Jumala ja keisari

”Maksakaa toki sitten takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (LUUKAS 20:25)

1. a) Millainen korkea asema Jehovalla on? b) Mitä sellaista me olemme velkaa Jehovalle, mitä emme voi koskaan antaa keisarille?

KUN Jeesus Kristus antoi tämän ohjeen, hänen mielessään oli varmastikin se, että ne vaatimukset, joita Jumala asettaa palvelijoilleen, menevät kaiken sen edelle, mitä keisari eli valtio saattaa heiltä vaatia. Jeesus tiesi paremmin kuin kukaan muu, miten totta oli psalmistan Jehovalle esittämä rukous: ”Sinun kuninkuutesi on kaikkien aikojen hämärään asti ulottuva kuninkuus, ja valtasi [suvereeniutesi]a kestää läpi kaikkien perättäisten sukupolvien.” (Psalmit 145:13.) Kun Panettelija tarjosi Jeesukselle asutun maan kaikkien valtakuntien valtaa, Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Jehovaa, Jumalaasi, sinun on palvottava, ja yksin hänelle sinun on suoritettava pyhää palvelusta.’” (Luukas 4:5–8.) Palvontaa ei voisi koskaan antaa ”keisarille”, olipa tuo keisari sitten Rooman keisari, joku muu ihmishallitsija tai itse valtio.

2. a) Millaisessa asemassa Saatana on tähän maailmaan nähden? b) Kenen sallinnalla Saatana on asemassaan?

² Jeesus ei kiistänyt sitä, että maailman valtakunnat kuuluivat Saatanalle. Myöhemmin hän sanoi Saatanaa ”tämän maailman hallitsijaksi” (Johannes 12:31; 16:11). Ensimmäisen vuosisadan loppupuolella apostoli Johannes kirjoitti: ”Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johanneksen kirje 5:19.) Tämä ei merkitse sitä, että Jehova on luopunut suvereeniudestaan maan suhteen. Muista, että tarjotessaan Jeesukselle hallitusvaltaa poliittisiin valtakuntiin nähden Saatana sanoi: ”Minä annan sinulle kaiken tämän vallan – – sillä se on luovutettu minulle.” (Luukas 4:6.) Saatana käyttää valtaa maailman valtakuntiin ainoastaan Jumalan sallinnalla.

3. a) Millainen asema kansakuntien hallituksilla on Jehovan edessä? b) Miksi voidaan sanoa, että alamaisuus tämän maailman hallituksille ei merkitse alistumista Saatanan, tämän maailman jumalan, alaisuuteen?

³ Samoin valtiokin käyttää valtaansa vain siitä syystä, että Jumala Suvereenina Hallitsijana sallii sen tehdä niin (Johannes 19:11). ”Olemassa olevien valtojen” voidaan siksi sanoa olevan ”suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina”. Jehovan suvereeniin ylivaltaan verrattuna niillä on paljon vähemmän valtaa. Ne ovat kuitenkin ”Jumalan palvelija”, ”Jumalan julkisia palvelijoita” siinä suhteessa, että ne järjestävät tarvittavia palveluja, ylläpitävät lakia ja järjestystä sekä rankaisevat pahantekijöitä. (Roomalaisille 13:1, 4, 6.) Kristittyjen täytyy siksi ymmärtää, että kun he tunnustavat suhteellisen alamaisuutensa valtiolle, he eivät alistu Saatanan alaisuuteen, vaikka hän onkin tämän maailman eli järjestelmän näkymätön hallitsija. He tottelevat Jumalaa. Poliittinen valtio kuuluu yhä tänä vuonna 1996 ”Jumalan järjestelyyn”, tilapäiseen järjestelyyn, jonka Jumala sallii olla olemassa, ja Jehovan maallisten palvelijoiden täytyy tunnustaa, että sillä on sellainen asema (Roomalaisille 13:2).

Jehovan entisaikojen palvelijat ja valtio

4. Miksi Jehova salli Joosefin päästä huomattavaan asemaan Egyptin hallituksessa?

⁴ Esikristillisinä aikoina Jehova salli joidenkuiden palvelijoidensa päästä huomattavaan asemaan valtionhallinnossa. Esimerkiksi Joosefista tuli 1700-luvulla eaa. Egyptin pääministeri, ja hän oli toisella sijalla hallitsevan faraon jälkeen. (1. Mooseksen kirja 41:39–43.) Myöhemmät tapahtumat todistivat, että Jehova ohjaili tapahtumien kulkua, niin että Abrahamin ”siemen”, hänen jälkeläisensä, voitiin säilyttää Joosefin avulla Jehovan tarkoitusten toteuttamiseksi. Tulee tietenkin muistaa, että Joosef myytiin orjuuteen Egyptiin ja hän eli aikana, jona Jumalan palvelijoilla ei ollut Mooseksen lakia eikä ”Kristuksen lakia”. (1. Mooseksen kirja 15:5–7; 50:19–21; Galatalaisille 6:2.)

5. Miksi juutalaisia pakkosiirtolaisia käskettiin ’etsimään Babylonin rauhaa’?

⁵ Satoja vuosia myöhemmin Jehova henkeytti uskollisen profeetan Jeremian sanomaan juutalaisille pakkosiirtolaisille, että heidän tuli alistua Babylonin pakkosiirtolaisuudessa hallitsijoiden alaisuuteen ja jopa rukoilla tuon kaupungin rauhan puolesta. Hän kirjoitti heille osoittamassaan kirjeessä: ”Näin on armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, sanonut kaikille pakkosiirtolaisille – – ’Etsikää myös sen kaupungin rauhaa, johon olen antanut teidän joutua pakkosiirtolaisuuteen, ja rukoilkaa Jehovaa sen puolesta, sillä sen rauhassa tulee olemaan rauha teillekin.’” (Jeremia 29:4, 7.) Jehovan kansan on aina syytä ’etsiä rauhaa’ itselleen ja sille kansakunnalle, jonka alueella he asuvat, voidakseen palvoa vapaasti Jehovaa (1. Pietarin kirje 3:11).

6. Vaikka Danielille ja hänen kolmelle toverilleen annettiin korkea hallinnollinen asema, missä asioissa he kieltäytyivät tinkimästä Jehovan laista?

⁶ Babylonin pakkosiirtolaisuuden aikana Daniel ja kolme muuta uskollista juutalaista, jotka olivat vankeina Babylonin orjuudessa, ottivat vastaan valtiolta saatavaa valmennusta, ja heistä tuli korkea-arvoisia valtion virkamiehiä Babyloniassa (Daniel 1:3–7; 2:48, 49). Mutta jo valmennuksensa aikana he olivat lujia ruokavaliota koskevissa asioissa, jotka olisivat voineet saada heidät rikkomaan Lakia, jonka heidän Jumalansa, Jehova, oli antanut Mooseksen kautta. Heitä siunattiin sen takia. (Daniel 1:8–17.) Kun kuningas Nebukadnessar pystytti valtiota edustavan kuvapatsaan, Danielin kolmen heprealaisen toverin oli pakko olla mukana juhlamenoissa muiden valtion hallintomiesten kanssa. He kieltäytyivät kuitenkin ’lankeamasta maahan ja palvomasta’ tuota valtion epäjumalaa. Jehova palkitsi jälleen heidän nuhteettomuutensa. (Daniel 3:1–6, 13–28.) Samoin nykyään Jehovan todistajat kunnioittavat sen maan lippua, jossa he asuvat, mutta he eivät tee palvontatekoa sen edessä (2. Mooseksen kirja 20:4, 5; 1. Johanneksen kirje 5:21).

7. a) Minkä erinomaisen kannan Daniel otti siitä huolimatta, että hänellä oli korkea asema Babylonin hallintojärjestelmässä? b) Mitä muutoksia tapahtui kristillisenä aikana?

⁷ Uusbabylonialaisen dynastian kukistumisen jälkeen Danielille annettiin korkea-arvoinen asema hallituksessa uuden Meedo-Persian valtakunnan alaisuudessa, joka tuli Babylonian tilalle (Daniel 5:30, 31; 6:1–3). Hänen korkea asemansa ei kumminkaan saanut häntä tinkimään nuhteettomuudestaan. Kun valtion laki vaati häntä palvomaan kuningas Dareiosta pikemmin kuin Jehovaa, hän kieltäytyi. Hänet heitettiin sen vuoksi leijonille, mutta Jehova vapautti hänet. (Daniel 6:4–24.) Tämä tapahtui tietenkin esikristillisenä aikana. Kun kristillinen seurakunta perustettiin, Jumalan palvelijoista tuli ’lain alaisia Kristukseen nähden’. Moniin juutalaisen järjestelmän hyväksymiin asioihin piti suhtautua eri tavoin sen perusteella, miten Jehova oli nyt tekemisissä kansansa kanssa. (1. Korinttilaisille 9:21; Matteus 5:31, 32; 19:3–9.)

Jeesuksen asenne valtioon

8. Mikä tapaus osoittaa, että Jeesus oli päättänyt karttaa politiikkaan sekaantumista?

⁸ Ollessaan maan päällä Jeesus Kristus asetti seuraajilleen korkeampia normeja eikä tahtonut olla missään tekemisissä politiikkaan tai sotaan liittyvien asioiden kanssa. Kun Jeesus oli ruokkinut ihmeen välityksellä useita tuhansia ihmisiä muutamalla leivällä ja kahdella pienellä kalalla, juutalaiset halusivat tarttua häneen ja tehdä hänestä poliittisen kuninkaan. Jeesus kuitenkin pääsi heidän ulottuviltaan poistumalla nopeasti vuorille. (Johannes 6:5–15.) Eräässä Raamatun selitysteoksessa sanotaan tästä tapauksesta: ”Juutalaiset tunsivat tuohon aikaan kansalliskiihkoa, ja epäilemättä monet niistä, jotka näkivät tuon ihmeen, ajattelivat, että siinä oli nyt Jumalan valtuuttama johtaja, joka oli juuri oikea ihminen johtamaan heidät roomalaisia vastaan. He päättivätkin siksi tehdä hänestä kuninkaan.” Teoksessa todetaan lisäksi, että Jeesus ”hylkäsi päättäväisesti” tuon tarjouksen päästä poliittiseksi johtajaksi. (The New International Commentary on the New Testament.) Kristus ei tukenut juutalaisten kapinoita Rooman ylivaltaa vastaan. Hän tosin ennusti, mitä hänen kuolemansa jälkeen tapahtuvasta kansannoususta seuraisi – sanoin kuvaamattomia kärsimyksiä Jerusalemin asukkaille ja tuon kaupungin tuho (Luukas 21:20–24).

9. a) Miten Jeesus kuvaili Valtakuntansa suhdetta maailmaan? b) Mitä ohjeita Jeesus antoi seuraajilleen siitä, miten näiden tuli suhtautua maailman hallituksiin?

⁹ Vähän ennen kuolemaansa Jeesus sanoi Juudeassa toimivalle Rooman keisarin erikoisedustajalle: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille. Mutta näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä.” (Johannes 18:36.) Kristuksen seuraajat noudattavat hänen esimerkkiään siihen saakka kun hänen Valtakuntansa tekee lopun poliittisten hallitusten vallasta. Vaikka he ovatkin tottelevaisia voimassa oleville valloille, he eivät puutu niiden poliittisiin hankkeisiin. (Daniel 2:44; Matteus 4:8–10.) Jeesus antoi opetuslapsilleen suuntaviivoja sanoessaan: ”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Matteus 22:21.) Aiemmin vuorisaarnassaan Jeesus oli sanonut: ”Jos joku, jolla on valtaa, pakottaa sinua palvelukseen yhden kilometrin matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.” (Matteus 5:41.) Jeesus havainnollisti tämän saarnan yhteydessä sitä periaatetta, että lain vaatimuksiin on alistuttava halukkaasti, olivatpa kyseessä ihmissuhteet tai hallituksen vaatimukset, jotka ovat sopusoinnussa Jumalan lain kanssa (Luukas 6:27–31; Johannes 17:14, 15).

Kristityt ja keisari

10. Millainen omantunnontarkka asenne varhaiskristityillä oli keisariin erään historioitsijan mukaan?

¹⁰ Näiden yksinkertaisten periaatteiden tuli ohjata kristittyjen ja valtion välistä suhdetta. Historioitsija E. W. Barnes kirjoitti kristillisyyden historiaa käsittelevässä kirjassaan: ”Aina kun joku kristitty seuraavina vuosisatoina epäili, mikä hänen velvollisuutensa valtiota kohtaan oli, hän kääntyi Kristuksen arvovaltaisen opetuksen puoleen. Hän maksoi veroja: maksettaviksi lankeavat verot saattoivat olla raskaita – niistä tuli sietämättömiä ennen Länsi-Rooman luhistumista – mutta kristitty kesti ne. Hän suostui myös kaikkiin muihin valtion velvoitteisiin sillä ehdolla, että häntä ei vaadittu antamaan keisarille sitä, mikä kuului Jumalalle.” (The Rise of Christianity.)

11. Miten Paavali neuvoi kristittyjä suhtautumaan maailmallisiin hallitsijoihin?

¹¹ Vähän yli 20 vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen apostoli Paavali kehotti tämän mukaisesti Roomassa asuvia kristittyjä: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille.” (Roomalaisille 13:1.) Kymmenkunta vuotta myöhemmin, vähän ennen kuin Paavali vangittiin toistamiseen ja teloitettiin Roomassa, hän kirjoitti Titukselle: ”Muistuta jatkuvasti heitä [Kreetan kristittyjä] olemaan alamaisia ja olemaan tottelevaisia hallituksille ja valloille, jotka ovat hallitsijoina, olemaan valmiit kaikkeen hyvään työhön, etteivät puhu vahingoittavasti kenestäkään eivätkä ole riidanhaluisia vaan järkeviä ja osoittavat kaikkea lempeyttä kaikkia ihmisiä kohtaan.” (Titukselle 3:1, 2.)

Edistyvää ymmärrystä ”esivalloista”

12. a) Mikä oli Charles Taze Russellin mielestä kristityn oikea asenne hallitusvaltoihin? b) Millaisia erilaisia näkemyksiä voidelluilla kristityillä oli asevoimissa palvelemisesta ensimmäisen maailmansodan aikana?

¹² Jo vuonna 1886 Charles Taze Russell kirjoitti kirjassa Jumalan aikakausisuunnitelma: ”Jeesus ja apostolit – – eivät – – asettuneet millään tavalla maallisia hallituksia vastaan. – – He kehoittivat Seurakuntaa tottelemaan lakeja ja antamaan arvoa sen [esivallan] palvelijoille heidän virkansa tähden, – – maksamaan veronsa, eikä millään tavalla asettumaan lakeja vastaan (Room. 13:1–7), elleivät ne olleet ristiriidassa Jumalan lain kanssa. (Ap.T. 4:19; 5:29) Herra Jeesus, apostolit ja ensimmäiset kristityt tottelivat lakeja, vaikka he olivatkin erillään tämän maailman hallituksesta ottamatta siihen millään tavalla osaa.” Tässä kirjassa apostoli Paavalin mainitsemien ”korkeampien valtojen” eli ”esivaltojen” sanottiin aivan oikein olevan ihmisten hallitusvaltoja (Roomalaisille 13:1, Kuningas Jaakon käännös). Vuonna 1904 kirjassa Uusi luomus sanottiin, että tosi kristittyjen ”tulisi olla nykyajan lainkuuliaisimpia alamaisia, ei rauhanhäiritsijöitä, ei riidanhaluisia, ei vikojenetsijöitä”. Jotkut ymmärsivät tämän tarkoittavan täydellistä alamaisuutta olemassa oleville valloille, jopa siinä määrin, että he suostuivat palvelemaan asevoimissa ensimmäisessä maailmansodassa. Toisten mielestä se oli kuitenkin vastoin sitä, mitä Jeesus sanoi: ”Kaikki, jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” (Matteus 26:52.) Täytyi ilmeisestikin ymmärtää selvemmin, mitä kristillinen alamaisuus esivalloille merkitsee.

13. Millainen muutos vuonna 1929 tapahtui siinä, mitä korkeampien valtojen ymmärrettiin olevan, ja mitä hyötyä tuosta muutoksesta oli?

¹³ Kun monien eri hallitusten lait alkoivat vuonna 1929 kieltää sellaisia asioita, joita Jumala käskee tekemään, tai vaatia sellaista, mitä Jumalan lait kieltävät, uskottiin, että korkeampien valtojen täytyy tarkoittaa Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta.b Tällä tavoin Jehovan palvelijat ajattelivat tuona kriittisenä aikana ennen toista maailmansotaa, sen aikana ja aina kylmän sodan aikakauteen saakka, jolloin vallitsi kauhun tasapaino ja oltiin valmiita sotaan. Näin jälkeenpäin täytyy sanoa, että tämä kanta, joka korotti Jehovan ja hänen Kristuksensa ylimmyyttä, auttoi Jumalan kansaa säilyttämään tinkimättömästi puolueettoman asenteen koko tuon vaikean ajan.

Suhteellinen alamaisuus

14. Miten Roomalaiskirjeen 13:1, 2:een ja siihen liittyviin raamatunkohtiin kohdistuva valo lisääntyi vuonna 1962?

¹⁴ Vuonna 1961 saatiin valmiiksi englanninkielinen Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös. Sen valmistamiseksi oli täytynyt tutkia perusteellisesti Raamatun alkutekstiä. Roomalaiskirjeen 13. luvun lisäksi myös Tituksen kirjeen 3:1, 2:ssa ja 1. Pietarin kirjeen 2:13, 17:ssä esiintyvien sanojen tarkasta käännöksestä kävi ilmi, että ilmaus ”esivallat” ei tarkoita Korkeinta Auktoriteettia, Jehovaa, ja hänen Poikaansa, Jeesusta, vaan ihmisten hallitusvaltoja. Loppuvuodesta 1962 julkaistiin Vartiotornissa kirjoituksia, joissa selitettiin täsmällisesti Roomalaiskirjeen 13. lukua ja myös esitettiin C. T. Russellin aikaista käsitystä selvempi näkemys. Noissa kirjoituksissa osoitettiin, ettei kristillinen alamaisuus esivalloille voi olla ehdotonta. Sen täytyy olla suhteellista ja riippuvaista siitä, etteivät Jumalan palvelijat joudu ristiriitaan Jumalan lakien kanssa. Myöhemmin Vartiotornissa on julkaistu lisää kirjoituksia, joissa on tähdennetty tätä tärkeää asiaa.c

15, 16. a) Mihin tasapainoisempaan näkemykseen Roomalaiskirjeen 13. lukua koskeva uusi ymmärrys johti? b) Mitkä kysymykset jäävät odottamaan vastausta?

¹⁵ Tämä selitys, jonka avulla Roomalaiskirjeen 13. luku on voitu ymmärtää oikein, on auttanut Jehovan kansaa pitämään tasapainossa poliittisille valloille kuuluvan kunnioituksen ja tinkimättömän asenteen tärkeissä Raamatun periaatteissa (Psalmit 97:11; Jeremia 3:15). Sen ansiosta heillä on voinut olla oikea näkemys suhteestaan Jumalaan ja valtioon. Se on taannut sen, että maksaessaan takaisin keisarille, mikä on keisarin, he eivät jätä maksamatta takaisin Jumalalle, mikä on Jumalan.

¹⁶ Mutta mitä keisarille tarkkaan ottaen kuuluu? Mitä valtiolla on oikeus vaatia kristityltä? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

On kiinnostavaa, että Roomalaiskirjeen 13. lukua koskevassa selostuksessaan professori F. F. Bruce kirjoittaa: ”Heti tekstiyhteydestä samoin kuin apostolisten kirjoitusten tekstiyhteydestä yleensä käy selvästi ilmi, että valtiolla voi olla oikeus vaatia tottelevaisuutta vain niiden tarkoitusperien rajoissa, joita varten Jumala on sen asettanut – valtiota nimenomaisesti voidaan ja myös täytyy vastustaa, kun se vaatii uskollisuutta, joka kuuluu yksinomaan Jumalalle.”

Osaatko selittää?

◻ Miksi alamaisuus esivalloille ei merkitse alamaisuutta Saatanalle?

◻ Miten Jeesus suhtautui aikansa politiikkaan?

◻ Miten Jeesus neuvoi seuraajiaan suhtautumaan keisariin?

◻ Miten Paavali neuvoi kristittyjä suhtautumaan kansakuntien hallitsijoihin?

◻ Miten esivaltoja koskeva ymmärrys on kasvanut vuosien mittaan?

[Kuva s. 10]

Jeesus kieltäytyi Saatanan tarjoamasta poliittisesta vallasta

[Kuva s. 13]

Russell kirjoitti, että tosi kristittyjen ”tulisi olla nykyajan lainkuuliaisimpia alamaisia”