Kun kaikki lapset tulevat olemaan terveitä
OLISI rikollista ajaa ihminen teltastaan ja makuupussistaan kylmään napaseudun yöhön ja jättää hänet pelkissä alusvaatteissaan luonnonvoimien armoille. Samoin on rikollista, että lapsi työnnetään ennen aikojaan ulos lämpimästä, turvallisesta kohdusta, ennen kuin hän on valmis kohtaamaan ulkopuolisen maailman. Kuka tai mikä sitten on syypää tällaiseen katalaan rikokseen?
Vanhemmat eivät varmastikaan tieten tahtoen aiheuttaisi lapselleen tällaista koettelemusta. Äiti ei todellisuudessa pysty keskeyttämään alkuun päässyttä synnytystä riippumatta siitä, tapahtuuko se laskettuna ajankohtana vai jo aikaisemmin. Lääkäritkään eivät täysin tiedä, mikä synnytyksen käynnistää, joko ennenaikaisesti tai ajallaan. Se kuitenkin tiedetään, että silloin tällöin sattuu jokin vakava häiriö ja vauva työntyy ulos maailmaan, jossa elämistä varten se ei vielä ole täysin varustautunut.
Raamattu selittää, miksi tällaista tapahtuu. Jumalan henkeyttämänä psalmista kirjoitti: ”Katso! Erheisenä minut kivuissa synnytettiin, ja synnissä minä sikisin äitini kohdussa.” (Psalmi 51:7, UM) Eräs kapinallinen henkiolento sai kaksi ensimmäistä ihmistä kapinoimaan Jumalaa vastaan, ja näin heistä tuli synnintekijöitä. He eivät enää kyenneet olemaan Luojalleen kuuliaisia täysin hänen haluamallaan tavalla. Tästä syystä ovat kaikki heidän jälkeläisensä siinneet synnissä eli epätäydellisyydessä. (Roomalaisille 5:12) Seurauksena ovat olleet sairaudet ja kuolema samoin kuin monet erilaiset elimistön toimintahäiriöt, joista yksi suvunjatkamiseen liittyvänä on se, että joskus kohtu työntää arvokkaan hedelmänsä ulos ennen aikojaan.
Maailma, jossa ei enää ole keskosia
Jos ihmiset olisivat säilyttäneet täydellisyytensä, lapsia ei olisi syntynyt ennenaikaisesti kohtaamaan niitä vastoinkäymisiä, jotka nykyään ovat niin monien keskosten osana. Hyvin lähellä on jo se aika, jolloin äidit eivät enää koskaan synnytä keskosia. Profeetta Jesaja kirjoitti Jumalan henkeyttämänä tuosta ajasta ja lupauksesta, jonka rakkaudellinen Luoja on antanut meille: ”Minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.” – Jesaja 65:17.
Tämä Raamatussa Jesajan kirjassa oleva profetia kertoo myös niistä sydäntä lämmittävistä olosuhteista, jotka tulevat vallitsemaan Jumalan uudessa maailmassa, kun siinä sanotaan: ”Eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä. Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän – –. He eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran [”Jehovan”, UM] siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.” – Jesaja 65:19–24.
Miten suurenmoista tuleekaan olemaan, kun kaikki ihmisten kärsimykset ja ahdistukset ovat enää hämärä muisto ja kun lapsia ei enää koskaan synny keskosina, niin että heitä tarvitsisi pitää hengissä keskoloissa lääketieteen äärimmäisin keinoin! Mahtava Jumalamme tulee silloin lunastusjärjestelyllään poistamaan inhimillisen epätäydellisyyden, joten milloinkaan enää ei lapsen tarvitse tulla kohdusta ulos ennen kuin hän on täysin valmistautunut nauttimaan elämästään täysimmässä määrin. – Ilmestys 21:3, 4.
[Tekstiruutu s. 11]
Miten voidaan saada ja antaa todellista lohdutusta
◆ Jos lapsesi kuolee, yritä ottaa vastaan apua ja rohkaisua ystäviltäsi ja sukulaisiltasi. Kukaties ne, jotka itse ovat menettäneet yhden tai useamman lapsen, voivat lohduttaa sinua.
◆ Saatat uskoa ylösnousemustoivoon, mutta älä hätäänny, jos siihen luottaminen ei heti anna sinulle lohdutusta. Kun aika alkaa parantaa haavoja, alat epäilemättä tuntea kiitollisuutta siitä, että sinulla on toivo lapsesi jälleennäkemisestä. – Jesaja 25:8; 65:23; Johannes 5:28, 29; 1. Korinttolaisille 15:25, 26.
◆ Yritä turvata Jehovaan, ”kaiken lohdutuksen Jumalaan”. (2. Korinttolaisille 1:3) Hän pystyy ’tekemään tyhjäksi sen, jolla on kuoleman aiheuttamiskeinot, Saatanan’. – Heprealaisille 2:14.
◆ Jos olet surevien vanhempien ystävä, olisi ehkä parasta olla sanomatta, että he voivat hankkia toisen lapsen. Sillä hetkellä ei mikään voi korvata menetettyä lasta. Tällaisessa tapauksessa olisi parasta ’itkeä itkevien kanssa’. (Roomalaisille 12:15) Se, että hyväksyt vanhempien menetyksen tapahtuneeksi tosiasiaksi ja suret yhdessä heidän kanssaan, voi antaa heille lohdutusta, sillä toisten suruun osallistuminen voi vähentää sitä.
◆ Paitsi että sureminen on sopivaa, siitä on myös apua surevalle itselleen, joten suo itsellesi aikaa voidaksesi vähitellen vapautua surun ja menetyksen tunteistasi. (Tästä enemmän ”Herätkää!”-lehdessä 22.7.1985 kirjoitussarjassa ”Kun omaisesi kuolee ...”, samoin kuin ”Herätkää!”-lehdessä 8.8.1987 kirjoitussarjassa ”Kun lapsi kuolee”.)