Ole onnellinen ja järjestyksellinen
OLEMALLA järjestyksellisiä voimme hoitaa asiat kunnolla. Tehokkuus auttaa meitä käyttämään aikamme ja voimamme mahdollisimman hyvin (Galatalaisille 6:16; Filippiläisille 3:16; 1. Timoteukselle 3:2). Mutta elämässä on muutakin kuin järjestys ja tehokkuus. Henkeytetty psalmista kirjoitti: ”Autuas [”onnellinen”, UM] se kansa, jonka Jumala Herra on!” (Psalmit 144:15.) Haasteenamme on olla sekä onnellinen että järjestyksellinen kaikessa, mitä teemme.
Järjestyksellinen ja onnellinen
Jehova Jumala on huomattavin esimerkki järjestyksellisyydestä. Kaikki hänen luomuksensa – yksinkertaisesta solusta monimutkaisiin olentoihin, pikkuriikkisestä atomista suunnattomiin galakseihin – ilmentävät järjestystä ja täsmällisyyttä. Hänen muuttumattomien yleislakiensa ansiosta voimme suunnitella elämäämme luottavaisin mielin. Tiedämme, että aurinko nousee joka aamu ja talven jälkeen tulee aina kesä. (1. Mooseksen kirja 8:22; Jesaja 40:26.)
Mutta Jehova on enemmän kuin vain järjestyksen Jumala. Hän on myös ”onnellinen Jumala”. (1. Timoteukselle 1:11; 1. Korinttolaisille 14:33.) Hänen onnellisuutensa näkyy hänen luomuksissaan. Leikkisät kissanpennut, kauniit auringonlaskut, herkullinen ruoka, innoittava musiikki, kiinnostava työ ja monet muut asiat osoittavat, että hän tarkoitti meidän nauttivan elämästämme. Hänen lakinsa eivät ole ärsyttäviä rajoituksia, vaan ne suojelevat onnellisuuttamme.
Jeesus Kristus jäljittelee Isäänsä. Hän on ”onnellinen ja ainoa valtias” ja toimii juuri kuten Isänsäkin (1. Timoteukselle 6:15; Johannes 5:19). Kun hän ahkeroi Isänsä kanssa luomistyössä, hän ei ollut pelkästään tehokas ”mestarityöntekijä”. Hän nautti siitä, mitä hän teki. Hän iloitsi ”kaiken aikaa hänen [Jehovan] edessään iloiten hänen maansa tuottoisasta osasta, ja [hänen] mieltymyksensä kohteet liittyivät ihmisten poikiin” (Sananlaskut 8:30, 31, UM).
Haluamme heijastaa samankaltaista ystävällisyyttä, iloisuutta ja hellyyttä ihmisiä kohtaan kaikessa, mitä teemme. Pyrkiessämme tehokkuuteen saatamme kuitenkin joskus unohtaa, että vaeltamiseen ”järjestystä noudattaen [Jumalan] hengen mukaan” sisältyy Jumalan hengen hedelmien tuottaminen (Galatalaisille 5:22–25). Teemme siksi hyvin kysyessämme: miten voimme olla sekä järjestyksellisiä että onnellisia omissa toimissamme ja johtaessamme toisten työtä?
Älä ole armoton itsellesi
Pane merkille Sananlaskujen 11:17:ssä oleva hyvä neuvo. Ensin henkeytetty kirjoittaja kertoo meille, että ”armelias mies tekee hyvää itsellensä”. Sitten hän esittää vastakohdan: ”Mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa.” Eräässä toisessa raamatunkäännöksessä se sanotaan näin: ”Huomaavainen mies hyödyttää itseään, mutta julma mies aiheuttaa itselleen vahinkoa.” (New International Version.)
Miten voisimme huomaamattamme olla armottomia itsellemme? Esimerkiksi siten, että hyvistä aikeistamme huolimatta olemme täysin epäjärjestyksellisiä. Mitä siitä seuraa? Eräs asiantuntija sanoo: ”Pieni unohdus, väärin arkistoitu asiakirja, puutteellisesti ymmärretty käsky, epätäsmällisesti muistiinmerkitty puhelu – nämä ovat vähäisiä kömmähdyksiä, ikään kuin toukkia, jotka syövät tehokkuuden kangasta ja tekevät tyhjäksi parhaatkin aikomukset.” (Teach Yourself Personal Efficiency.)
Henkeytetty kirjoittaja sanoi samansuuntaisesti: ”Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli.” (Sananlaskut 18:9.) Epäjärjestykselliset, saamattomat ihmiset voivat tosiaan aiheuttaa onnettomuutta ja tuhoa itselleen ja toisille. Sen tähden toiset usein karttavat heitä. Saamattomuutensa vuoksi he joutuvat toisten hylkimiksi.
Elävä koira vai kuollut leijona?
Voimme kuitenkin olla armottomia itsellemme myös vaatimalla itseltämme kohtuuttomia. Edellä lainattu tehokkuutta käsitellyt kirjoittaja sanoi, että voimme tavoitella ”sellaista täydellisyyden tasoa, jota ei voi täysin saavuttaa”. Sen johdosta, kuten hän sanoo, ”saamme lopulta osaksemme suruja ja pettymyksiä”. Täydellisyyden tavoittelija voi olla hyvin järjestyksellinen ja tehokas, mutta hän ei ole koskaan todella onnellinen. Ennemmin tai myöhemmin hän kokee pettymyksen.
Jos meillä on taipumusta täydellisyyden tavoitteluun, meidän on hyvä muistaa, että ”elävä koira on parempi kuin kuollut leijona” (Saarnaaja 9:4). Emme ehkä kirjaimellisesti tapa itseämme pyrkimällä epärealistisesti täydellisyyteen, mutta voimme aiheuttaa itsellemme vakavaa vahinkoa ”polttamalla itsemme loppuun”. Erään asiantuntijan mukaan se käsittää ”fyysisen, tunneperäisen, hengellisen, älyllisen ja ihmissuhteisiin liittyvän uupumuksen” (Job Stress and Burnout). Se että uuvutamme itsemme tavoittelemalla saavuttamattomissa olevia päämääriä, on varmasti armottomasti toimimista itseämme kohtaan ja riistää meiltä väistämättä onnellisuuden.
Tee hyvää itsellesi
Muista: ”Armelias mies tekee hyvää itsellensä.” (Sananlaskut 11:17.) Teemme hyvää itsellemme asettamalla järkeviä ja kohtuullisia tavoitteita samalla kun pidämme mielessämme, että onnellinen Jumala, Jehova, tuntee rajoituksemme (Psalmit 103:8–14). Voimme olla onnellisia, jos itsekin myönnämme nuo rajoitukset ja teemme sitten ”kaikkemme” kykyjemme rajoissa täyttääksemme velvollisuutemme (Heprealaisille 4:11; 2. Timoteukselle 2:15; 2. Pietarin kirje 1:10).
Tietenkin on aina olemassa vaara heilahtaa toiseen äärimmäisyyteen siten, että olemme liian huomaavaisia itsellemme. Älä unohda Jeesuksen vastausta apostoli Pietarin ehdotukseen: ”Ole huomaavainen itseäsi kohtaan, Herra”, kun itse asiassa tarvittiin päättäväistä toimintaa. Pietarin ajattelu oli niin vaarallista, että Jeesus sanoi: ”Väisty taakseni, Saatana! Sinä olet minulle kompastumisen aihe, koska sinä et ajattele Jumalan ajatuksia, vaan ihmisten.” (Matteus 16:22, 23.) Hyvän tekeminen itselleen ei tarkoita sitä, että saisi huoletta hemmotella itseään. Se voisi riistää meiltä myös kaiken onnellisuuden. Tarvitsemme järkevyyttä, emme fanaattisuutta (Filippiläisille 4:5).
Hyvyys toisia kohtaan
Jeesuksen ajan kirjanoppineet ja fariseukset ajattelivat todennäköisesti olevansa hyvin tehokkaita ja järjestyksellisiä. Hakuteoksessa A Dictionary of the Bible sanotaan heidän palvontatavastaan: ”Kaikkia raamatullisia käskyjä ympäröi yksityiskohtaisten sääntöjen verkko. Olosuhteiden muutoksia ei otettu huomioon; jokaista juutalaista vaadittiin jyrkästi noudattamaan täysin kaikkia Lain yksityiskohtia – – Lakeihin lisättiin niin paljon yksityiskohtia, että uskonto muuttui työksi ja elämä sietämättömäksi taakaksi. Ihmisistä tuli pelkkiä moraalisia robotteja. Omantunnon ääni vaimennettiin; Jumalan sanan elävä voima kumoutui ja peittyi loppumattomien sääntöjen tulvaan.”
Ei ihme, että Jeesus sen vuoksi tuomitsi heidät. ”He sitovat kokoon raskaita kuormia”, hän sanoi, ”ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa” (Matteus 23:4). Rakkaudelliset vanhimmat varovat rasittamasta laumaa merkityksettömillä ohjeilla ja säännöillä. He kohtelevat huomaavaisesti Jumalan laumaa seuraten Jeesuksen Kristuksen miellyttävää ja virkistävää esimerkkiä (Matteus 11:28–30; Filippiläisille 2:1–5).
Edes silloin kun asioiden organisointiin liittyvät tehtävät lisääntyvät, huolehtivat vanhimmat eivät unohda olevansa tekemisissä ihmisten kanssa – ihmisten, joita Jumala rakastaa (1. Pietarin kirje 5:2, 3, 7; 1. Johanneksen kirje 4:8–10). He eivät ole koskaan niin syventyneitä asioiden järjestämiseen liittyviin seikkoihin tai menetelmiin, että unohtaisivat tärkeimmän tehtävänsä lauman paimenina, vartijoina ja suojelijoina (Sananlaskut 3:3; 19:22; 21:21; Jesaja 32:1, 2; Jeremia 23:3, 4).
Jos joku esimerkiksi kiinnittää liiaksi huomiota aikatauluihin ja numeroihin, se voisi viedä hänen huomionsa pois toisista huolehtimisesta. Ajattelehan linja-autonkuljettajaa, joka pitäisi tärkeimpänä velvollisuutenaan pysyä aikataulussa, hinnalla millä hyvänsä. Hän haluaa ainoastaan päästä reitillään pysäkiltä toiselle tarkalleen määrättyyn aikaan. Valitettavasti, hänen näkökulmastaan katsottuna, matkustajat ovat hänen vastuksenaan. He ovat hitaita ja epäjärjestyksellisiä ja saapuvat pysäkille juuri kun hän on lähdössä liikkeelle. Sen sijaan että hän muistaisi työnsä koko tarkoituksen olevan palvella matkustajien tarpeita, hän pitää heitä tehokkuuden jarruna ja karttaa heitä.
Huolehtiminen jokaisesta yksilöstä
Kun tehokkuuteen pyritään sydämettömästi, yksilöiden tarpeet jäävät usein huomiotta. Heikkoja, vain vähän aikaansaavia yksilöitä saatetaan pitää riesana. Tällaisesta suhtautumistavasta voi olla kauhistuttavia seurauksia. Esimerkiksi Spartassa, muinaisen Kreikan kaupunkivaltiossa, heikot ja sairaat lapset jätettiin kuolemaan. Heistä ei tulisi voimakkaita, tehokkaita sotilaita, jotka puolustaisivat voimakasta, tehokasta valtiota. ”Kun lapsi syntyi”, sanoo filosofi Bertrand Russell, ”isä vei sen sukunsa vanhimpien eteen tarkastettavaksi: jos lapsi oli terve, se annettiin takaisin isälle kasvatettavaksi; jos ei, se heitettiin syvään vesikuoppaan”. (History of Western Philosophy.)
Onnellisuuden sijasta olivat joustamattomuus ja ankaruus säälimättömän valtion tunnuspiirteitä (vrt. Saarnaaja 8:9). Epäilemättä Spartan vallanpitäjät ajattelivat voivansa toimia näin tehokkuuden nimessä, mutta heidän johtonsa oli kaikkea muuta kuin myötätuntoista ja ystävällistä. Heidän menettelytapansa ei ollut Jumalan menettelytapa (Psalmit 41:2; Sananlaskut 14:21). Sitä vastoin kristillisen seurakunnan valvojat muistavat, että kaikki Jumalan lampaat ovat arvokkaita hänen silmissään, ja he kohtelevat hyvin jokaista heistä. He eivät huolehdi ainoastaan niistä 99:stä, jotka ovat terveitä, vaan myös siitä yhdestä, joka on heikko tai jolla on tunne-elämän ongelmia. (Matteus 18:12–14; Apostolien teot 20:28; 1. Tessalonikalaisille 5:14, 15; 1. Pietarin kirje 5:7.)
Pysy lähellä laumaa
Vanhimmat pysyvät lähellä huolenpidossaan olevaa laumaa. Viimeaikaiset liike-elämän toimintatapoja koskevat tutkimukset antavat kenties ymmärtää, että suurimman tehokkuuden saavuttamiseksi johtajan tai esimiehen pitäisi säilyttää etäisyys alaisiinsa. Eräs tutkija kuvaa erilaisia tuloksia, joita muuan ilmavoimien upseeri sai ollessaan lähellä alaisiaan ja toisaalta pitäessään heihin etäisyyttä: ”Kun hänellä oli hyvin läheiset välit upseereihinsa, he näyttivät tuntevan olonsa turvalliseksi eivätkä olleet kovinkaan huolissaan yksikköjensä tehokkuudesta. Heti kun hänestä tuli pidättyvämpi ja kun hän piti tarkemmin kiinni asemastaan, hänen aliupseerinsa alkoivat olla huolissaan siitä, oliko jotain mennyt vikaan – – ja he ilmaisivat huolestuneisuutensa kiinnittämällä entistä enemmän huomiota työhönsä. Sen johdosta tukikohdan tehokkuus kasvoi huomattavasti.” (Understanding Organizations.)
Kristillinen seurakunta ei ole kuitenkaan mikään sotalaitos. Kristityt vanhimmat, jotka johtavat toisten työtä, pitävät Jeesusta Kristusta mallinaan. Hän oli aina lähellä opetuslapsiaan. (Matteus 12:49, 50; Johannes 13:34, 35.) Hän ei koskaan hyödyntänyt heidän huolestuneisuuttaan saavuttaakseen äärimmäisen tehokkuuden. Hän rakensi lujat keskinäisen luottamuksen ja uskon siteet itsensä ja seuraajiensa välille. Hellän kiintymyksen siteet olivat hänen opetuslastensa tunnuspiirre (1. Tessalonikalaisille 2:7, 8). Sellaisen läheisyyden vallitessa tyytyväinen lauma, jonka vaikutin on yksinomaan rakkaus Jumalaan, tottelee ohjausta pakottamatta ja tekee parhaansa suorittaessaan hänelle alttiisti palvelusta (vrt. 2. Mooseksen kirja 35:21).
Monissa raamatunkohdissa korostetaan sellaisia kristillisiä ominaisuuksia kuin onnellisuutta ja rakkautta veljesseuraa kohtaan (Matteus 5:3–12; 1. Korinttolaisille 13:1–13). Verraten harvoin korostetaan tehokkuuden tarvetta. On totta, että hyvää järjestystä tarvitaan. Jumalan kansa on aina ollut hyvin järjestetty. Mutta ajattele, miten usein esimerkiksi psalmien kirjoittajat kuvaavat Jumalan palvelijoita onnellisiksi. Psalmi 119, jossa kerrotaan paljon Jehovan laeista, muistutuksista ja säädöksistä, alkaa: ”Autuaat [”onnelliset”, UM] ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat! Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä.” (Psalmit 119:1, 2.) Pystytkö sinä vastaamaan haasteeseen olla sekä järjestyksellinen että onnellinen?
[Kuva s. 28]
Armillaarikehä – ensimmäisiä laitteita, jotka esittävät tähtitaivaan suuria kiertoratoja
[Kuva s. 31]
Rakkaudellisena Paimenena Jehova ei ole pelkästään järjestyksen vaan myös onnellisuuden Jumala
[Lähdemerkintä]
Garo Nalbandian