Harjoita itsehillintää voittaaksesi palkinnon!
”Jokainen kilpailuun osallistuva harjoittaa itsehillintää kaikessa.” (1. KORINTTILAISILLE 9:25)
1. Millä tavoin miljoonat ihmiset ovat Efesolaiskirjeen 4:22–24:n mukaisesti sanoneet ”kyllä” Jehovalle?
JOS sinut on kastettu Jehovan todistajaksi, olet ilmaissut julkisesti halusi osallistua kilpailuun, jonka palkintona on ikuinen elämä. Olet sanonut ”kyllä” Jehovan tahdon tekemiselle. Ennen Jehovalle vihkiytymistä moni meistä joutui tekemään merkittäviä muutoksia, jotta vihkiytymisellämme olisi ollut arvoa ja se olisi ollut otollinen Jumalalle. Noudatimme neuvoa, jonka apostoli Paavali antoi kristityille: ”Teidän tulee panna pois vanha persoonallisuus, joka mukautuu entiseen käytöstapaanne ja joka turmeltuu petollisten halujensa mukaan, – – ja pukea yllenne uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa.” (Efesolaisille 4:22–24.) Toisin sanoen ennen kuin sanoimme ”kyllä” Jumalalle vihkiytymiselle, meidän piti sanoa ”ei” aiemmalle elämäntavallemme, jota hän ei voinut hyväksyä.
2, 3. Miten 1. Korinttilaiskirjeen 6:9–12 osoittaa, että Jumalan hyväksynnän saamiseksi on tehtävä kahdenlaisia muutoksia?
2 Jotkin vanhan persoonallisuuden piirteet, jotka Jehovan tulevien todistajien täytyy panna pois, Jumalan sana suoranaisesti tuomitsee. Paavali luetteli joitakin niistä Korinttilaiskirjeessään, kun hän sanoi: ”Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa.” Sitten hän osoitti, että ensimmäisen vuosisadan kristityt olivat tehneet tarvittavia muutoksia persoonallisuudessaan, kun hän lisäsi: ”Kuitenkin jotkut teistä olivat sellaisia.” Huomaa, että he olivat olleet sellaisia, mutta olivat muuttuneet. (1. Korinttilaisille 6:9–11.)
3 Paavali antoi ymmärtää, että oli ehkä tarpeen tehdä vielä lisää muutoksia, sillä hän jatkoi: ”Kaikki on minulle luvallista, mutta kaikki ei ole edullista.” (1. Korinttilaisille 6:12.) Monet, jotka haluavat nykyään olla Jehovan todistajia, näkevät siksi tarpeelliseksi sanoa ”ei” jopa sellaisille asioille, jotka tosin ovat luvallisia mutta joista ei ole etua tai joilla on vain vähän pysyvää arvoa. Nämä saattavat viedä aikaa ja johtaa heidän huomionsa pois tärkeämmistä asioista.
4. Missä asiassa vihkiytyneet kristityt ovat samaa mieltä Paavalin kanssa?
4 Jumalalle vihkiydytään halukkaasti, ei vastahakoisesti, ikään kuin kyseessä olisi jokin suunnaton uhraus. Vihkiytyneet kristityt ovat samaa mieltä Paavalin kanssa, joka Kristuksen seuraajaksi tultuaan sanoi: ”Jeesuksen – – takia olen menettänyt kaiken ja pidän sitä paljona roskana, jotta voittaisin Kristuksen.” (Filippiläisille 3:8.) Paavali sanoi kernaasti ”ei” vähäarvoisille asioille, jotta hän olisi voinut sanoa jatkuvasti ”kyllä” Jumalalle.
5. Millaiseen kilpajuoksuun Paavali otti menestyksellisesti osaa, ja miten voimme toimia samoin?
5 Paavali harjoitti hengellisessä kilpajuoksussaan itsehillintää, ja lopulta hän saattoi sanoa: ”Olen taistellut hyvän taistelun, olen juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästä lähtien minulle on varattuna vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas tuomari, antaa minulle palkaksi sinä päivänä, ei kuitenkaan vain minulle, vaan myös kaikille niille, jotka ovat hänen ilmeiseksi tuloaan rakastaneet.” (2. Timoteukselle 4:7, 8.) Onko meidän jonakin päivänä mahdollista sanoa samoin? On, jos uskossa harjoitamme itsehillintää, kun juoksemme kristillisen kilpajuoksun keskeyttämättä aina loppuun saakka.
Itsehillintää vaaditaan hyvän tekemiseen
6. Mitä on itsehillintä, ja millä kahdella alueella meidän täytyy harjoittaa sitä?
6 Ne heprean ja kreikan sanat, jotka on käännetty Raamatussa ”itsehillinnäksi”, merkitsevät kirjaimellisesti sitä, että ihmisellä on voimaa tai valtaa itseensä nähden. Ne välittävät usein ajatuksen siitä, että pidättyy tekemästä pahaa. On kuitenkin selvää, että itsehillintää tarvitaan jossakin määrin myös siihen, että saamme itsemme tekemään hyviä tekoja. Koska epätäydelliset ihmiset ovat luonnostaan taipuvaisia toimimaan väärin, kamppailumme on kaksipuolinen (Saarnaaja 7:29; 8:11). Samalla kun pidätymme tekemästä pahaa, meidän täytyy myös pakottautua tekemään hyvää. Hyvien tekojen tekeminen onkin parhaita keinoja välttää tekemästä pahaa.
7. a) Mitä meidän pitäisi Daavidin tavoin rukoilla? b) Minkä miettiminen auttaa meitä hillitsemään paremmin itsemme?
7 Itsehillintä on selvästikin elintärkeää, jotta voisimme elää vihkiytymisemme mukaisesti. Meidän täytyy rukoilla niin kuin Daavid: ”Luo minuun puhdas sydän, oi Jumala, ja pane minuun uusi, vakaa henki.” (Psalmit 51:10.) Voimme miettiä, miten hyödyllistä on karttaa sellaista, mikä on moraalisesti väärin tai fyysisesti rappeuttavaa. Ajattele, millaista vahinkoa meille voisi muuten aiheutua: vakavia terveysongelmia, ihmissuhdeongelmia ja jopa ennenaikainen kuolema. Ajattele toisaalta, miten paljon hyötyä on sen elämäntavan noudattamisesta, jonka Jehova viitoittaa. Ollaksemme realistisia emme saa kuitenkaan unohtaa, että sydämemme on petollinen (Jeremia 17:9). Meidän täytyy vastustaa päättäväisesti sen yrityksiä vähätellä Jehovan normien noudattamisen tärkeyttä.
8. Minkä realistisen asian tiedämme kokemuksesta? Kerro esimerkki.
8 Useimmat meistä tietävät kokemuksesta, että haluton liha yrittää usein sammuttaa alttiin hengen tulen. Ajatellaanpa esimerkiksi Valtakunnan saarnaamista. Jehovaa ilahduttaa ihmisten halukkuus osallistua tähän elämää antavaan työhön (Psalmit 110:3; Matteus 24:14). Useimpien meistä ei ollut kovin helppoa opetella saarnaamaan julkisesti. Se vaati – ja kenties yhä vaatii – sitä, että kuritamme ikään kuin lyönnein ruumistamme ja ’johdatamme sitä kuin orjaa’, sen sijaan että antaisimme sen johtaa meidät vähimmän vastuksen tielle. (1. Korinttilaisille 9:16, 27; 1. Tessalonikalaisille 2:2.)
”Kaikessa”?
9, 10. Mitä sisältyy siihen, että harjoittaa ”itsehillintää kaikessa”?
9 Raamatun neuvo harjoittaa ”itsehillintää kaikessa” osoittaa, että pelkkä maltin säilyttäminen ja moraalittomasta käytöksestä pidättyminen eivät riitä. Meistä voi tuntua, että pystymme hillitsemään itsemme näillä alueilla, ja jos näin on, voimme olla todella kiitollisia. Mutta mitä on sanottava muista elämän alueista, joilla itsehillinnän tarve ei ehkä ole niin ilmeinen? Otaksutaan, että asumme vaikkapa suhteellisen vauraassa maassa, jossa on korkea elintaso. Eikö olisi viisasta oppia sanomaan ”ei” tarpeettomalle kulutukselle? Vanhempien on hyvä opettaa lapsilleen, ettei näiden tule ostaa mitä tahansa näkemäänsä vain siksi, että sitä on saatavilla, sitä tekee mieli tai siihen on varaa. Jotta tällainen opetus olisi tehokasta, vanhempien täytyy tietysti olla hyvänä esimerkkinä. (Luukas 10:38–42.)
10 Se että opettelee tulemaan toimeen ilman jotakin hyödykettä, voi vahvistaa tahdonvoimaamme. Se voi myös lisätä arvostustamme sitä kohtaan, mitä meillä on, ja saada meidät tuntemaan enemmän myötätuntoa niitä kohtaan, joiden täytyy pakostakin tulla toimeen ilman joitakin tavaroita. Vaatimattomuus on tosin ristiriidassa sellaisten suosittujen sanontojen kanssa kuin ”hemmottele itseäsi” tai ”sinä ansaitset parasta”. Mainosmaailma kannustaa ihmisiä tyydyttämään halunsa heti, mutta se tekee sen oman kaupallisen voittonsa vuoksi. Tämä voi vaikeuttaa yrityksiämme ilmaista itsehillintää. Eräässä vauraassa Euroopan maassa ilmestyvä lehti kirjoitti äskettäin: ”Jos kurjuudessa elävät rutiköyhät ihmiset joutuvat käymään sisäistä kamppailua hillitäkseen ei-toivotut halunsa, niin miten paljon kovempi kamppailu onkaan niillä, jotka elävät jossain vauraassa yhteiskunnassa, maidon ja hunajan maassa!”
11. Miksi on hyödyllistä opetella kieltäymyksen taitoa, mutta mikä tekee siitä vaikeaa?
11 Jos meidän on vaikea tehdä eroa sen välillä, mitä haluamme ja mitä todella tarvitsemme, voisi olla hyvä jotenkin varmistaa se, ettemme toimi vastuuttomasti. Jos esimerkiksi haluamme vastustaa taipumusta holtittomaan rahankäyttöön, meidän ei ehkä kannata ostaa luotolla tai voimme varata ostoksille mennessämme käyttöön vain määräsumman rahaa. Muista, että Paavalin mukaan ”jumalinen antaumus tyytyväisyyden ohella” on ”keino suuren voiton saamiseksi”. Hän perusteli asiaa: ”Emme näet ole tuoneet maailmaan mitään emmekä voi mitään viedä pois. Kun meillä siis on elatus sekä vaatetus ja suoja, me tyydymme niihin.” (1. Timoteukselle 6:6–8.) Tyydymmekö niihin? Se että opettelemme elämään yksinkertaista elämää – ilman muodossa tai toisessa ilmenevää itsensä hemmottelun painolastia – vaatii tahdonvoimaa ja itsehillintää. Kieltäymyksen taitoa kannattaa kuitenkin opetella.
12, 13. a) Millä tavoin kristillisissä kokouksissa vaaditaan itsehillintää? b) Millä muilla alueilla meidän on tarpeen kehittää itsehillintää?
12 Myös kristillisissä kokouksissa ja konventeissa täytyy ilmaista itsehillintää. Emme esimerkiksi saisi päästää mieltämme harhailemaan ohjelman aikana (Sananlaskut 1:5). Meidän täytyy ehkä hillitä itsemme, ettemme häiritse toisia kuiskailemalla vierustovereille vaan kiinnitämme täyden huomiomme puhujaan. Aikataulumme korjaaminen niin, että ehdimme paikalle ajoissa, saattaa vaatia itsehillintää. Sitä voidaan tarvita myös siihen, että varaamme aikaa kokouksiin valmistautumiseen ja sitten osallistumme niissä.
13 Itsehillinnän harjoittaminen pienissä asioissa parantaa kykyämme hillitä itsemme suurissa asioissa (Luukas 16:10). Miten hyvä onkaan opetella lukemaan Jumalan sanaa ja raamatullisia julkaisuja säännöllisesti, tutkimaan niitä ja mietiskelemään sitä, mitä opimme! Miten viisasta onkaan opetella havaitsemaan, millaiset työpaikat, ystävyyssuhteet, asenteet ja henkilökohtaiset tavat ovat sopimattomia, ja opetella sanomaan ”ei” toimille, jotka voisivat viedä meiltä Jumalan palvelukseen käytettävää kallisarvoista aikaa! Jehovan palveluksessa ahertaminen on varmasti erinomainen suoja kaikelta sellaiselta, mikä voisi viedä meidät pois Jehovan maailmanlaajuisen seurakunnan hengellisestä paratiisista.
Täysikasvuiseksi itsehillinnän välityksellä
14. a) Miten lasten pitäisi oppia harjoittamaan itsehillintää? b) Mitä hyötyä voi olla siitä, että lapset oppivat näitä asioita jo varhain?
14 Itsehillintä ei ole ominaista vastasyntyneelle lapselle. Eräässä lasten käyttäytymiseen perehtyneiden asiantuntijoiden laatimassa kirjasessa selitetään: ”Itsehillintä ei ole automaattista eikä sitä omaksuta yhtäkkiä. Pikkulapset tarvitsevat vanhempien ohjausta ja tukea oppiakseen kasvattamaan itsehillintää. – – Kun vanhemmat ohjaavat tuota prosessia, itsehillintä kasvaa läpi kouluvuosien.” Eräässä nelivuotiaita lapsia koskevassa tutkimuksessa ilmeni, että niistä, jotka olivat oppineet harjoittamaan jossakin määrin itsehillintää, ”kasvoi yleensä sopeutuvaisempia, suositumpia, rohkeampia, itsevarmempia ja luotettavampia nuoria”. Ne jotka eivät olleet oppineet harjoittamaan sitä, ”olivat todennäköisemmin yksinäisiä, helposti turhautuvia ja itsepäisiä. He luovuttivat paineen alaisina ja pelkäsivät haasteita.” On selvää, että voidakseen kasvaa sopeutuvaiseksi aikuiseksi lapsen täytyy oppia harjoittamaan itsehillintää.
15. Mitä itsehillinnän puute osoittaa, mutta minkä tavoitteen Raamattu esittää?
15 Jotta meistä tulisi täysikasvuisia kristittyjä, meidän täytyy samoin oppia ilmaisemaan itsehillintää. Sen puute osoittaa, että olemme hengellisesti yhä lapsia. Meitä kehotetaan Raamatussa tulemaan ”ymmärryskyvyltä – – täysikasvuisiksi” (1. Korinttilaisille 14:20). Tavoitteemme on päästä ”ykseyteen uskossa ja Jumalan Pojan täsmällisessä tuntemuksessa, täysikasvuisen miehen tasolle, sen mitan määrään, joka kuuluu Kristuksen täyteyteen”. Minkä vuoksi? ”Jotta emme enää olisi lapsia, jotka heittelehtivät kuin aaltojen ajamina ja joita jokainen opetuksen tuuli kuljettaa sinne tänne ihmisten juonitellessa ja viekkaasti keksiessä erheitä.” (Efesolaisille 4:13, 14.) On selvää, että itsehillinnän oppiminen on hengellisyytemme kannalta elintärkeää.
Itsehillinnän kehittäminen
16. Miten Jehova antaa apua?
16 Itsehillinnän kehittämiseen tarvitaan Jumalan apua, ja sitä on saatavissa. Jumalan sanasta näemme ikään kuin täydellisestä peilistä, missä asioissa meidän täytyy tehdä muutoksia, ja saamme neuvoja niiden tekemiseen (Jaakobin kirje 1:22–25). Myös rakkaudellinen veljesseura on valmis auttamaan. Kristityt vanhimmat osoittavat ymmärtäväisyyttä tarjoamalla henkilökohtaista apua. Jehova itse antaa auliisti pyhää henkeään, jos pyydämme sitä rukouksessa (Luukas 11:13; Roomalaisille 8:26). Meidän kannattaa siis käyttää iloiten näitä mahdollisuuksia. Sivun 21 ehdotuksista voi olla apua.
17. Miten Sananlaskujen 24:16 rohkaisee meitä?
17 On todella lohdullista tietää, että Jehova arvostaa ponnisteluja, joita teemme yrittäessämme miellyttää häntä. Tämän pitäisi kannustaa meitä edistymään jatkuvasti itsehillinnän osoittamisessa. Kompastummepa miten usein hyvänsä, meidän ei tule koskaan lakata yrittämästä. ”Vanhurskas voi langeta jopa seitsemästi ja on nouseva ylös.” (Sananlaskut 24:16.) Joka kerta kun onnistumme, meillä on syytä tyytyväisyyteen. Voimme myös luottaa siihen, että Jehova on mielistynyt meihin. Eräs todistaja kertoo, että ennen kuin hän vihkiytyi Jehovalle, hän palkitsi itsensä jokaisesta viikosta, jona hän onnistui olemaan tupakoimatta, ostamalla jotakin hyödyllistä rahalla, jonka itsehillintä oli auttanut häntä säästämään.
18. a) Mitä sisältyy taisteluumme itsehillinnän säilyttämiseksi? b) Mitä Jehova vakuuttaa?
18 Meidän pitäisi ennen kaikkea muistaa, että itsehillintä käsittää mielen ja tunteet. Voimme nähdä tämän Jeesuksen sanoista: ”Jokainen, joka jatkuvasti katsoo naista niin että tuntee intohimoa häneen, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” (Matteus 5:28; Jaakobin kirje 1:14, 15.) Sen joka on oppinut hillitsemään mielensä ja tunteensa, on helpompi hallita koko ruumistaan. Meidän on siksi syytä lujittaa päätöstämme karttaa paitsi väärin tekemistä myös sen ajattelemista. Jos mieleesi tulee vääriä ajatuksia, karkota ne heti. Voimme paeta kiusausta rukoilemalla ja pitämällä silmämme kohdistettuina Jeesukseen. (1. Timoteukselle 6:11; 2. Timoteukselle 2:22; Heprealaisille 4:15, 16.) Kun teemme parhaamme, noudatamme psalmin 55:22 neuvoa: ”Heitä taakkasi Jehovalle, niin hän itse tukee sinua. Koskaan hän ei salli vanhurskaan horjua.”
Muistatko?
• Millä kahdella tavalla meidän täytyy harjoittaa itsehillintää?
• Mitä merkitsee se, että harjoittaa ”itsehillintää kaikessa”?
• Mitä käytännöllisiä ehdotuksia itsehillinnän kehittämisestä panit erityisesti merkille tutkistelun aikana?
• Mistä itsehillintä alkaa?
[Tekstiruutu/Kuvat s. 21]
Miten vahvistaa itsehillintää?
• Kehitä sitä pienissäkin asioissa
• Mieti, mitä hyötyä siitä on nykyään ja tulevaisuudessa
• Korvaa Jumalan kieltämät asiat niillä, joihin hän kannustaa
• Torju sopimattomat ajatukset heti
• Täytä mielesi hengellisesti rakentavilla ajatuksilla
• Ota vastaan se apu, jota kypsät kristityt veljesi voivat antaa
• Karta tilanteita, jotka saattavat johtaa kiusaukseen
• Rukoile Jumalalta apua kiusauksen aikoina
[Kuvat s. 18, 19]
Itsehillintä saa meidät tekemään hyvää