Tuottaako tosi kristillisyys fanaatikkoja?
KRISTIKUNNALLA on ollut fanaatikkonsa: ihmisiä, jotka sytyttävät itsensä tuleen poliittiseksi protestiksi, ja yksilöitä, jotka ilmaisevat toiminnallaan suvaitsemattomuutensa erilaisia uskonnollisia näkemyksiä kannattavia ihmisiä kohtaan. Katolinen kirkko esimerkiksi pani alulle ensimmäisen ristiretken vapauttaakseen Jerusalemin niiden ihmisten käsistä, joita se piti vääräuskoisina. Ristiretken aloitti kolme kuritonta roskajoukkoa. Niiden väkivaltaiseen riehumiseen kuului Reininmaan juutalaisten vainoaminen. Kun tämän ristiretken sotajoukot onnistuivat valtaamaan Jerusalemin, nämä niin sanotut kristityt sotilaat saivat veren virtaamaan kaduilla.
Kirjassaan Historian ääriviivat H. G. Wells sanoi ensimmäisestä ristiretkestä: ”Verilöyly oli hirmuinen; voitettujen veri virtasi kaduilla, kunnes se punasi ratsujen kaviot. Illan pimetessä ristiretkeilijät tulivat pyhälle haudalle riehuttuaan kuin raivopäiset ja ristivät veriset kätensä ’ilon kyyneliä vuodattaen’.”
Paavi Innocentius III:n koolle kutsumalla myöhemmin tehdyllä ristiretkellä surmattiin joukoittain rauhallisia albigensseja ja valdolaisia, jotka vastustivat Rooman opetuksia ja papiston ylellistä elämää. Heitä kohtaan ilmaistusta fanaattisuudesta Wells kirjoitti: ”Siinä oli Lateranille kylliksi, ja nyt näemme Innocentius III:n puuhaavan ristiretkeä noita onnettomia lahkolaisia vastaan ja sallivan, että riveihin otettiin kaikki, jotka tarjoutuivat, olivatpa ne minkälaisia roistoja hyvänsä, – – kaikella ajateltavalla julmuudella kurittamaan noita Ranskan kuninkaan rauhallisimpia alamaisia. Kertomukset tämän ristiretken julmuuksista ja konnuuksista ovat paljoa kamalampia kuin mitkään selostukset kristittyjen marttyyrien kärsimyksistä pakanamaissa.”
Kristikunnan historiassa on runsaasti kertomuksia fanaatikoista, jotka tavallisesti ovat tuottaneet väkivallan hedelmää. Voimme siis päätellä, ettei fanaattisuus tuota hyvää hedelmää. Funkin ja Wagnallsin New Standard Dictionary of the English Language (vuoden 1929 painos) määrittelee fanaattisuuden seuraavasti: ”Hillitön tai raivokas into.” Ja se valaisee sitä edelleen seuraavin sanoin: ”Mikään historian aikakausi ei sisällä enemmän julmuutta, hillittömyyttä ja fanaattisuutta kuin ristiretkien aika.”
On myös kiinnostavaa panna merkille erään toisen sanakirjan määritelmä sanalle ”fanaatikko”. Siinä sanotaan: ’Fanaatikko – latinan kielessä jumalan inspiroima. 1. Demonin tai ikään kuin demonin vallassa oleva; laajemmin: vimmastunut, mieletön, hullu. 2. Liian voimakkaan innon ohjailema, liikkeelle panema tai kyllästämä: kohtuuton, järjetön; liian innokas erityisesti uskonnollisissa asioissa.’ (Webster’s Third New International Dictionary) Kun pidämme nämä asiat mielessä, voisimmeko sanoa, että tosi kristityt ovat fanaatikkoja?
Tunnistetaan hedelmistä
Niin kuin puu tunnistetaan hedelmistään, niin myös tekojen tuloksista voidaan tunnistaa, millaiset ihmiset niitä tekevät. Kristillisyyden Perustaja Jeesus Kristus osoitti tämän. Hän sanoi: ”Hyvä puu ei voi kantaa pahaa hedelmää eikä huono puu tuottaa hyvää hedelmää. Niinpä siis heidän hedelmistään te tunnette heidät.” – Matteus 7:18, 20.
Jeesus perusti tosi kristillisyyden niin kuin olisi istuttanut hyvän puun. Sen vuoksi se ei voisi tuottaa fanaattisuuden huonoja hedelmiä. Jeesus ei milloinkaan kehottanut seuraajiaan vahingoittamaan itseään tai toisia fyysisesti. Sen sijaan hän lainasi toista kahdesta suuresta käskystä ja sanoi: ”Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matteus 22:39) Hänen seuraajiensa tuli olla ystävällisiä jopa vihollisiaan kohtaan. Jeesus sanoi: ”Rakastakaa jatkuvasti vihollisianne, tehkää alati hyvää teitä vihaaville, siunatkaa yhä uudelleen niitä, jotka kiroavat teitä, rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka solvaavat teitä.” – Luukas 6:27, 28.
Jeesuksen tosi seuraajat menivät moniin eri kansoihin kuuluvien ihmisten keskuuteen, ei tuli ja miekka, vaan Jumalan kirjoitettu sana ja rauhaisa uskonto mukanaan. Heidän mukanaan toisiin maihin ei kulkenut sotajoukkoja, jotka olisivat teurastaneet, kiduttaneet ja raiskanneet niitä, jotka eivät ottaneet vastaan kristillistä kastetta. Opetuslapset seurasivat sen sijaan Jeesuksen rauhaisaa esimerkkiä saarnatessaan Jumalan valtakunnan hyvää uutista kaikille ja kannustaessaan heitä tekemään johtopäätöksiä heille esitetyn Raamatun tiedon perusteella. Heidän työnsä hedelmiin sisältyivät Jumalan hengen hedelmät: ”Rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä.” – Galatalaisille 5:22, 23.
Tilanne ei ole nykyään erilainen. Tosi kristillisyys tuottaa yhä hyvää hedelmää. Kristillisen järjestön puu, jonka Jeesus istutti yli 1 900 vuotta sitten, oli hyvä ja on hyvä yhä edelleen. Se ei siis kykene tuottamaan fanaattisuuden pahoja, suvaitsemattomia ja väkivaltaisia hedelmiä. Miksi fanaattisuus on sitten ollut niin yleistä kristikunnassa?
Apostoli Paavali osoitti, että tulisi aika, jolloin ilmaantuisi valekristittyjä. He kantaisivat kristityn nimeä, mutta eivät eläisi sen mukaan eivätkä tuottaisi sen hyviä hedelmiä. Hän kertoi Efesoksessa oleville vanhimmille: ”Minä tiedän, että poismenoni jälkeen keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Apostolien teot 20:29, 30) Näistä luopioista syntyi kristikunta satoine riitelevine uskonnollisine järjestöineen, jotka opettavat asioita, joiden vain väitetään olevan kristillisiä. Ne ovat itse asiassa ”vääristeltyjä asioita”, ihmisten ajatuksia eivätkä Jumalan sanan totuus. Juuri näiden väärien kristittyjen keskuudessa on ilmennyt fanaattisuuden paha hedelmä.
Onko kristillinen into fanaattisuutta?
Pitää paikkansa, että fanaattisuus on eräänlaista intoa. Mutta se on ”hillitöntä tai raivokasta”, ”järjetöntä” intoa. Tätä ei voida sanoa tosi kristillisyydestä.
Raamattu kehottaa toistuvasti kristittyjä olemaan järkeviä. Esimerkiksi Filippiläiskirjeen 4:5:ssä sanotaan: ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille.” Ja kristittyjä neuvotaan, ettei heidän tule ’puhua vahingoittavasti kenestäkään eikä olla sotaisia, vaan järkeviä osoittaen kaikkea lempeyttä kaikkia ihmisiä kohtaan’. – Tiitukselle 3:2.
Koska Jehovan todistajat käyvät ihmisten luona heidän kodeissaan puhumassa Jumalan valtakunnan hyvästä uutisesta, he ovat erilaisia kuin niiden enemmistö, jotka väittävät olevansa kristittyjä. Tämä kristillinen palvelusinto ei anna perustetta pitää heitä fanaatikkoina. Se on järkevää intoa sen työn puolesta, jota Jeesus teki ja käski seuraajiaan tekemään. (Matteus 24:14; 28:19, 20) Sellainen henkilö, joka asettaa sivuun monia aikaa vieviä henkilökohtaisia harrastuksia omistaakseen mahdollisimman paljon aikaa Valtakunnan saarnaamistyölle, ei ole fanaatikko. Hän osoittaa sen sijaan ymmärtävänsä, että on kiireellisen tärkeää auttaa toisia oppimaan Jumalan sanassa olevat elämää antavat totuudet sinä lyhyenä aikana, jona tämä työ täytyy tehdä. Tämä on järkevää ja hyödyllistä.
Tämä ei ole suinkaan fanaattista työtä, joka vahingoittaa toisia, vaan se kehittää uskoa Jumalaan ja hänen Sanaansa. Se antaa toivon niille, joilla ei ole toivoa, suo vapautuksen uskonnollisesta taikauskosta ja tietämättömyydestä ja muuttaa lukemattoman monia moraalittomia ja väkivaltaisia ihmisiä moraalisesti puhtaiksi ja rauhallisiksi kristityiksi. Nämä hyvät hedelmät ovat osoitus hyvästä järjestöstä.
Yli 200 maassa Jehovan todistajat säilyttävät uskollisuutensa Jumalan valtakunnalle, vaikka heidät onkin kielletty virallisesti monissa paikoissa. Heidän uskollisuuttaan Jumalalle, Korkeimmalle Suvereenille, voidaan tuskin luokitella fanaattisuudeksi. Hän on korkein Auktoriteetti, ja kun hänen lakinsa ja ihmishallitusten laatimat lait ovat ristiriidassa, tosi kristityn täytyy totella häntä. Ihmishallitusten alaisuudessa mitätöidään joskus paikallisia lakeja, koska ne ovat ristiriidassa maan lakien kanssa. Samalla tavoin ihmisten laatimat lait ovat mitättömiä tosi kristittyjen mielestä silloin, kun ne ovat ristiriidassa kaikkeuden Suvereenin, Jehova Jumalan, lakien kanssa. Koska tosi kristitty ei voi totella kahta keskenään ristiriidassa olevaa lakia, hän toimii apostolien tavoin. He sanoivat: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 5:29) Tämä on järkevää.
Jehovan todistajat osoittavat samaa järkevyyttä kun on kysymys kansallisista tai uskonnollisista juhlista, jotka ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Ei ole fanaattisuutta kieltäytyä osallistumasta siihen, mitä enemmistö maan asukkaista viettää. Koska todistajat ovat erilaisia uskonnollisen omantuntonsa vuoksi, he kuuluvat samaan joukkoon kuin varhaiskristityt, jotka eivät osallistuneet heidän päiviensä suosittujen juhlien viettoon. Ja Jehovan todistajat ovat iloisia voidessaan perustella Raamatulla sen, miksi he eivät vietä näitä juhlia. – 1. Pietari 3:15.
Jotkut voivat luokitella Jehovan todistajat fanaatikoiksi, koska nämä kieltäytyvät ottamasta verensiirtoja, joita useimmat lääkärit suosivat. Jälleen kerran on kysymys tottelevaisuudesta Jumalan lakia kohtaan. Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajia käsketään ’karttamaan verta’. – Apostolien teot 15:28, 29.
Onko joku fanaattinen sen takia, ettei hän omantuntonsa vuoksi hyväksy lääketieteellistä toimenpidettä, joka on yleisesti suosittu? Jotkut, jotka eivät ole Jehovan todistajia, eivät suostu verensiirtoihin, koska he pelkäävät saavansa aidsin tai jonkin muun taudin. Onko siis järjetöntä, että Jehovan todistajat pyytävät jotain muuta lääketieteellistä hoitokeinoa, joka ei loukkaa heidän omaatuntoaan?
Mikä johtopäätös tästä sitten tulisi tehdä? Se, että Jehovan todistajat eivät ole fanaatikkoja sen vuoksi että he ovat erilaisia kuin enemmistö ja haluavat ehdottomasti totella Jumalaa. Vaikka heillä on intoa Jumalan puolesta, heillä ei ole ”hillitöntä tai raivokasta intoa” ikään kuin he olisivat demonin vallassa. Eivätkä he näytä olevan ”vimmastuneita, mielettömiä” tai ”hulluja”. Heidän uskonnollinen intonsa ei saa heitä milloinkaan tekemään väkivalloin pahaa toisille tai itselleen. Tosi kristityt ovat pikemminkin sopusoinnussa sen kanssa, mitä Raamattu sanoo heistä, sillä he ovat ”rauhassa kaikkien ihmisten kanssa”. – Roomalaisille 12:18.
Jeesuksen Kristuksen ensimmäisellä vuosisadalla alulle panema kristillinen järjestö, hyvä puu, tuottaa siis edelleen ainoastaan hyvää hedelmää. Sen vuoksi on mahdotonta, että tosi kristillisyys tuottaisi fanaatikkoja.
[Huomioteksti s. 30]
Ei ole mitään syytä pitää Jehovan todistajia fanaatikkoina heidän kristillisen palvelusintonsa vuoksi