Ja hän sanoi vielä: ’Totisesti he ovat minun kansaani, poikia, jotka eivät osoittaudu petollisiksi.’ Heille hänestä siten tuli Pelastaja.

Jesaja 63:7–

16. a) Millä mielellä Jehova teki liittonsa Israelin kanssa? b) Miten Jumala suhtautuu kansaansa?

¹⁶ Egyptistä lähdön jälkeen Jehova toi Israelin Siinainvuorelle ja lupasi sille: ”Jos nyt tarkoin tottelette ääntäni ja pidätte liittoni, niin te totisesti tulette – – minun erikoisomaisuudekseni – –. Ja teistä tulee minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansakunta.” (2. Mooseksen kirja 19:5, 6.) Oliko Jehova vilpillinen tarjotessaan tällaista mahdollisuutta? Ei, sillä Jesaja paljastaa, mitä Jehova sanoi itsekseen: ”Totisesti he ovat minun kansaani, poikia, jotka eivät osoittaudu petollisiksi.” Muuan oppinut huomauttaa: ”Sana ’totisesti’ ei viittaa suvereeniuteen perustuvaan säädökseen eikä edeltätietämykseen vaan rakkauteen perustuvaan toiveeseen ja luottamukseen.” Jehova teki liittonsa hyvässä uskossa; hän halusi vilpittömästi kansansa menestyvän. Kansan ilmiselvistä puutteista huolimatta hän osoitti luottamusta sitä kohtaan. On suurenmoista palvoa Jumalaa, joka luottaa tällä tavalla palvojiinsa! Nykyään vanhimmat vahvistavat suuresti niitä, jotka on uskottu heidän valvontaansa, kun hekin luottavat Jumalan kansaan kuuluvien pohjimmaiseen hyvyyteen (2. Tessalonikalaisille 3:4; Heprealaisille 6:9, 10).