JONATAN

(’Jehova on antanut’).

Suomessa käytetty vastine kahdelle heprealaiselle nimelle, joista lyhyempi on Jō·na·tanʹ ja pitempi Jehō·na·tanʹ.

1. Leeviläinen, joka toimi pappina väärän palvonnan yhteydessä Efraimissa asuvan Miikan talossa ja myöhemmin danilaisten keskuudessa. Tuomarien 17. ja 18. luvun kertomuksessa mainitaan toistuvasti nuori leeviläinen, jota nimitetään Tuomarien 18:30:ssä ”Jonataniksi, Mooseksen pojan Gersomin pojaksi”. Se että hänen aiemmin sanottiin olevan ”Juudan sukua”, voi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että hän asui Betlehemissä Juudan alueella (Tu 17:7).

Vaeltava Jonatan tuli lopulta Miikan taloon Efraimin vuoristoon. Miika oli pystyttänyt kotiinsa veistetyn kuvan. Jonatan suostui palvelemaan huonekunnan pappina, vaikka hän ei kuulunut Aaronin sukuun ja vaikka palvonnassa käytettiin kuvaa. Jonkin ajan kuluttua viisi danilaista etsiskeli paikkaa, johon osa heimosta voisi asettua asumaan, ja he tapasivat Jonatanin. He pyysivät häntä tiedustelemaan Jumalalta, onnistuisiko heidän matkansa, ja hän antoi heille myönteisen vastauksen Jehovan nimessä.

Kun 600 danilaismiehen pääjoukko ja heidän perheensä ja karjansa kulkivat Miikan talon ohi matkallaan pohjoiseen, he ottivat veistetyn kuvan ja muut palvontaan käytetyt esineet. Lisäksi he suostuttelivat itsekkään Jonatanin liittymään heidän seuraansa ja ryhtymään heidän papikseen sen sijaan että hän olisi ollut vain yhden perheen pappi. (Tu 17:7–18:21.) Jonatanista ’ja hänen pojistaan tuli danilaisten heimolle pappeja siihen päivään asti, jona maa vietiin pakkosiirtolaisuuteen’ (Tu 18:30). Joidenkin kommentaattorien mielestä tässä viitataan alueen valloitukseen, esimerkiksi Tiglat-Pileser III:n aikana, tai kaikkien pohjoisten heimojen kukistamiseen 740 eaa. (2Ku 15:29; 17:6). Mutta kyseessä täytyy olla jokin aikaisempi tapaus, koska ilmeisesti Samuel kirjoitti Tuomarien kirjan. Tuomarien 18:31:ssä sanotaan, että danilaiset pitivät veistettyä kuvaa ”pystytettynä itseään varten kaikki ne päivät, joina tosi Jumalan huone pysyi Silossa”. Tämä antaa viitteen siitä, mihin ajanjaksoon edellinen jae soveltuu, ja vahvistaa sitä käsitystä, että Jonatanin suku palveli pappistehtävissä siihen asti kun filistealaiset kaappasivat liiton arkun. On väitetty, että jakeen 30 tulisi kuulua: ”Siihen päivään asti, jona arkku vietiin pakkosiirtolaisuuteen.” (1Sa 4:11, 22.) Vaikkei tekstiä muutettaisikaan, tämä Jonatanin suvun pappeuden kestoa koskeva päätelmä saattaa silti olla oikea, sillä jakeessa 30 voidaan tarkoittaa sitä, että eräässä mielessä maa vietiin pakkosiirtolaisuuteen, kun arkku kaapattiin.

2. Benjaminilaisen kuningas Saulin vanhin poika ja hänen suosikkinsa, jonka äiti oli ilmeisesti Ahinoam, Ahimaasin tytär (1Sa 14:49, 50). Jonatan tunnetaan ennen kaikkea Daavidin, Jehovan asettaman tulevan kuninkaan, epäitsekkäänä ystävänä ja tukijana.

Ensimmäinen Jonatania koskeva maininta on peräisin Saulin hallituskauden alkuvuosilta, jolloin hänen sanotaan olleen tuhannen soturin urhoollinen komentaja (1Sa 13:2). Hän oli tuolloin luultavasti ainakin 20-vuotias, ja näin ollen hänen on täytynyt olla vähintään lähemmäs 60-vuotias, kun hän kuoli n. 1078 eaa. (4Mo 1:3). Daavid oli Jonatanin kuollessa 30-vuotias (1Sa 31:2; 2Sa 5:4). Jonatan oli siis ilmeisesti noin 30 vuotta Daavidia vanhempi heidän ystävyysaikanaan. Jonatanin luonne ja asenne selittyvät ehkä osaksi siitä, että hän oli täysikasvuinen nuorimies Saulin tullessa kuninkaaksi. Kehitysvuosinaan hän on hyvinkin voinut saada vaikutteita isältään, joka oli kuninkaaksi valitsemiseensa asti vaatimaton ja tottelevainen ja suhtautui kunnioittavasti Jehovaan ja hänen järjestelyihinsä. (1Sa 9:7, 21, 26; 10:21, 22.)

Kun Jonatanista puhutaan ensimmäisen kerran, hänen kerrotaan rohkeasti ja menestyksekkäästi johtaneen tuhat kehnosti aseistettua miestä filistealaisten varuskuntaa vastaan Gebassa. Tämän johdosta vihollinen kokoontui Mikmasiin. Jonatan ja hänen aseenkantajansa lähtivät salaa Saulin ja tämän miesten luota kohti vihollisen etuvartiota. Pelkästään tällä teollaan Jonatan ilmaisi urhoollisuutensa ja kykynsä valaa luottamusta toisiin, ja silti hän tunnusti Jehovan ohjauksen, sillä hänen toimintansa määräytyi Jumalan tunnusmerkin mukaan. Nämä kaksi rohkeaa taistelijaa surmasivat parikymmentä filistealaista, mikä johti täysimittaiseen taisteluun ja israelilaisten voittoon. (1Sa 13:3–14:23.) Taistelun tuoksinassa Saul vannoi harkitsemattomasti kirouksen jokaiselle, joka söisi ennen taistelun päättymistä. Jonatan ei tiennyt tästä mitään, ja hän söi luonnonhunajaa. Kun Jonatan kohtasi myöhemmin Saulin, hän ei kavahtanut kuolemaa hunajan syömisen takia. Kansa kuitenkin lunasti Jonatanin, koska se tajusi, että Jumala oli ollut hänen kanssaan tuona päivänä. (1Sa 14:24–45.)

Nämä urotyöt osoittavat selvästi, että Jonatan oli rohkea, kyvykäs ja miehuullinen soturi. Täysin aiheellisesti hänen ja Saulin kuvailtiin olevan ”kotkia nopeammat” ja ”leijonia väkevämmät” (2Sa 1:23). Jonatan oli taitava jousiampuja (2Sa 1:22; 1Sa 20:20). Hän on saattanut voittaa Saulin kiintymyksen erityisesti miehekkäiden ominaisuuksiensa vuoksi. He näyttävät olleen toisilleen hyvin läheiset (1Sa 20:2). Tämä ei kuitenkaan vähentänyt Jonatanin palavaa intoa Jumalan puolesta eikä hänen uskollisuuttaan ystäväänsä Daavidia kohtaan.

Daavid oli tuotu kuninkaan hoviin soittamaan Saulille, koska Jehovan henki oli poistunut kuninkaasta ja tilalle oli tullut huono henki, minkä Jonatan oli ehkä pannut merkille. Vaikka Daavid oli nuori, hän oli ”urhoollinen, väkevä mies ja sotilas”, ja Saul ”rakasti häntä lopulta hyvin paljon, ja hän tuli hänen aseenkantajakseen”. (1Sa 16:14–23.)

Jonatanin ja Daavidin erikoislaatuinen ystävyys sai alkunsa vähän sen jälkeen kun Daavid oli surmannut Goljatin. Tuon Jehovan kansan puolustamiseksi suoritetun pelottoman teon on täytynyt liikuttaa syvästi Jonatania. Sen jälkeen kun Jonatan oli kuullut sitä koskevan Daavidin kertomuksen, ”Jonatanin sielu kiintyi Daavidin sieluun, ja Jonatan alkoi rakastaa häntä kuin omaa sieluaan” (1Sa 18:1). Nuo kaksi rohkeaa soturia ja uskollista Jumalan palvelijaa ’tekivät ystävyysliiton’. Jonatan saattoi havaita, että Jumalan henki vaikutti Daavidissa. (1Sa 18:3.) Hän ei ollut mustasukkainen eikä pitänyt Daavidia kilpailijanaan niin kuin Saul piti. Ilmaisemalla kunnioitusta Jumalan menettelytapaa kohtaan hän antoi sen sijaan erinomaisen esimerkin nuorelle ystävälleen. Hän ei ryhtynyt toimiin Daavidin tappamiseksi, niin kuin Saul olisi toivonut, vaan varoitti Daavidia ja yritti puhua tämän puolesta. Kun Daavidin oli paettava, Jonatan tapasi hänet ja teki hänen kanssaan liiton, jonka perusteella Daavid suojelisi häntä ja hänen huonekuntaansa. (1Sa 19:1–20:17.)

Erään kerran kun Jonatan keskusteli jälleen Saulin kanssa Daavidista, se oli vähällä maksaa hänelle hänen henkensä, sillä raivonpuuskassa Saul sinkosi keihään omaa poikaansa kohti. Sopimuksen mukaisesti Jonatan ja Daavid tapasivat kedolla, jonne kuninkaan poika oli mennyt mukamas harjoittelemaan jousiammuntaa. (1Sa 20:24–40.) Nuo ystävykset uudistivat kiintymyksen siteensä ja ”suutelivat toisiaan ja itkivät toistensa takia”, niin kuin eräiden muidenkin miesten kerrotaan tehneen ja niin kuin nykyäänkin joissakin maissa tehdään (1Sa 20:41; 1Mo 29:13; 45:15; Ap 20:37). Viimeisen kerran Jonatan tapasi Daavidin jonkin ajan kuluttua Horesissa ja vahvisti ”hänen kättään Jumalassa”, ja lisäksi he uudistivat liittonsa (1Sa 23:16–18).

Raamatussa ei kerrota Jonatanin osallistuneen Daavidin vastaisiin isänsä sotaretkiin. Mutta taistelussa Jumalan vihollisia, filistealaisia, vastaan Jonatan taisteli viimeiseen hengenvetoon asti, ja hän kuoli samana päivänä kahden veljensä ja isänsä kanssa. Filistealaiset ripustivat heidän ruumiinsa Bet-Sanin muureille. Jabes-Gileadin urhoolliset miehet ottivat kuitenkin ruumiit pois ja hautasivat ne Jabesiin. Myöhemmin Daavid siirsi Saulin ja Jonatanin luut Seelaan. (1Sa 31:1–13; 2Sa 21:12–14; 1Ai 10:1–12.) Daavid tunsi pohjatonta surua läheisen ystävänsä Jonatanin kuoleman johdosta ja jopa lauloi valittaen ”Jousi”-nimisen surulaulun Saulista ja Jonatanista (2Sa 1:17–27). Kuningas Daavid oli erityisen huomaavainen Jonatanin rammalle pojalle Mefibosetille, joka oli viisivuotias isänsä kuollessa. Hän sai lopulta pysyvän paikan kuninkaan pöydässä. (2Sa 4:4; 9:10–13.) Jonatanin sukuhaara jatkui useiden sukupolvien ajan (1Ai 8:33–40).

3. Ylimmäisen papin Abjatarin poika, joka toimi pikalähettinä Daavidin paetessa Jerusalemista Absalomin kapinan aikana mutta joka siirtyi ilmeisesti myöhemmin kapinallisen Adonian puolelle. Saulin julistettua tulevan kuninkaan Daavidin lainsuojattomaksi Jonatanin isä Abjatar kulki Daavidin kanssa, ja myöhemmin hänestä tehtiin ylimmäinen pappi. Kun Absalom kaappasi vallan, Daavid lähetti Abjatarin ja Sadokin takaisin pääkaupunkiin tekemään tiedusteluja. Tässä yhteydessä mainitaan ensimmäistä kertaa Raamatussa Abjatarin pappissukuun kuuluva poika Jonatan. Hänen ja Sadokin pojan Ahimaasin oli määrä viedä Daavidille tärkeitä sanomia isiltään sekä Husailta. (2Sa 15:27–29, 36.) Nämä kaksi lähettiä eivät kuitenkaan päässeet kaupunkiin huomaamatta, minkä vuoksi he odottelivat En-Rogel-nimisen lähteen tai kaivon luona kaupungin lähistöllä. Kun näytti siltä, että Absalom oli ottanut vastaan Husain neuvon, siitä lähetettiin tieto odottamassa oleville sanansaattajille, Jonatanille ja Ahimaasille. He kiirehtivät viedäkseen viestin kuninkaalle. Heidät havaittiin, heitä lähdettiin ajamaan takaa, ja vähältä piti, ettei heitä saatu kiinni. Erään naisen avustamina he piiloutuivat kaivoon, kunnes vaara oli ohi, ja sitten he menivät Daavidin luo ja neuvoivat häntä ylittämään Jordanin. (2Sa 17:15–22.)

Daavidin viimeisinä elinpäivinä hänen poikansa Adonia teki salaliiton, jotta hänestä eikä Salomosta tulisi kuningas, ja Abjatar asettui hänen puolelleen. Ehkä isänsä yllytyksestä Jonatan ilmeisesti loikkasi Adonian puolelle. Juuri Jonatan toi juhlivalle vallananastajalle sen levottomuutta herättävän tiedon, että Daavid oli tehnyt tyhjäksi salajuonen asettamalla Salomon kuninkaaksi. Raamattu ei kerro Jonatanista enempää. Hän on saattanut joutua isänsä kanssa maanpakoon, mutta tapahtuipa mitä hyvänsä, ylimmäisen papin virka ei pysynyt hänen suvussaan. (1Ku 1:41–43; 2:26, 27.)

4. Kuningas Daavidin veljenpoika, joka löi Israelia pilkkaavan jättiläisen Gatissa (2Sa 21:20, 21; 1Ai 20:6, 7). Tämän Jonatanin sanotaan olleen kuningas Daavidin veljen Simean eli Simein poika. Koska 2. Samuelin kirjan 13:3:ssa kerrotaan Daavidin veljellä Simalla olleen Jonadab-niminen poika, jotkut kommentaattorit ajattelevat, että on kyse samasta henkilöstä. (Ks. JONADAB nro 1.)

5. Yksi Daavidin sotajoukkojen väkevistä miehistä. Hän oli hararilaisen Sagen poika. (2Sa 23:8, 32; 1Ai 11:26, 34.)

6. Ussian poika. Hän vastasi ”kedolla, kaupungeissa ja kylissä ja torneissa” olevista kuningas Daavidin aarteista, joihin eivät sisältyneet Jerusalemissa olevat kuninkaan aarteet. (1Ai 27:25.) Jonatan mainitaan kuninkaan aarteiston hoitajan Asmavetin jälkeen, mutta ennen niitä, joille oli uskottu joitakin erikoistehtäviä, esimerkiksi viinitarhoista tai oliivilehdoista huolehtiminen (1Ai 27:25–28).

7. Ymmärtäväinen mies, kuningas Daavidin sihteeri ja neuvonantaja (1Ai 27:32). Masoreettisessa tekstissä Jonatanin suhdetta Daavidiin kuvaillaan heprealaisella sanalla dōd, joka tarkoittaa tavallisesti ’setää’. Mutta kun otetaan huomioon se, että Raamatussa viitataan kaksi kertaa Jonatan-nimiseen Daavidin veljenpoikaan, on todennäköistä, että tuota sanaa käytetään tässä laajemmassa merkityksessä ”sukulaisesta” eli tässä tapauksessa ”veljenpojasta” (UM, Ro, AS:n alav.). Hän olisi näin ollen sama henkilö kuin nro 4.

8. Yksi niistä leeviläisistä, jotka Josafat lähetti kolmantena hallitusvuotenaan opettamaan Juudan kansalle Jehovan lakia (2Ai 17:5, 7–9).

9. Sihteeri, jonka talo muutettiin vankilaksi. Jeremia oli siellä pidätettynä. (Jer 37:15, 20; 38:26.) Talossa oli todennäköisesti maanalaisia huoneita, jotka sopivat vankilakäyttöön.

10. Yksi niistä sotapäälliköistä, jotka olivat kedolla Nebukadnessarin valloittaessa Jerusalemin 607 eaa.; Kareahin poika ja Johananin veli. Sen jälkeen kun maahan jäänyt väki oli annettu Gedaljan valvontaan, Jonatan ja muut kedolla olleet sotilasjohtajat menivät hänen luokseen, ja heille vakuutettiin, ettei heillä ollut mitään hätää. (Jer 40:7–10.) Ilmeisesti Jonatan oli myös siinä joukossa, joka varoitti Gedaljaa salamurhahankkeesta, mutta tämä vähät välitti varoituksesta (Jer 40:13–16).

11. Toinen Jadan kahdesta pojasta; Juudan jälkeläinen Hesronin ja Jerahmeelin kautta. Jonatanin veli Jeter kuoli pojattomana, mutta Jonatanilla oli kaksi poikaa: Pelet ja Sasa. (1Ai 2:3, 25, 26, 28, 32, 33.)

12. Adinin sukuun kuulunut israelilainen, jonka poika Ebed palasi Esran kanssa Babylonista Jerusalemiin 468 eaa. (Esr 8:1, 6).

13. Asaelin poika, joka kenties vastusti sitä Esran ehdotusta, että kotimaahansa palanneiden juutalaisten piti lähettää pois vierasmaiset vaimonsa. On kuitenkin esitetty sellainen ajatus, että tämä vastustus ei kohdistunut Esran ehdotukseen vaan siihen tapaan, jolla se pantiin toimeen. (Esr 10:15, Rbi8, alav.)

14. Jojadan poika ja ylimmäisen papin Eljasibin pojanpoika (Ne 12:10, 11). Ajatellaan, että jakeessa 11 tulisi lukea ”Jonatanin” tilalla todellisuudessa ”Johanan”, koska Nehemian 12:22, 23:ssa Johananin sanotaan olleen ”Eljasibin poika” ja ”poika” voi tarkoittaa ’pojanpoikaa’. (Ks. JOHANAN nro 7.)

15. Pappi, joka oli Mallukin isänhuoneen päämies ylimmäisen papin Jojakimin päivinä (Ne 12:12, 14).

16. Pappien isänhuoneen päämies pakkosiirtolaisuuden jälkeen Jesuan seuraajan Jojakimin päivinä (Ne 12:10, 12, 18).

17. Asafin sukuun kuuluneen Semajan poika ja Sakarjan isä; trumpettia soittava pappi kulkueessa, joka marssi Jerusalemin uudelleen rakennetulla muurilla (Ne 12:31, 35, 36).