SUOLAKASVI

(hepr. mal·luʹaḥ).

Tämä sana mainitaan vain kerran Raamatussa: suolakasvien kerrotaan olleen vähävaraisten ruokana (Job 30:4). Alkukielen sanan arvellaan johtuvan juuresta, joka merkitsee ’suolata’, ja se on käännetty myös vastineilla ”suolaheinä” (KR-92), ”krassi” (Fn), ”ruoho” (Dy) ja ”malva(t)” (KJ, Le, RS). Käännösvastine ”malvat” johtuu nähtävästi siitä, että heprean sana mal·luʹaḥ muistuttaa kreikan sanaa ma·laʹkhē, jonka ajatellaan olevan sukua latinan malva-sanalle. Kreikkalaisen Septuagintan kääntäjät eivät kuitenkaan käyttäneet Jobin 30:4:ssä sanaa ma·laʹkhē vaan sanaa haʹli·ma (”suolayrtit”, LXX, Bagster), ja haʹli·man samoin kuin mal·luʹaḥin ajatellaan viittaavan joko kasvin suolaiseen makuun tai sen kasvupaikkaan.

Raamatun mal·luʹaḥin vastineeksi ehdotetaan useimmiten erästä maltsaa (Atriplex halimus). Tämä tuuhea pensas kasvaa tavallisesti 1–2 m korkeaksi. Kasvin lehdet ovat pieniä, paksuja ja happaman makuisia, ja keväällä siihen puhkeaa pikkuruisia purppuranvärisiä kukkia. Se kasvaa suolaisessa maaperässä.