HAPPAMATTOMIEN LEIPIEN JUHLA

Tämä juhla alkoi 15. nisankuuta, pesahin jälkeisenä päivänä, ja jatkui seitsemän päivää aina nisankuun 21. päivään asti (ks. PESAH). Sen nimi johtuu happamattomista leivistä (hepr. mats·tsōtʹ), ainoista leivistä, joita sai syödä koko seitsemän päivää kestävän juhlan aikana. Happamaton leipä alustetaan veteen, mutta ilman hiivaa. Se pitää valmistaa nopeasti, jotta se ei ehdi hapata.

Happamattomien leipien juhlan ensimmäisenä päivänä pidettiin juhlakokous, ja se oli myös sapatti. Toisena päivänä, 16. nisankuuta, vietiin papille lyhde ohrasadon, Palestiinassa ensimmäiseksi kypsyvän sadon, ensi hedelmistä. Ennen tätä juhlaa ei saanut syödä mitään uuden sadon viljaa, leipää eikä paahdettuja jyviä. Pappi uhrasi nämä ensi hedelmät Jehovalle vertauskuvallisesti heiluttamalla viljalyhdettä, ja samanaikaisesti uhrattiin ensimmäisellä vuodellaan oleva virheetön pässi polttouhriksi yhdessä öljyllä kostutetun viljauhrin ja juomauhrin kanssa. (3Mo 23:6–14.) Jyviä tai jauhoja ei käsketty polttaa alttarilla, niin kuin papit myöhemmin tekivät. Kysymyksessä ei ollut pelkästään yleinen, kansallinen ensi hedelmän uhraaminen, vaan myös jokainen perhe ja yksilö, jolla oli maaomaisuutta Israelissa, sai uhrata kiitosuhreja tämän juhlan yhteydessä. (2Mo 23:19; 5Mo 26:1, 2; ks. ENSI HEDELMÄT.)

Merkitys. Happamattomien leipien syöminen tähän aikaan oli sopusoinnussa Mooseksen Jehovalta saamien, 2. Mooseksen kirjan 12:14–20:ssä kerrottujen ohjeiden kanssa, joihin liittyy jakeessa 19 mainittu ehdoton kielto: ”Seitsemään päivään teidän taloistanne ei saa löytyä hapantaikinaa.” 5. Mooseksen kirjan 16:3:ssa happamattomia leipiä sanotaan ”ahdistuksen leiväksi”, ja ne muistuttivat vuosittain juutalaisia heidän kiireisestä lähdöstään Egyptin maasta (kun heillä ei ollut aikaa hapattaa taikinaansa [2Mo 12:34]). He muistivat siten sen ahdistuksen ja orjuuden, josta Israel oli vapautettu, niin kuin Jehova itse sanoikin: ”Jotta muistaisit kaikkina elämäsi päivinä sitä päivää, jona lähdit Egyptin maasta.” Israelilaisten silloisen kansallisen vapauden tajuaminen ja Jehovan tunnustaminen heidän Vapauttajakseen loivat sopivan taustan tälle ensimmäiselle heidän kolmesta suuresta vuotuisesta juhlastaan (5Mo 16:16).

Vietto ennen pakkosiirtolaisuutta. Raamatussa on kolme kertomusta siitä, miten happamattomien leipien juhlaa vietettiin sen jälkeen, kun israelilaiset olivat menneet Luvattuun maahan, mutta ennen kuin he joutuivat Babylonin pakkosiirtolaisuuteen. Muiden kertojen mainitsematta jättämisen ei pitäisi kuitenkaan tulkita tarkoittavan sitä, ettei juhlaa vietetty lainkaan. Ensimmäisessä kertomuksessa viitataankin kaikkiin juhliin yleensä ja Salomon järjestelyihin niiden viettämiseksi (2Ai 8:12, 13).

Kahta muuta juhlaa vietettiin merkittävissä tilanteissa. Toista niistä vietettiin, kun happamattomien leipien juhlan vietto elvytettiin jonkin aikaa kestäneen laiminlyönnin jälkeen. Tämä elvyttäminen tapahtui uskollisen kuninkaan Hiskian ensimmäisenä hallitusvuonna. Silloin ei tosin ollut tarpeeksi aikaa valmistella tuota 15. nisankuuta alkavaa vuotuista juhlaa, koska temppelin puhdistaminen ja korjaaminen kesti 16. nisankuuta asti. Niinpä käytettiin hyväksi Lain suomaa mahdollisuutta viettää juhlaa toisessa kuussa. (2Ai 29:17; 30:13, 21, 22; 4Mo 9:10, 11.) Tilaisuus oli niin iloinen ja sai aikaan niin voimakkaan uskonnollisen elpymisen, että seitsemän päivää ei kerta kaikkiaan riittänyt sen juhlimiseen, ja siksi sitä jatkettiin vielä toiset seitsemän päivää. Kuningas Hiskia ja hänen ruhtinaansa lahjoittivat anteliaasti 2000 sonnia ja 17000 lammasta suuren juhlijajoukon ruokkimiseksi. (2Ai 30:23, 24.)

Tämä juhla aloitti suuren rynnistyksen väärää uskontoa vastaan, ja palvojat ryhtyivät monissa kaupungeissa toimiin jo ennen kuin he palasivat kotiin (2Ai 31:1). Tämän happamattomien leipien juhlan mukana saatiin Jehovan siunaus ja vapauduttiin demonien palvonnasta, ja se on erinomainen esimerkki siitä hyödystä, joka näiden juhlien vietosta koitui israelilaisille.

Viimeinen maininta happamattomien leipien juhlan vietosta ennen pakkosiirtolaisuutta on kuningas Josian hallituskaudelta, jolloin sitä vietettiin, kun hän yritti urhoollisesti ennallistaa Jehovan puhtaan palvonnan Juudaan (2Ai 35:1–19).

Vaikka vain nämä juhlat on nimenomaan mainittu, niin ennen kuninkaita toimineet Israelin uskolliset tuomarit ja papit epäilemättä pitivät huolta juhlien vietosta. Sekä Daavid että Salomo ryhtyivät myöhemmin laajakantoisiin järjestelyihin pitääkseen papiston asianmukaisesti toiminnassa, ja jotkut muutkin Juudan kuninkaat ovat varmasti huolehtineet juhlien viettämisestä säännöllisesti. Happamattomien leipien juhlaa vietettiin myös jokseenkin säännöllisesti pakkosiirtolaisuuden jälkeen.

Vietto pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Kun juutalaiset olivat vapautuneet Babylonista ja palanneet Luvattuun maahan, Jerusalemin temppeli rakennettiin uudelleen ja saatiin valmiiksi Jehovan profeettojen Haggain ja Sakarjan ponnekkaan rohkaisun avulla (Esr 5:1, 2). Vuonna 515 eaa. Jehovan uudelleen rakennettu huone vihittiin suuren ilon vallitessa, ja silloin uhrattiin kaikki happamattomien leipien juhlaan kuuluvat teurasuhrit. Esran 6:22:ssa sanotaan: ”Sen jälkeen he viettivät happamattomien leipien juhlaa seitsemän päivää iloiten.”

Malakian kirjassa osoitetaan, että huolimatta tosi palvonnan ennallistamisen innokkaasta alusta silloin, kun pakkosiirtolaiset palasivat Babylonista, papit tulivat aikanaan piittaamattomiksi, ylpeiksi ja omavanhurskaiksi. Temppelipalveluksesta tuli irvikuva, vaikka juhlia vietettiinkin muodollisesti. (Mal 1:6–8, 12–14; 2:1–3; 3:8–10.) Jeesus havaitsi, että kirjanoppineet ja fariseukset noudattivat pikkutarkasti Lain yksityiskohtia omien perinteittensä lisäksi. He viettivät innokkaasti juhlia, mm. happamattomien leipien juhlaa, mutta Jeesus tuomitsi heidät, sillä he olivat ulkokultaisuutensa takia kadottaneet näkyvistä näiden Jehovan heidän siunauksekseen asettamien suurenmoisten järjestelyjen todellisen merkityksen. (Mt 15:1–9; 23:23, 24; Lu 19:45, 46.)

Profeetallinen merkitys. Jeesus Kristus selitti hapatteen kuvaannollisen merkityksen Matteuksen 16:6, 11, 12:ssa, jossa hänen kerrotaan varoittaneen opetuslapsiaan: ”Pitäkää silmänne auki ja varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta.” Kun hänen opetuslapsensa keskenään järkeillessään ymmärsivät hänet väärin, hän sanoi suoraan: ”’Kuinka ette havaitse, etten puhunut teille leivistä? Vaan varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta.’ Silloin he tajusivat, – – että tulee varoa – – fariseusten ja saddukeusten opetusta.” Myös Luukas kertoo Jeesuksen kerran sanoneen nimenomaan: ”Varokaa fariseusten hapatetta, joka on ulkokultaisuutta.” (Lu 12:1.)

Apostoli Paavali antaa hapatteelle happamattomien leipien juhlan yhteydessä samankaltaisen merkityksen kuvaillessaan, miten kristittyjen tulee toimia. Hän neuvoo kristittyjä veljiään 1. Korinttilaiskirjeen 5:6–8:ssa: ”Ettekö tiedä, että vähäinen hapate hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa pois vanha hapate, jotta olisitte uusi taikina, sen mukaan kuin olette happamattomat. Sillä onhan Kristus, meidän pesah-uhrimme, uhrattu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhoin hapattein eikä pahuuden ja jumalattomuuden hapattein, vaan vilpittömyyden ja totuuden happamattomin leivin.”

Nisankuun 16. päivänä, happamattomien leipien juhlan toisena päivänä, ylimmäinen pappi heilutti ohrasadon – vuoden ensimmäisen sadon – ensi hedelmää, jota voitaisiin sanoa maan ensimmäiseksi ensi hedelmäksi (3Mo 23:10, 11). On merkittävää, että Jeesus Kristus herätettiin kuolleista nimenomaan tuona päivänä, 16. nisankuuta, vuonna 33. Apostoli vertaa Kristusta muihin kuolleista herätettäviin sanoessaan: ”Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, ensi hedelmänä niistä, jotka ovat nukahtaneet pois. – – Mutta kukin omassa luokassaan: Kristus ensi hedelmänä, sen jälkeen Kristukselle kuuluvat hänen läsnäolonsa aikana.” Kristusta sanotaan myös ”esikoiseksi monien veljien joukossa”. (1Ko 15:20–23; Ro 8:29.)