He seisovat suuremman toiminnan kynnyksellä
”KILPAILUHENKEÄ ei ollut. Jokainen toivoi kaikkien onnistuvan”, sanoivat Richard ja Lusia kuvaillessaan Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 105. kurssin oppilastovereitaan. ”Olemme kaikki hyvin erilaisia, mutta meille jokainen oppilas on rakas.” Heidän luokkatoverinsa Lowell oli samaa mieltä ja lisäsi: ”Erilaisuutemme on lähentänyt meitä toisiimme.”
Syyskuun 12. päivänä 1998 valmistunut luokka oli tosiaan kirjava. Jotkut oppilaat olivat palvelleet tienraivaajina alueilla, joilla Valtakunnan julistajia tarvitaan kipeästi, toiset taas olivat palvelleet uskollisesti lähempänä kotiseutuaan. Muutamien, esimerkiksi Matsin ja Rose-Marien, oli pitänyt työskennellä pitkään ja ahkerasti parantaakseen englanninkielen taitoaan ennen kouluun tulemista. Monet olivat ajatelleet lähetyspalvelusta lapsuudesta asti. Eräs pariskunta anoi kouluun 12 kertaa! Miten onnellisia he olivatkaan saadessaan kutsun 105. kurssille!
Kaksikymmentä tehokkaan valmennuksen viikkoa kuluivat aivan liian nopeasti. Ennen kuin oppilaat huomasivatkaan, he olivat tehneet viimeisen kirjallisen harjoituksensa ja pitäneet viimeisen suullisen esityksensä ja päättäjäispäivä oli koittanut.
Ohjelman puheenjohtaja Albert Schroeder, Jehovan todistajien hallintoelimen jäsen, muistutti kurssilaisille, että ’he seisoivat suuremman toiminnan kynnyksellä’ raamatullisen opetustyön saralla ja seuraisivat nyt niitä yli 7 000:ta muuta, jotka olivat käyneet Gilead-koulun ennen heitä. Hän mainitsi, että oppilaat olivat nauttineet kesällä ainutlaatuisesta tilaisuudesta seurustella pitkäaikaisten lähetystyöntekijöiden kanssa, kun nämä vierailivat päätoimistossa kansainvälisten konventtien yhteydessä.
Sitten veli Schroeder esitteli Betelin yhteistoimintakomiteaan kuuluvan Max Larsonin. Hän käsitteli aihetta ”Koulutus, joka johtaa ikuiseen elämään”. Veli Larson lainasi Sananlaskujen 1:5:tä, jossa sanotaan: ”Viisas kuuntelee ja omaksuu lisää opetusta, ja ymmärtäväinen on se, joka hankkii taitavaa ohjausta.” Vaaditaan taitoa, jotta voisi olla tehokas lähetystyöntekijä. Taitavat miehet seisovat kuninkaiden edessä (Sananlaskut 22:29). Saatuaan opetusta viiden kuukauden ajan oppilaat olivat hyvin varustautuneita edustamaan suurimpia Kuninkaita, Jehova Jumalaa ja Kristusta Jeesusta.
Palvelusosastoon kuuluva David Olson puhui seuraavaksi aiheesta ”Ilahduta Jehovan sydän”. Hän kysyi: ”Mitä epätäydelliset ihmiset voivat tehdä ilahduttaakseen Jumalan sydämen?” Mikä oli vastaus? He voivat palvella häntä uskollisesti, kuuliaisesti ja iloiten. Jehova haluaa kansansa nauttivan hänen palvelemisestaan. Kun teemme Jumalan tahdon iloiten, ilahdutamme hänen sydämensä. (Sananlaskut 27:11.) Veli Olson luki Gileadin 104. kurssilta valmistuneen lähetystyöntekijäpariskunnan kirjeen. Nauttivatko he uudesta tehtävämääräyksestään? He kertoivat seurakunnastaan: ”Meillä on noin 140 julistajaa, mutta läsnäolijoita on kokouksissa keskimäärin 250–300. Parasta on kenttäpalvelus. Meillä kummallakin on neljä tutkistelua, ja jotkut oppilaista käyvät jo kokouksissa.”
Hallintoelimen jäsen Lyman Swingle puhui aiheesta ”Aika pysähtyä miettimään saamiasi siunauksia”. Gilead-valmennus on tuonut monia siunauksia. Se on auttanut oppilaita lisäämään tietoaan, kasvattamaan arvostustaan Jehovan järjestöä kohtaan ja kehittämään elintärkeitä ominaisuuksia, esimerkiksi nöyryyttä. ”Tänne tuleminen ja ajan viettäminen opetusta kuunnellen on kokemus, joka lisää nöyryyttä”, sanoi veli Swingle ja lisäsi: ”Lähdette täältä paljon paremmin varustautuneina julistamaan Jehovan suuruutta.”
”Miten suuri ilo sinulla onkaan – miksi siis murehtisit?” oli toisen hallintoelimeen kuuluvan, Daniel Sydlikin, puheen teema. Hän kehotti etsimään opastusta Raamatusta, kun ilmaantuu ongelmia. Muutamien Matteuksen 6. luvusta valitsemiensa jakeiden avulla hän valaisi, miten tämä voidaan tehdä. Uskon puute voi saada meidät murehtimaan maallisia asioita, esimerkiksi ruokaa ja vaatetusta. Jehova kuitenkin tietää, mitä me tarvitsemme. (Matteus 6:25, 30.) Murehtiminen vain lisää ongelmia, joita jokainen päivä tuo tullessaan (Matteus 6:34). Toisaalta joidenkin suunnitelmien tekeminen on välttämätöntä (vrt. Luukas 14:28). ”Jeesus ei kiellä viisasta tulevaisuuden pohtimista, vaan hän kieltää sen epäviisaan murehtimisen”, veli Sydlik selitti. ”Toiminta on huolestuneisuuden parhaita parantajia. Kun huolestumme, meille on hyväksi alkaa puhua totuudesta.”
Opettajat antavat neuvoja läksiäispuheissaan
Seurasi kolmen Gileadin opettajan puheet. Ensin Karl Adams puhui aiheesta ”Mitä maksat takaisin Jehovalle?” Hänen puheensa perustui psalmiin 116, jonka Jeesus on saattanut laulaa kuolemaansa edeltävänä yönä (Matteus 26:30, engl. viitelaitoksen alaviite). Mitä Jeesus mahtoi miettiä laulaessaan: ”Mitä maksan takaisin Jehovalle kaikesta hyvästä, mitä hän on minulle tehnyt?” (Psalmit 116:12.) Hän on voinut ajatella täydellistä ruumista, jonka Jehova oli hänelle valmistanut (Heprealaisille 10:5). Seuraavana päivänä hän antaisi tuon ruumiin uhriksi ja osoittaisi rakkautensa syvyyden. Viiden viime kuukauden ajan 105. kurssin oppilaat olivat maistaneet Jehovan hyvyyttä. Nyt he osoittaisivat rakkautensa Jumalaan työskentelemällä kovasti lähetysalueillaan.
Toinen Gilead-koulun opettaja, Mark Noumair, neuvoi oppilaita: ”Jatkakaa oikein tekemistä.” Sen jälkeen kun Joosef oli myyty orjaksi Egyptiin, hän kesti 13 vuotta väärää kohtelua. Antoiko hän toisten tekemien vääryyksien lannistaa itsensä? Ei, vaan hän jatkoi oikein tekemistä. Sitten Jumalan määräaikana Joosef vapautui koettelemuksistaan. Yhtäkkiä hän muuttui vangista palatsin asukkaaksi. (1. Mooseksen kirja, luvut 37–50.) Opettaja kysyi oppilailtaan: ”Luovutatteko, ellei lähetysalueenne täytä odotuksianne? Antaudutteko epätoivon valtaan? Vai kestättekö kuten Joosef?”
Lopuksi Gilead-koulun rehtori Wallace Liverance johti eloisan keskustelun, jonka hän kävi kurssilaisten kanssa. Sen aiheena oli ”Julistakaa Kuningasta ja Valtakuntaa”. Jotkut oppilaista kertoivat kokemuksia, joita he olivat saaneet saarnatessaan talosta taloon, liikkeestä liikkeeseen ja kaduilla. Toiset kertoivat todistaneensa muunkielisille ihmisille. Jotkut puolestaan näyttivät, miten saarnata eri uskontoihin kuuluville. Kaikki valmistuneet olivat innokkaita osallistumaan täysin määrin palvelukseen lähetyskentällä.
Onnelliset pitkäaikaiset lähetystyöntekijät
Seuraavan osuuden, ”Lähetyspalveluksen iloiset tulokset”, esitti Robert Wallen. Hän haastatteli neljää päätoimiston henkilökuntaan kuuluvaa veljeä, jotka olivat äskettäin olleet kokeneiden lähetystyöntekijöiden rakentavassa seurassa. Nuo lähetystyöntekijät olivat auliisti myöntäneet, että heidän ei ollut helppo oppia uutta kieltä, sopeutua toiseen kulttuuriin eikä mukautua erilaiseen ilmastoon. Oli myös selviydyttävä ahdistavasta koti-ikävästä. Toisinaan tuli terveysongelmia. Kaikesta huolimatta lähetystyöntekijät kuitenkin säilyttivät myönteisen asenteen, ja heidän kestävyyttään on siunattu. Jotkut olivat auttaneet monia Jehovan tuntemukseen. Toiset olivat myötävaikuttaneet monin tavoin yleiseen Valtakunnan työn kasvuun omissa maissaan.
Viimeinen puhuja oli hallintoelimeen kuuluva Carey Barber. Hän kertasi ”Jumalan elämäntien” konventtiohjelman kohokohtia. ”Miten konventtiohjelma vaikutti suhteeseesi Jehovaan?” hän kysyi kuulijoiltaan. Puhuja asetti Jumalan tien kulkemisesta tulevat onnelliset tulokset vastakkain sen tuhoisan lopun kanssa, jonka maailman tietä kulkevat kokevat. Hän viittasi Mooseksen rikkomukseen Meribassa ja varoitti: ”Vaikka joku olisikin palvellut Jehovaa uskollisesti monia vuosia, Jehova ei suhtaudu kevyesti siihenkään, että joku rikkoo Hänen oikeudenmukaisia lakejaan vain vähän.” (4. Mooseksen kirja 20:2–13.) Pitäkööt kaikki Jumalan palvelijat kaikkialla maailmassa tiukasti kiinni kallisarvoisista palveluseduistaan!
Oppilaiden oli nyt aika saada diplominsa. Sitten luokan edustaja luki kirjeen, jossa oppilaat ilmaisivat arvostuksensa saamansa valmennuksen johdosta. Loppulaulun ja hartaan rukouksen jälkeen päättäjäisohjelma oli ohi. Mutta 105. kurssin osanottajille tämä oli vasta alkua, sillä nyt uudet lähetystyöntekijät ”seisoivat suuremman toiminnan kynnyksellä”.
[Tekstiruutu s. 23]
Tilastotietoja kurssista
Edustettuina olleita maita: 9
Määrämaita: 17
Oppilaita: 48
Aviopareja: 24
Keski-ikä: 33
Keskimäärin vuosia totuudessa: 16
Keskimäärin vuosia kokoaikaisessa palveluksessa: 12
[Tekstiruutu s. 24]
He valitsivat kokoaikaisen palveluksen
”Nuorempana en suunnitellut ryhtymistä tienraivaajaksi”, sanoo Ben, joka valmistui 105. kurssilta. ”Ajattelin, että vain ne, joilla on erikoiskykyjä ja ihanteelliset olosuhteet, voisivat olla tienraivaajia”, hän lisää. ”Opin kuitenkin rakastamaan kenttäpalvelusta. Erään kerran minulle sitten valkeni, että tienraivaajana oleminen merkitsee yksinkertaisesti sitä, että osallistuu palvelukseen enemmän. Silloin oivalsin, että voisin olla tienraivaaja.”
”Kokoaikaisia palvelijoita arvostettiin kodissamme aina erittäin paljon”, kertoo Lusia. Hän muistelee sitä jännittynyttä tunnelmaa, joka valtasi seurakunnan aina, kun lähetystyöntekijät tulivat vierailulle. ”Varttuessani oli selvää, että kokoaikainen palvelus kuuluisi suunnitelmiini.”
Theodisin äiti kuoli hänen ollessaan 15-vuotias. ”Tuohon aikaan seurakunta todella auttoi minua”, hän sanoo, ”joten kysyin itseltäni: miten voin osoittaa arvostukseni?” Tämä sai hänet astumaan kokoaikaiseen palvelukseen ja nyt lähetystyöhön.
[Kuva s. 25]
Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 105. kurssilta valmistuneet
Alla olevassa luettelossa rivit on numeroitu edestä alkaen ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle.
1) Sampson, M.; Brown, I.; Heggli, G.; Abuyen, E.; Desbois, M.; Pourthié, P. 2) Kassam, G.; Lindberg, R.; Dapuzzo, A.; Taylor, C.; LeFevre, K.; Walker, S. 3) Baker, L.; Pellas, M.; Woggon, E.; Böhne, C.; Asplund, J.; Haile, J. 4) Pourthié, T.; Whittaker, J.; Palmer, L.; Norton, S.; Gering, M.; Haile, W. 5) Walker, J.; Böhne, A.; Groenveld, C.; Washington, M.; Whittaker, D.; Abuyen, J. 6) Gering, W.; Washington, K.; Pellas, M.; Desbois, R.; Heggli, T.; Asplund, Å. 7) Woggon, B.; LeFevre, R.; Taylor, L.; Brown, T.; Groenveld, R.; Palmer, R. 8) Norton, P.; Sampson, T.; Baker, C.; Lindberg, M.; Kassam, M.; Dapuzzo, M.