Tuo vakuutus koskee kaikkia Jeesuksen kuvauksia, mutta keskittykäämme nyt yhteen lyhyeen vertaukseen, Matteuksen 13:47–50:ssä kerrottuun nuottavertaukseen.

Kuvaus jolla on syvällinen merkitys

4. Millaisen kuvauksen Jeesus kertoi Matteuksen 13:47–50:ssä?

⁴ ”Taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka laskettiin mereen ja kokosi kaikenlaista kalaa. Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen ylös rannalle, ja istuuduttuaan he keräsivät hyvät kalat astioihin, mutta kelpaamattomat he heittivät pois. Siten on asiainjärjestelmän päättymisessä: enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä heillä tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely.”

7. Mitä Jeesus valaisi puhuessaan kaloista?

⁷ Sen kanssa sopusoinnussa tämän vertauksen kalat edustavat ihmisiä. Kun jakeessa 49 siis puhutaan pahojen erottamisesta vanhurskaista, ei tarkoiteta vanhurskaita tai pahoja merieläimiä, vaan vanhurskaita tai pahoja ihmisiä. Myöskään jakeen 50 ei tulisi saada meitä ajattelemaan vesieläimiä, jotka itkevät tai kiristelevät hampaitaan. Ei, vaan tässä vertauksessa tarkoitetaan ihmisten kokoamista ja heidän myöhemmin tapahtuvaa erottelemistaan. Kyseessä on hyvin vakava asia, kuten lopputulos osoittaa.

8. a) Mitä voimme oppia siitä, mitä kelpaamattomille kaloille tapahtuu? b) Mitä voimme päätellä Valtakunnasta sen perusteella, mitä kelpaamattomista kaloista sanotaan?

⁸ Huomaa, että kelpaamattomat kalat eli pahat ihmiset heitetään tuliseen pätsiin, jossa he joutuvat itkemään ja kiristelemään hampaitaan. Muualla Jeesus yhdistää itkemisen ja hampaiden kiristelemisen Valtakunnan ulkopuolella olemiseen (Matteus 8:12; 13:41, 42). Matteuksen 5:22:ssa ja 18:9:ssä hän mainitsee jopa ”tulisen Gehennan” viitatessaan pysyvään tuhoon.