”Vanhurskas iloitsee Jehovassa”

DIANA on yli 80-vuotias. Hänen miehensä, joka sairasti Alzheimerin tautia, oli muutamia vuosia hoitokodissa. Sitten hän kuoli. Dianalta on kuollut myös kaksi poikaa, ja hän itse on joutunut taistelemaan rintasyöpää vastaan. Mutta kun veljet ja sisaret näkevät hänet valtakunnansalilla tai kenttäpalveluksessa, hän on aina iloinen.

John oli matkavalvojana yli 43 vuotta. Hän rakasti tätä palvelusmuotoa – se oli hänen elämänsä! Hän kuitenkin joutui lopettamaan matkatyön voidakseen huolehtia sairaasta sukulaisestaan. Kun Johnin pitkäaikaiset ystävät tapaavat hänet konventissa, he huomaavat, että hän ei ole muuttunut yhtään. Hän säteilee edelleen iloa.

Miten on mahdollista, että Diana ja John ovat niin iloisia? Miten ihminen, joka joutuu kokemaan henkistä tai fyysistä tuskaa, voi olla iloinen? Miten voi säilyttää onnellisuutensa, vaikka joutuu luopumaan mieluisasta palvelustehtävästä? Raamattu vastaa: ”Vanhurskas iloitsee Jehovassa.” (Ps. 64:10.) Voimme ymmärtää tämän tärkeän totuuden paremmin, kun olemme selvillä siitä, mikä tuottaa kestävää iloa ja mikä ei.

LYHYTAIKAISIA ILONAIHEITA

Joistakin asioista voi sanoa, että ne useimmiten tekevät ihmisen iloiseksi. Esimerkiksi rakastunut pari on täynnä iloa mennessään naimisiin. Suurta iloa tuottaa myös lapsen syntymä tai jonkin palvelustehtävän saaminen. Se ei ole mikään ihme, sillä nämä ovat Jehovalta tulevia lahjoja. Jehova on tehnyt mahdolliseksi sen, että ihmiset voivat mennä naimisiin, hankkia lapsia ja työskennellä erilaisissa tehtävissä hänen järjestössään. (1. Moos. 2:18, 22; Ps. 127:3; 1. Tim. 3:1.)

Jotkin ilonaiheet ovat ehkä vain tilapäisiä. Ikävä kyllä puoliso voi olla uskoton tai kuolla. (Hes. 24:18; Hoos. 3:1.) Lapset saattavat olla tottelemattomia vanhemmilleen ja Jumalalle, ja heidät voidaan jopa erottaa seurakunnasta. Samuelin pojat eivät palvelleet Jehovaa hänen hyväksymällään tavalla, ja Daavidin väärinteot johtivat siihen, että hänellä oli monia ongelmia omassa perheessään (1. Sam. 8:1–3; 2. Sam. 12:11). Kun jotain tällaista tapahtuu, tunnemme ilon sijasta tuskaa ja murhetta.

Samalla tavoin kristitty voi joutua luopumaan jostain palvelustehtävästä huonon terveyden, perhevelvollisuuksien tai järjestössä tapahtuvien muutosten takia. Monet tällaisen muutoksen kokeneet myöntävät, että he kaipaavat palvelustehtäväänsä ja siitä tulevaa onnellisuutta.

Kuten olemme huomanneet, kaikki ilonaiheet eivät ole pysyviä. Onko olemassa sellaista iloa, joka säilyy, vaikka olosuhteet muuttuvat huonompaan suuntaan? On varmasti, koska esimerkiksi Samuel ja Daavid eivät menettäneet iloaan vaikeina aikoina.

MISTÄ SAADA KESTÄVÄÄ ILOA?

Jeesus tiesi, millaista todellinen ilo on. Kun hän oli ennen ihmiseksi tuloaan taivaassa, missä oli ihanteelliset olosuhteet, hän ”iloitsi kaiken aikaa – – [Jehovan] edessä” (Sananl. 8:30). Maan päällä Jeesus kuitenkin toisinaan kohtasi ankaria koettelemuksia. Siitä huolimatta hän sai mielihyvää Isänsä tahdon tekemisestä (Joh. 4:34). Entä mitä voidaan sanoa hänen viimeisistä tuskallisista tunneistaan? Raamattu kertoo: ”Sen ilon vuoksi, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun.” (Hepr. 12:2.) Meillä on siis hyvät syyt pohtia sitä, mitä Jeesus sanoi aidosta ilosta. Tarkastelemme kahta tilannetta.

Erään kerran 70 opetuslasta palasi Jeesuksen luo oltuaan saarnaamistyössä. He olivat iloisia, koska he olivat tehneet voimatekoja ja jopa ajaneet ulos demoneja. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Älkää – – iloitko siitä, että henget tulevat teille alamaisiksi, vaan iloitkaa siksi, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” (Luuk. 10:1–9, 17, 20.) Jehovan hyväksyntä oli tärkeämpää kuin mikään erikoistehtävä. Opetuslapset voisivat tuntea syvää iloa siitä, että Jumala ei unohtaisi heidän uskollista palvelustaan.

Toisessa tilanteessa Jeesus puhui ihmisjoukolle, ja hänen opetuksensa teki erääseen juutalaiseen naiseen suuren vaikutuksen. Nainen sanoi, että Jeesuksen äiti oli varmasti hyvin onnellinen. Jeesus kuitenkin oikaisi häntä sanomalla: ”Ei, vaan onnellisia ovat pikemminkin ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja pitävät sen!” (Luuk. 11:27, 28.) Tuntuu kyllä hyvältä, kun voi olla ylpeä lapsistaan, mutta Jehovan totteleminen ja hyvä suhde häneen ovat vielä paljon suurempia ilonaiheita.

Meille tuo syvää iloa se, että tunnemme miellyttävämme Jehovaa. Vaikka koettelemukset eivät itsessään ole miellyttäviä, ne eivät vie tätä tunnetta pois. Päinvastoin kun kestämme koettelemukset uskollisina, olemme voittajia ja ilomme syvenee entisestään. (Room. 5:3–5.) Lisäksi Jehova antaa henkeään häneen luottaville, ja ilo on osa hengen hedelmää (Gal. 5:22). Voimme siis ymmärtää, miksi psalmissa 64:10 sanotaan: ”Vanhurskas iloitsee Jehovassa.”

Tämä selittää sen, miksi kirjoituksen alussa mainitut Diana ja John ovat pystyneet säilyttämään ilonsa vaikeissa olosuhteissa. Diana kertoo: ”Olen turvautunut Jehovaan niin kuin lapsi turvautuu isäänsä tai äitiinsä.” Hän jatkaa: ”Tunnen, että hän on auttanut minua käymään säännöllisesti kentällä hymy huulilla.” Mikä on lisännyt Johnin iloa ja auttanut häntä pysymään aktiivisena kenttäpalveluksessa sen jälkeen kun hän lopetti matkatyön? Hän sanoo: ”Siitä lähtien kun vuonna 1998 sain tehtävän toimia Palvelijoiden valmennuskoulun opettajana, olen tutkinut enemmän kuin koskaan ennen.” John kertoo, että hänen ja hänen vaimonsa oli helpompi sopeutua muutokseen, koska he ovat aina ottaneet vastaan minkä tahansa Jehovan antaman tehtävän. Hän lisää: ”Meidän ei ole tarvinnut katua mitään.”

Myös monet muut ovat huomanneet, että psalmi 64:10 pitää paikkansa. Yksi esimerkki on aviopari, joka palveli Yhdysvaltojen Betelissä yli 30 vuotta. Sitten he saivat tehtävämääräyksen erikoistienraivaajiksi. He toteavat realistisesti: ”On luonnollista tuntea surua, kun joutuu luopumaan jostakin, mitä rakastaa.” Mutta he lisäävät: ”Jossain vaiheessa sureminen on vain lopetettava.” He alkoivat viipymättä käydä innokkaasti kentällä seurakunnan ystävien kanssa. Pariskunta toteaa vielä: ”Pidimme hyvin yksityiskohtaisia rukouksia. Sen näkeminen, miten rukouksiimme vastattiin, rohkaisi meitä ja toi meille iloa. Pian sen jälkeen kun olimme muuttaneet, seurakunnassa aloitti uusia tienraivaajia ja saimme pitää kahta edistyvää raamattukurssia.”

”ILOITKAA IKUISESTI”

Ei tietenkään ole aina helppoa olla iloinen. Elämässä tulee ylä- ja alamäkiä. Jehova kuitenkin rohkaisee meitä psalmin 64:10 sanoilla. Vaikka joskus olisimme lannistuneita, meillä on varmuus siitä, että jos pysymme uskollisina muuttuvista olosuhteista huolimatta, voimme ”iloita Jehovassa”. Lisäksi odotamme aikaa, jolloin Jehovan lupaus ”uusista taivaista ja uudesta maasta” täyttyy. Silloin kaikenlainen epätäydellisyys poistetaan. Kaikki Jumalan palvelijat saavat ”riemuita ja iloita ikuisesti” siitä, mitä hän tekee heidän hyväkseen. (Jes. 65:17, 18.)

Kuvittele, mitä tämä tarkoittaa: Saamme elää täydellisen terveinä ja aloittaa jokaisen päivän täynnä energiaa. Menneisyydessä saadut henkiset haavat eivät enää aiheuta meille tuskaa. Raamatussa luvataan, että ”entisiä ei enää palauteta mieleen, eivätkä ne nouse sydämeen”. Voimme toivottaa tervetulleiksi kuolleet läheisemme. Silloin lukemattomat miljoonat ihmiset ovat varmasti ”haltioissaan suuresta ihastuksesta”, aivan kuin sen 12-vuotiaan tytön vanhemmat, jonka Jeesus herätti kuolleista (Mark. 5:42). Lopulta jokainen maan asukas on vanhurskas sanan täydessä merkityksessä ja saa ”iloita Jehovassa” ikuisesti.