Lapsen auttaminen kasvamaan jumalisessa viisaudessa

MONIIN eri kansoihin kuuluvat ja erilaisen taustan omaavat ajattelevaiset ihmiset myöntävät Jeesuksen olleen suurenmoinen opettaja ja moralisti. Mutta vaikuttiko hänen nuorena saamansa valmennus jollakin tavalla tähän? Mitä nykyajan vanhemmat voivat oppia hänen perhe-elämästään ja kasvatuksestaan?

Raamattu kertoo meille hyvin vähän Jeesuksen lapsuudesta. Pohjimmiltaan hänen kahdestatoista ensimmäisestä vuodestaan kerrotaan vain kahdessa jakeessa: ”Kun he [Joosef ja Maria] sitten olivat suorittaneet kaiken Jehovan lain mukaan, he menivät takaisin Galileaan, omaan kaupunkiinsa Nasaretiin. Ja lapsukainen kasvoi ja vahvistui jatkuvasti ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan suosio pysyi hänen päällään.” (Luukas 2:39, 40) Vanhemmat voivat kuitenkin oppia tästä.

Lapsukainen ”kasvoi ja vahvistui jatkuvasti”. Hänen vanhempansa siis huolehtivat hänestä fyysisesti. Lisäksi hän ”täyttyi [alati] viisaudella”.a Kenen vastuulla oli opettaa hänelle sitä tietoa ja ymmärrystä, johon tuollainen viisaus perustuisi?

Mooseksen lain alaisuudessa hänen vanhemmillaan oli tuo velvollisuus. Laki sanoi israelilaisille vanhemmille: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 6:6, 7) Se että Jeesus jatkuvasti ”täyttyi viisaudella” ja että ”Jumalan suosio pysyi hänen päällään”, osoittaa Joosefin ja Marian totelleen tätä käskyä.

Jotkut voivat ajatella, että koska Jeesus oli täydellinen lapsi, hänen kasvatuksensa ei oikeastaan anna realistista kuvaa toisten lasten kasvattamisesta. Joosef ja Maria eivät kuitenkaan olleet täydellisiä. Silti he ilmeisesti jatkoivat hänen fyysisten ja hengellisten tarpeittensa täyttämistä ja tekivät näin kasvavan perheen aiheuttamista paineista huolimatta. (Matteus 13:55, 56) Ja vaikka Jeesus olikin täydellinen, hänen täytyi silti kasvaa aikuiseksi vauvaiän, lapsuuden ja nuoruuden kautta. Hänen vanhemmillaan oli paljon työtä hänen muovaamisessaan, ja ilmeisesti he tekivät sen hyvin.

Jeesus 12-vuotiaana

”Hänen vanhempansa olivat tottuneet menemään vuosittain Jerusalemiin pääsiäisjuhlaan.” (Luukas 2:41) Jumalan lain mukaan jokaisen miespuolisen israelilaisen piti tulla Jerusalemiin juhlille. (5. Mooseksen kirja 16:16) Kertomus sanoo kuitenkin , että ”hänen vanhempansa olivat tottuneet menemään” sinne. Joosef otti mukaansa Marian ja todennäköisesti koko perheen tuolle yli 100 kilometrin pituiselle matkalle Jerusalemiin tähän iloiseen tilaisuuteen. (5. Mooseksen kirja 16:6, 11) Heidän tapanaan oli tehdä näin – se oli säännöllinen osa heidän elämäänsä. Eivätkä he menneet sinne vain muodon vuoksi vaan jäivät sinne kaikiksi juhlapäiviksi. – Luukas 2:42, 43.

Tässä on käytännöllinen läksy nykyajan vanhemmille. Nämä vuosittaiset Jerusalemissa vietettävät juhlat olivat yhteenkokoontumisen ja iloitsemisen aikaa. (3. Mooseksen kirja 23:4, 36) Ne olivat Joosefille, Marialle ja nuorelle Jeesukselle hengellisesti virkistävä kokemus. Vanhemmat tekevät myös nykyään hyvin pyrkiessään järjestämään lapsilleen samanlaisia tilaisuuksia nauttia vaihtelusta ja hengellisestä rakennuksesta. Jehovan todistaja -vanhemmat tekevät tämän viemällä lapsensa vuoden aikana säännöllisin väliajoin pidettäviin suuriin ja pienempiin konventteihin. Näin lapset voivat nauttia jännittävästä matkasta ja tavata muutaman päivän ajan satoja tai tuhansia uskovia tovereitaan. Muuan isä, joka on menestyksellisesti kasvattanut kymmenen lasta, sanoo menestyksensä salaisuudeksi sen, että hän ei ole ollut poissa yhdestäkään konventin ohjelmajaksosta sen jälkeen, kun hänet kastettiin kristityksi 45 vuotta sitten. Ja hän on kannustanut perhettään olemaan samoin läsnä jokaisessa ohjelmajaksossa.

Huolimattomuusvirhe

Nuorempana Jeesus epäilemättä pysyi lähellä vanhempiaan näiden suureen Jerusalemin kaupunkiin tehtyjen vuosittaisten matkojen aikana. Hänen varttuessaan hänelle on kuitenkin saatettu antaa enemmän toimintavapautta. 12-vuotiaana hän oli iässä, jota juutalaiset pitävät tärkeänä virstanpylväänä matkalla miehuuteen. Ehkäpä juuri tämän normaalin ja luonnollisen muutoksen vuoksi sattui huolimattomuusvirhe silloin, kun Joosefin perheen oli aika lähteä Jerusalemista kotimatkalle. Kertomus sanoo: ”Mutta heidän palatessaan Jeesus-poika jäi Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa huomanneet sitä. Luullen hänen olevan matkaseurueessa he kulkivat päivän matkan ja rupesivat sitten perinpohjaisesti etsimään häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta.” – Luukas 2:43, 44.

Tässä tapauksessa on piirteitä, jotka sekä vanhempien että nuorten on hyvä huomata. Tässä on kuitenkin se ero, että Jeesus oli täydellinen. Koska hän oli tottelevaisen alamainen Joosefille ja Marialle, emme voi ajatella, ettei hän olisi totellut jotakin heidän kanssaan tehtyä sopimusta. (Luukas 2:52) On paljon todennäköisempää, että kysymyksessä oli viestintäkatko. Vanhemmat luulivat, että Jeesus oli sukulaisten ja tuttavien mukana. (Luukas 2:44) On helppo kuvitella, että Jerusalemista lähdön hyörinässä he kiinnittivät päähuomionsa nuorempiin lapsiinsa ja luulivat vanhimman poikansa Jeesuksen olevan myös mukana.

Jeesus ilmeisesti ajatteli vanhempiensa kuitenkin tietävän, missä hän oli. Tämä käy ilmi hänen myöhemmin antamasta vastauksestaan: ”Miksi teidän oli lähdettävä minua etsimään? Ettekö tienneet, että minun täytyy olla Isäni huoneessa?” Hän ei ollut epäkunnioittava. Hänen sanansa vain paljastivat hänen olleen yllättynyt siitä, etteivät hänen vanhempansa tienneet mistä etsiä häntä. Tämä oli tyypillinen väärinkäsitys, jonka monet kasvavien lasten vanhemmat voivat ymmärtää. – Luukas 2:49.

Kuvittelehan, miten huolissaan Joosefin ja Marian on täytynyt olla tuon ensimmäisen päivän päättyessä, kun he saivat selville, että Jeesus oli kateissa. Ja kuvittele, miten heidän huolestuneisuutensa kasvoi koko ajan noina kahtena päivänä, joina he etsivät häntä Jerusalemista. Kävi kuitenkin niin, että heidän Jeesukselle antamansa valmennus koitui heidän omaksi edukseen tällä hädän hetkellä. Jeesus ei ollut joutunut huonoon seuraan. Hän ei tuottanut häpeää vanhemmilleen. Kun he löysivät Jeesuksen, hän oli ”temppelissä, jossa hän istui opettajien keskellä ja kuunteli heitä ja kyseli heiltä. Mutta kaikki, jotka kuuntelivat häntä, hämmästelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan.” – Luukas 2:46, 47.

Se että hän käytti aikaansa tällä tavalla ja ilmeisestikin ymmärsi hyvin Raamatun periaatteet, puhuu jälleen sen puolesta, että Joosef ja Maria olivat siihen asti valmentaneet häntä hyvin. Siitä huolimatta Maria näyttää reagoineen tilanteeseen tyypillisen huolestuneen äidin tavoin: hän oli ensin huojentunut nähdessään poikansa olevan turvassa, mutta sitten hän päästi huolestuneisuutensa ja turhautuneisuutensa valloilleen sanoen: ”Lapsi, minkä tähden sinä kohtelit meitä tällä tavalla? Isäsi ja minä olemme tässä tuskaisina etsiskelleet sinua.” (Luukas 2:48) On aivan luonnollista, että Maria puhui ennen Joosefia ilmaisten molempien vanhempien huolen. Monet tämän kertomuksen lukevat teini-ikäiset sanovat todennäköisesti: ”Ihan niin kuin minun äitini!”

Opittavia läksyjä

Mitä voimme oppia tästä kokemuksesta? Teini-ikäiset tahtovat yleensä luulla, että heidän vanhempansa tietävät mitä he ajattelevat. Heidän kuullaan usein sanovan: ”Mutta luulin sinun tietävän.” Vanhemmat, jos teini-ikäinen lapsenne on joskus sanonut näin väärinkäsityksen yhteydessä, ette ole ensimmäisiä, joilla on tämä ongelma.

Lähestyessään murrosikää lapsista tulee itsenäisempiä, vähemmän riippuvaisia vanhemmistaan. Tämä muutos on luonnollinen, ja vanhempien tulee sopeutua siihen ja sallia se. Kuitenkin parhaankin valmennuksen yhteydessä sattuu väärinkäsityksiä, ja vanhemmat joutuvat tuntemaan huolta sen vuoksi. Jos he kuitenkin noudattavat Joosefin ja Marian esimerkkiä, niin kun kriisitilanteita syntyy, heidän lapsensa osaavat saamansa valmennuksen ansiosta toimia oikein.

Jeesuksen vanhemmat ilmeisesti työskentelivät hänen kanssaan aina läpi hänen teinivuosiensa. Juuri tarkastelemamme tapauksen jälkeen hän alamaisesti ”meni alas heidän kanssaan” kotikaupunkiinsa ja ”pysyi heille alamaisena”. Millaisin tuloksin? ”Jeesus edistyi yhä viisaudessa ja ruumiillisessa kasvussa ja suosiossa Jumalan ja ihmisten edessä.” Tällä tapauksella oli siis onnellinen loppu. (Luukas 2:51, 52) Joosefin ja Marian esimerkkiä noudattavat vanhemmat, jotka auttavat lapsiaan kasvamaan jumalisessa viisaudessa, jotka pitävät kotinsa ilmapiirin hyvänä ja jotka antavat heille jumalisen seuran kautta hyviä vaikutteita, saavat aikaan sen, että heidän lapsilleen voi todennäköisemmin tapahtua jotakin samankaltaista. Tällaisten lasten elämä on todennäköisemmin onnellista heidän kasvaessaan vastuuntuntoisiksi kristityiksi aikuisiksi.

[Alaviitteet]