Ohjaavatko toimintaasi periaatteet vai kuljetko joukon mukana?
KUUDESLUOKKALAINEN Norihito oli mukana urheilukilpailuissa. Hän joutui odottamatta tekemään erään ratkaisun. Kaikkia oppilaita vaadittiin ottamaan osaa isänmaalliseen seremoniaan. Pitäisikö hänen osallistua toisten oppilaiden kanssa tähän kaikesta päättäen rutiininomaiseen toimitukseen?
Norihito oli oppinut Raamatusta, ettei saa tehdä minkäänlaista palvontatekoa millekään muulle jumalalle kuin Jehovalle (2. Mooseksen kirja 20:4, 5; Matteus 4:10). Hän tiesi myös, että kristittyjen tulee pysyä puolueettomina kaikkiin maailman poliittisiin asioihin nähden (Daniel 3:1–30; Johannes 17:16). Vaikka hänen toverinsa kehottivat häntä ottamaan osaa seremoniaan, hän piti kunnioittavasti kiinni kannastaan. Mitä sinä olisit tehnyt samanlaisessa tilanteessa?
Halu kuulua joukkoon
Raamatussa osoitetaan, että Jumala teki ihmisistä seurallisia, sellaisia että he tulevat toimeen toisten kanssa ja nauttivat yhdessä toimimisesta. On luonnollista, että ihminen haluaa olla vertaistensa seurassa, olla hyväksytty, kuulua joukkoon. Sellainen tunne tekee elämän entistä nautittavammaksi sekä edistää rauhaa ja yhteisymmärrystä ollessamme tekemisissä toisten kanssa. (1. Mooseksen kirja 2:18; Psalmit 133:1; 1. Pietarin kirje 3:8.)
Luontainen halu kuulua joukkoon ilmenee siinä, että vielä nykyäänkin joissakin kulttuureissa pyritään kiihkeästi yhdenmukaisuuteen. Esimerkiksi japanilaislapsia valmennetaan aivan pienestä pitäen ymmärtämään, että enemmistöllä on määräysvalta, ja heitä opetetaan alistumaan siihen. Yhteisöön sopeutuminen on heidän kansallisen perintönsä mukaan heidän suurimpia velvollisuuksiaan. ”Japanilaiset toimivat paljon herkemmin ryhmissä kuin länsimaalaiset”, sanoi Yhdysvaltain entinen Japanin-suurlähettiläs Edwin Reischauer, joka oli tehnyt tarkkoja havaintoja japanilaisista tavoista. Hän lisäsi: ”Tilanteissa, joissa länsimaalaiset saattavat ainakin näytellä olevansa riippumattomia ja yksilöllisiä, useimmat japanilaiset mukautuvat aivan tyytyväisinä ryhmänsä normien mukaiseen pukeutumis-, käytös- ja elämäntapaan ja jopa ajattelutapaankin.” Japanilaiset eivät kuitenkaan ole ainoita, jotka haluavat mukautua. Tuo halu on yleismaailmallinen.
Mukautumiseen painostetaan
Vaikka on suotavaa tehdä parhaansa, jotta voisi tulla toimeen toisten kanssa, on vaarallista mukautua sokeasti siihen, mikä on suosittua. Miksi? Koska yleinen menettelytapa on usein ristiriidassa sen kanssa, minkä Jumala hyväksyy. ”Koko maailma on paholaisen vallassa”, sanotaan Raamatussa (1. Johanneksen kirje 5:19). Saatana yrittää ovelasti kaikin mahdollisin keinoin – muun muassa materialismin, löyhän moraalin, rotuennakkoluulojen, uskonnollisen kiihkoilun ja kansallismielisyyden avulla – vaikuttaa suuriin ihmisjoukkoihin ja kääntää ne pois Jumalasta. Jos ihminen mukautuisi tällaisiin menettelytapoihin, hän asettuisi oikeastaan Jehova Jumalaa ja hänen tarkoituksiaan vastaan. Kristittyjä neuvotaankin siksi seuraavasti: ”Älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttukaa uudistamalla mielenne voidaksenne koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon.” (Roomalaisille 12:2.)
Tässä asiainjärjestelmässä kristittyjä painostetaan jatkuvasti mukautumaan siihen, mikä on suosittua. Nuoret ovat erityisen alttiita tässä suhteessa. Heillä on erittäin voimakas halu näyttää samanlaisilta kuin heidän koulutoverinsa ja toimia näiden tavalla. Heiltä kysytään todellista rohkeutta, jotta he uskaltavat selittää ikätovereilleen, mikseivät he osallistu joihinkin toimintoihin. Mutta se, että he jättävät kertomatta reippaasti kantansa, voisi koitua heidän hengelliseksi tuhokseen. (Sananlaskut 24:1, 19, 20.)
Aikuisetkin kohtaavat samanlaista painostusta työpaikallaan. Heidän odotetaan kenties osallistuvan työpäivän jälkeen tai joinakin juhlapäivinä järjestettäviin seuranpitotilaisuuksiin. Pois jääminen saattaa antaa sellaisen vaikutelman, että he ovat kylmäkiskoisia ja yhteistyöhaluttomia, ja tämä voi tehdä työpaikan ilmapiirin pingottuneeksi. Joidenkuiden on ehkä mielestään pakko tehdä paljon ylitöitä vain siksi että toiset tekevät pitkiä työpäiviä ja sitä odotetaan heiltäkin. Tällaisissa asioissa myöten antaminen olisi heille hengellisesti vahingollista ja estäisi heitä täyttämästä muita velvollisuuksiaan. (1. Korinttolaisille 15:33; 1. Timoteukselle 6:6–8.)
Mukautumaan painostetaan kyllä muuallakin kuin koulussa ja työpaikalla. Muuan kristitty äiti kertoi, että hän oli erään kerran jättänyt kurittamatta lastaan, vaikka se olisi ollut ehdottomasti tarpeellista, vain siksi että hänestä tuntui, etteivät toiset paikalla olleet perheenemännät hyväksyisi sitä (Sananlaskut 29:15, 17).
Suuri yleisö voi olla väärässä
Raamatussa meille annetaan paljon suorasukaista neuvontaa joukon mukana kulkemisesta. Esimerkiksi Israelin kansalle sanottiin: ”Älä ole joukon mukana tekemässä pahaa, äläkä todista riita-asiassa niin, että taivut joukon mukaan ja väännät oikean vääräksi.” (2. Mooseksen kirja 23:2; vrt. Roomalaisille 6:16.) Tätä neuvoa ei aina noudatettu. Erään kerran, vähän Egyptistä lähdön jälkeen, kun Mooses oli poissa, jotkut taivuttivat Aaronin ja koko muun kansan tekemään kultaisen vasikan ja palvomaan sitä ”Jehovan kunniaksi” (UM) järjestetyssä juhlassa. Ihmiset söivät ja joivat sekä huvittelivat laulaen ja tanssien, samalla kun he uhrasivat kultaiselle vasikalle. Tämän hillittömän epäjumalanpalveluksen vuoksi noin 3 000 kapinanjohtajaa teloitettiin. Jehovan vitsaus kohtasi kuitenkin monia muitakin sen vuoksi, että he olivat ajattelemattomasti kulkeneet joukon mukana. (2. Mooseksen kirja 32:1–35.)
Joukon mukana kulkemisesta oli huonot seuraukset myös ensimmäisellä vuosisadalla Jeesuksen Kristuksen kuoleman yhteydessä. Kateelliset uskonnolliset johtajat taivuttivat monet ihmiset kannattamaan Jeesuksen teloittamista (Markus 15:11). Kun Pietari Jeesuksen ylösnousemuksen ja taivaaseennousemisen jälkeisenä helluntaina kiinnitti huomiota siihen vakavaan virheeseen, johon he olivat syyllistyneet, monet ”saivat piston sydämeensä” ja tajusivat, mitä he olivat tehneet kulkiessaan joukon mukana (Apostolien teot 2:36, 37).
Raamatun periaatteiden paremmuus
Nämä kertomukset valaisevat selvästi sitä, että kulkeminen sokeasti sen perässä, mikä on suosittua, voi johtaa vakaviin seurauksiin. Miten paljon parempi onkaan toimia Raamatun mukaan ja antaa sen periaatteiden ohjata elämäämme. ”Niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne”, sanoo Jehova (Jesaja 55:9). Moraaliin ja ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa – todellakin aina kun elämässä on tehtävä ratkaisuja – on nähty kerta kerran jälkeen, että on paljon viisaampaa noudattaa Jehovan teitä kuin kulkea sen perässä, mikä on yleisesti suosittua. Tässä on avain onnellisempaan ja terveempään elämäntapaan.
Otetaan esimerkiksi Kazuya-nimisen miehen kokemus. Vaikka hän oli tutkinut jonkin aikaa Raamattua, hän toimi edelleen niin kuin ihmiset yleensä toimivat – hän pyrki rikastumaan ja menestymään elämässään. Hän halusi kovasti miellyttää esimiehiään ja työtovereitaan ja lähti siksi usein heidän mukaansa juopotteluretkille, jotka venähtivät pikkutunneille saakka. Hänestä tuli vaativa, suvaitsematon ja kärttyisä. Hänen kiihkeä elämäntapansa johti pian siihen, että hän sai halvauskohtauksen, jonka jälkeen hän jäi osittain halvaantuneeksi. Maatessaan toipilaana sairaalassa hänellä oli aikaa miettiä Raamatusta oppimiaan asioita ja omaa elämäntapaansa. Hän päätti alkaa soveltaa oppimaansa. Hän erosi johtajantoimestaan ja vaihtoi toveripiiriään. Lisäksi hän ponnisteli kovasti pukeakseen ylleen kristillisen persoonallisuuden ja oikaistakseen suhtautumistaan aineelliseen omaisuuteen. Tämä sai aikaan sen, että hänen arvomaailmansa muuttui ja terveytensä koheni. Lopulta hän vihki elämänsä Jehovalle ja kävi kasteella.
Jotta ihminen pystyisi valitsemaan epäsuositun menettelytavan, hänen täytyy tuntea asiaan liittyvät periaatteet ja olla täysin varma siitä, että ne ovat oikeita. Tämä tuli hyvin ilmi Masaru-pojan tapauksessa. Kun hän oli peruskoulun kuudennella luokalla, hänen luokkatoverinsa ehdottivat häntä oppilasneuvoston puheenjohtajaksi. Hieman nolona hän muistelee, että koska hän ei kunnolla tajunnut asiaan liittyviä Raamatun periaatteita, hän ei osannut selittää luokkatovereilleen, miksei hän voinut asettua ehdokkaaksi poliittiseen virkaan. Ihmispelko oli saanut hänet salaamaan sen, että hän oli kristitty. Hänen ei auttanut muu kuin painaa päänsä alas ja toistella kyynelsilmin: ”En voi tehdä sitä.”
Tämä tuskallinen kokemus sai hänet ottamaan selvää siitä, miksi kristitty ei sekaannu poliittiseen toimintaan (vrt. Johannes 6:15). Myöhemmin, kun hän oli yläasteella, hän joutui samanlaiseen tilanteeseen. Tällä kertaa hän oli kuitenkin valmistautunut selittämään vakuuttavasti kantansa opettajalleen. Opettaja tyytyi hänen selitykseensä, ja se riitti vastaukseksi myös niille monille luokkatovereille, jotka kyselivät hänen Raamattuun perustuvista uskonkäsityksistään.
Kun kaikki tekevät sitä mikä on oikein
Tulevassa uudessa maailmassa, jota Kristus hallitsee, suosittu menettelytapa on samalla myös oikea menettelytapa. Ennen sitä meidän on oltava varuillamme, ettemme mukaudu siihen, mikä on yleisesti suosittua. Voimme saada rohkaisua seuraavasta Paavalin kehotuksesta: ”Koska ympärillämme on näin suuri pilvi todistajia, pankaamme mekin pois jokainen paino ja meidät helposti kietova synti ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu.” (Heprealaisille 12:1.)
Kun tiellesi nousee kiperiä kysymyksiä tai haasteita, mitä sinä teet? Annatko myöten ihmispelolle ja taivutko tekemään sitä, mikä on yleisesti suosittua? Vai käännytkö Jumalan sanan, Raamatun, puoleen toimiaksesi sen periaatteiden mukaisesti? Viimeksi mainitulla tavalla toimiminen hyödyttää sinua nyt ja lisäksi sinulla on mahdollisuus olla niiden joukossa, jotka ”perivät lupaukset uskon ja kärsivällisyyden välityksellä” (Heprealaisille 6:12).