Kuunteleeko Jumala rukouksiasi?

YRITYKSEN johtaja päättää sen, siirtääkö hän jonkin asian toiselle vai huolehtiiko hän siitä itse. Samoin kaikkeuden Suvereeni Hallitsija voi päättää, missä määrin hän itse on tekemisissä jonkin asian kanssa. Raamatussa opetetaan, että Jumala on päättänyt olla henkilökohtaisesti tekemisissä meidän rukoustemme kanssa, ja sen vuoksi hän kehottaa meitä esittämään niitä hänelle (Psalmi 66:19; 69:14).

Jumalan valinta tässä asiassa paljastaa hänen olevan henkilökohtaisesti kiinnostunut ihmispalvelijoittensa rukouksista. Sen sijaan että hän hillitsisi palvelijoittensa halua esittää hänelle kaikki ajatuksensa ja huolensa, hän kehottaa heitä ”rukoilemaan lakkaamatta”, ”olemaan hellittämättömiä rukouksessa”, ”heittämään murheet Herran huomaan”, ”heittämään kaikki huolet hänelle” (1. Tessalonikalaisille 5:17; Roomalaisille 12:12; Psalmi 55:23; 1. Pietari 5:7).

Jos Jumala ei olisi halunnut kohdistaa huomiotaan palvelijoittensa rukouksiin, hän ei olisi koskaan järjestänyt tällaista mahdollisuutta lähestyä häntä ja rohkaissut käyttämään vapaasti tätä mahdollisuutta. Näin ollen tämä Jumalan päätös, että hänen kansaansa kuuluvat voivat lähestyä häntä näin helposti, on yksi syy luottaa siihen, että hän todella kuuntelee rukouksiamme. Hän ottaa huomioon jokaisen rukouksen, jonka hänen palvelijansa esittää.

Ei tule jättää huomioon ottamatta sitä, että Raamattu sanoo selvästi Jumalan kuuntelevan rukouksia. Esimerkiksi Apostoli Johannes kirjoittaa: ”Tämä on se luottamus, joka meillä on häneen, että mitä pyydämmekin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä.” (1. Johannes 5:14.) Kuningas Daavid sanoi Jehova Jumalaa ”rukouksen Kuulijaksi” ja vakuutti luottavaisena: ”Hän kuulee minun ääneni.” (Psalmi 55:18; 65:3, UM.)

Näin ollen vaikka rukoilemisesta itse tekona on epäilemättä hyötyä, Raamattu osoittaa, että asiaan liittyy paljon muutakin, kun vanhurskas ihminen rukoilee. Joku kuuntelee. Tuo kuuntelija on Jumala. (Jaakob 5:16–18.)

Rukouksia jotka kuultiin

Raamatussa on runsaasti kertomuksia ihmisistä, joiden rukoukset Jumala kuuli ja joihin hän vastasi. Heidän kokemuksensa vahvistavat selvästi sen, että rukoileminen hyödyttää ihmistä enemmän kuin vain siten, että hän voi sen avulla selvittää ja ilmaista ajatuksiaan. Rukoilemisesta saatava hyöty on suurempi kuin se, mitä ihminen voi omilla rukousten mukaisilla ponnisteluillaan saada aikaan.

Esimerkiksi jouduttuaan vastatusten Absalomin salahankkeen kanssa, jonka avulla tämä pyrki anastamaan Israelin kuninkuuden, kuningas Daavid rukoili: ”Herra, käännä Ahitofelin [Absalomin neuvonantajan] neuvo hulluudeksi.” Tämä ei ollut mikään pieni pyyntö, sillä ”Ahitofelin antama neuvo oli – – niinkuin Jumalalta saatu vastaus: sen arvoinen oli jokainen Ahitofelin neuvo”. Tämän jälkeen Absalom hylkäsi Ahitofelin ehdottaman kuningas Daavidin kukistamiseen tähtäävän suunnitelman. Miksi? ”Herra oli säätänyt sen näin, tehdäkseen tyhjäksi Ahitofelin hyvän neuvon, että Herra saattaisi Absalomin onnettomuuteen.” Yksinkertaisesti sanottuna Daavidin rukous kuultiin. (2. Samuelin kirja 15:31; 16:23; 17:14.)

Vastaavasti sen jälkeen kun Hiskia oli anonut Jumalalta parantumattomasta sairaudesta toipumista, hän parantui. Johtuiko tämä siitä, että Hiskia hyötyi psykologisesti rukoilemisestaan? Ei todellakaan. Jehova ilmoitti Hiskialle profeetta Jesajan kautta: ”Minä olen kuullut sinun rukouksesi, olen nähnyt sinun kyyneleesi. Katso, minä parannan sinut.” (2. Kuningasten kirja 20:1–6.)

Danielille, jonka rukoukseen vastattiin myöhemmin kuin hän ehkä odotti, Jehovan enkeli vakuutti: ”Sinun sanasi [ovat] tulleet kuulluiksi.” Muidenkin, esimerkiksi Hannan, Jeesuksen opetuslasten ja joukko-osaston upseerina toimineen Korneliuksen rukouksiin vastattiin tavalla, jota ei voida lukea inhimillisten kykyjen ansioksi. Raamattu opettaa siis selvästi, että Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin. (Daniel 10:2–14; 1. Samuelin kirja 1:1–20; Apostolien teot 4:24–31; 10:1–7.)

Mutta miten Jumala vastaa uskollisten palvelijoittensa rukouksiin nykyään?

Vastauksia rukouksiin

Edellä mainittuihin rukouksiin vastattiin odottamattomalla, yliluonnollisella tavalla. Muista kuitenkin, että raamatullisinakaan aikoina tavanomaisimpia vastauksia ei ollut helppo havaita. Tämä johtuu siitä, että ne liittyivät moraalisen voiman ja valistuksen antamiseen, minkä ansiosta Jumalan palvelija saattoi pysyä oikealla tiellä. Erityisesti kristittyjen rukouksiin annetut vastaukset liittyivät pääasiassa hengellisiin asioihin, eivät vaikuttaviin voimatekoihin. (Kolossalaisille 1:9.)

Älä sen vuoksi pety, jos rukouksiisi ei aina vastata odottamallasi tai haluamallasi tavalla. Jumala voi esimerkiksi koetuksen poistamisen sijasta päättää antaa sinulle ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen”, kestääksesi tuon koetuksen (2. Korinttolaisille 4:7; 2. Timoteukselle 4:17). Meidän ei tulisi koskaan vähätellä sellaisen voiman merkitystä eikä päätellä, että Jehova ei vastannutkaan rukoukseemme.

Harkitse sitä, mitä tapahtui itse Jumalan Pojalle, Jeesukselle Kristukselle. Koska Jeesus ei halunnut kuolla näennäisesti jumalanpilkkaajana, hän rukoili: ”Isä, jos sinä haluat, niin poista tämä malja minulta.” Kuuliko Jumala tämän rukouksen ja suhtautuiko hän siihen suosiollisesti? Kyllä, kuten Heprealaiskirjeen 5:7:ssä vakuutetaan. Jehova ei päästänyt Poikaansa kohtaamasta kuolemaa kidutuspaalussa. Sen sijaan ”hänelle näyttäytyi taivaasta enkeli ja vahvisti häntä”. (Luukas 22:42, 43.)

Oliko tämä dramaattinen, yliluonnollinen vastaus? Kenelle tahansa meistä se olisi ollut! Tällaisen vahvistavan voiman lähde Jehova Jumala ei kuitenkaan pitänyt sitä ihmeenä. Ja Jeesus tunsi hyvin ne tapaukset, jolloin enkelit olivat menneisyydessä ilmestyneet ihmisille, koska hän oli aiemmin elänyt taivaassa. Enkelin ilmestyminen ei siksi tehnyt häneen sellaista vaikutusta kuin se olisi meihin tehnyt. Siitä huolimatta tämä enkeli, jonka Jeesus aivan ilmeisesti oli oppinut tuntemaan ennen ihmiseksi tuloaan, auttoi Hänen vahvistamisessaan aivan edessä olevaa koetusta varten.

Vastatessaan uskollisten palvelijoittensa rukouksiin nykyään Jehova antaa usein kestämiseen tarvittavaa voimaa. Tällainen tuki voi olla niiltä palvojatovereiltamme saatavaa rohkaisua, joiden kanssa olemme henkilökohtaisesti tekemisissä. Kuka meistä haluaisi torjua tällaisen rohkaisun ja ehkä päätellä, että palvojatoverimme eivät voi vahvistaa meitä, koska he eivät ole kokeneet samanlaisia koettelemuksia kuin me? Jeesus olisi voinut suhtautua juuri tällä tavoin hänelle ilmestyneeseen enkeliin. Hän sen sijaan otti rohkaisun vastaan Jehovan vastauksena rukoukseensa ja siten kykeni täyttämään uskollisesti Isänsä tahdon. Me haluamme myös ottaa kiitollisina vastaan sen voiman, jonka Jumala antaa vastauksena rukouksiimme. Muista myös, että sellaista kärsivällistä kestämistä seuraa usein sanoin kuvaamattomia siunauksia (Saarnaaja 11:6; Jaakob 5:11).

Luota siihen että Jumala kuuntelee

Älä koskaan menetä luottamustasi rukouksen voimaan, jos sinulle ei vastata heti. Joihinkin rukouksiin, esimerkiksi niihin, joissa pyydetään henkilökohtaista helpotusta ahdinkoon tai lisävastuuta Jumalan palveluksessa, vastausta saatetaan joutua odottamaan, kunnes se hetki koittaa, jonka Jumala tietää olevan oikea ja paras (Luukas 18:7, 8; 1. Pietari 5:6). Jos rukoilet asiaa, josta olet syvästi huolissasi, osoita Jumalalle hellittämättömyydelläsi, että halusi ovat voimakkaita ja että vaikuttimesi ovat puhtaat ja aidot. Jaakob ilmaisi tällaista henkeä, sillä painittuaan pitkään enkelin kanssa hän sanoi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua.” (1. Mooseksen kirja 32:24–32.) Meidän täytyy samoin luottaa siihen, että jos pyydämme jatkuvasti, meitä siunataan aikanaan (Luukas 11:9).

Vielä eräs näkökohta. Se, että kaikkeuden Suvereeni kuulee meitä, on kallisarvoinen etu. Tämän huomioon ottaen kuuntelemmeko me huolellisesti, kun Jehova Jumala puhuu meille Sanansa kautta vaatimuksistaan? Samalla kun rukouksemme lähentävät meitä Luojaamme, haluamme suhtautua vakavasti kaikkeen siihen, mitä sanottavaa hänellä on meille.

[Kuva s. 6]

Jumala kuuntelee rukouksia. Kuuntelemmeko me, kun hän puhuu Sanansa kautta?