Onko Marian taivaaseen ottaminen Jumalan ilmoittama dogmi?

MILJOONAT roomalaiskatolilaiset vaalivat oppia siitä, että Maria, Jeesuksen äiti, nousi taivaaseen lihassa. Historioitsija George William Douglas sanoo: ”Assumptiota eli oppia Neitsyt Marian taivaaseen ottamisesta on [pitkään] pidetty suurimpana häneen liittyvänä juhlana sekä yhtenä kirkkovuoden tärkeimmistä juhlista.”

Katoliset teologit myöntävät kuitenkin, ettei Raamatussa kerrota Marian nousseen tällä tavalla taivaaseen. Harvat katolilaiset tosiaankaan tajuavat, että tästä rakkaasta opinkappaleesta on väitelty ja kiistelty katkerasti vuosisatojen ajan. Miten kirkko sitten hyväksyi Marian taivaaseen ottamisen dogmiksi?a Voidaanko sitä millään perusteella pitää Jumalan ilmoittamana? Vastaukset näihin kysymyksiin eivät ole pelkkää teoriaa. Niillä on syvällistä merkitystä kaikille totuutta rakastaville.

Muotoutuminen dogmiksi

Voit yllättyä saadessasi tietää, että ensimmäisinä Jeesuksen kuoleman jälkeisinä vuosisatoina Marian taivaaseen ottaminen oli kristityille täysin vieras ajatus. Katolinen teologi Jean Galot kirjoittaa lehdessä L’Osservatore Romano: ”Aluksi kristilliseen yhteisöön ei liitetty mitään muistoa Marian kuolemasta.”

Sen jälkeen kun kolminaisuudesta tuli kirkon virallinen oppi, Marialle alettiin kuitenkin antaa yhä tärkeämpi rooli. Hänestä alettiin käyttää sellaisia loisteliaita nimiä kuin ”Jumalan äiti”, ”synnittä siinnyt”, ”Välittäjätär” ja ”Taivaan kuningatar”. Ajan mittaan ”se, että varhaisissa perinteissä vaiettiin täysin Marian kuolemasta, ei tyydyttänyt täysin niitä kristittyjä, jotka pitivät Mariaa täydellisenä ja halusivat kunnioittaa häntä”, perustelee teologi Galot. ”Niinpä kansan mielikuvituksen pohjalta syntyi kuvauksia Marian taivaaseen ottamisesta.”

Noin 300-luvulla alkoi ilmestyä Marian taivaaseen ottamisesta kertovia apokryfikirjoja. Niissä esitettiin mielikuvituksellisia selostuksia Marian oletetusta nousemisesta taivaaseen. Otetaanpa esimerkiksi Marian kuolonuneen nukkuminen. Sitä pidetään itsensä apostoli Johanneksen kirjoittamana, mutta todennäköisemmin se laadittiin lähes 400 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Tuon väärennetyn kertomuksen mukaan Kristuksen apostolit oli ihmeen avulla koottu Marian luo, ja he näkivät hänen parantavan sokeita, kuuroja ja rampoja. Lopuksi he – kuten siinä väitetään – kuulivat Herran sanovan Marialle: ”Katso, täst’edes on kallis ruumiisi oleva paratiisiin siirretty, ja pyhä sielusi taivaissa Isäni aarrekammioissa suuressa kirkkaudessa, jossa on pyhien enkelten rauha ja riemu ja iankaikkinen elämä.”

Miten uskovat suhtautuivat noihin kirjoituksiin? Mariologi René Laurentin kertoo: ”Reaktiot vaihtelivat suuresti. Herkkäuskoisimmat nielivät tuon kauniisti kimaltelevan tarinan enempiä miettimättä. Toiset väheksyivät näitä epäjohdonmukaisia kertomuksia, jotka olivat usein ristiriitaisia ja vailla arvovaltaa.” Teoria Marian taivaaseen ottamisesta joutui siis taistelemaan tullakseen virallisesti hyväksytyksi. Hämmennystä lisäsi se, että joissakin paikoissa kunnioitettiin Marian oletetun ruumiin jäännöksiä. Sitä oli vaikea sovittaa yhteen sen näkemyksen kanssa, että hänen liharuumiinsa oli otettu taivaaseen.

Tuomas Akvinolainen väitti 1200-luvulla monien muiden teologien tavoin, ettei Marian taivaaseen ottamista voitu määritellä dogmiksi, koska ”Raamatussa ei opeteta sitä”. Tuo uskomus tuli silti yhä suositummaksi, ja Marian kuviteltua taivaaseen ottamista kuvaavia maalauksia, joita tekivät sellaiset tunnetut taiteilijat kuin Rafael, Correggio, Tizian, Carracci ja Rubens, syntyi jatkuvasti lisää.

Asia pysyi ratkaisemattomana aina viime aikoihin asti. Jesuiitta Giuseppe Filograssin mukaan katoliset oppineet julkaisivat vielä niinkin myöhään kuin meidän vuosisatamme alkupuoliskolla ”tutkimuksia ja kirjoitelmia, jotka eivät olleet aina suopeita” teorialle Marian taivaaseen ottamisesta. Jopa paavit, esimerkiksi Leo XIII, Pius X ja Benedictus XV, ”olivat melko pidättyviä asian suhteen”. Mutta 1. marraskuuta 1950 kirkko omaksui vihdoin selvän kannan. Paavi Pius XII julisti: ”Me määrittelemme Jumalan ilmoittamaksi dogmiksi sen, että kun tahrattoman Jumalanäidin, ainaisen neitsyen Marian, maallinen elämä päättyi, hänet otettiin ruumiineen ja sieluineen taivaan kirkkauteen.” (Munificentissimus Deus.)

Katolilaisilla ei ollut enää mahdollisuutta valita, uskoivatko he Marian ruumiin taivaaseen nousemiseen vai eivät – kyseessä oli nyt kirkon dogmi. Paavi Pius XII julisti, että ”jos joku – – uskaltaa kieltää sen, mitä olemme määritelleet, tai esittää tahallaan siitä epäilyjä, niin tietäköön, että hän ei täytä jumalallisen ja katolisen uskon mittaa”.

Raamatun oma kanta

Millä perusteella kirkko sitten otti näin uskaliaan kannan? Paavi Pius XII väitti, että Marian taivaaseen ottaminen ”perustuu pohjimmiltaan Pyhään Raamattuun”. Marian taivaaseen ottamisen tueksi lainataan usein esimerkiksi Luukkaan 1:28, 42:ta. Noissa jakeissa sanotaan Mariasta: ”Terve, täynnä armoa oleva, Herra on sinun kanssasi: siunattu olet sinä naisten joukossa – –, ja siunattu on sinun kohtusi hedelmä.” (Douay.) Marian taivaaseen ottamisen kannattajat järkeilevät, että koska Maria oli ”täynnä armoa”, hänen ei koskaan tarvinnut kuolla. Ja koska hän oli ”siunattu”, niin kuin hänen kohtunsa hedelmäkin, hänellä on täytynyt olla samanlaisia etuja kuin Jeesuksella – joka muun muassa nousi taivaaseen. Kuulostaako tämä järkevältä perustelulta?

Ensinnäkin kielitieteilijät sanovat, että ilmaus ”täynnä armoa oleva” on epätarkka käännös ja että Luukkaan käyttämä alkuperäinen kreikankielinen ilmaus on täsmällisemmin käännettynä ”Jumalan suosion kohde”. Katolinen Jerusalem Bible kääntääkin Luukkaan 1:28:n seuraavasti: ”Iloitse, hyvin suuresti suosittu!” Ei ole mitään syytä päätellä, että Maria otettiin ruumiineen taivaaseen vain siksi, että hän oli Jumalan silmissä ”suuresti suosittu”. Katolinen Douay-raamatunkäännös sanoo myös ensimmäisen kristityn marttyyrin, Stefanuksen, olleen suuresti suosittu eli ”täynnä armoa”, eikä hänen ruumiinsa kerrota saaneen ylösnousemusta (Apostolien teot 6:8).

Eikö Maria kuitenkin ollut siunattu tai suosittu? Kyllä hän oli, mutta on kiinnostavaa, että myös tuomarien ajan Israelissa eläneen Jaael-nimisen naisen ajateltiin olevan ”siunattu naisten joukossa” (Tuomarien kirja 5:24, Dy). Kukaan ei varmaankaan väittäisi, että myös Jaael otettiin ruumiineen taivaaseen. Sitä paitsi koko ajatus Marian taivaaseen ottamisesta lähtee siitä, että Jeesus itse nousi taivaaseen lihassa. Raamatussa kuitenkin sanotaan, että Jeesus ”tehtiin eläväksi” eli sai ylösnousemuksen ”hengessä” (1. Pietarin kirje 3:18, Dy; vrt. 1. Korinttolaisille 15:45). Apostoli Paavali sanoo edelleen, että ”liha ja veri eivät voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa” (1. Korinttolaisille 15:42–50, Dy).

On totta, että Raamatussa puhutaan hengellä voideltujen uskollisten kristittyjen taivaallisesta ylösnousemuksesta. Mutta 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:13–17:ssä tehdään selväksi, ettei tuo ylösnousemus ala ennen kuin ”Herran läsnäolon” aikana tämän pahan sukupolven viimeisinä päivinä. Siihen saakka Maria nukkuisi kuolemassa tuhansien muiden uskollisten kristittyjen tavoin (1. Korinttolaisille 15:51, 52).

Maria – uskon nainen

Voit olla varma siitä, ettei tarkoituksemme ole osoittaa epäkunnioitusta Mariaa kohtaan. Epäilemättä Maria oli esimerkillinen nainen, jonka usko on jäljittelemisen arvoinen. Hän otti mielellään vastaan vastuullisen edun tulla Jeesuksen äidiksi sekä kaikki siihen liittyvät koetukset ja uhraukset (Luukas 1:38; 2:34, 35). Joosefin kanssa hän kasvatti Jeesuksen jumalisessa viisaudessa (Luukas 2:51, 52). Hän pysyi Jeesuksen luona, kun tämä kärsi paalussa (Johannes 19:25–27). Uskollisena opetuslapsena hän myös jäi tottelevaisesti Jerusalemiin ja sai Jumalan henkeä, kun sitä vuodatettiin helluntaina (Apostolien teot 1:13, 14; 2:1–4).

Vääristynyt kuva Mariasta ei tuota kunniaa sen paremmin Luojalle kuin Mariallekaan. Dogmi Marian taivaaseen ottamisesta vahvistaa sitä perusteetonta väitettä, että Maria on välittäjä, jonka kautta voi lähestyä Jumalaa. Mutta kannattiko Jeesus Kristus jolloinkin sellaista opetusta? Päinvastoin hän sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos pyydätte mitä tahansa minun nimessäni, niin teen sen.” (Johannes 14:6, 14; vrt. Apostolien teot 4:12.) Tosiaankin vain Jeesus Kristus, ei Maria, toimii välittäjänä Luojan ja ihmisten välillä. Meidän täytyy lähestyä Elämänantajaamme Jeesuksen – ei Marian – kautta, jotta saisimme ”avun sitä tarvitessamme” (Heprealaisille 4:16, Revised Standard Version, katolinen laitos).

Joidenkuiden voi olla tuskallista hyväksyä totuutta Mariasta. Se voi merkitä vähintäänkin joidenkin vanhojen uskomusten ja rakkaiden käsitysten hylkäämistä. Niin tuskalliselta kuin totuus voi toisinaan tuntuakin, lopulta se kuitenkin ”vapauttaa” (Johannes 8:32). Jeesus sanoi, että hänen Isänsä etsi niitä, jotka palvoisivat häntä ”hengessä ja totuudessa” (Johannes 4:24, Dy). Vilpittömille katolilaisille nuo sanat ovat haaste.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 27]

KUOLIKO MARIA?

Kuoliko Maria tosiaan ennen oletettua taivaaseen nousemistaan? Katoliset teologit huomaavat olevansa vaikean teologisen pulman edessä. Teologian sanakirjassa Nuovo dizionario di teologia sanotaan: ”Olisi vaikeaa ajatella, että Marialla oli kuolemattomuuden etuoikeus, jota ei ollut edes Kristuksella.” Jos toisaalta sanotaan, että Maria todella kuoli, törmätään yhtä kiusalliseen ongelmaan. Teologi Kari Børresen huomauttaa, että ”kuolema on rangaistus perisynnistä, joka – – [”tahrattoman sikiämisen” opin] mukaan ei vaikuttanut Mariaan”. Millä perusteella hän sitten olisi kuollut? Ei ihme, että paavi Pius XII kiersi huolellisesti koko kysymyksen Marian kuolemasta, kun hän määritteli dogmin Marian taivaaseen ottamisesta.

Raamatun opetuksessa ei onneksi ole mitään hämmentävää. Siinä ei missään kohdassa opeteta – ei edes vihjata – että Maria olisi ”siinnyt tahratta”. Päinvastoin siinä osoitetaan, että hän oli epätäydellinen ihminen, joka tarvitsi lunastusta. Siksi hän meni Jeesuksen syntymän jälkeen temppeliin esittämään Jumalalle syntiuhrin (3. Mooseksen kirja 12:1–8; Luukas 2:22–24). Aikanaan Maria kuoli, kuten kaikki muutkin epätäydelliset ihmiset (Roomalaisille 3:23; 6:23).

Tämä yksinkertainen totuus on jyrkkä vastakohta niille vastausta vaille jääville kysymyksille, joita oppi Marian taivaaseen ottamisesta herättää.

[Kuva s. 26]

”Neitsyt Marian taivaaseenastuminen”, Tizianin maalaus (n. 1488–1576)

[Lähdemerkintä]

Giraudon/Art Resource, N.Y.

[Kuva s. 28]

Tuomalla syntiuhrin temppeliin Jeesuksen syntymän jälkeen Maria osoitti olevansa lunastusta tarvitseva syntinen