15, 16. a) Miten Hannaan vaikutti se, että hän avasi sydämensä Jehovalle ja palvoi häntä hänen tabernaakkelissaan? b) Miten voisimme noudattaa Hannan esimerkkiä, kun kamppailemme kielteisten tunteiden kanssa?

¹⁵ Miten Hannaan vaikutti se, että hän avasi sydämensä Jehovalle ja palvoi häntä hänen tabernaakkelissaan? Raamattu kertoo: ”Nainen meni pois ja söi, eivätkä hänen kasvonsa enää näyttäneet huolestuneilta.” (1. Sam. 1:18.) Vuoden 1992 kirkkoraamattu sanoo, että Hanna ”[ei] ollut enää surullinen”. Hannalla oli helpottunut olo. Hän oli ikään kuin siirtänyt tunneperäisen painolastinsa omilta harteiltaan taivaallisen Isänsä äärettömän paljon leveämmille ja vahvemmille harteille. (Lue psalmi 55:22.) Onko taakkaa, jota Jumala ei pystyisi kantamaan puolestamme? Ei ole – ei ollut silloin, ei ole nyt, eikä tule olemaan!

¹⁶ Kun jokin murhe masentaa ja ahdistaa meitä tai tuntuu musertavan raskaalta taakalta, meidän on hyvä noudattaa Hannan esimerkkiä ja puhua avoimesti Jumalalle, ”rukouksen Kuulijalle” (Ps. 65:2). Jos osoitamme tällä tavoin uskoa, mekin voimme kokea, että murheemme tilalle tulee ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen” (Fil. 4:6, 7).

¹⁸ Entä milloin Peninna tajusi, ettei hän enää pystynyt pahoittamaan Hannan mieltä? Raamattu ei vastaa tähän, mutta se, että Hannan kasvot eivät ”enää näyttäneet huolestuneilta”, osoittaa hänen olleen siitä eteenpäin paremmalla mielellä.