Kun Jeesus syntyi, enkelit julistivat: ”Kunnia ylimmissä korkeuksissa Jumalalle, ja maan päällä rauha hyvän tahdon [eu·do·kiʹas] ihmisten keskuudessa.” (Luukas 2:14) Kreikan kielestä kirjaimellisesti käännettynä enkelit lauloivat siunauksesta, jonka saisivat osakseen ”ihmiset joista ajatellaan hyvää” eli ”ihmiset jotka Jumala hyväksyy”.a Professori Hans Bietenhard kirjoittaa ilmaisun en an·throʹpois eu·do·kiʹas käytöstä: ”Ilmaus viittaa Jumalan mielisuosiossa oleviin ihmisiin – –. Tässä ei siksi ole kysymys ihmisten hyvästä tahdosta – –. Tässä on kysymys Jumalan suvereenista ja suosiollisesta tahdosta, joka valitsee itselleen kansan pelastettavaksi.” Näin ollen, kuten Jehovan todistajat ovat kauan selittäneet, Luukkaan 2:14 osoittaa, että vihkiytymisen ja kasteen välityksellä epätäydellisten ihmisten on mahdollista tulla hyvän tahdon ihmisiksi, ihmisiksi jotka Jumala hyväksyy!b