna kovin kauas, mutta tähden valo kantaa. Valvojien täytyy olla esimerkkejä valon kantamisessa.
”Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin. Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.” – Ps. 132:15, 16.