Nimi joka johtaa tosi uskoon

”TE ETTE usko Jeesukseen ettekä hänen lunastusvereensä”, sanoi muuan nainen eräälle Jehovan todistajalle. Eräs mies sanoi painokkaasti: ”Te sanotte itseänne Jehovan todistajiksi, mutta minä olen Jeesuksen todistaja.”

Sellainen käsitys, että Jehovan todistajat eivät usko Jeesukseen tai että he eivät anna hänelle tarpeeksi tärkeää sijaa näkemyksissään, on melko yleinen. Entä mitkä ovat tosiasiat?

On totta, että Jehovan todistajat pitävät Jumalan nimeä Jehova erittäin tärkeänä.a Brasilialainen todistaja Itamar muistelee: ”Elämäni käännekohta koitti, kun opin Jumalan nimen. Kun luin sen ensimmäisen kerran, minusta tuntui kuin olisin herännyt syvästä unesta. Nimi Jehova ravisutti ja liikutti minua; se kosketti sieluni sisintä.” Silti hän lisää: ”Sydämeni on tulvillaan rakkautta myös Jeesusta kohtaan.”

Jehovan todistajat tosiaankin tunnustavat, että saadakseen ikuisen elämän heidän täytyy uskoa ”Jumalan Pojan [Jeesuksen] nimeen” (1. Johanneksen kirje 5:13). Mutta mitä tarkoitetaan ilmaisulla ’Jeesuksen nimeen’?

Mitä Jeesuksen nimi edustaa

”Jeesuksen nimessä” ja vastaavia ilmaisuja esiintyy kaikkialla Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa eli ”Uudessa testamentissa”. Sanalla ”nimi” viitataan Jeesuksen rooliin yli 80 kertaa, noin 30 kertaa yksistään Apostolien teoissa. Ensimmäisen vuosisadan kristityt kastoivat Jeesuksen nimessä, paransivat hänen nimessään, opettivat hänen nimessään, huusivat avukseen hänen nimeään, kärsivät hänen nimensä puolesta ja julistivat hänen nimensä suuruutta (Apostolien teot 2:38; 3:16; 5:28; 9:14, 16; 19:17).

Erään Raamatun sanakirjan mukaan ”nimeä” vastaavaa kreikkalaista sanaa käytetään Raamatussa usein ”kaikesta, mitä nimeen sisältyy, vallasta, persoonallisuudesta, arvoasemasta, majesteettiudesta, voimasta, ylhäisyydestä jne., kaikesta, minkä nimi kattaa”. Jeesuksen nimi edustaa siksi sitä majesteettista ja suurta toimeenpanovaltaa, jonka Jehova Jumala on hänelle uskonut. Jeesus itse sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matteus 28:18.) Pietarin ja Johanneksen parannettua ramman miehen juutalaisten uskonnolliset johtajat vaativat selvitystä: ”Millä voimalla tai kenen nimessä te teitte tämän?” Pietari ilmaisi silloin rohkeasti uskonsa Jeesuksen nimen edustamaan valtaan ja voimaan, kun hän teki tunnetuksi, että ”Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, – – tämän välityksellä tämä mies seisoo täällä terveenä teidän edessänne”. (Apostolien teot 3:1–10; 4:5–10.)

Uskoa Jeesukseen vai keisariin?

Sellaisen uskon tunnustaminen Jeesuksen nimeen ei kuitenkaan olisi helppoa. Kuten Jeesus oli jo ennalta kertonut, hänen opetuslapsensa olisivat ’kaikkien kansakuntien vihan kohteita hänen nimensä vuoksi’ (Matteus 24:9). Miksi? Koska Jeesuksen nimi edustaa hänen asemaansa Jumalan asettamana Hallitsijana, kuninkaiden Kuninkaana, jolle kaikkien kansakuntien pitäisi kumartaa alistuvaisina, ja sitä ne eivät ole valmiita eivätkä halukkaita tekemään (Psalmit 2:1–7).

Myöskään Jeesuksen päivien uskonnolliset johtajat eivät halunneet kumartaa hänelle alistuvaisina. He ilmoittivat: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari”, ja hylkäsivät siten Jumalan Pojan. (Johannes 19:13–15.) Sen sijaan he uskoivat keisarin nimeen – voimaan ja valtaan – ja hänen hallitukseensa. He jopa päättivät, että Jeesuksen pitäisi kuolla, jotta he voisivat säilyttää asemansa ja arvonsa (Johannes 11:47–53).

Jeesuksen kuoleman jälkeisinä vuosisatoina monet, jotka väittivät olevansa kristittyjä, omaksuivat samankaltaisen asenteen kuin nuo juutalaiset johtajat. Nämä niin sanotut kristityt uskoivat valtion voimaan ja valtaan ja sekaantuivat sen selkkauksiin. Esimerkiksi 1000-luvulla, sen jälkeen kun kirkko oli järjestänyt joutilaita sotilaita militia Christiksi eli Kristuksen sotilaiksi, ”vastuu vanhurskaan sodan käymisestä poistettiin kristikunnan maallisilta valloilta ja sen omaksui sen sijaan kirkko Kristuksen sotilaittensa välityksellä” (The Oxford History of Christianity). Selonteossa lisätään, että tietyt paavin julistukset saivat valtaosan ristiretkelle lähteneistä uskomaan, että osallistumalla ristiretkiin ”he olivat tehneet sopimuksen Jumalan kanssa ja varmistaneet itselleen paikan paratiisissa”.

Jotkut saattavat väittää, että on mahdollista olla uskollinen Jeesukselle ja ottaa samalla osaa politiikkaan ja myös kansakuntien sotiin. He ehkä ajattelevat, että kristitty on velvollinen taistelemaan pahuutta vastaan, missä sitä sitten esiintyykin, ja että tarvittaessa tähän sisältyy myös sotaan turvautuminen. Mutta oliko varhaiskristityillä tällainen näkemys?

”Varhaisimmat kristityt eivät palvelleet sotavoimissa”, sanotaan eräässä The Christian Century -aikakauslehden artikkelissa. Siinä selitetään, että ajalta ennen 170–lukua ei ole minkäänlaisia todisteita siitä, että kristittyjä olisi ollut armeijan palveluksessa. Sitten artikkelissa lisätään: ”Kristityt lakkasivat vastustamasta sotapalvelusta vasta vähitellen.”

Millaisia ovat olleet seuraukset? ”Luultavasti mikään ei ole tuottanut kristillisyydelle niin paljon häpeää kuin sen tapa suhtautua sodankäyntiin käytännöllisesti katsoen täysin samalla tavalla kuin ei-kristityt”, mainitaan tuon lehden artikkelissa. ”Se että kristityt toisaalta kannattavat lempeän Vapahtajan uskoa ja toisaalta samalla tukevat innokkaasti uskonnollisia tai kansojen välisiä sotia, on suuressa määrin vahingoittanut uskoa.”

Varhaiskristittyjen jäljitteleminen nykyisin

Onko nykyisten kristittyjen mahdollista jäljitellä varhaiskristittyjen erinomaista esimerkkiä? Jehovan todistajat ovat tällä vuosisadalla osoittaneet, että on. Holocaust Educational Digest -lehden päätoimittaja mainitsi heistä: ”Yksikään Jehovan todistaja ei ikinä lähde sotaan. – – Jos kaikki maailman vallanpitäjät olisivat kuuluneet tähän uskontoon, toista maailmansotaa ei koskaan olisi ollutkaan.”

Samaa voidaan sanoa tuoreemmistakin alueellisista selkkauksista, kuten Pohjois-Irlannin kuohunnasta. Joitakin vuosia sitten eräs Jehovan todistaja oli saarnaamassa talosta taloon protestanttisella alueella Belfastin kaupungissa. Saatuaan tietää, että veli oli aiemmin ollut katolilainen, muuan ovenavaaja kysyi: ”Kun olit katolilainen, kannatitko IRA:ta [Irlannin tasavaltalaisarmeija]?” Veli tajusi, että mies voisi käydä väkivaltaiseksi, sillä hänet oli pidätetty, kun hän oli ollut menossa ase mukanaan tappamaan erästä katolilaista, ja hänet oli vastikään vapautettu. Veli vastasi siksi: ”En ole enää katolilainen. Olen Jehovan todistaja. Tosi kristittynä en milloinkaan tappaisi ketään minkään hallituksen tai kenenkään ihmisen puolesta.” Silloin ovenavaaja puristi hänen kättään ja sanoi: ”Kaikki tappaminen on väärin. Te teette hyvää työtä. Jatkakaa sitä.”

Mitä Jeesuksen nimeen uskominen merkitsee

Jeesuksen nimeen uskominen merkitsee kuitenkin enemmän kuin vain sodasta pidättymistä. Se merkitsee kaikkien Kristuksen käskyjen tottelemista. Jeesushan sanoi: ”Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teitä tekemään”, ja yksi hänen käskyistään on, että meidän tulee ’rakastaa toisiamme’ (Johannes 15:14, 17). Rakkaus pyrkii tekemään toisille hyvää. Se karkottaa kaikki rodulliset, uskonnolliset ja yhteiskunnalliset ennakkoluulot. Jeesus osoitti miten.

Juutalaiset suhtautuivat Jeesuksen päivinä hyvin kielteisesti samarialaisiin. Tätä vastoin Jeesus puhui eräälle samarialaiselle naiselle, minkä seurauksena tämä ja monet muut uskoivat hänen nimeensä (Johannes 4:39). Jeesus sanoi myös, että hänen opetuslapsensa olisivat hänen todistajiaan ”sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti” (Apostolien teot 1:8). Hänen elämää antava sanomansa ei jäisi vain juutalaisten tiedoksi. Siksi Pietaria kehotettiin vierailemaan roomalaisen sadanpäämiehen Corneliuksen luona. Vaikka juutalaisen oli lainvastaista vierailla jonkun toista heimokuntaa olevan luona, Jumala osoitti Pietarille, ettei hänen ”tule kutsua ketään ihmistä saastaiseksi tai epäpuhtaaksi”. (Apostolien teot 10:28.)

Jeesusta jäljitellen Jehovan todistajat auttavat halukkaasti kaikkia ihmisiä – olipa heidän rodullinen, uskonnollinen ja taloudellinen taustansa millainen tahansa – oppimaan pelastuksesta, joka tulee Jeesuksen nimen välityksellä. Usko Jeesuksen nimeen saa heidät ’julkisesti julistamaan, että Jeesus on Herra’ (Roomalaisille 10:8, 9). Kannustamme sinua ottamaan heidän apunsa vastaan, niin että sinäkin voisit oppia uskomaan Jeesuksen nimeen.

Jeesuksen nimen pitäisi todellakin herättää arvostuksen, kunnioituksen ja tottelevaisuuden tunteita. Apostoli Paavali sanoi, että ”Jeesuksen nimessä jokainen polvi notkistuisi, niiden, jotka ovat taivaassa, ja niiden, jotka ovat maan päällä, ja niiden, jotka ovat maan alla, ja jokainen kieli tunnustaisi avoimesti Jeesuksen Kristuksen olevan Herra Jumalan, Isän, kunniaksi” (Filippiläisille 2:10, 11). Vaikka suurin osa maapallon asukkaista ei ehkä haluakaan alistua Jeesuksen hallintoon, Raamattu osoittaa, että lähellä on aika, jolloin kaikkien ihmisten täytyy joko alistua siihen tai tuhoutua (2. Tessalonikalaisille 1:6–9). Nyt on siis aika uskoa Jeesuksen nimeen siten, että pitää kaikki hänen käskynsä.

[Alaviite]

[Kuva s. 6]

Miljoonat ovat tappaneet ja miljoonia on tapettu Jeesuksen nimessä

[Kuva s. 7]

Jeesus ei hautonut rotuennakkoluuloja. Entä sinä?