Jos on totta, että maapallo ei tule tuhoutumaan eikä sitä myöskään turmella saasteilla, niin mitä tarkoitetaan useissa raamatunkäännöksissä, esimerkiksi Kirkkoraamatussa, Matteuksen 24:3:ssa esiintyvällä sanonnalla ”maailman loppu”? Mikä on se maailma, jonka sanotaan lähestyvän loppuaan? Milloin niin on määrä tapahtua? Säilyykö siitä keitään hengissä? Näihin selvitystä vaativiin kysymyksiin vastataan seuraavassa kirjoituksessa.

RAAMATULLA on paljon sanottavaa siitä tosiasiasta, että ”maailma on häviämässä”. Monissa kohdin se tarjoaa yksityiskohtaisia tietoja ajasta, jota myös kutsutaan ”asiainjärjestelmän päättymiseksi”. Mutta kun Raamatussa puhutaan ”maailman lopusta”, niin mitä sillä tarkoitetaan? Tarkoitetaanko sillä sitä, että maapallokotimme on määrä tuhoutua? – 1. Johannes 2:17; Matteus 24:3, Kirkkoraamattu.

Kun Jumala ryhtyy poistamaan maan päältä nykyisiä pelottavia olosuhteita, joiden vaikutus tuntuu kaikkialla, hänen ei tarvitse hävittää maapalloa. Ihmisyhteiskuntaa nykyään vitsaavat ongelmat eivät ole maapallon aiheuttamia. Sen sijaan niitä aiheuttavat ihmiset, varsinkin sellaiset ihmiset, jotka kunnioittavat Luojaa, Jehova Jumalaa, ja hänen lakejaan vain vähän tai eivät lainkaan. Nimenomaan he muuttavat niin monien elämän maapallolla painajaiseksi. Jumalan ei kuitenkaan tarvitse hävittää maapalloa, jotta hän pääsisi tällaisista ihmisistä eroon.

Rauhanhäiritsijöiden poistaminen

Jos joku esimerkiksi huomaa, että hänen talossaan on hiiriä, niin mitä hän tekee päästäkseen niistä eroon? Polttaisiko hän talonsa poroksi? Ei suinkaan. Varmasti hän keksisi muita keinoja – virittelisi hiirenloukkuja tai hankkisi kissan. Hän ei hävittäisi taloa.

Ketut kuulemma hankkiutuvat joskus eroon kirpuista tavalla, josta ei ole vahinkoa niille itselleen. Ne laskeutuvat pikkuhiljaa makuulle veteen niin että vain kuononpää jää sen verran näkyviin, että ne pystyvät hengittämään. Ne pitävät esimerkiksi karvatuppoa suussaan vedenrajassa. Kirput kiipeävät ylöspäin pitkin kettua pakoon hukkumiskuolemaa, ja lopulta karvatuppo aivan kuhisee kirppuja. Sen jälkeen juonikas kettu päästää karvatupon menemään ja virta vie tupon kirppuineen päivineen. Ketulle ei ole käynyt kuinkaan.

Ei siis ole tarpeen hävittää ruumista, jos halutaan päästä eroon sitä vaivaavista syöpäläisistä.

Eräässä maailman loppua koskevassa kuvauksessaan Jeesus puhui maanviljelijästä, joka oli kylvänyt peltoonsa vehnää. Sen jälkeen vihamies kylvi yöllä sekaan rikkaruohoja. Viljelijä ei polttanut koko vehnäpeltoaan vain sen takia, että olisi päässyt rikkaruohoista. Kun rikkaruohot alkoivat kasvaa, hänen palkollisensa olisivat halunneet nyhtää ne pois. Hän ei kuitenkaan sallinut sitä, ja syyksi hän sanoi: ”Jottette vain sattuisi rikkaruohoja kerätessänne nyhtämään vehnää niiden mukana. Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti, ja elonkorjuuaikana minä sanon elonkorjaajille: Kerätkää ensin rikkaruohot ja sitokaa ne kimppuihin poltettaviksi; sitten menkää kokoamaan vehnä minun aittaani.”

Lopuksi Jeesus sanoi: ”Sen tähden niin kuin rikkaruohot kerätään ja poltetaan tulessa, niin on asiainjärjestelmän päättymisessä [”niin on tapahtuva maailman lopussa”, KR]. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he keräävät – – ne, jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin.” – Matteus 13:24–26, 29, 30, 40–42.

Jeesus vertasi ”maailman loppua” myös siihen, mitä tapahtui Nooan päivien vedenpaisumuksen aikaan. (Matteus 24:37–39) Silloin ei tuhottu maapalloa, vaan ainoastaan jumalattomat ihmiset. Sen aikaisten ihmisten pöyristyttävän käyttäytymisen johdosta Jumala sanoi: ”Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin.” (1. Mooseksen kirja 6:7) Samalla tavoin puhui apostoli Pietari ”jumalattomien maailmasta”, joka tuhottiin Nooan aikana. Itse maapalloa ei hävitetty. – 2. Pietari 2:5.

Miksi ihmiset kuitenkin yhdistävät ”maailman lopun” maapallon hävittämiseen? Yksi syy on se, että tällainen opetus on nykyisin vallalla monissa uskonnoissa.

Hämmentävät uskonnolliset opetukset

Hämmennys johtuu siitä, että uskonnon edustajat selittävät ”maailman lopun” tarkoittavan maapallon ja kaiken sillä olevan elollisen tuhoutumista. Arthur S. Maxwell on yksi tällaisen teorian kannattajista. Kirjassaan hän perustelee kantaansa sillä, että ydinvoiman ansiosta tällainen on ensi kerran mahdollista ihmisen historiassa. Hän kirjoittaa: ”Miten taivaat voivat kadota? Miten voivat alkuaineet hajota liekeissä ja koko maapallo paljastua? Vasta tänä atomiaikana on hänen dramaattisen sanomansa täysi merkitys tullut kristallinkirkkaaksi.” – Time Running Out.

Myös Henry M. Morris kuvailee suurta tuhoa, jonka hän näkee hieman erilaisena: ”Maapallon alkuaineet eivät häviä olemattomiin, vaan hajoavat valtavalla voimalla, kenties jopa atomeiksi.” Hän jatkaa: ”Maapallolle jäljelle jääneet vedet joko hajoavat tai kiehuminen haihduttaa ne silmänräpäyksessä. – – Kun entisen maan atomit alkavat ydinsodan mentyä jälleen yhdistyä, Jumala käyttää uudelleen alkuperäistä luomisvoimaansa ja ’luo’ ja ’tekee’ uudet taivaat ja uuden maan.” – Bibliotheca Sacra.

Roomalaiskatolinen julkaisu Dictionnaire de théologie catholique sanoo otsikon ”Maailman loppu” alla: ”Katolinen kirkko uskoo ja opettaa, että nykyinen maailma [aineellinen kaikkeus], jonka Jumala on tehnyt, ei pysy ikuisesti. – – Se on Raamatun ja katolisen tradition mukainen ja nykytieteen vahvistama [opetus].” Myös katolinen Raamatun sanakirja Dictionary of Biblical Theology ensin ylistää luomakuntaa ”Jumalan hyvyydeksi” ja ”todelliseksi taideteokseksi”, mutta heti perään se puhuu siitä, miten luonnon alkuaineet ”palaavat yhtäkkiä kaikki takaisin luomista edeltäneeseen alkutilaan”.

Monet muut suuret uskonnot ja fundamentalistiset ryhmät ovat samalla kannalla. Mutta ovatko ne tässä oikeassa?

Mikä maailma on määrä hävittää?

Opetuslapset tekivät Jeesukselle suoran kysymyksen maailman lopusta. Heidän kysymyksensä löytyy Matteuksen 24:3:sta, ja Kirkkoraamatun mukaan se kuuluu: ”Sano meille: – – mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?”

Muiden raamatunkäännösten avulla voidaan ymmärtää, ettei tässä kohdassa ”maailmaksi” käännetty kreikan sana ai·onʹ tarkoita maapalloa eikä aineellista kaikkeutta. Ilmaus ”maailman loppu” on käännetty useissa raamatunkäännöksissä ”aikakauden lopuksi” tai ”viimeiseksi ajaksi”. Uuden maailman käännöksen mukaan sama kohta kuuluu: ”Mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?”

Raamattu ei siis ennusta, että aineellinen kaikkeus – maapallo mukaan luettuna – tuhoutuisi ydinsodassa tai hajoaisi jollain muulla tavalla, vaan sen sijaan se opettaa, että nykyinen maan päällä vallitseva paha asiainjärjestelmä on tuleva äkisti loppuunsa. Siihen sisältyy kaikki nykyään esiintyvä turmelus, valheellisuus ja ulkokultaisuus, oli se sitten poliittista, kaupallista tai uskonnollista. Kaikenlainen rappio, siveettömyys ja pahuus ja kaikki jumalattomat ihmiset, joita silloin on maan päällä, raivataan vääjäämättä pois.

Raamatussa on kaksi selkeää lausuntoa, joiden pitäisi poistaa kaikki pelko sen suhteen, että maapallo häviäisi tämän ”maailman” tullessa loppuunsa. Ne eivät jätä tulkinnan varaa. Ensimmäinen on Saarnaajan 1:4:ssä: ”Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.” Toinen on Jesajan 45:18:ssa: ”Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan – hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: Minä olen Herra, eikä toista ole.”

Sillä maailmalla, joka varmasti tulee tuhoutumaan, tarkoitetaan siis ihmiskunnan maailmaa, joka ei tee Jumalan tahtoa. ”Jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.” (Sananlaskut 2:22) ”Herralla on riita-asia kansoja vastaan, hän käy oikeutta kaiken lihan kanssa: jumalattomat hän antaa miekalle alttiiksi, – –. Ja Herran surmaamia on oleva sinä päivänä maan äärestä maan ääreen.” – Jeremia 25:31, 33.