Syntyvyyden säännöstely – kenen tulisi saada päättää – sinun vai kirkon?

Herätkää!-lehden Espanjan-kirjeenvaihtajalta

”LAPSI on Jumalan antama enkeli. Mitä useampia lapsia sinulla on, sitä enemmän todisteita sinulla on siitä, että Jumala siunaa sinua ja käyttää sinua kunniakseen.”

Nämä paikallisen seurakunnan papin sanat painoivat raskaasti Joaquimin omaatuntoa. Hän oli näet työtön. Hänellä ja hänen vaimollaan Lourdesilla oli ennestään jo kuusi lasta. Miten he pystyisivät elättämään enää useampia lapsia? Hänen vastalauseensa vaiennettiin varoittamalla: ”Hedelmöityksen estäminen on synti. Teidät julistetaan pannaan, jos teette sen!” Niinpä Lourdes synnytti kuuliaisesti vielä kymmenen lasta niistä taloudellisista vastoinkäymisistä huolimatta, joita tämän köyhtyneen portugalilaisperheen täytyi kestää.

Pappi toisti vain sitä katolista perusopetusta, jonka mukaan avioliiton tulee olla hedelmällinen ja jonka mukaan jokaisen avioparin tulee ”jalomielisen halukkaasti ottaa vastaan kaikki lapset”, joita heille saattaa syntyä. Viime vuosina monet katolilaiset ovat kuitenkin alkaneet esittää epäilyksiä tätä asiaa koskevien kirkon virallisten ohjeiden oikeutuksesta.

Muuan ranskalainen katolinen kymmenen lapsen äiti huudahti: ”Minun mielestäni nuorten parien, jotka haluavat elää avioelämäänsä Jumalan edessä, on nykyään mahdotonta noudattaa tätä roomalaiskatolista opetusta!” Kaliforniassa asuva Kitty Parker esitti samansuuntaisen ajatuksen: ”Keskusteltuamme, luettuamme ja rukoiltuamme paljon mieheni ja minä päätimme valita syntyvyyden säännöstelyn. Se oli ensimmäinen vakava välirikkomme kirkon kanssa.” Paigntonissa Englannissa asuva Judy Ford on sitä mieltä, että ”kunkin perheen pitäisi itse voida päättää asiasta tarvitsematta pelätä saavansa kirkolta nuhteita”.

Monet vilpittömät katolilaiset kysyvät itseltään: ’Pitäisikö juuri kirkon tänä liikakansoituksen, yleisen köyhyyden ja nopeasti lisääntyvien hökkelikylien aikakautena päättää, ovatko jotkin nimenomaiset syntyvyydensäännöstelymenetelmät oikein vai väärin?’ Ketä katolilaisen pitäisi kuunnella? Paavia, pappiaan vai omaa omaatuntoaan?

Ei vain tämän vuosisadan ongelma

Vanhemmat ovat kauan etsineet käytännöllisiä keinoja rajoittaa perheensä kokoa. Yli 2000 vuotta sitten Aristoteles puhui väestönkasvun rajoittamisesta arvokkaana keinona ehkäistä köyhyyden yleistymistä. Hän viittaa joihinkin syntyvyydensäännöstelymenetelmiin, jotka olivat suosittuja hänen aikanaan. Monissa maissa myös tapa jatkaa imettämistä useita vuosia osaltaan auttoi alentamaan syntyvyyttä. Yksi yleisimmistä väestönkasvun hillitsemisen keinoista oli kuitenkin lapsenmurha, jota yhä harjoitetaan joissain maissa. Ei-toivottu lapsi, joka oli usein tyttö, surmattiin armotta.

Parantuneen terveydenhuollon ansiosta on äideillä joissakin Afrikan maissa nykyään keskimäärin jopa kahdeksan lasta. Jos syntyvyys Intiassa (jossa jokaista äitiä kohti on viisi lasta) pysyy entisellään, tuossa maassa on vuosituhannen vaihteessa lähes miljardi ihmistä.

Monet näistä kasvavista perheistä tungeksivat kolmannen maailman jo ennestään toivottoman ylikansoitettuihin suurkaupunkeihin, kuten Kalkuttaan ja Méxicoon. Jälkimmäisessä voi asua hyvinkin 26–36 miljoonaa ihmistä vuoteen 2000 mennessä. Niinpä suurimmassa osassa näitä köyhempiä maita harjoitetaankin jonkinlaista perhesuunnittelua.

Samanaikaisesti monissa länsimaissa, joissa perhesuunnitteluneuvoloita on paljon, syntyvyys on alentunut huomattavasti. Suurin osa aviopareista käyttää ehkäisyvälineitä uskonnostaan riippumatta. Protestanttiset kirkot yleensä jättävätkin ehkäisyä koskevan kysymyksen kunkin avioparin omantunnon asiaksi. Paavi Pius XI kuitenkin laati vuonna 1930 nykyisen katolisen kirkon virallisen kannan, jonka vahvisti paavi Paavali VI ja jota on tähdentänyt myös nykyinen paavi Johannes Paavali II.

Vilpittömien katolilaisten pulma

Miten syntyvyyden säännöstelyä koskeva virallinen katolinen säädös sitten kuuluu? Yksinkertaisesti sanottuna se julistaa, että vain ”luonnolliset” syntyvyydensäännöstelymenetelmät ovat moraalisesti hyväksyttäviä. Paavi Johannes Paavali II kuvaili ”luonnollisen” menetelmän sellaiseksi, että siinä ”otetaan huomioon ihmisen hedelmällisyyden ajanjaksot ja ohjaillaan – – vanhemmaksi tulemista näiden jaksojen mukaan”. Muut ehkäisymenetelmät ovat kiellettyjä.

Monet katolilaiset pitävät selvästikin tätä rytmimenetelmää epäkäytännöllisenä. Niinpä heidän velvollisuutensa on noudattaa joko oman omantuntonsa ääntä tai kirkkonsa opetuksia. Useimmissa länsimaissa käytännöllisesti ajattelevat katolilaiset ovat taipuvaisia jättämään huomiotta paavin julistukset, vaikka se onkin vaatinut heiltä jonkin verran itsetutkistelua. Tämä pitää paikkansa jopa pääasiassa katolisista maista.

Muuan ranskalainen pappi selittää: ’Hyvin korkeitten normien asettaminen ei vain pelkäksi ohjenuoraksi vaan ehdottomaksi käskyksi johtaa kahden rinnakkain elävän kirkon muodostumiseen: Yhtäällä ovat ne, jotka lukevat lakia, ja ne harvat, jotka tottelevat heitä. Toisaalla on enemmistö, joka tekee mitä voi ja jopa päättää olla vähät välittämättä näistä hyvin monimutkaisista periaatteista.’ Espanjassa yli 60 prosenttia väestöstä jättää huomioon ottamatta syntyvyyden säännöstelyä koskevat kirkon opetukset, vaikka yli puolet näistä kirkon jäsenistä pitää itseään aktiivisina katolilaisina. Italiassa tehty tuore tutkimus osoitti, että alle kaksi prosenttia ehdottomasti kannattaa kirkon virallista kantaa.

Tämä valtava ristiriita sen välillä, mitä kirkko opettaa ja mitä katolilaiset yleisesti tekevät, ei ole yllättävää piispojen, pappien ja teologien tästä aiheesta esittämien ristiriitaisten mielipiteitten valossa. Vaikka paavin tätä asiaa koskevat lausunnot ovatkin olleet yksiselitteisiä, niin monet korkeat kirkonmiehet eivät näe asiaa yhtä mustavalkoisena, vaan jotkut jopa puhuvat avoimesti virallista oppia vastaan. Samalla paikalliset papit, joiden on annettava neuvoja aviopareille, eivät useinkaan halua asettua moraalisiksi tuomareiksi tässä asiassa. Peruskysymys siis kuuluu: onko Jumala antanut mitään selviä ohjeita syntyvyyden säännöstelystä?

Mikä on Raamatun kanta?

Ne, jotka vastustavat ehkäisyä, lainaavat usein Aadamille ja Eevalle annettua raamatullista kehotusta: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.” (1. Mooseksen kirja 1:28) On kuitenkin niin kuin espanjalainen kirjailija Ricardo Lezcano aivan oikein huomautti: ”Tuntuu jotenkin ristiriitaiselta soveltaa neljään miljardiin ihmiseen samaa käskyä, joka annettiin tämän planeetan ainoille kahdelle asukkaalle.” Tämä käsky perustui selvästikin tuohon aikaan vallinneisiin erilaisiin olosuhteisiin.

Raamatussa ei missään kohden käsitellä syntyvyyden säännöstelyä tai perhesuunnittelua. Vaikka Raamattu tuomitsee sukupuolisen moraalittomuuden, se ei opeta, että aviomiehen ja vaimon väliset sukupuolisuhteet olisivat luvallisia vain lisääntymistarkoituksessa. (Vrt. Sananlaskut 5:15–20; 1. Korinttolaisille 7:2, 3.) Näin ollen tässä niin kuin muissakin asioissa, joissa Raamattu ei anna selvää ohjetta, kunkin avioparin tulee ratkaista asia sopusoinnussa omantuntonsa kanssa. Mielivaltaisten mittapuitten asettaminen sen suhteen, mikä on oikein ja väärin, olisi niin ollen ’sen yli menemistä, mikä on kirjoitettu’. – 1. Korinttolaisille 4:6.

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että Jumala hyväksyisi kaikki syntyvyydensäännöstelymenetelmät. Raamattu osoittaa selvästi, että Jumala arvostaa syntymättömän lapsen elämää ja seuraa sen kehitystä jo alkio-asteella. (Psalmi 139:13–16; Jeremia 1:5) Mooseksen lain alaisuudessa joku, joka tahattomastikin aiheutti syntymättömän lapsen kuoleman, sai ankaran rangaistuksen. (2. Mooseksen kirja 21:22, 23) Näin ollen Jumalan kannalta katsoen abortti on tuomittava samoin kuin mikä tahansa muu menetelmä tai lääkitys, joka lopettaisi elämän hedelmöityksen jälkeen.a

Niinpä juuri se johtopäätös, johon monet vilpittömät katolilaiset ovat tulleet omassa mielessään – että perhesuunnittelu on paras jättää kunkin avioparin huoleksi – on täysin sopusoinnussa Raamatun ohjeiden kanssa.

Aikaisemmin mainittu portugalilainen isä Joaquim tuli samaan tulokseen jouduttuaan henkilökohtaisesti kokemaan ne vaikeudet ja murheet, joihin syntyvyyden säännöstelyä koskevan katolisen opin noudattaminen johti. Hän alkoi tutkia Raamattua saadakseen selville, olivatko muutkin kirkon opetukset ehkä pelkkiä ”ihmisten käskyjä” eikä ”Jumalan käskyjä”. – Matteus 15:3, 9.

Nyt kun hän on Jehovan todistaja, hän pyrkii noudattamaan ihmisten käskyjen sijasta Jeesuksen Kristuksen käskyjä. (1. Korinttolaisille 2:16) Miksi et sinä tekisi samanlaista tutkimusta? Paikalliset Jehovan todistajat mielellään auttavat sinua siinä.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 24]

Ristiriitaisia mielipiteitä

◼ Humanae vitae (paavi Paavali VI:n kiertokirje vuodelta 1968). Aviosuhteen tulisi olla ”täysin luonnollinen ja antaa ehdottoman vapaa mahdollisuus uuden elämän alkamiselle”.

◼ Paavi Johannes Paavali II. ”Asiallisesti ottaen ehkäisy on niin äärimmäisen laiton teko, ettei sitä voida koskaan millään syyllä puolustaa. Toisin ajatteleminen tai puhuminen olisi samaa kuin sanoisi, että voi olla tilanteita, joissa on laillista olla tunnustamatta Jumalaa Jumalaksi.”

◼ Espanjalainen kardinaali Narcisso Jubany Arnau. ”[On] vakava synti välttää tahallaan hedelmällisyys.”

◼ Ranskan katolisten piispojen paimenkirje (1968). ”Perinteinen viisaus sanelee ratkaisun siihen, mikä on tärkein velvollisuus Jumalan edessä tässä nimenomaisessa kysymyksessä. Avioparin täytyy tehdä ratkaisunsa pitkän keskinäisen harkinnan jälkeen.”

◼ Katolinen teologi Charles Curran. Paavin vuonna 1968 laatiman syntyvyyden säännöstelyä koskevan kiertokirjeen julkaisemisen jälkeen Curran ja noin 600 muuta katolista oppinutta ja kirkon pappia laati julkilausuman, jossa julistettiin, että aviopareilla ’on oikeus noudattaa omaa omaatuntoaan’.

◼ Muuan vanhahko ranskalainen pappi. ”Kirkko puhuu ehdoin tahdoin sellaisin sanakääntein, joka saa sen menettämään kaiken uskottavuutensa. – – Se säätää edelleen aivan mahdottomia lakeja.”