He tekivät Jehovan tahdon

Jeesus vietti aikaa lasten kanssa

JEESUKSEN kolme- ja puolivuotinen palvelus oli lähestymässä loppuaan. Kohta hän menisi Jerusalemiin ja kärsisi tuskallisen kuoleman. Hän tiesi tarkoin, mitä oli edessä, sillä hän oli sanonut opetuslapsilleen: ”Ihmisen Poika luovutetaan ihmisten käsiin, ja he tappavat hänet.” (Markus 9:31.)

Varmasti Jeesus halusi hyödyntää jokaisen jäljellä olevan päivän, tunnin ja hetken mahdollisimman tehokkaasti. Hänen opetuslapsensa kaipasivat edelleen huomiota. Jeesus näki, että he tarvitsivat vielä voimakasta neuvontaa nöyryyden puutteen ja alati läsnä olevan kompastumisen vaaran vuoksi (Markus 9:35–37, 42–48). He tarvitsivat myös avioliittoa, avioeroa ja naimattomuutta koskevaa opetusta (Matteus 19:3–12). Koska hän tiesi kuolevansa pian, hän epäilemättä puhui opetuslapsilleen ytimekkäin sanoin, joista heijastui kiireellisyyden tunne. Aika oli kallista – ja siksi se, mitä Jeesus teki seuraavaksi, oli sitäkin merkittävämpää.

Jeesus ottaa lapset lämpimästi vastaan

Raamatussa kerrotaan: ”Ihmiset alkoivat nyt tuoda hänen luokseen lapsukaisia, jotta hän koskettaisi näihin.” Nähtyään tämän opetuslapset ilmaisivat heti paheksuntansa. Ehkä he ajattelivat, että Jeesus oli liian tärkeä tai liian kiireinen keskittyäkseen lapsiin. Kuvittele siksi, miten yllättyneitä he olivat, kun Jeesus närkästyikin heihin! ”Antakaa lapsukaisten tulla minun luokseni”, hän sanoi heille, ”älkää yrittäkö estää heitä, sillä Jumalan valtakunta kuuluu senkaltaisille.” Sitten hän lisäsi: ”Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsukainen, se ei missään tapauksessa mene sinne.” (Markus 10:13–15.)

Jeesus näki lapsissa ihailtavia ominaisuuksia. He ovat tavallisesti tiedonhaluisia ja luottavaisia. He uskovat vanhempiensa sanaan ja jopa puolustavat näitä toisten lasten edessä. Heidän vastaanottavaisuutensa ja opinhaluisuutensa ovat jäljittelemisen arvoisia kaikille, jotka haluavat mennä Jumalan valtakuntaan. Jeesus sanoikin, että ”Jumalan valtakunta kuuluu senkaltaisille”. (Vrt. Matteus 18:1–5.)

Jeesus ei kuitenkaan ainoastaan esittänyt näistä lapsista kuvausta. Kertomus osoittaa selvästi, että hän nautti aidosti heidän läsnäolostaan. Markus kertoo, että hän ”otti lapset syliinsä ja alkoi siunata heitä, samalla kun hän pani kätensä heidän päälleen” (Markus 10:16). Ainoastaan Markuksen evankeliumi mainitsee sen mieltä lämmittävän yksityiskohdan, että Jeesus ”otti lapset syliinsä”.a Näin Jeesus teki enemmän kuin ne aikuiset odottivat, jotka toivat nämä lapset Jeesuksen luo, jotta hän ”koskettaisi” näihin.

Mitä merkitsi se, että Jeesus ”pani kätensä” lasten päälle? Tämä ei viittaa mihinkään uskonnolliseen seremoniaan kuten kasteeseen. Joissakin tilanteissa kätten päälle paneminen merkitsi nimittämistä johonkin tehtävään, mutta joskus muulloin se tarkoitti vain siunaamista (1. Mooseksen kirja 48:14; Apostolien teot 6:6). Jeesus saattoi siis yksinkertaisesti antaa lapsille siunauksen.

Joka tapauksessa Markus käyttää ”siunaamisesta” tavallista vahvempaa sanaa (ka·teu·lo·geʹō), joka ilmaisee intensiivisyyttä. Se antaa ymmärtää, että Jeesus siunasi lapset hartaasti, hellästi ja lämpimästi. Hän ei selvästikään pitänyt lapsia aikaa vievänä taakkana.

Opetus meille

Jeesuksen tapa kohdella niin lapsia kuin aikuisiakin ei ollut pelkoa herättävä eikä halveksiva. ”Hänellä on varmasti ollut hymy herkässä, ja hän on nauranut iloisesti”, sanotaan eräässä hakuteoksessa. Ei ihme, että kaikenikäiset ihmiset viihtyivät hänen seurassaan. Kun mietimme Jeesuksen esimerkkiä, voimme kysyä itseltämme: Pitävätkö toiset minua helposti lähestyttävänä ihmisenä? Vaikutanko niin kiireiseltä, ettei minua voi vaivata toisten tekemisillä ja huolilla? Kun kehitämme vilpitöntä kiinnostusta ihmisiä kohtaan, haluamme tehdä jotain heidän hyväkseen kuten Jeesus. Toiset aistivat aidon kiinnostuksemme ja tuntevat meihin vetoa. (Sananlaskut 11:25.)

Kuten Markuksen kertomus osoittaa, Jeesus nautti lasten seurasta. Ilmeisesti hän käytti aikaa heidän leikkiensä tarkkailemiseen, sillä hän viittasi niihin eräässä kuvauksessaan (Matteus 11:16–19). Jotkut Jeesuksen siunaamista lapsista olivat kenties liian nuoria ymmärtääkseen, kuka hän oli ja mitä hän opetti. Se ei kuitenkaan saanut häntä ajattelemaan, että hän vain hukkasi aikaansa. Hän vietti aikaa lasten kanssa, koska hän rakasti heitä. Luultavasti monet niistä lapsista, jotka Jeesus tapasi palveluksensa aikana, halusivat myöhemmin osoittaa vastakaikua hänen rakkaudelleen tulemalla hänen opetuslapsikseen.

Jos kerran Jeesus vietti aikaa lasten kanssa elämänsä ratkaisevina viimeisinä viikkoina, niin varmasti mekin voimme löytää heille aikaa kiireisestä ohjelmastamme. Meidän tulisi muistaa varsinkin niitä, joilla on erityistarpeita, esimerkiksi isättömiä poikia ja tyttöjä. Kaikki lapset tosiaan kukoistavat, kun heihin kiinnitetään huomiota, ja Jehova haluaa, että annamme heille kaiken mahdollisen rakkautemme ja apumme. (Psalmit 10:14.)

[Alaviite]