Ilmaise uhrautuvaisuuden henkeä!

ROLFIAa arvostettiin työntekijänä. Kun hän päätti hankkia osa-aikatyötä voidakseen laajentaa kristillistä palvelustaan, hänen työnantajansa oli halukas yhteistyöhön. Rolf saattoi sen ansiosta palvella vuosia tienraivauspalveluksessa. Eräänä päivänä hänen työtilanteensa kuitenkin muuttui. Rolf oli osoittautunut niin taitavaksi työssään, että hänen yrityksensä tarjosi hänelle markkinointipäällikön paikkaa. Tähän toimeen liittyi houkutteleva palkka ja hyvät ylenemismahdollisuudet tulevaisuudessa. Osa-aikatyö ei ollut kuitenkaan enää mahdollista.

Lisäansioille olisi ollut käyttöä, sillä Rolfilla oli vaimo ja kaksi lasta elätettävänään. Hän kumminkin torjui tarjouksen ja haki sellaista työtä, joka antaisi hänelle mahdollisuuden huolehtia sekä hänen hengellisistä että taloudellisista velvollisuuksistaan. Rolfin työnantaja ällistyi tästä ratkaisusta. Tajutessaan, että olisi hyödytöntä tarjota lisää palkkaa, työnantaja päätteli: ”Huomaan, etten voi kilpailla vakaumuksesi kanssa.”

Rolf tosiaankin ilmensi vakaumuksellisuutta. Mutta hän ilmaisi toistakin ominaisuutta: uhrautuvaisuuden henkeä. Tällaista henkeä osoitetaan harvoin nautinnonhaluisessa maailmassamme. Sen ansiosta ihminen voi viettää kuitenkin hyödyllistä ja tyydyttävää elämää. Mitä on uhrautuvaisuuden henki? Miten sitä ilmaistaan? Miten sitä voi ylläpitää?

Raamatun vaatimus

Uhraaminen merkitsee jostakin arvokkaasta luopumista. Uhraaminen on kuulunut puhtaaseen palvontaan siitä lähtien, kun ensimmäinen uskollinen todistaja, Aabel, ”toi uhrilahjan laumansa esikoisista” Jumalalle. (1. Mooseksen kirja 4:4) Sellaiset uskon miehet kuin Nooa ja Jaakob seurasivat Aabelin esimerkkiä. (1. Mooseksen kirja 8:20; 31:54) Eläinuhrit olivat tärkeä piirre myös Mooseksen laissa. (3. Mooseksen kirja 1:2–4) Lain alaisuudessa palvojia kehotettiin uhraamaan parasta, mitä heillä oli. He eivät saaneet tarjota viallista eläintä uhriksi. (3. Mooseksen kirja 22:19, 20; 5. Mooseksen kirja 15:21) Kun luopioisraelilaiset rikkoivat tätä lakia, Jumala nuhteli heitä sanoen: ”Kun tuotte [uhriksi] ontuvan [eläimen] – –, niin se muka ei ole paha! Vie se maaherrallesi: mielistyykö hän sinuun, ja onko hän sinulle suosiollinen? – – Minäkö mielistyisin ottamaan sen teidän kädestänne?” – Malakia 1:8, 13.

Uhraamista koskeva periaate siirrettiin kristilliseen palvontaan. Jumala ei kuitenkaan enää hyväksy eläinuhreja, sillä Kristus on maksanut täydet lunnaat. Mitä siis kristitty voi hyväksyttävästi uhrata? Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 12:1:ssä: ”Näin ollen minä Jumalan sääliväisyyden kautta hartaasti pyydän teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on pyhää palvelusta järjenkykyinenne.” Todella hämmästyttävä muutos! Sen sijaan että kristittyjen piti uhrata kuolleitten eläinten ruumiita, heidän piti antaa itsensä – voimansa, varansa ja kykynsä – eläväksi uhriksi. Jehova ei hyväksy ”ontuvaa” eli puolisydämisesti annettua uhria, kuten hän ei hyväksynyt sitä Israelissakaan. Hän vaatii palvelijoitaan antamaan parastaan, palvelemaan häntä koko sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimastaan. – Markus 12:30.

Uhrautuvaisuuden henkeen sisältyy siis paljon enemmän kuin vain se, että sitoutuu käymään kokouksissa ja kristillisessä palveluksessa. Se merkitsee sitä, että on päättänyt tehdä Jumalan tahdon hinnalla millä hyvänsä. Se merkitsee sitä, että on valmis kärsimään vaikeuksia ja epämukavuutta. Jeesus sanoi: ”Jos joku tahtoo tulla perässäni, hän kieltäytyköön omistamasta itseään ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti.” (Matteus 16:24) Kristitty ei ole ensisijaisesti kiinnostunut kunnian saamisesta itselleen tai materialistisista tavoitteista. Hänen elämänsä keskittyy sen ympärille, että hän etsii ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan. (Matteus 6:33) Hän on tarvittaessa valmis ’ottamaan kidutuspaalunsa’, kärsimään vainoa, häpeää tai jopa kuoleman!

Uhrautuvaisuudesta koituvat siunaukset

Joutuessaan vastatusten tällaisten vakavoittavien mahdollisuuksien kanssa, joku saattaa ymmärrettävästi aprikoida, kannattaako olla uhrautuvainen. Varmasti niiden kannattaa, jotka rakastavat Jehova Jumalaa ja haluavat, että hänen nimensä saatetaan kunniaan. (Matteus 22:37) Harkitse Jeesuksen Kristuksen antamaa täydellistä esimerkkiä. Ennen maan päälle tuloaan hänellä oli korkea asema taivaassa henkiolentona. Hän ei kuitenkaan etsinyt ’omaa tahtoaan, vaan hänen tahtoaan, joka oli lähettänyt hänet’, kuten hän sanoi opetuslapsilleen. (Johannes 5:30) Niinpä hän halukkaasti ”tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Vielä enemmänkin: kun hän totesi itsensä olemukseltaan ihmiseksi, hän nöyrrytti itsensä ja tuli tottelevaiseksi kuolemaan saakka, aina kidutuspaalussa kuolemaan saakka.” – Filippiläisille 2:7, 8.

Nämä uhraukset eivät osoittautuneet hyödyttömiksi. Koska Jeesus oli halukas antamaan ”sielunsa ystäviensä puolesta”, hän saattoi maksaa lunnaat, joiden ansiosta epätäydelliset ihmiset voivat saada joko kuolemattomuuden taivaissa tai ikuisen elämän maan päällä. (Johannes 3:16; 15:13; 1. Johannes 2:2) Pysymällä täysin nuhteettomana hän tuotti paljon ylistystä Jehovan nimelle. (Sananlaskut 27:11) Ei mikään ihme että Jehova siunasi häntä hänen uhrautuvaisuudestaan! ’Jumala korotti hänet ylempään asemaan ja antoi huomaavaisesti hänelle nimen, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella.’ – Filippiläisille 2:9.

Jeesus oli tietenkin Jumalan ainosyntyinen Poika. Palkitseeko Jumala muutkin, jotka uhrautuvat hänen vuokseen? Kyllä palkitsee. Monet muinais- ja nykyajan esimerkit osoittavat tämän. Harkitse Raamatun kertomusta mooabilaisnaisesta Ruutista. Ilmeisesti hän sai tietoa Jehovasta israelilaiselta aviomieheltään. Miehensä kuoltua hänen täytyi tehdä ratkaisu. Jäisikö hän siihen pakanamaahan, jossa hän oli syntynyt, vai matkustaisiko hän Luvattuun maahan iäkkään anoppinsa Noomin kanssa? Ruut valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon, vaikka se merkitsikin vanhempien seuran ja mahdollisesti jopa uusiin naimisiin menemisen uhraamista. Ruut oli kuitenkin oppinut tuntemaan Jehovan, ja halu palvoa häntä hänen valitun kansansa keskuudessa sai Ruutin pysymään Noomin seurassa.

Palkittiinko Ruut uhrautuvaisuutensa vuoksi? Kyllä tosiaankin! Aikanaan Booas-niminen maanomistaja otti hänet vaimokseen, ja Ruutista tuli Oobed-nimisen pojan äiti, minkä ansiosta hänestä tuli Jeesuksen Kristuksen esiäiti. – Matteus 1:5, 16.

Myös nykyään Jumalan uhrautuvaiset palvelijat ovat saaneet siunauksia. Esimerkiksi vuonna 1923 William R. Brown, joka tunnetaan paremmin nimellä Raamattu-Brown, lähti vaimonsa ja tyttärensä kanssa Länsi-Intian saaristossa olevasta kodistaan johtaakseen saarnaamistyötä Länsi-Afrikassa. Lopulta hän muutti Nigeriaan, missä saarnaamistyö oli juuri alkanut tuottaa hedelmää. Vincent Samuels -niminen mustaihoinen amerikkalainen, Claude Brown, joka myös oli kotoisin Länsi-Intian saaristosta, ja Raamattu-Brown edistivät huomattavalla tavalla saarnaamistyötä, kun tuo työ oli alkuvaiheissaan Länsi-Afrikassa.

Sierra Leonessa, Liberiassa, Ghanassa ja Nigeriassa, alueilla, joilla Raamattu-Brown ja hänen seuralaisensa tekivät uraauurtavaa työtä, palvelee nykyään 187 000 julistajaa. Ennen kuolemaansa vuonna 1967 Raamattu-Brown sanoi: ”Mikä ilo onkaan nähdä miesten ja naisten alkavan totella Jumalan valtakunnan hyvää uutista!” Häntä tosiaan siunattiin runsaasti hänen uhrautuvaisen elämäntapansa ansiosta.

Uhrautuvaisuuden muotoja

Miten tätä samaa henkeä voidaan osoittaa nykyään? Esimerkiksi osallistumalla viikoittain talosta-taloon-palvelukseen. (Apostolien teot 20:20) Tämän tekeminen ei ole helppoa, varsinkaan raskaan työviikon jälkeen. Se voi vaatia itsekuria ja hyvän aikataulun laatimista. Siitä saadut ilot painavat kuitenkin vaa’assa enemmän kuin siitä aiheutuneet hankaluudet. Voithan saada edun auttaa jotakuta tulemaan ”Kristuksen kirjeeksi, – – jota ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan hengellä, ei kivitauluihin vaan lihatauluihin, sydämiin”. – 2. Korinttolaisille 3:3.

Jotkut ovat voineet osallistua enemmän saarnaamistyöhön, koska he ovat ’ostaneet’ harkiten ’sopivan ajan’ kenties ansiotyöstä tai ajanvietteestä. (Efesolaisille 5:16) Monet järjestävät aikataulunsa siten, että he voivat osallistua osa-ajan tienraivaukseen ainakin kerran vuodessa. Toiset voivat osallistua osa-ajan tienraivaukseen kuukaudesta toiseen tai palvella vakituisina tienraivaajina. Sellaiselle alueelle muuttaminen, jossa tarvitaan enemmän Valtakunnan julistajia, on myös harkinnanvarainen uhraus. Tämä usein vaatii tekemään suuria muutoksia elämäntavoissa, kestämään vaikeuksia, sopeutumaan uusiin kulttuureihin ja tapoihin. Nämä uhraukset kannattaa kuitenkin tehdä niiden siunausten vuoksi, jotka koituvat siitä, että voi tehdä enemmän toisten auttamiseksi saamaan elämän.

Kanadalaissyntyinen John Cutforth koki tämän omakohtaisesti. Valmistuttuaan Vartiotornin raamattukoulusta Gileadista hänet määrättiin lähetystyöhön Australiaan. ”Miten kaukana kotoa se olikaan!” muistelee veli Cutforth. ”Voisinko koskaan palata takaisin Kanadaan nähdäkseni vanhempani ja ystäväni uudelleen ennen Harmagedonia? Ainoa keino ottaa selvää oli lähteä.” Veli Cutforth lähti, eikä hän ole katunut tekemiään uhrauksia. Sittemmin hän on ollut todistustyön eturintamassa Papua-Uudessa-Guineassa, jossa hän edelleenkin palvelee innokkaasti toimittuaan 50 vuotta kokoajanpalveluksessa. Kerran hän sanoi: ”[Kun] pyrkii aina noudattamaan Jehovan ohjausta ottaen vastaan minkä tahansa tehtävän, jonka hän näkee hyväksi antaa, se tuo iloa, onnellisuutta, tyytyväisyyttä ja lukemattomia ystäviä.”

Sellaiset seikat kuin terveysnäkökohdat, raha-asiat ja perhevelvollisuudet saattavat luonnollisesti rajoittaa toimintaasi; kaikki eivät voi palvella tienraivaajina ja lähetystyöntekijöinä. Päätä kuitenkin osallistua kokouksiin ja kenttäpalvelukseen siinä määrin kuin se on sinulle mahdollista äläkä anna vähäpätöisten vaikeuksien, esimerkiksi kolean sään, estää sinua. (Heprealaisille 10:24, 25) Voit myös ehkä uhrata enemmän aikaa Jumalan sanan henkilökohtaiseen tutkimiseen. Jotkut perheet tekevät niin rajoittamalla television katseluun käytettävää aikaa. Ehkäpä heillä on jopa yksi ”televisioton ilta” viikossa tai sitten heillä ei ole lainkaan televisiota. Löytämällä aikaa henkilökohtaiseen tutkimiseen voit mitä todennäköisemmin uhrata korkealaatuista ”ylistysuhria”, jonka avulla ’julistat julkisesti hänen nimeään’ kokouksissa ja kenttäpalveluksessa. – Heprealaisille 13:15.

Muista, että saarnaamistyö on nyt loppusuoralla. Jumala tulee pian toimeenpanemaan tuomionsa tälle ahneelle ja nautinnonhaluiselle maailmalle. (Sefanja 2:3) Saadaksemme Jumalan suosion emme voi säästää itseämme. Meidän täytyy ’antaa ruumiimme eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi’. (Roomalaisille 12:1) Tällainen henki tuottaa suurta onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Sen avulla voimme saada enemmän iloa palveluksessamme. Se tekee myös Jehova Jumalan sydämen iloiseksi! – Sananlaskut 27:11.

Pidä siis yllä uhrautuvaisuuden henkeä. Aseta epäröimättä toisten ihmisten ja Valtakunnan edut oman mukavuutesi edelle. Paavali kehottaa: ”Älkää unohtako hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista, sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt.” – Heprealaisille 13:16.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 26]

Ajan löytäminen henkilökohtaista tutkimista ja kenttäpalvelusta varten voi vaatia uhrauksia, mutta tällaiset ponnistelut ovat palkitsevia

[Kuva s. 28]

W. R. Brownin ja John Cutforthin uhrautuva elämäntapa tuotti heille runsaita siunauksia