Syvempää näkemystä uutisiin
Toisen maailmansodan jälkeen – 150 sotaa!
● ”Esquire”-lehdessä äskettäin olleen uutisen mukaan toisen maailmansodan jälkeisinä 33 vuotena on käyty noin 150 muuta suurta ja pientä sotaa, jotka ovat vaatineet arviolta 25 miljoonaa ihmishenkeä. Lisäksi Tukholman kansainvälisen rauhantutkimuslaitoksen tutkijat sanovat, että ’minä tahansa päivänä on käynnissä keskimäärin 12 sotaa jossakin päin maailmaa’.
”Esquire”-lehdessä mainitaan myös ”erään unkarilaisen professorin laskeneen, että ’oli vain 26 päivää [toisen maailmansodan jälkeen] . . . jolloin ei ollut sotaa missään päin maailmassa’”. Kirjoituksen ohessa on luettelo, jossa mainitaan vuosi vuodelta 150 sotaa ja niissä kuolleiden määrät. ”Me voimme olla varmoja, että sotaa käydään joka päivä, joka vuosi”, siinä sanotaan lopuksi. ”Sota on tullut jäädäkseen.”
Totisesti tämä luettelo sodasta ja verenvuodatuksesta vastaa apostoli Johanneksen saamaa profeetallista näkyä tulenvärisestä hevosesta ja sen ratsastajasta, jonka oli määrä ”ottaa rauha pois maasta, jotta ihmiset tappaisivat toisiaan”. Tämä uudenlainen aikakausi alkoi ensimmäisellä maailmansodalla vuonna 1914 ja on jatkunut tähän saakka, kuten edellä mainittiin. Se on yksi niistä päätapahtumista, joiden Jeesus sanoi olevan merkkinä ”asiainjärjestelmän päättymisestä”. – Ilm. 6:4; Matt. 24:3–14.
Uskollisuudenvala – suusta vai sydämestä?
● ”Uskollisuus valtiolle: ei pelkkinä sanoina” on Lagosissa Nigeriassa ilmestyvän ”Daily Times” -lehden erään palstan otsikkona. Sen kirjoittaja Abel Emiko kertoo siinä tapauksesta, jossa kaksi oppilasta erotettiin koulusta, kun he kieltäytyivät uskonnollisilla perusteilla lausumasta uskollisuudenvalaa valtiolle. Emiko mainitsee, että ”uskollisuudenvalan vaatimuksen perustana on juurruttaa tämän maan nuoriin kyllin varhain uskollisuudentaju isänmaata kohtaan”.
Mutta hän kysyy: ”Onko mitään varmuutta siitä, että pelkkä sanojen lausuminen todellisuudessa juurruttaa nuoriin uskollisuudentajua? . . . Pakosta lausutut sanat eivät ole todistus uskollisuudesta millekään. Isänmaanrakkauden ja uskollisuuden valtiota kohtaan täytyy olla lähtöisin halukkaasta sydämestä ja vapaasta tahdosta . . .
”Meillä ei ole nyt edessämme mitään todisteita, jotka osoittaisivat, että opetusviranomainen, joka määräsi viimeksi kahden oppilaan erottamisen, . . . on uskollisempi tälle valtiolle kuin erotetut oppilaat.
”Tätä maata kohtaan ehkä herätetyn rakkauden kipinä, joka saatetaan synnyttää lapsessa tai hänen tovereissaan pakottamalla hänet tekemään vastoin uskonnollisia vakaumuksiaan sellaista, mikä on hänelle tyhjä ele, ja lausumaan häneltä kiristettyjä merkityksettömiä sanoja, jää kokonaan täyden omantunnonvapauden toivottavuuden varjoon.”
”Vaistonvaraista viisautta”
● ”Kerskasin, että voisin panna ruokatavaroita avoimeen säiliöön koko viikoksi ja estää kotimuurahaisia pääsemästä niihin”, sanoo O. A. Battista, Amerikan kemistien instituutin puheenjohtaja. Mutta muurahaiset ”saattoivat minut häpeään”, hän kirjoittaa julkaisussa ”Science Digest”. Battista oli asettanut suklaamakeisia korkealle tuolille, joka seisoi keskellä suurta puista vesisaavia. Saavin ympärille hän veti leveän kaistaleen hitaasti kuivuvaa liimaa. Mutta kun hän palasi kuuden päivän kuluttua tarkastamaan ”muurahaisansaansa”, ”muurahaiset olivat suurena parvena makupalan kimpussa”! Miten se oli mahdollista?
Muurahaiset olivat tehneet liiman yli sillan omista (uhratuista) ruumiistaan. Kun ne olivat kohdanneet veden, hän kertoo, ”ne olivat koonneet korkeintaan 0,8 millimetrin pituisia pieniä ruohonsuikaleita ja puutikkuja ja olivat liimanneet ne yhteen syljellä, kunnes niiden silta” ulottui tuolin jalkaan. Lisäksi jotkut muurahaiset kulkivat katon kautta, ja ”kun ne tulivat makupalan kohdalle, ne pudottautuivat suoraan iloisten veljiensä keskelle”.
Kerrottuaan useita muita hämmästyttäviä urotekoja Battista hämmästelee muurahaisten ”vaistonvaraista viisautta”. Tästä on mainittu myös Raamatussa, missä muurahaiset luetellaan sellaisten luomusten joukossa, jotka ovat ”vaistonvaraisesti viisaita” (UM). Totisesti tällainen vaistonvarainen viisaus heijastaa kaikkiviisaan Luojan toimintaa pikemmin kuin ajan ja sattuman oikkuja. – Sananl. 30:3, 24, 25.