Jeesuksen syntymä – mitä todellisuudessa tapahtui

MIETIPÄ jotakin maasi historian laajalti tunnettua tapahtumaa. Se on hyvin dokumentoitu; siitä on kertonut useampi kuin yksi historioitsija. Entä jos joku sanoisi sinulle, ettei sellaista tapahtumaa ole sattunutkaan, että se on pelkkä myytti? Tai jos teemme asiasta henkilökohtaisemman, entä jos joku väittäisi, että suuri osa siitä, mitä sukulaisesi ovat kertoneet sinulle oman isoisäsi syntymästä ja lapsuudesta, ei pidäkään paikkaansa? Molemmissa tapauksissa pelkkä vihjauskin voisi saada sinut närkästymään. Et varmastikaan uskoisi väitteisiin oikopäätä.

Nykyään kriitikot kuitenkin hylkäävät yleisesti Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien kertomukset Jeesuksen syntymästä. He sanovat, että nämä kertomukset ovat keskenään toivottoman ristiriitaiset ja yhteen sovittamattomat ja että molemmat sisältävät räikeitä valheita ja pahoja historiallisia virheitä. Voisiko tämä olla totta? Sen sijaan että uskoisimme näihin väitteisiin, tarkastellaanpa evankeliumikertomuksia itse. Katsotaan samalla, mitä voimme oppia niistä tänä aikana.

Kirjoittamisen tarkoitus

Aluksi on hyödyllistä muistaa näiden Raamatun kertomusten tarkoitus. Ne eivät ole elämäkertoja, vaan evankeliumeja. Tämän eron tekeminen on tärkeää. Elämäkerran kirjoittaja saattaa täyttää satoja sivuja pyrkiessään osoittamaan, miten hänen kuvaamastaan henkilöstä kehittyi tunnettu hahmo. Niinpä joissakin elämäkerroissa menee kymmenittäin sivuja hänen syntyperänsä, syntymänsä ja lapsuutensa käsittelemiseen. Evankeliumien laita on toisin. Neljästä evankeliumista vain Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit kertovat Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta. Niiden tavoite ei kuitenkaan ole osoittaa, miten Jeesus kehittyi siksi mieheksi, joka hän oli. Muista, että Jeesuksen seuraajat tunnustivat hänen olleen henkiolento ennen kuin hän edes tuli maan päälle (Johannes 8:23, 58). Matteus ja Luukas eivät siis selittäneet Jeesuksen lapsuuden avulla, millainen mies hänestä tuli. Sen sijaan he kertoivat tapahtumista, jotka sopivat heidän evankeliumiensa tarkoitukseen.

Missä tarkoituksessa he sitten kirjoittivat ne? Sana ”evankeliumi” tarkoittaa ’hyvää uutista’. Molemmilla miehillä oli sama sanoma: Jeesus on luvattu Messias eli Kristus, hän kuoli ihmiskunnan syntien vuoksi ja hänet herätettiin taivaaseen. Mutta noilla kahdella kirjoittajalla oli aivan erilaiset taustat ja he kirjoittivat erilaisille lukijakunnille. Veronkantaja Matteus muokkasi kertomuksensa pääosin juutalaisia lukijoita varten. Lääkäri Luukas kirjoitti ”arvoisalle Teofilokselle” – joka kenties oli korkeassa asemassa – ja siten laajemmalle lukijakunnalle, joka koostui juutalaisista ja pakanoista (Luukas 1:1–3). Kumpikin kirjoittaja valitsi sellaisia tapahtumia, jotka olivat heidän lukijoidensa kannalta olennaisia ja mahdollisimman vakuuttavia. Siksi Matteuksen kertomuksessa korostuvat Raamatun heprealaisten kirjoitusten ennustukset, jotka täyttyivät Jeesuksen yhteydessä. Toisaalta Luukas noudattaa klassisempaa historiallista lähestymistapaa, jota hänen ei-juutalainen lukijakuntansa saattoi ymmärtää.

Ei ihme, että heidän kertomuksensa eroavat toisistaan. Ne eivät kuitenkaan ole ristiriidassa keskenään, kuten kriitikot väittävät. Ne täydentävät toisiaan sopivasti ja muodostavat yhdessä kokonaisemman kuvan.

Jeesuksen syntymä Betlehemissä

Sekä Matteus että Luukas liittävät Jeesuksen syntymään merkittävän ihmeen: hän syntyi neitsyestä. Matteus osoittaa, että tämä ihme täytti Jesajan satoja vuosia aiemmin lausuman ennustuksen (Jesaja 7:14; Matteus 1:22, 23). Luukas selittää, että Jeesus syntyi Betlehemissä, koska keisarin määräämä henkikirjoitus pakotti Joosefin ja Marian matkustamaan sinne (ks. tekstiruutua s. 7). Jeesuksen syntyminen juuri Betlehemissä on merkityksellinen. Profeetta Miika oli satoja vuosia aiemmin ennustanut, että Messias tulisi tästä Jerusalemin lähellä sijaitsevasta ulkoisesti merkityksettömästä kaupungista (Miika 5:2).

Yö, jona Jeesus syntyi, on tullut kuuluisaksi seimiasetelmien perustana. Todelliset tapahtumat eroavat kuitenkin hyvin suuresti siitä, millaisiksi ne usein kuvataan. Historioitsija Luukas, joka kertoo Joosefin ja Marian Betlehemiin tuoneesta henkikirjoituksesta, kertoo myös paimenista, jotka viettivät tuon tärkeän yön taivasalla laumojensa parissa. Nämä kaksi seikkaa ovat saaneet monet raamatunoppineet päättelemään, ettei Jeesus ole voinut syntyä joulukuussa. Heidän mielestään on epätodennäköistä, että keisari olisi pakottanut herkästi tulistuvat juutalaiset kulkemaan kotikaupunkeihinsa kylmään ja sateiseen vuodenaikaan, mikä olisi voinut vimmastuttaa jo valmiiksi kapinallisen kansan. Yhtä epätodennäköistä on oppineiden mukaan se, että paimenet olisivat oleskelleet ulkosalla laumojensa keskuudessa noin kolealla ilmalla. (Luukas 2:8–14.)

Huomaa, että Jehova ei päättänyt ilmoittaa Poikansa syntymästä tuon ajan koulutetuille, vaikutusvaltaisille uskonnollisille johtajille, vaan karaistuneille ulkotyöntekijöille. Kirjanoppineet ja fariseukset eivät luultavasti olleet paljonkaan tekemisissä paimenten kanssa, joiden epäsäännölliset työajat estivät heitä noudattamasta joitakin suullisen lain yksityiskohtia. Jumala kuitenkin soi näille nöyrille, uskollisille miehille suuren kunnian, kun enkeleiden lähetystö ilmoitti heille, että Messias, jota Jumalan kansa oli odottanut tuhansia vuosia, oli juuri syntynyt Betlehemissä. Nämä miehet – eivät ne ”kolme kuningasta” jotka usein esiintyvät seimiasetelmissa – kävivät Marian ja Joosefin luona ja näkivät tuon viattoman pienokaisen seimessä (Luukas 2:15–20).

Jehova suosii nöyriä totuuden etsijöitä

Jumala suosii nöyriä ihmisiä, jotka rakastavat häntä ja ovat vilpittömästi kiinnostuneita näkemään, miten hänen tarkoituksensa täyttyvät. Tämä teema toistuu Jeesuksen syntymään liittyvissä tapahtumissa. Kun Joosef ja Maria noin kuukauden kuluttua lapsen syntymästä esittävät hänet temppelissä Mooseksen lain mukaisesti, he uhraavat siellä ”parin turturikyyhkyjä tai kaksi kyyhkysenpoikaa” (Luukas 2:22–24). Oikeastaan Laki vaati uhraamaan pässin, mutta se salli köyhille tämän halvemman vaihtoehdon (3. Mooseksen kirja 12:1–8). Ajattelehan tätä. Jehova Jumala, kaikkeuden Suvereeni, ei valinnut rikasta perhettä vaan köyhän siksi huonekunnaksi, jossa hänen rakas ainosyntyinen Poikansa kasvatettaisiin. Jos sinulla on lapsia, tämän tulisi muistuttaa koskettavasti siitä, että paras lahja lapsille – paljon parempi kuin aineellinen hyvinvointi tai arvostettu koulutus – on sellainen koti, jossa hengelliset arvot ovat etusijalla.

Temppelissä Jehova suosii kahta muuta uskollista, nöyrää palvojaa. Toinen heistä on Anna, 84-vuotias leski, joka ”ei ollut koskaan poissa temppelistä” (Luukas 2:36, 37). Toinen on uskollinen vanha mies nimeltä Simeon. He ovat molemmat haltioissaan Jehovan heille suomasta etuoikeudesta: he saavat ennen kuolemaansa nähdä hänet, josta tulee luvattu Messias. Simeon esittää lapsesta ennustuksen. Se on täynnä toivoa, mutta sitä sävyttää suru. Hän ennustaa, että jonain päivänä murhe lävistää tämän nuoren äidin, Marian, sydämen hänen rakkaan poikansa takia. (Luukas 2:25–35.)

Lapsi vaarassa

Simeonin ennustus muistuttaa armotta siitä, että tämä viaton lapsi joutuu vihan kohteeksi. Tuo viha vaikuttaa jo hänen ollessaan imeväisiässä. Matteus kertoo siitä yksityiskohtia. On kulunut muutamia kuukausia, ja Joosef, Maria ja Jeesus asuvat nyt talossa Betlehemissä. Heidän luokseen tulee odottamattomia vieraita ulkomailta. Siitä huolimatta, miten tilanne lukemattomissa seimiasetelmissa kuvataan, Matteus ei tarkenna, kuinka monta näitä miehiä on, eikä sano heitä ”tietäjiksi”, saati sitten ”kolmeksi kuninkaaksi”. Hän käyttää kreikkalaista sanaa maʹgoi, joka tarkoittaa ’tähdistäennustajaa’. Jo tämän pitäisi vihjata lukijalle, että jotain pahaa on tekeillä, sillä astrologia tuomitaan Jumalan sanassa ja uskolliset juutalaiset karttoivat sitä tunnontarkasti (5. Mooseksen kirja 18:10–12; Jesaja 47:13, 14).

Nämä tähdistäennustajat ovat seuranneet erästä tähteä idästä saakka, ja heillä on mukanaan lahjoja ”sille, joka on syntynyt juutalaisten kuninkaaksi” (Matteus 2:2). Tähti ei kuitenkaan johda heitä Betlehemiin. Se johdattaa heidät Jerusalemiin Herodes Suuren luo. Yhdelläkään ihmisellä maailmassa ei ole yhtä mahtavia keinoja ja yhtä voimakasta motiivia vahingoittaa pientä Jeesusta kuin hänellä. Tämä kunnianhimoinen, murhanhimoinen mies on tappanut useita lähisukulaisiaan, joita hän piti uhkana itselleen.a Uutinen tulevan ”juutalaisten kuninkaan” syntymästä tekee hänet levottomaksi, ja hän lähettää tähdistäennustajat nopeasti etsimään tuota lasta Betlehemistä. Heidän lähtiessään tapahtuu jotain outoa. ”Tähti”, joka johti heidät Jerusalemiin, näyttää liikkuvan! (Matteus 2:1–9.)

Emme tiedä, oliko kyseessä todellinen valo taivaalla vai pelkkä näky. Sen kuitenkin tiedämme, että tuo ”tähti” ei ollut Jumalasta. Pahaenteisen tarkasti se johtaa nämä pakanapalvojat suoraan Jeesuksen luo, tuon haavoittuvan, avuttoman lapsen jota suojelevat vain köyhä puuseppä ja hänen vaimonsa. Tähdistäennustajat, joita Herodes petkuttaa heidän tietämättään, olisivat todennäköisesti ilmoittaneet löytämästään kostonhimoiselle kuninkaalle, ja lapsi olisi surmattu. Jumala kuitenkin puuttuu asiaan unen välityksellä ja lähettää heidät takaisin kotiin toista kautta. ”Tähden” on siten täytynyt olla Jumalan vihollisen Saatanan juoni, hänen joka oli valmis tekemään mitä tahansa vahingoittaakseen Messiasta. On todella ironista, että tuo tähti ja tähdistäennustajat kuvataan seimiasetelmissa Jumalan lähettiläinä! (Matteus 2:9–12.)

Saatana ei kuitenkaan luovuta. Hänen pelinappulansa kuningas Herodes määrää, että kaikki Betlehemin alle kaksivuotiaat lapset tapetaan. Mutta Saatana ei voi voittaa taistelua Jehovaa vastaan. Matteus huomauttaa, että Jumala oli kauan sitten nähnyt ennalta jopa tämän viattomien lasten raakalaismaisen joukkosurman. Jehova antoi Saatanalle jälleen vastaiskun käskemällä Joosefia enkelin välityksellä pakenemaan Egyptiin turvaan. Matteus kertoo, että jonkin ajan kuluttua Joosef muutti pienen perheensä kanssa jälleen ja asettui lopulta Nasaretiin, missä Jeesus kasvoi nuorempien veljiensä ja sisartensa keskellä. (Matteus 2:13–23; 13:55, 56.)

Mitä Kristuksen syntymä merkitsee sinulle?

Tuntuuko tämä tiivistelmä Jeesuksen syntymän ja varhaislapsuuden tapahtumista sinusta hiukan yllättävältä? Monista tuntuu. Heistä on yllättävää, että kertomukset ovatkin keskenään sopusointuisia ja tarkkoja huolimatta joidenkin ihmisten julkeista päinvastaisista väitteistä. Heistä on yllättävää kuulla, että jotkin tapahtumat ennustettiin satoja vuosia etukäteen. Heistä on yllättävää myös se, että jotkin tärkeät kohdat evankeliumeissa eroavat selvästi siitä, miten tapahtumat kuvataan perinteisissä tarinoissa ja seimiasetelmissa.

Ehkä kaikkein yllättävintä on kuitenkin se, että evankeliumien kertomusten olennaiset piirteet puuttuvat hyvin monista joulunviettoperinteistä. Vähälle huomiolle jää esimerkiksi Jeesuksen Isä – ei Joosef, vaan Jehova Jumala. Kuvittele, miltä hänestä on tuntunut uskoa rakkaan Poikansa kasvatus ja huolenpito Joosefille ja Marialle. Kuvittele, miten tuskallista tuon taivaallisen Isän on ollut antaa Poikansa kasvaa maailmassa, jossa vihaa hehkuva kuningas punoisi juonia hänen murhaamisekseen hänen ollessaan vasta lapsi! Jehova teki tämän uhrauksen syvästä rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan (Johannes 3:16).

Todellinen Jeesus on usein unohdettu joulunvietosta. Eihän missään edes kerrota, että hän olisi kertonut opetuslapsilleen synnyinpäiväänsä, eikä mikään viittaa siihen, että hänen seuraajansa olisivat viettäneet hänen syntymäpäiväänsä.

Jeesus ei käskenyt seuraajiaan muistelemaan hänen syntymäänsä vaan kuolemaansa ja sen käänteentekevää historiallista merkitystä (Luukas 22:19, 20). Jeesus ei tosiaan halunnut tulla muistetuksi seimen avuttomana pienokaisena, sillä hän ei muistuta sellaista enää lainkaan. Yli 60 vuotta teloituksensa jälkeen Jeesus ilmestyi näyssä apostoli Johannekselle väkevänä Kuninkaana, joka ratsastaa taisteluun (Ilmestys 19:11–16). Tuo Jeesus, Jumalan taivaallisen valtakunnan Hallitsija, meidän täytyy oppia tuntemaan nykyään, sillä hän on Kuningas, joka tulee muuttamaan maailman.

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 7]

Oliko Luukas väärässä?

MITEN Jeesus, joka varttui Nasaretissa ja joka tunnettiin yleisesti Nasaretilaisena, saattoi olla syntynyt Betlehemissä, noin 150 kilometrin päässä? Luukas selittää: ”Noina päivinä lähti nyt keisari Augustukselta säädös, että koko asuttu maa oli henkikirjoitettava (tämä ensimmäinen henkikirjoitus tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana), ja kaikki matkasivat henkikirjoitettaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.” (Luukas 1:1; 2:1–3.)

Monet kriitikot hyökkäävät tätä raamatunkohtaa vastaan väittäen sitä karkeaksi virheeksi tai, vielä pahemmin, valheeksi. He esittävät kivenkovaan, että tämä henkikirjoitus ja Quiriniuksen kausi käskynhaltijana sijoittuvat vuoteen 6 tai 7 ya. Jos he ovat oikeassa, Luukkaan kertomus joutuu vakavan epäilyksen alaiseksi, sillä todisteiden perusteella Jeesus syntyi vuonna 2 eaa. Kriitikoilta jää kuitenkin huomaamatta kaksi ratkaisevaa seikkaa. Ensinnäkin Luukas tunnustaa, että henkikirjoituksia oli useampia kuin yksi – huomaa että hän puhuu ”tästä ensimmäisestä henkikirjoituksesta”. Hän tiesi hyvin toisesta, myöhemmästä henkikirjoituksesta (Apostolien teot 5:37). Historioitsija Josefus kuvailee juuri tätä myöhempää luettelointia, joka suoritettiin vuonna 6. Toiseksi Quiriniuksen kausi käskynhaltijana ei välttämättä siirrä Jeesuksen syntymää tuohon myöhempään ajankohtaan. Miksei? Koska hän ilmeisesti toimi tuossa tehtävässä kahdesti. Monien oppineiden mielestä hänen ensimmäinen kautensa ajoittuu vuoden 2 eaa. tietämille.

Eräiden kriitikkojen mukaan Luukas keksi henkikirjoituksen saadakseen Jeesuksen syntymäpaikaksi Betlehemin, jolloin Miikan 5:2:n ennustus täyttyisi. Tämä teoria tekee Luukkaasta tahallisen valehtelijan, eikä kukaan kriitikko voi saada sellaista väitettä sopimaan siihen tunnontarkkaan historioitsijaan, joka kirjoitti nimeään kantavan evankeliumin ja Apostolien tekojen kirjan.

Yksikään kriitikko ei liioin voi selittää sitä, että itse henkikirjoitus täytti ennustuksen! Daniel profetoi 500-luvulla eaa. hallitsijasta, joka ”panee voudin kulkemaan loistavan valtakunnan halki”. Täyttyikö tämä Augustuksessa ja hänen käskyssään suorittaa henkikirjoitus Israelissa? Ennustuksen jatko kertoo, että tämän hallitsijan seuraajan hallituskaudella Messias eli ”liiton Johtaja” ”murretaan”. Jeesus todellakin ’murrettiin’, teloitettiin, Augustuksen seuraajan Tiberiuksen hallituskaudella. (Daniel 11:20–22.)

[Kuvat]

Keisari Augustus (27 eaa. – 14 ya.)

Keisari Tiberius (14–37 ya.)

[Lähdemerkinnät]

Musée de Normandie, Caen, France

Valokuva British Museumin luvalla

[Kuva s. 8]

Jehovan enkeli suosi nöyriä paimenia kertomalla heille hyvän uutisen Kristuksen syntymästä